Raahessa huomasin heti, että haasteeseen liittyvästä asiakirjamateriaalista ja esitutkintamateriaalista oikeuskäsittelyssä mukana on korkeintaan vain yksi prosentti koko asiakirjamateriaalista. Kotiin palattuani lähetin heti syyttäjä Esa Mustoselle seuraavan sähköpostin:
7.5.2008 klo 10:55
Raahen käräjäoikeuden asiakirjamateriaalista puuttui muun muassa kokonaan molemmat loppulausuntoni, jotka olin tehnyt niin, että syyttäjä Esa Mustonen joutuu varmasti niiden perusteella ryhtymään toimenpiteisiin Ylivieskan poliisia Raimo Ollilaa ja Ylivieskan kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskaria sekä muita rikoksista epäiltyjä kohtaan. Loppulausunto annetaan rikostutkinnan yhteydessä. Siis siinä vaiheessa kun kumpikin osapuoli on kuulusteltu. Sen jälkeen voi antaa loppulausunnon. Minun loppulausuntojani ei ole oikeudenkäyntimateriaalissa lainkaan.
Ensimmäinen loppulausuntoni on tehty 1.2.2008 ja se on lähetetty tiedoksi myös valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäelle ja sisäministeriön poliisiosastolle.
Suomussalmella oli toiminnassa Jumalisjärven Lohi Ay. Jumalisjärven Lohi Ay:n osakkaina olivat:
- Paavo Heikkinen 30.10.1979 - 31.12.1986,
- Seppo Heikkinen 1.1.1987 - 31.05.1991 ja
- Lauri Heikkinen 30.10.1979 - 31.12.1989.
- Avoin yhtiö joutui lopettamaan kalanpoikastuotannon varattomana 31.5.1991.
Nimismies Vesa Juntunen perusti kilpailevan yrityksen ja ammattitaidon hän sai yritykseen Jumalisjärven Lohi Ay:n yhtiömieheltä Lauri Heikkiseltä, jonka hän otti osakkaaksi oman yritykseensä Emäjoen Lohi Oy:öön. Emäjoen Lohi Oy:n yhtiömiehet olivat Hyrynsalmen nimismies Vesa Veikko Eemeli Juntunen,
Eija Birgitta Juntunen enemmistöosakkaana ja
Lauri Eemeli Juntunen osakkaana ja
metsäinsinööri Juho Kemppainen osakkaana omistivat Emäjoen Lohi Oy:n.
- Emäjoen Lohi Oy toimi seurakunnalta vuokratulla maalla 4.2.1988 alkaen.
- Yhtiö rekisteröitiin 13.7.1988.
- Kainuun Osuuspankki haki yrityksen konkurssiin 21.9.1992.
- Kajaanin käräjäoikeuden tuomio 6.10.1992.
Yhteiskunnan tukea Emäjoen Lohi Oy sai seuraavasti: Emäjoen Lohi Oy:lle KTM myönsi 27.4.1988 käynnistysavustusta 674 300 markkaa ja käynnistysavustusta kolmella eri vuodelle 580 700 markkaa. Myös Kera Oy rahoitti hanketta. Työministeriön varoista myönnettiin investointiavustusta 222 398 markkaa 13.3.1989.
Hyrynsalmen nimismiehen Vesa Juntusen toimet herättivät suurta mielenkiintoa aina eduskuntaa myöten. Kansanedustaja Sulo Aittoniemi teki eduskuntakyselyn Hyrynsalmen entisen nimismiehen Vesa Juntusen toimista. Oli epäiltävissä, että nimismies Vesa Juntusen liiketoiminnan vastuupiirissä oli myös yhtiöitä, joita oli tuettu valtion taholta eri rahoitusmuotojen kautta. Sulo Aittoniemi kysyi 16.2.1994:
Ovatko Hyrynsalmen Hiihtokeskus Oy,
Tuomivaaran Matkailukeskus Oy,
Hyrynsalmen Matkailu Oy,
Ukkohalla Oy,
Ukkohallan Myyntitykit Oy,
Ukkohallan Rakennusliike Oy,
Ukkolohi, Ukkohallan
Tuomi-Invest Oy,
Emäjoen Lohi Oy, Tykkyukko Oy, Ukkohallan Alppikylä Oy,
Kirkkonummen Laskettelu & Golf Oy/ Hilfing Nyberg,
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hallan Luhtiaitta,
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hallan Saunatonttu,
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Välskäri,
Kiinteistö Oy Hallanlinna,
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hirnu-Ukko ja
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hallan Kuppari
olleet valtion taholta erilaisten tuki- ja lainoituspäätösten kohteena, ja onko Hallitus riittävän tarkoin seurannut mahdollisten rahoituspäätösten oikeellisuutta ja niihin liittyneiden varojen lainmukaista käyttöä.
Kauppa- ja teollisuusministeri vastaa
Kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen vastasi mm. näin:
Hyrynsalmen Hiihtokeskus Oy:lle kauppa- ja teollisuusministeriön Kainuun piiritoimisto on myöntänyt 30.7.1991 investointiavustusta 855 000 markkaa hiihtokeskushankkeeseen. Kera Oy on rahoittanut yritystä myös viidellä eri päätöksellä vuosina 1987-1992.
Tuomivaaran Matkailukeskus Oy:lle lomakylähankkeeseen KTM:n Kainuun piiritoimisto on myöntänyt 31.10.1988 tehdyillä päätöksillä investointiavustusta ja käynnistysavustusta yhteensä 783 000 markkaa. Lisäksi KTM:n Kainuun piiri on myöntänyt yritykselle 30.11.1989 investointiavustusta 447 700 markkaa.
Emäjoen Lohi Oy:lle KTM myönsi 27.4.1988 käynnistysavustusta 674 300 markkaa ja käynnistysavustusta kolmella eri vuodelle 580 700 markkaa. Myös Kera Oy rahoitti hanketta. Työministeriön varoista myönnettiin investointiavustusta 222 398 markkaa
13.3.1989.Ukkohalla Service Oy:lle KTM:n yrityspalvelun Kainuun piiritoimisto myönsi 19.12.1990 pienyritystukea 50 000 markkaa.
Ukkohallan Alppikylä Oy:lle myönnettiin työministeriön varoista investointiavustusta 3 629 200 markkaa. Lisäksi myönnettiin 24.5.1990 työministeriön varoista 2 908 800 markkaa.
Tukien maksatuksen jälkeen tuetuista yrityksistä konkurssituomion on saanut Tuomivaaran Matkailukeskus Oy joulukuussa 1993, Emäjoen Lohi Oy vuoden 1993 alussa, Ukkohallan Alppikylä Oy toukokuussa 1993. Myös Hyrynsalmen hiihtokeskus asetettiin konkurssiin.
Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Keran toimesta on tiettyjen em. yritysten osalta jätetty poliisille rahoituksen väärinkäyttöön liittyvän syytteen nostamista koskeva kirjelmä. KTM:n tätä koskeva kirjelmä on jätetty KRP:lle 21.2.1994. Lisäksi osa kysymykseen kohteena olleista yhtiöistä on poliisitutkinnan alla. Hallitusneuvos Sakari Arkio on myöntänyt, että on syytä epäillä avustuspetoksia Vesa Juntusen yritysryppäässä.
Näin toimittiin
Jumalisjärven Lohi Ay myi 5.6.1988 Emäjoen Lohi Oy:lle 365 438 kalanpoikasta hintaan 0.50 markkaa/kappale. Kaupan arvo 182 719 markkaa. Saman kaupan perusteella Jumalisjärven Lohi Ay myi edelleen 24 - 25.1988 välisenä aikana 1-vuotiaita kirjolohen poikasia 10 820 kg à 15,00 markkaa kilo. Kaupan arvo oli 162 300 markkaa. Kahden kaupan yhteisarvo oli 345 019 markkaa.
Kaupassa myyjänä oli Jumalisjärven Lohi Ay:stä Lauri Heikkinen ja ostajana Emäjoen Lohi Oy:n puolesta sama mies eli Lauri Heikkinen. Yhtiömiesten kirjallisen sopimuksen mukaan Lauri Heikkisellä ei ollut yksin oikeutta ko. kaupan tekemiseen.
Emäjoen Lohi Oy teki asiasta perusteettoman reklamaation, jonka ajankohdaksi reklamaatiossa on mainittu 17.6.1988.
Reklamaation mukaan Emäjoen Lohi Oy maksaa kaloista vain 100 000 markkaa. Toinen reklamaatio on päivätty 15.9.1989. Silloin Emäjoen Lohi Oy:llä ei ollut enää reklamaatio-oikeutta kauppaan. Reklamaation mukaan käyväksi kauppahinnaksi on sovittu 108 200 markkaa.
Reklamaatiot on laatinut nimismies Vesa Juntunen ja hyväksynyt hänen yhtiökumppaninsa Lauri Heikkinen, joka oli kaupassa sekä myyjänä että ostajana. Lauri Heikkinen on hyväksynyt reklamaation kuulematta toista avoimen yhtiön osakasta Seppo Heikkistä. Teko on yhtiömiesten tekemän sopimuksen vastainen teko.
Koska Lauri Heikkinen oli sekä myyjä että ostaja samalla kertaa, niin reklamaation tekeminen kaupasta on käsittämätön asia ja osoittaa epärehellistä toimintaa.Näin ensimmäisestä kalanpoikaskaupasta jäi maksamatta 82 719 markkaa ja toisesta 54 100 markkaa. Yhteensä 136 819 markkaa.
Emäjoen Lohi Oy maksanut Lauri Heikkiselle poikasista 100 000 markkaa, eikä Lauri Heikkinen ole tilittänyt rahoja Jumalisjärven Lohi Ay:n tilille. Lauri Heikkinen tunnustaa kuulustelukertomuksessa saaneensa maksun 24.8.1988. "Rahoista puolet sijoitin Emäjoen Lohi Oy:n osakepääoman korottamiseen ja puolet jätin omaan käyttööni", sanoo Lauri Heikkinen kuulustelukertomuksessa.
Minun oikeustajuni mukaan teko täyttää rikoslain 36 luvun 2 §:n mukaisen törkeän petoksen tunnusmerkistön. Vesa Juntunen oli tuohon aikaan Hyrynsalmen virassa oleva nimismies ja hän on käyttänyt hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta ja teossa on käytetty hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta tilaa. Tekoa on pidettävä kokonaisuutta arvostellen törkeänä.
Keväällä 1987 Jumalisjärven Lohi Ay:n altaisiin kuoli kalanpoikasia noin 500 000 markan arvosta. Poikasten kuoleman aiheutti väärin asennetut vedenpumppauslaitteet. On syytä epäillä, että vedenpumppauslaitteet asennettiin tarkoituksellisesti väärin.
Kuulustelukertomuksissa kilpailevan yhtiön osakas Lauri Heikkinen tunnustaa asentaneensa laitteet."Koska minulla oli vastuuvakuutus, haimme korvausta aiheutuneesta vahingosta minun vastuuvakuutukseni perusteella. Vesa Juntunen täytti Hyrynsalmella korvaushakemuksen, jonka allekirjoitukseksi kelpasi vain Sepon nimikirjoitus. Koska korvaushakemuksella oli erittäin kiire, eikä Seppoa saatu puhelimitse kiinni, laitoin nimen Sepon puolesta. Katson, ettei nimenkirjoittamisella ole tapahtunut kenellekään vääryyttä, koska hakemus koski meidän yhteiselle yhtiölle aiheutuneen vahingon korvaamista".
On aika epätodennäköistä, että ammattimies voi kytkeä putket väärinpäin vedenpumppauslaitteissa. Kun ottaa Lauri Heikkisen muun toiminnan huomioon, niin vakuutuspetosepäily olisi pitänyt tutkia huomattavasti paremmin. Hyödynsaajana todellisuudessa on ollut Lauri Heikkinen ja vahingonkärsijänä Jumalisjärven Lohi Ay. Oliko rikostutkinnan esteenä Lauri Heikkisen yhtiökumppani, Hyrynsalmen virassa oleva nimismies Vesa Juntunen?
Asianomistajan osalta poliisi on jättänyt asiat selvittämättä, vaikka tämä on kärsinyt Vesa Juntusen ja oman yhtiökumppaninsa toimien vuoksi seuraavat vahingot:
1987 vakuutuspetos 600 000 markkaa,
1988 kalakauppa 182 719,00 markkaa,
1988 kalakauppa 54 100,00 markkaa,
1990 kavallustuomio 198 750,00 markkaa,
1991 jatkettu kavallus 9,669,30 markkaa,
1991 kotitilan metsät menivät pakkohuutokaupassa 364 000,00 markkaa,
1992 yhtiön velka henkilökohtaisesti maksettavaksi 300 000,00 markkaa, yhtiön velka takaajien maksettavaksi 480 000,00 markkaa.
1992 asianomaisen muut taloudelliset menetykset 1 000 000 markkaa, henkiset kärsimykset ( S.H. ja P.H.) yhteensä 800 000 markkaa. Vahingot yhteensä vähintäänkin 4 miljoonaa markkaa + korot.
Mikko Kovalaisen rooli
Mikko Kovalainen oli tuohon aikaan persaukinen varatuomari, jonka Paavo Heikkinen joutui lunastamaan ulos hotellista ja ostamaan tälle vyönkin, että housut pysyy jalassa. Varatuomari Mikko Kovalainen käytti tuolloin hyväkseen Paavo Heikkisen hädänalaista asemaa. Mikko Kovalainen soitti kuulustelukertomuksen mukaan Paavo Heikkiselle ja lupasi hoitaa Osmo Suorsaa vastaan vahingonkorvausoikeudenkäynnin Oulun raastuvanoikeudessa ja pyysi korvauksesi 5.000 markkaa ilmoittaen samalla, että hän ei hoida asiaa ellei rahaa lähetetä ennakkoon hänelle.
Puhelun päätyttyä Kovalainen soitti Paavolle uudelleen ja ilmoitti, että rahaa pitää olla 7.000 markkaa, koska se 5.000 markkaa ei riitä. Kovalainen on huhtikuussa 1992 kovaan rahapulaansa vedoten vaatinut Heikkistä suorittamaan 11.000 markkaa minkä summan Heikkinen oli varmistaakseen oikeudenkäyntiasian hoitamisen maksanut Kovalaiselle 13.4.1992 pankkisiirtona. Mainitun 11.000 markkaa Heikkinen oli vaivoin saanut koottua siten, että hän oli saanut vävyltään Timo Heikkiseltä 10.000 markkaa ja Bruno Kovalaiselta 1.000 markkaa. Heikkinen on taipunut maksamaan Kovalaiselle mainitun 11.000 markkaa ainoastaan siitä syystä, että Heikkinen on halunnut pelastaa Kovalaisen oman ilmoituksensa mukaan uhkaavalta konkurssilta. Kovalainen ei kuitenkaan ollut pitänyt lupaustaan hoitaa Oulun raastuvanoikeudessa vireille tullutta asiaa 7.000 markalla, vaan Kovalainen oli osoittanut Heikkiselle 18.11.1992 yhteensä 31.089,90 markan suuruisen laskun.
Todistajalausunnon mukaan Mikko Kovalainen käytti Paavo Heikkiseltä saamansa rahat rästissä olleiden toimistonsa vuokrien maksamiseen eikä Paavo Heikkisen asioiden hoitamiseen.
Miksi Mikko Kovalainen haastoi oikeuteen Osmo Suorsan, kun Lauri Heikkinen oli sekä suullisesti että kirjallisesti todistanut, että hän on asentanut putket väärin? Varatuomari Mikko Kovalainen Paavo Heikkisen asiamiehenä haastoi väärät henkilöt oikeuteen. Lisäksi varatuomari Mikko Kovalaisella olisi pitänyt olla myös Seppo Heikkiseltä avoin valtakirja hoitaa asioita. Sitä hänellä ei ollut eikä myöskään Oulun käräjäoikeuden tuomari ole tarkistanut varatuomari Mikko Kovalaisen valtakirjoja hoitaa asiaa. Asian käsittely olisi pitänyt lopettaa siihen, ettei varatuomari Mikko Kovalaisella ollut valtuuksia hoitaa asiaa Seppo Heikkisen puolesta. Joensuun Lakiasiaintoimiston laskuissa on laskutettu sellaisia matkoja, jotka Mikko Kovalainen on tehnyt muiden kyyditsemänä. Tällaisia ovat 4.1.1992 tehdyt matkat, joista on laskutettu 995,40 markkaa ja 9.6.1993 tehdyistä matkoista 995,40. Lasku on tehty Kainuun Lähivakuutusyhdistykselle ja täyttää näin ollen petoksen tunnusmerkistön. Oulun käräjäoikeuden istunnosta istuva tuomari teki kantelun Mikko Kovalaisen toimista Rovaniemen hovioikeudelle.
Mikko Kovalainen on haastanut Paavo Heikkisen tietämättä Katri Helena Heikkisen ja Matti Hermanni Heikkisen kuolinpesän oikeuteen maanvuokraussopimuksen irtisanomisen mitättömyyttä tarkoittavassa asiassa. Suomussalmen kihlakunnanoikeus ei ole tarkistanut avoimia asianajovaltakirjoja, sillä asian hoitamisessa olisi tarvittu myös Seppo Heikkiseltä valtakirja asian hoitamiseen. Sellaista ei Mikko Kovalaisella ollut. Asian käsittely olisi pitänyt lopettaa heti alkuunsa valtuutuksien puutteen vuoksi.Mikko Kovalainen valitti asiasta edelleen Rovaniemen hovioikeuteen ilman riittäviä valtuuksia. Rovaniemen hovioikeuskaan ei tarkistanut Mikko Kovalaisen toimivaltuuksia asiassa.
Kovalainen on nostanut 14.4.1993 Kuusamon tuomiokunnan tuomarille osoittamallaan haastehakemuksella maanvuokraussopimuksen irtisanomisen mitättömyyden toteuttamista tarkoittavan vahvistuskanteen, josa Paavo Heikkinen on kantajana. Asiaa on käsitelty Suomussalmen kihlakunnanoikeudessa 9.6.1993 § 552 kohdalla (S93/85). Kovalainen on nostanut kanteen ilman Heikkisen suostumusta ja ilman Heikkisen antamaa valtuutusta. Heikkinen ei edes tiennyt, että asiassa tullaan nostamaan kanne. Kainuun lähivakuutus on maksanut Kovalaiselle Paavo Heikkisen vakuutusyhtiössä olleen vakuutuksen perusteella tämän asian hoitamisesta yhteensä 16.772,82 markkaa.
Mikko Kovalaisen toiminnasta
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/mikko-kovalaisen-asia-raahen.html
Rovaniemen hovioikeudelle tehty kantelu Mikko Kovalaisen toimista. Katso http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=780
3. Espoon käräjäoikeuden nauhoitus, jossa kuullaan todistajia Mikko Kovalaisen toiminnasta. Nauhoitus on laitettu CD-levylle ja sen kesto on noin kaksi tuntia. Mikko Kovalainen hävisi tämän jutun Espoon käräjäoikeudessa, jonka hän oli nostanut Kaisa Suomalaista vastaan.
4. Lisätodisteena esitän Mikko Kovalaisen päämiehen Reino Niskasen kirjeestä 1.7.2009 otteita. Kirje kokonaisuudessaan toimitetaan postitse Rovaniemen hovioikeuteen:
Dear Sir! Entinen lakimieheni Kovalainen. Näytin eräälle tuntemalleni lakimiehelle töitänne joita olitte minulle tehnyt. Lakimies katseltuaan Teidän aikaansaannoksianne totesi: ”Onpa omituista väpelöintiä asioidenhoito lakimieheltänne. Päätin erottaa Teidät. Te yrititte harhauttaa Espoon käräjäoikeutta kolmen todistajanne voimin tekemään virheellisen päätöksen.Te jatkoitte lakimiehelle sopimatonta käytöstänne kun lähetitte useitakin halpamaisia uhkaus-, kiristys- ja törkykirjeitänne Helsingin hovioikeuteen. Te myönsitte oikeudessa petoksen tapahtuneeksi mutta ette vaatineet petokseen ryhtyneitä henkilöitä vastuuseen.Te olitte laittaneet tietämättäni minut veljeni Veikon edustajaksi perunkirjaan.
5. Lisätodisteena esitän asioita helsinkiläisen henkilön asioiden hoidosta, jotka Mikko Kovalainen on hoitanut kelvottomasti ja päämiehensä tappioksi. On syytä epäillä, että hän on käyttänyt luottamusmiesasemaansa törkeästi väärin. Tapaus on yksi elämäni järkyttävimmistä oikeustapauksista ellei järkyttävin.6. Mikko Kovalainen on hoitanut myös K. S:n asiaa niin ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta saada oikeutta.
Olen selvittänyt kolme erittäin laajaa varatuomari Mikko Kovalaisen hoitamaa juttua, joissa kaikissa on järkyttävää jälkeä. Rikosten uhrit ovat joutuneet varatuomari Mikko Kovalaisen puhdistamiksi ja vakuutusyhtiöiden laskuttamaksi. Näissä asioissa poliisilla olisi tutkimista. Kysymys Suomussalmen tapauksesta, Helsingin tapauksesta ja Espoon tapauksesta.
Valitettavasti näissä tapauksissa syyllisiä ovat poliisit, jotka ovat jättäneet rikokset tutkimatta ja siksi rikokset ovat vanhentuneet suurelta osin. Kansalaisen on kuitenkin pitänyt voida luottaa poliisiin jotta tämä selvittään selvät rikokset. Nyt poliisi on peitellyt rikoksia ja suojellut rikollisia. Siksi poliisin toiminnasta on vastuussa poliisien lisäksi Suomen valtio, jonka on korvattava aiheutuneet vahingot täysimääräisesti. Olen keskustellut asiasta eduskunnan oikeusasiamiehen päivystävän lakimiehen kanssa ja esittänyt asian myös oikeusministerin harkittavaksi.On täysin turhaa tutkia varatuomari Mikko Kovalaisen tekemiä tutkintapyyntöjä, sillä ne on tehty kiusanteko mielessä ja tavoitteena hänellä on tehdä ilkeyttä rehellisille ihmisille keinoja kaihtamatta. Kysymys on myös yhteiskunnan varojen väärinkäytöstä.
Kaisa Suomalainen on tehnyt Espoon poliisille rikosilmoituksen varatuomari Mikko Kovalaisesta. Suomalainen on nimennyt 18 asiakirjaa, joihin tutkintapyynnön mukaan on väärennetty Kaisa Suomalaisen allekirjoitus. Nämä asiakirjat ovat seuraavat:
1. Espoon kihlakunnan rekisteritoimiston todistus 11.9.1996, sisältäen kopion hallituksen vakuutuksesta 2.3.1994 jota koskeva tilintarkastajan allekirjoitus samana päivänä.
2. Ostotarjous sopimuskaavake 22.6.1993.
3. Kaupparekisterin henkilötietojen täydennyslomake 2.3.1994.
4. Yhtiökokouksen pöytäkirja 5.5.1994.
5. Postipankin kuitti 4.2.1994.
6. Helsingin puhelinyhdistys, jäsenliittymän tilaus 30.11.1971.
7. Myyntitoimeksianto 24.9.2987
8. Käsirahasopimus 19.1.1985.
9. Kauppakirja 29.6.1984.
10. Lainhuudatuspöytäkirja/kauppakirja 10.9.1984.
11. Lainhuudatuspöytäkirja/ yhtiökokouspöytäkirja 18.6.1985
12. Hallituksen kokouspöytäkirja 15.1.1985
13. Kaksi valtakirjaa 29.1.1988 ja valtakirja 27.1.1988
14. Hallituksen kokouspöytäkirja 18.6.1985.
15. Perustamiskokouksen pöytäkirja 18.6.1985.
16. Vakuutushakemus 29.5.1986
17. Luovutussopimus 21.10.1987.
18. Vuokrasopimus 28.5.1986.Tutkimattajättämispäätöksen R/4131/03 mukaan tehdyn tutkintapyynnön sisältämästä ei löydy asianomistajan omien epäilyjen tueksi mitään.
Katso konkurssiasiamiehen lausunto: "Hyvä pesänhoitotapa konkurssipesän realisoinnissa"
Raimo Ollila on tehnyt seuraavat tutkimattajättämispäätökset: 26.6.1997 6870/5406/1997, 9.10.1997 6870/R/891/1997 S/10109/2001, 13.8.2002 6870/S/10109/2001, 13.8.2002 S/10456/2002, 3.1.2002 R/1690/2002
Julkinen selvityspyyntö maaherra Eino Siuruaiselle
katso läänin poliisijohtaja Sauli Kuha
Teon juridista arviointia
Tutkinnanjohtajan esteellisyys
Esitutkintalain 16 §:ssä määritellään tutkinnanjohtajan esteellisyys: Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen:
1) jos hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) jos asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) jos hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista tai sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
5) jos hän kuuluu sellaisen yhteisön, säätiön tai julkisoikeudellisen laitoksen hallitukseen, hallintoneuvostoon tai niihin rinnastettavaan toimielimeen, joka on asianosainen taikka jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.
Katso apulaisoikeuskanslerin päätös tutkinnanjohtajan esteellisyydestä
Syyttäjän puolueettomuusvaatimus
Oikeusjärjestyksessämme omaksuttujen periaatteiden mukaan virkamies ei saa käsitellä asiaa, johon nähden hän on esteellinen. Syyttäjiin kohdistuvia esteelisyysasioita ei Suomessa ole käsitelty pääasiassa siitä syystä, että syyttäjäpiireissä on ollut vain yksi syyttäjä. Syyttäjän esteettömyys on kuitenkin ehdoton prosessin edellytys. Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön (LAVM 20/1996 vp ) mukaan "esteellisyysperustetta ei yksilöidä siinä määrin, että hän on esteellinen käsittelemään asiaa. Siksi tarvitaan yleissäännös tilanteisiin, joissa puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioida katsoa vaarantuvan. Arvioinnissa on harkittava, minkälainen suhde syyttäjällä on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin".
Yleislausekkeen tarkoituksena on korostaa julkista valtaa edustavan syyttäjän puolueettomuusvaatimusta. Arvioitaessa sitä, onko syyttäjä menettänyt puolueettomuutensa ei lähtökohdaksi oteta syyttäjän tosiasiallista puolueellisuutta, vaan yleinen käsitys siitä, onko olemassa seikkoja, joiden perusteella syyttäjän puolueettomuuden voidaan objektiivisesti katsoa vaarantuneen. (Frände,Dan: Finsk straffprocesrätt I s.128-129).Syyttäjän esteellisyydestä säädetään yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:ssä. Säännöksen 1 momentin 6) kohdan niin sanotun yleisen esteellisyysperusteen mukaan syyttäjä on esteellinen, jos "muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.
Syyttäjälain 12 §:
1) asianosaisjääviys,
2) intressijääviys,
3) asiamiesjääviys,
4) palvelusuhdejääviys,
5)edustusjääviys,
6) yleinen esteellisyysperuste, muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.
Syyttäjän asema rikosprosessissa
Syyttäjän tehtävänä oikeudessa on syytteen nostaminen, ajaminen ja lopulta toteen näyttäminen. Syyttäjän tehtävänä oikeudenkäynnissä on oikeudenmukainen lopputulos. Syyttäjällä on osavastuu tuomion lainmukaisuudesta.Syyttäjä joutuu syyteharkinnassaan ja syytettä oikeudenkäynnissä ajaessaan arviomaan, minkä merkityksen hän antaa ristiriitaisille todisteille ja mitä hän pitää asiassa totena. Syyttäjän suorittaman todistajakertomuksen luotettavuusarvioinnin äärimmäinen mahdollisuus on, että syyttäjä katsoo todistajan syyllistyneen perättömään lausuman antamiseen ja siitä rikosilmoituksen. Syyttäjän tulee muistaa myös hyvä syyttäjätapa.
Oikeudenkäytölle on perinteisesti asetettu vaatimukseksi, että sen on oltava paitsi varmaa, myös nopeaa ja halpaa.Esitutkinnassa huomioitavaaEsitutkinnalla selvitetään rikoksella aiheutettu vahinko ja saavutettu rikoshyöty. Esitutkinnan yleiset periaatteet, tavoitteet ja oikeusturva on säädetty esitutkintalain 5-12 §:ssä. Esitutkinnassa tärkeää on objektivisuusperiaate. Yhdenvertainen kohtelu eli seikat epäillyn puolesta ja vastaan on otettava huomioon.
Toinen tärkeä asia on tutkijan ennakkoluulottomuus. Esitutkintalain keskeinen asia on syyttömyysolettama. Esitutkinta on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä. On vältettävä leimaavien lausuntojen antamista. Hienotunteisuusperiaatteeseen (ETL 8.2 §) kuuluu se, että toimitaan niin, ettei ketään aiheettomasti aseteta epäluulon alaiseksi. Esitutkinnassa on noudatettava vähimmän haitan periaatetta eli kenenkään oikeuksiin ei saa puuttua välttämätöntä enempää. Esitutkintalain 16 §:ssä määritellään tutkinnanjohtajan esteellisyys:
Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen:
1) jos hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) jos asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) jos hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista tai sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
5) jos hän kuuluu sellaisen yhteisön, säätiön tai julkisoikeudellisen laitoksen hallitukseen, hallintoneuvostoon tai niihin rinnastettavaan toimielimeen, joka on asianosainen taikka jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Suomen perustuslain 21 § määrittelee asian näin:
Oikeusturva. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Jos ja kun esitutkinta on tehty päin männikköä esteellisen tutkinnanjohtajan alaisuudessa ja syyttäjä on kaikin puolin esteellinen, niin oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei voi toteutua. Kun rikos on riittävän suuri, niin sitä ei voida laillisin keinoin ratkaista.Johtopäätökset tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan ja syyttäjä Sulo Heiskarin toiminnasta
Ylivieskan poliisi Raimo Ollila on ollut tutkinnanjohtajana aina kun olen tehnyt tai minusta on tehty rikostutkintapyyntö. Raimo Ollila on jättänyt kaikki tekemäni rikostutkintapyynnöt tutkimatta ja selvittämättä, vaikka rikokset ovat olleet kiistattomia ja todistusaineisto relevantti. On täysin selvää, että luottamus hänen puolueettomuutensa on varmasti vaarantunut. Hän on kiistatta ollut esteellinen minua koskevissa asioissa olleessaan tutkinnanjohtajana.
Syyttäjä Sulo Heiskarin osalla tilanne on vähintäänkin yhtä selvä ja kiistaton. Syyttäjistä annetussa laissa nimittäin todetaan, että jos on perusteltu syy epäillä syyttäjän puolueettomuutta, niin syyttäjä on silloin esteellinen.Jo vuonna 2000 KRP:n tutkija Pauli Mattila olisi halunnut aloittaa rikostutkinnat PR-talojen asiassa. Hänellä oli kaksi pääepäiltyä. Voitte arvata keitä he olivat. Mattilalta estettiin rikostutkintojen aloittaminen.
Pyydän Korkeinta oikeutta kiireellisesti kumoamaan Rovaniemen hovioikeuden tuomion nro 855 30.9.2009 Diaarinumero R08/974 jotta Mikko Kovalaisen toimista kärsineet ihmiset saisivat perustan vaatimuksilleen asioiden oikeudenmukaisesta ratkaisemisesta. Katson, että olen pystynyt todistamaan kumoamaan kaikki syytteessä esitetyt kolme kohtaa ja olen pystynyt todistamaan väitteeni oikeaksi. Olen selvittänyt Suomussalmen tapauksen lisäksi Espoon ja Helsingin tapaukset, joissa ihmiset ovat joutuneet järkyttävien vääryyksien kohteeksi Mikko Kovalaisen hoitaessa heidän asioitaan. ”Villit lakimiehet” ovat laillisuusvalvonnan ulkopuolella ja ainoastaan poliisi ja oikeuslaitos voivat toimia tehokkaasti ”villien lakimiesten” suhteen.
Kalajoella 13.10.2009 Erkki Aho Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja