Korkein laillisuusvalvoja oikeuskansleri Jaakko Jonkka
Suomi koki
1990-luvun alussa erittäin syvän laman johtuen vakaan markan politiikasta.
Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin
sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vakaan markan
politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon
hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin
keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Lamasyyllisiä löytyy
pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun
lama oli Suomen poliittisten ja taloudellisten päättäjien
aikaansaama.
Koivisto ei
toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen Pankin
johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi
Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtiovarainministeri Erkki
Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen
noususuhdanteessa.
Koiviston
konklaavi on valtiopetos?
Tasavallan
presidentti Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan
oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan
pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niistä johtuvissa
asioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty
16.04.1992. Kokouksessa puhetta johti silloinen KO:n presidentti
Heinonen.
Presidentti
Mauno Koiviston presidentin linnassa 06.05.1992 järjestetyn ”tuomarineuvoston”
asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston pyynnöstä ja tasavallan presidentti
Tarja Halosen määräyksestä. Pyysin tasavallan presidentti Tarja Haloselta tuon
kokouksen pöytäkirjoja todistusaineistoksi oikeuskäsittelyyn. Vetosin EY:n
tuomioistuimen päätökseen niin sanotussa Fortum asiassa 17.7.2003. Tasavallan
presidentti Tarja Halonen julisti asiakirjat salaisiksi minulle lähettämässään
kirjeessä 24.10.2005. Perusteluna oli presidentti Mauno Koiviston
pyyntö.
Keskustelutilaisuudesta laadittu 36-sivuinen muistio on
ollut salainen 21 vuotta. Nyt muistio on siirretty tasavallan presidentin
kansliasta Kansallisarkistoon, josta Yle Uutiset on saanut sen
luettavakseen.
Professori
Jyrki Virolainen kirjoittaa blogissaan seuraavaa: ”Presidentti Koiviston
arvovaltainen kannanotto ja asiaan puuttuminen tepsi ja toteutui. Kuten
julkisuudessa on kerrottu ja todistettu, tuomioistuinten linja pankkeja
koskevissa oikeusjutuissa muuttui aina korkeinta oikeutta myöten ja pankkeja
alettiin ymmärtää niin hyvin, että Koiviston konklaavin jälkeen pankit eivät
enää juuri hävinneet oikeudenkäyntejä, joissa ne olivat asianosaisina. On
erittäin ongelmallista – suorastaan ennenkuulumatonta ja ehdottomasti väärin –
että tasavallan presidentti ylimmän toimeenpanovallan edustajana kutsuu toisen
valtiomahdin eli riippumattoman tuomioistuimen edustajat
”neuvottelutilaisuudeksi” naamioituun palaveriin – siis täysin salaiseen
kokoukseen, jossa hän antaa – radikaaleiksi tunnettujen oikeusoppineiden ikään
kuin tukihenkilöiden ominaisuudessa saapuvilla ollessa – selvin sanoin ymmärtää,
että maan ylin tuomioistuin on tehnyt hänen mielestään virheellisen päätöksen
jutun toisen osapuolen eli pankin vahingoksi.”
Salaiseksi
julistettu SSP-sopimus
Suomen
Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1992 Suomen valtion ja
neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä
salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset
yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin
kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimii
kiinteistösijoittamiseen, tai harjoittaa kiinteistösijoittamiseen verrattavaa
kiinteistötoimintaa, muuta sijoittamista, rakentamista, vähittäiskauppaa,
hotelli- ja ravintolatoimintaa, vapaa-aikatoimintaa on pankeilla vapaus poistaa
yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin.
Sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta.
Valtionvarainministeri Iiro Viinanen ja sisäministeri Mauri Pekkarinen
muodistivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja
suuressa lamassa toteutettiin Suomen historian omaisuuden ryöstö. Liituraitojen
jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14500 valitsi
lopullisimman ratkaisun. SSP-sopimus julistettiin salaiseksi. Olen kuitenkin
saanut hankittua kopion tuosta salaiseksi julistetusta
SSP-sopimuksesta.
Kera Oy:n
ruumiinpesuryhmä
Koska valtio
oli mukana SSP-sopimuksessa mukana, niin Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin
Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n
rahoittamat ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden
minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä
pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo
Arposen alaisuudessa ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. ON syytä
epäillä, että asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosaston johtaja Olavi
Änkkö ja hallitusneuvos Sakari Arkko sekä kansliapäällikkö Matti
Wuoria.
Talonrakennusalalla kysyntä romahti vuoden 1989 14000
talopaketista vuoden 1995 2900 talopakettiin. Kera Oy:ssä päätettiin poistaa
markkinoilta Alavieskan Puurakenne Oy. KEP:n Säästöpankin johtaja Korpela sanoi
Seuralehden haastattelussa 15.11.2002, että ”tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko
Ahon luvanneen ilmaista rahaa, ja siksi katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien
vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella
ongelma-asiakkaiden kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot”.
MOT-ohjelmassa29.11.1999 saman pankin isännistöä 15
vuotta johtanut toimitusjohtaja Antti Ojala sanoi, että ”Suoraan voin sanoa,
että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien
vakuukisien, oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion
piikistä. Voidaan vettä suora johtopäätös, että ongelma-asiakkaat olivat
pankille riski, mutta tässä poistui kerralla riski ja oma vakavaraisuus
parani”.
Aktiv Hansa
kauppa
Säästöpankkien
pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1992 perustettiin ongelmaluottoja varten
omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin lähes
80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot korvattiin siirtäjäpankeille n. 50
miljardin pankkituella eli kansalaisten maksamilla verotuloilla. Arsenal sai
valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi. Raportin mukaan Arsenalin
on syytä varautua noin 500 miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai
yritykselle.
Aktiv Hansa Oy
ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen
allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2
miljardin markan saatava 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla
markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta. Helsingin Sanomien 1.4.2000
uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia.
Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35
luvussa ( petos). Itse velallisten ei annettu selvitä veloistaan tulla 5 %:lla,
vaan ulkomainen perintäyhtiö peri täydestä arvosta korkealla korolla
suomalaisilta kansalaisilta näitä velkoja heidän kuolemaansa saakka ja
eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Oikeustaistelua jo 18,5 vuotta takana
Alavieskan Puurakenne Oy oli aikanaan Suomen kolmanneksi
suurin talotehdas, jonka kotipaikka oli Alavieska. Taloudellisen laman alkaessa
1990-luvun alussa APR Oy oli Keski-Pohjan Säästöpankin asiakas. Pankki kuului
niin sanottuun mustaan tusinaan eli 12 taloudellisesti heikoimman säästöpankin
joukkoon Suomessa. Esko Ahon hallitus hyväksyi 22.10.1992 salatun
SSP-sopimuksen, jossa päätettiin säästöpankkien pilkkomisesta ja
toimialarationalisoinnista. Talonrakennusala kului sopimuksen mukaan
toimialarationalisoinnin piiriin. Kera Oy:ssä perustettiin ns. ruumiinpesuryhmä,
jonka tarkoituksena oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n rahoittamia yrityksiä
uhkaavat yritykset. Alavieskan Puurakenne Oy ajettiin konkurssiin erikoisella
tavalla vastoin tehtyjä sopimuksia. Tämä näkyy Vaasan käräjäoikeudelle tehdystä
valituksesta. Kun perustettiin PR-Teollisuus Oy, niin sille ei saatu kotimaasta
rahoitusta. Kera Oy oli tehnyt PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajan Jouni
Remeksen kanssa etukäteen sopimuksen muiden osakkaiden tietämättä, että Kera
Oy:tä ei käytetä rahoittajana perustettavassa yhtiössä. Jos tämä asia olisi
ollut muiden osakkaiden tiedossa, niin koko yritystä ei olisi
perustettu.
Konkurssipesän suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja
Arsenal Oy. Konkurssipesänhoitajina toimivat asianajajat Antti Latola ja Hannu
Maskonen.
Esteellinen
syyttäjä
Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä valitsi tulevan syyttäjän Sulo Heiskarin
kaupanvahvistajaksi. Syyttäjän Sulo Heiskarin oikeana kätenä on toiminut
Ylivieskan poliisi Raimo Ollila.
Alavieskan
Puurakenne Oy:n väliaikaisilla pesänhoitajilla Antti Latolalla ja Hannu
Maskosella ei ollut oikeutta lain mukaan myydä kiinteää omaisuutta. Heillä ei
ollut myöskään kirjallista valtuutusta myydä pantattua kiinteää omaisuutta. He
toimivat konkurssisäännön ja maakaaren vastaisesti.
Koska
väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät lainvastaisesti
pantattua kiinteää omaisuutta ilman valtakirjaa ja vielä konkurssisäännön
vastaisesti salaten 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset. Kun lisäksi myyjä
tiesi, että PR-talot oli markkinoilta poistettavien listalla, niin törkeä petos
on kiistaton. Suomen lain mukaan rikoksen avulla tehty oikeustoimi on
mitätön.
Kauppakirjan
allekirjoittaja Heino Virta todistaa, ettei kaupanvahvistaja, tuleva syyttäjä
Sulo Heiskari ollut paikalla, kun kauppakirjat allekirjoitettiin.
Kaupanvahvistajan kutsumat todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ole
ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Syyttäjä Sulo Heiskari on
ollut vuoren varmasti esteellinen, kun hän on toiminut syyttäjänä Erkki Ahon
jutuissa. Esteellisyys on virkarikos ja rikoksen avulla tehty oikeustoimi on
mitätön.
Entisen
kansanedustajan Markku Kosken rooli
Kansanedustaja
Markku Koski, nykyinen Sievin kunnanjohtaja, oli yhdessä muiden yhtiön
hallituksen jäsenten kanssa takaamassa tuoteoikeuksien kauppasopimusta. Muut
jäsenet olivat Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho.Lisäksi yhtenä takaajana oli
hallituksen ulkopuolinen sihteeri Jouni Remes.
Yhtiön
hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä
on voimakkaasti moitittu Kera Oy:n taholta siitä, että hän lähti mukaan
PR-Teollisuus Oy:n toimintaan ja vielä hallituksen puheenjohtajaksi. Yrityshän
on markkinoilta poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n
varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Näin
kertoi Markku Koski itse. Markku Koski kertoi tienneensä pantatuista
kiinnityksistä ja sanoi niiden poistuvan sitä mukaan kuin kauppasummaa
maksetaan.
Oikeudenkäynti asianosaisten tietämättä
Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy.n ja takaajat oikeuteen
maksamattomista maksuista. Ylivieskan käräjäoikeus ei toimittanut haasteita
tiedoksi takaajille lainkaan, vaan takaajia asiassa edusti takaajille täysin
tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilman takaajien valtakirjoja ja
toimeksiantoja. Ylivieskan käräjäoikeus oli tietoinen siitä, että takaajat eivät
saaneet haasteita tiedokseen ja että asianajaja Jouni Vihervallilla ei ollut
valtakirjoja ja toimeksiantoja. Siitä huolimatta Ylivieskan käräjäoikeus teki
asiassa päätöksen.
Rahoituksen
estäminen
Suomesta ei
saatu rahoitusta. PR-Teollisuus Oy:n suurimman osakkaan Uhtua Wood Oy:n
lainahakemukset torpedoitiin PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajan Jouni Remeksen
toimesta. Merita-Pankin johtaja Anja Kauppi otti yhteyttä Uhtua Wood Oy:n
toimitusjohtajaan Heino Virtaan ja pyysi kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n
hallituksen hätäkokoukseen Jouni Remeksen erottamiseksi yhtiön edun vastaisen
toiminnan vuoksi. Jouni Remes oli aikaisemmin toiminut alasajetuissa
talotehtaissa talouspäällikkönä ja hän tuli Alavieskan Puurakeen Oy:n
talouspäälliköksi aikanaan Kera Oy:n kirjallisen suosituksen
perusteella.
Lopputilejä
PR-Teollisuus
Oy hallitus erotti toimitusjohtaja Jouni Remeksen marraskuussa 1995 ja
toimitusjohtajaksi silloisen kansanedustaja Markki Kosken kiristyksen jälkeen
valitun konsultti Stig Weckströmin ja hallituksen puheenjohtaja Markku Kosken
helmikuussa. Heidän erottamisensa naamioitiin eronpyynnöksi.
Kauppasopimukset purettiin
Alavieskan
Puurakenne Oy konkurssipesä purki kiinteistöjen kaupat 19.3.1996 ja koneiden,
laitteiden, keskeneräisen tilauskannan ja tuoteoikeuksien kauppasopimuksen
18.4.1996. Kiinteistöjen kauppasopimuksen purkaminen tehtiin vastoin lakia,
sillä kaupanvahvistaja ei ollut paikalla.
Myyjän
purkuoikeus on peruuttamaton. Kun kauppa on purettiin, niin myös
takaussitoumukset raukesivat, koska pääsitoumus purettaessa liitännäisetkään
eivät voi jäädä voimaan.
Väärillä
tiedoilla ja rikollisesti konkurssiin
Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä
tiedoilla. Kaupat oli purettu, eikä saatava ollut selvä ja riidaton. Tilanne oli
se, että kauppojen purkamisen jälkeen Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä
oli velkaa PR-Teollisuus Oy:lle. Loppuselvitystä ei ollut tehty.
Konkurssiasiassa varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut
lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja, että
kanne on oikea. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa 10.7.2000 KRP:lle
antamassaan lausumassa, ettei hänellä ollut konkurssiasiassa toimeksiantoa.
Käräjätuomari Juha Niemisen olisi tullut tarkistaa varatuomari Paavo M.
Petäjältä valtakirjat, sillä varatuomari ei ollut asianajaja. Käräjätuomari Juha
Nieminen laiminlöi virkavelvollisuutensa.
Asianajaja
Keränen jätti valituksen tekemättä
Asianajaja
Asko Keränen jätti PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa valituksen tekemättä
Vaasan Hovioikeuteen, vaikka hän itse oli pyytänyt valtakirjoja asian
hoitamiseen ja saanut ne Erkki Aholta ja Heino Virralta. Asianajaja, nykyinen
varatuomari Asko Keränen tunnustaa asian, ettei ole tehnyt valitusta. Hän ei ole
enää Suomen Asianajajaliiton jäsen.
Tilauskannan hävitys
Kun
PR-Teollisuus Oy oli haettu konkurssiin, niin paikalle ilmestyi PR-Teollisuus
Oy:stä aikanaan poispotkittu saattohoitajaksi nimeämämme henkilö konsultti Stig
Weckström. Hän ryhtyi Alavieskassa sijainneen toisen talotehtaan Vieskan
Elementti Oy:n konsultiksi. Alavieskan kunta on Vieskan Elementti Oy:n osakas.
PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajina toimivat asianajajat Sampsa Teittinen
ja Jyrki Anttinen.
Tilauskannan
suuruus oli 37 117 341 mk ja jokaisesta tilauksesta on ttodistusaineisto minulla
nähtävänä. Näin PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesä lahjoitti PR-Teollisuus Oy:n
arvokkaan omaisuuden eli tilauskannan veloituksetta konsultti Weckströmille,
joka toimitti tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle. Konsultti Weckström sai
tästä tempusta 88495 markkaa ja laskun maksoi Alavieskan kunta.
Ulkomainen rahoitus
Ennen
PR-Teollisuus Oy:n konkurssia kävin Brysselissä Hendrik ja Richard Rienstran
luona. Teimme sopimuksen, että jos PR-Teollisuus Ou ajetaan konkurssiin, niin
jatkajaksi perustetaan uusi yritys, josta Erkki Aho omistaa kolmasosan ja toimii
toimitusjohtajana.
Kun
PR-Teollisuus Oy oli maksuvaikeuksissa, niin Hendrik Rienstra, Richars Rienstra
ja asianajaja Asko Keränen olivat minun lisäkseni Oulussa asianajaja Hannu
Maskosen toimistossa, Hendrik Rienstra tarjosi maksuksi 2 miljoonan shekkiä ja
lopuista veloista New England Suretyn takausta. Maskonen ei ottanut vastaan
shekkiä eikä myöskään hyväksynyt takausta. Maskonen halusi välttämättä saada
PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin. Hendrik Rienstra tarjoutui kirjallisesti
6.5.1996 ottamaan yrityksen kaikki velat vastuulleen, mutta Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei siihen suostunut. Alavieskassa asianajaja Antti
Latola sanoi Rienstroille, että älkää laittako rahaa PR-Teollisuus Oy:öön, vaan
ostakaa kiinteistöt meiltä konkurssin jälkeen, niin saatte ne paljon
halvemmalla.
International Timber Company Finland Oy
PR-Teollisuus Oy:n jälkeen perustettiin uusi yritys ja
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä myi koneet ja laitteet, tuoteoikeudet
sekä vuokrasi kiinteistöt ja maa-alueet perustettavalle yhtiölle. Maksut
konkurssipesälle hoidettiin Rienstrojen yrityksestä, mikä myöhemmin paljastui
rahanpesuyritykseksi, New England Surety.
Karjalan metsäkauppojen käynnistyminen vei odotettua
kauemmin. Syyni näytti olevan Venäjän byrokratia. Näin aluksi luulin. Totuus oli
kuitenkin toinen. Suomen metsäyhtiöitä epäiltiin kartellista 1997-2004 ja
myöhemmin asia paljastui todeksi. Metsäliitto Osuuskunta, UPM-Kymmene Oyj ja
Stora Enso Oyj osallistuivat kiellettyyn hintayhteistyöhön ja tietojenvaihtoon
tarkoituksenaan rajoittaa keskinäistä kilpailuaan raakapuun hankinnassa. Emme
saaneet myytyä kuitupuuta Suomeen. Siksi meidän piti yrittää myydä kuitupuuta
Karjalan tehtaisiin. Kontupohjan tehtaan kanssa emme saaneet sopimusta aikaan.
Sitten oli vuorossa Segezhan tehdas, joka oli ruotsalaisten omistuksessa.
Sopimus syntyi kivuttomasti. Minulle tuli kuitenkin sopimuksen tekemisen jälkeen
yllätyksenä tieto, että Segezhan tehtaan ympärille noin 15 km:n päähän li tullut
tieveron perintä ja se oli niin korkea, että ei ollut liiketaloudellisesti
järkevää myydä kuitupuuta Segezhan tehtaalle. Ei voinut välttyä vaikutelmalta,
että Suomen puukartelli ulottui Karjalan puolelle.
Olemattomasta velasta tuomio
Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki suoritustuomion takaajia vastaan, vaikka
kaupat oli purettu ja takaukset oli rauennut. Tieto oikeudenkäynnistä annettiin
PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle ja Suomenselän Lakiasiaintoimistolle.
Takaajat eivät saaneet haastetta tiedokseen lainkaan eivät voineet vastata
oikeudessa asiaan. Heitä edustivat ilman valtakirjaa ja ilman toimeksiantoa
PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen.
Takaajat eivät voineet valittaa Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksestä, koska he
eivät tienneet koko oikeuskäsittelystä mitään. Näin takaajat joutuivat maksamaan
sellaisia velkoja, joita ei ollut olemassakaan.
Henkilökohtainen konkurssi
Asianajaja
Hannu Maskonen esitti Erkki Aholle, että lopeta asioiden penkominen ja maksa
hänelle 10 000 markkaa, niin hän ei hae minua henkilökohtaiseen konkurssiin. Aho
sanoi, ettei maksa, koska saatavat on saatu aikaan rikollisesti. Maskonen haki
Ahon henkilökohtaiseen konkurssiin olemattoman velan maksamatta
jättämisestä.
Varatuomari
Paavo M. Petäjä laittoi Erkki Ahon henkilökohtaiseen konkurssipesään
saatavakseen 100 000 markkaa. Saatava poistettiin luettelosta
oikeudenistunnossa, koska pesänhoitaja Veli Päivikkö ei pystynyt selvittämään
mistä saatava oli syntynyt. Päivikkä vaati Ahoa useita kertoja vangittavaksi.
Pävikkö oli aikaisemmin toiminut Paavo M. Petäjän toimistossa. Pesän luettelon
vannontatilaisuudessa oli mukana myös syyttäjä, joka ei kuitenkaan nostanut
syytettä varatuomari Paavo M. Petäjää vastaan, vaikka kysymyksessä oli törkeä
rikoksen yritys.
Markku
Kosken pelastaminen
Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä teki sopimuksen kolmen takaajan kanssa 23.6.1997.
Nämä kolme henklöä olivat Kari Konu, Jouni Remes ja Markku Koski. Heino Virta ei
tehnyt sopimusta, koska katsoi, että se on rikollisesti aikaansaatu ja Erkki
Ahoon ei oltu edes yhteydessä tehtävästä sopimuksesta. Koska takaus oli
yhteisvastuullinen, niin silloin lain mukaan otetaan siltä jolla on.
Kansanedustaja Markku Koskella oli maatila, mutta Kera Oy:n varatoimitusjohtaja
Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Näin hän myös teki.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä peri vuosien ajan Heino Virralta ja
Erkki Aholta täyttä takaussummaa eli esim. 15.5.2000 tilanteen mukaan 1207502,74
markkaa, vaikka takaus oli sopimuksen yhteydessä muuttunut pääluvun mukaiseksi
eli 150 000 markaksi.
Rahanpesusta vankeutta
Richard
Rienstra vangittiin Turkin ja New Yorkin väliseltä lennolta rahanpesusta
epäiltynä. Richardille vaadittiin New Orleansin oikeusistuimessa 190 vuotta
vankeutta ja neljälle hänen apurilleen 170 vuotta. Hendrik Riensralle vaadittiin
210 vuotta vankeutta, mutta Hendrik kuoli juuri ennen oikeudenkäyntejä. Richard
sai vain 1,5 vuoden vankeustuomion, kun Riensrat jäivät kiinni Taorminan
hotellikaupoista Sisiliassa. Tein rahanpesusta rikosilmoituksen KRP:lle. Arvioni
mukaan Rienstrojen kautta kulkeneita rahoja on käytetty n. 15 miljoonaa markkaa
Suomessa, KRP:n rahanselvittelykeskus ja poliisi Juha Vehmaskoski jättivät asiat
tutkimatta, vaikka todistusaineistot olivat kiistattomat.
ITC
Finland Oy:n konkurssi
Kun Richard
Rienstra istui vankilassa niin ITC Finland Oy meni konkurssiin erikoisella
tavalla. ITC Finland Oy:öön tuli konsultiksi Stig Weckström, joka selvitti
yrityksen rahavirrat. Yritys haettiin konkurssiin torstaina ja yrityksen tilille
tuli perjantaina iso rahasumma Japanin kaupoista jolla konkurssi olisi voitu
välttää. Rienstrojen asiamiehenä toimi asianajaja Asko Keränen, joka ilmoitti
ITC Finland Oy:n konkurssipesänhoitajalle Antti Kejolle, että ”Muuta selvitystä
en keksi toimille kuin, että yhtiöön tulossa ollut rahamäärä sai sotkemaan
sopimuksemme”. Keronen ja Kejo olivat siis sopineet, että yhtiötä ei ajeta
konkurssiin, mutta Kejo rikkoi sopimuksen. Asia aiheutti melkoisen hämmingin
Suomen Asianajoliitossa ja tietyn operaation jolla asia hoidettiin pois
päiväjärjestyksestä.
Väärän
firman koneet ja laitteet konkurssipesään, väärä vala
Asianajaja,
konkurssipesänhoitaja Antti Kejo laittoi ITC Finland Oy:n konkurssipesään
kokonaan toisen firman koneet ja laitteet. Koneet ja laitteet kuuluivat ITC
SA:lle. Tällä tavalla kuulemma parannettiin konkurssipesän tulosta. Lisäksi
asianajaja Antti Kejo jätti konkurssipesän saatavista kokonaan pois Erkki Ahon
178 000 markan saatavan perusteettomasti. Jotta Rienstra saattoi suostua
konkurssiin, niin hänelle luvattiin korvata asia. Rinstra teki väärän valan
oikeudessa ja sai konkurssin jälkeen ostaa omistamansa koneet ja laitteet
takaisin perustamalleen yhtiölle Ultra Prima Oy:lle. Lisäksi velkojain
kokouksessa suurimpana velkojana esiintyi verottajan edustaja Raimo Partanen,
joka ilmoitti saatavakseen miljoona markkaa vaikka todellinen saatava olisi vain
hiukan yli 100 000 markkaa. Kuten asianajaja Asko Keränen oli arvellutkin, niin
Richard Rienstra sai hyvityksen konkurssin myöhäisemmässä vaiheessa. Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesän hoitajat eivät hyväksyneet Karfer Oy:n korkeinta
tarjousta, vaan myi kiinteistöt ja maa-alueet Alavieskan kunnalle.
Ahojahtia
Syyttäjä
Petri Oulasmaa laati syytteen minua ja vaimoani vastaan velallisen
epärehellisyydestä. Syytteen mukaan kantajana oli Merita-pankki. Merita-Pankin
johtaja Mauri Ylitalo todistaa, että syyte on nostettu hänen tietämättään.
Kysymys oli Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän käynnistämästä
operaatiossa, jossa Ahoa syytettiin velallisen epärehellisyydestä, koska hän ei
ole maksanut takausvelkoja, jotka olivat rauenneet kauppojen purkujen
yhteydessä, mutta olivat tulleet voimaan Ylivieskan käräjäoikeuden väärän
päätöksen perusteella. Päätös oli saatu aikaan rikollisesti, koska asianosaiset
eivät tienneet asian käsitellystä mitään eikä voineet valittaa päätöksestä,
koska eivät saaneet päätöstä tiedokseen. Oikeus tuomitsi Ahon 75 päivän
ehdottomaan vankeuteen mikä muutettiin ehdonalaiseksi. Syyte oli siis nostettu
tietoisesti väärillä tiedoilla. Asianajaja Hannu Maskonen, joka käynnisti tämän
projekti teki oman lopullisen ratkaisun tämän jälkeen.
Kunnianloukkaus, kunnianloukkaus,
kunnianloukkaus....
Ahon
maineen mustaamiseksi järjestettiin lukuisia kunnianloukkaus oikeudenkäyntejä,
joissa rikostutkinnassa ei otettu todistusaineistoa vastaan eikä myöskään
oikeudenistunnoissa. Laillisuusvalvojat eivät reagoineet asioihin mitenkään ja
siksi Aholle tuli lukuisia tuomiota siitä, että paljasti toisten rikoksia. Nyt
minulla on n. 50000 euroa ulosotossa rikoksilla aikaan saatuja oikeuden
päätöksiä, joissa minut on tuomittu maksamaan vahingonkorvauksia ja
oikeudenkäyntikuluja. Kaikissa oikeudenkäynneissä ovat olleet esteelliset
rikostutkijat ja esteelliset syyttäjät asialla. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei
syytä eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta, rikoksista
puhumattakaan. Olen joutunut kärsimään neljä konkurssia
rikollisen toiminnan uhrina.
Professori Jyrki Virolaisen käsitys
laillisuusvalvonnasta:
Esimerkiksi
tuomioistuinten toiminnassa oikeuskansleri joutuu joka vuosi puuttumaan monissa
eri tapauksissa mm. 1) pitkiin käsittelyaikoihin, 2) ratkaisujen puutteelliseen
perustelemiseen, 3) asianosaisten kuulemisessa ilmenneisiin laiminlyönteihin ja
4) oikeudenkäynnin julkisuuslain rikkomisiin. Vastaavasti syyttäjien ja
poliisien toiminnassa ilmenee jatkuvasti huomautettavaa samoista asioista
vuodesta toiseen, esimerkkinä voidaan mainita esitutkinnan ja syyteharkinnan
kohtuuttoman pitkä kesto sekä syyttämättäjättämispäätösten ja esitutkinnan
aikana tehtävien ratkaisujen puutteellinen
perusteleminen.
Mitä tekevät oikeuskansleri ja oikeusasiamies vuodesta toiseen näissä
tilanteissa? He toteavat lakonisesti, että virhe tai laiminlyönti on tapahtunut,
mutta tyytyvät 99 prosentissa tapauksista ainoastaan joko 1) ilmoittamaan
"käsityksensä" (tämä ei siis sisällä edes suoranaista moitetta) virkamiehelle
tai 2) antamaan "huomautuksen vastaisen varalle". Syytteen nostaminen
tällaisissa tilanteissa on ollut äärimmäisen harvinaista, vaikka kaikissa edellä
mainituissa tapauksissa on kyse oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustuslaissa
(PerL 21.2 §) turvatuista peruselementeistä! Seurauksena tämäntyyppisestä
valvonnasta on tietenkin se, että samanlainen virheellinen käytäntö jatkuu ja
samat virheet toistuvat vuodesta toiseen ja ne "todetaan" oikeuskanslerin ja
oikeusasiamiehen kertomuksissa.
Korkein
oikeus ei noudata lakia
Korkein
oikeus ei perustele kielteisiä päätöksiään, vaikka Suomen perustuslaki, Euroopan
Ihmisoikeussopimus ja EIT:n päätökset sitä edellyttävät. Suomessa valituslupa
korkeimpaan oikeuteen annetaan vain n. 10 prosentille henkilöistä. Siis n. 90 %
joutuu jo tämän karsinnan seurauksena oikeusturvan ulkopuolelle.
EIT:ltä
tuomioita enemmän muille Pohjoismaille yhteensä
Suomi saa EIT:ltä
suhteellisen paljon langettavia päätöksiä. Suomi sai vuosien 1994−2009 välillä
EIT:ltä 74 langettavaa päätöstä, mikä on enemmän kuin muut Pohjoismaat olivat
saaneet samana aikana yhteensä.
Suomi saa EIT:ltä
tuomioita etenkin pitkittyneistä oikeudenkäynneistä ja sananvapautta koskevista
asioista. Suomen saamia tuomioita pidetään kiusallisina mutta
aiheellisina.Suomi on saanut 15
vuodessa 74 langettavaa päätöstä. Samaan aikaan Ruotsi on todettu syylliseksi 22
kertaa, Norja 19 kertaa, Tanska 9 kertaa ja Islanti 6
kertaa.
Hirvelän väärillä tiedoilla
EIT:n tuomariksi
Suomi on pyrkinyt
rajoittamaan kiusallisten EIT:n tuomioiden määrää.
Hätähuuto Suomesta. Päivi
Hirvelän valinta 27 kesäkuuta 2006 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
tuomariksi.
Näyttää siltä, että
Suomi, Euroopan neuvoston korkeana sopimusosapuolena, on johtanut harhaan muita
46 kansakunnan Euroopan neuvoston jäsenvaltioita, jotka edustavat 800 miljoonaa
kansalaista, antaessaan kolmen ehdokkaan listan Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi.
Todennäköisimmin Päivi
Hirvelän CV on vääristelty. Asia pitää tutkia ja niitä, jotka ovat vastuussa
rikollisesta teosta, tulee rangaista.
Olen kokenut EIT:n
menettelyn. Minun kokemukseni tukevat sitä käsitystä, että Hirvelä on nimitetty
EIT:n tuomariksi siksi, jotta voitaisiin estää suomalaisten oikeudensaanti
EIT:ssä.
Ketkä ovat todelliset syylliset
asioissani