sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

KHO:n päätös ympäristölupaa koskevassa valituksessa









Korkein hallinto-oikeus on 1.6.2009 taltionumero 1366, diarinumero 770/1/08 tehnyt päätöksen ympäristölupaa koskevassa valituksessa, mikä koskee Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä 12.2.2008 n:o 08/0061/2.

Asian tausta

Lounais-Suomen ympäristökeskus on 15.3.2005 antamallaan päätöksellä myöntänyt herra X:lle ympäristöluvan 850 emakon ja 150 lihasian sikalan laajentamiseen 1000 emakon ja 3150 lihasian sikalaksi. Vaasan hallinto-oikeus on 29.6.2006 antamallaan päätöksellä nro 06/0182/2 kumonnut ympäristökeskuksen päätöksen ja palauttanut asian ympäristökeskukselle. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sijoituspaikan valinta riittävän kauas häiriintyvistä kohteista on tehokkain keino minimoidan toiminnasta ympäristölle aiheutuvia haittoja. Siinä suhteessa hakemuksen tarkoittama paikka on huono jo nykyisellekin toiminnalle. Vaikka alue onkin perinteisesti karjatalousvaltaista seutua, sikalatoiminnan harjoittamista nyt haetun luvan tarkoittamssa laajuudessa ei voida pitää alueelle tavanomaisen toimintana, ja lupaharkinnassa on näissä oloissa sovellettava tiukkoja kriteerejä.
Hakemuksen mukaisen toiminnan laajuuden ja sijoituspaikan vuoksi toiminnasta kokoniasuutena aiheutuisi eräistä naapuruusuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, mikä estää laajentamista koskevan luvan myöntämisen. Hakemuksessa esitetyt hajupäästöjen vähentämistoimet ovat laajennuksen osalta pääosin parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan mukaisia, mutta hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan ne eivät toiminnan laajuus ja sijainti huomioon ottaen kuitenkaan ehkäise hajuhaitan syntymistä siten, että ympäristölupa olisi nyt asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella myönnettävissä.

Koska kuitenkin saataa olla mahdollista erilaisilla lisätoimilla laajennushankkeen haittojen lisäksi vähentää myös olemassaolevan sikalan hajuhaittoja, ei laajennushakemusta ole syytä tässä vaiheessa kokonaan hylätä, vaan asiassa oln tarvittavaa asiantuntemusta käyttäen selvitettävä, onko toiminnan hajuhaittoja kokonaisuutena tarkastellen mahdollista riittävästi vähentää rakenteellisilla tai puhdistusteknisillä ratakaisuilla. Tällaisina keinoina voisivat tulla kyseeseen lietelannan jäähdyttäminen ja/tai poistoilman käsittely suodattamalla tai pesurilla. Olemassa olevan sikalan osalta olisi selvitettävä mahdollisuuksia ilmanvaihdon muuttamiseen siten, että puhdistettu ilma poistetaan katolta riittävän korkeita hormeja pitkin.

Lisäksi hallinto-oikeus on todennut, että mikäli laajennushankkeelle myönnetään palautuksen jälkeisessä käsittelyssä ympäristölupa, on lietesäiliöiden osalta määrättävä tarkasti, mihin paikkaan ja mille korkeudelle suhteessa Y-joen tulvakorkeuksiin säiliöt on rakennettava. Nyt kumotun päätöksen lupamääräyksessä 2 oleva määräys rakennettävien säiliöiden sijoittamisesta siten, että tulvat eivät ulotu niihin, on Y-joen läheisyys sekä tulva- ja onnettomuusriskit huomioon ottaen liian ylimalkainen.

Ympäristökeskus myöntää luvan uudelleen

Lounais-Suomen ympäristökeskus on 15.3.2007 myöntänyt ympäristöluvan 850 emakon ja 150 lihasian sikalan laajentamiseen 1000 emakon ja 3150 lihasian sikalaksi. Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut ympäristökeskuksen lupapäätöksen 12.2.2008 päätöksellään n:o 08/0061/2.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijotuspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7-9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista ennetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan ympäristön pilaantumiseen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen varaa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinenja tuleva, oikeusvaikutessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijotuspaikat alueella.

Herra X:n hakemus tarkoittaa 850 emakon ja 150 lihasian sikalan laajentamista siten, että laajennuksen jälkeen tilalla olisi 1000 emakkoa ja 3150 lihasikaa.

Tila siajitsee maatalousvaltaisella alueella Y-joen rannalla. Hakemuksen mukaisten sikalarakennusten ympäristö on avointa peltoa. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan etäisyys toiminnasta olevasta sikalasta jokeen on noin 250 metriä ja lietesäiliöistä noin 220 metriä. Hakemuksen mukainen sikala ja uudet lietesäiliöt sijoittuisivat lähemmäksi jokea. Etäisyys uudesta sikalasta jokeen olisi noin 215 metriä ja uusista lietesäiliöistä noin 160 metriä. Lietesäiliöiden ja joen väliin jää tulvaherkkä peltoalue. Etäisyydet sikalasta lähimpiin häiriintyviin kohteisiin ovat noin 150 ja 230 metriä. Alle yhden kilometrin etäisyydellä sijaitsee 15-20 asuinkiinteistöä. Nykyisen toiminnan aiheuttamaa hajupäästöä ja sen leviämistä ympärisöön koskevien VTT:n ja Ilmatieteenlaitoksen tutkimusten mukaan merkittävä hajuhaitta ulottuu noin 600 metrin etäisyydella sikalasta. Hakemuksen mukaiseessa toiminnassa sikalan koko olisi yli kaksinkertainen eläinyksikköinä laskettessa.

Eläinsuojan toiminnassa hajua aiheuttaa eläinsuojien ilmanvaihdosta, lannan varastoinnista ja käsittelystä, kuten lannan kuljetuksesta ja siirrosta, lietesäiliöiden sekoittamisesta, lannan pummpauksesta ja separoinnista sekä lannan peltolevityksestä. Merkittävä osa hajuista aiheutuu eläinsuojien ilmanvaihdosta, mutta myös muista edellä mainituista välttämättömistä toimenpiteistä. Mitä suurempi tilalla muodostuva lantamäärä on, sitä pidemmän ajan edellä mainittuja toimenpiteitä joudutaan tekemään. Hakemuksen mukaisessa toiminnassa lietelantaa muodostuu vuodessa noin 13 700 m3. Lantaa on suunniteltu levitettävän keväällä, kesällä ja syksyllä.

Hakemuksessa on esitetty hajun vähentämistoimenpiteitä, joista suurin osa on sellaisia, jotka ovat yleisesti käytössä jo pienempiäkin sikaloita rakennettaessa. Otsonointi ja kuivadesifiointi on jo pitkään tunnettu sisäilman epäpuhtaukisen poistossa. Suurten eläinsuojien ilmanvaihtotarve on kuitenkin huomattava, eikä kyseisten menetelmien toiminnan tehokkuudesta ja luotettavuudesta hakemuksen mukaisessa ympäristössä ole riittävää näyttöä, eikä hakemuksessakaan ole sellaisia esitetty. Toiminnan merkittävää laajentumista ei tule perustaa menetelmille, joiden tehoa isoille eläinsuojille ei ole riittävästi osoitettu.

Kun otetaan huomioon hakemuksen mukainen eläinmäärän lisäys, lähialueen asutus ja eläinsuojan sijainti avoimella peltoalueella tulvaherkän joen rannalla, suunniteltua sijoituspaikka ei voida pitää sopivana hakemuksessa tarkoitetun suuruiselle sikalalle. Laajennetusta toiminnasta aiheutuvia ympäristöhaittoja ja rasitusta naapureille ei voida myöskään riittävästi ehkäistä lupamääräysten ja niihin liittyvien teknisten ja rakenteellisten ratkaisujen avulla. Hallinto-oikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että ympäristölupaa laajennukseen ei olisi tullut myöntää.

Vaasan hallinto-oiekudessa päätöksen tekemiseen ovat ottaneet osaa lainoppineet hallinto-oikeudentuomarit Raija Myllykoski ja Päivi Jokela, tekniikan alan hallin-oikeustuomari Varpu Kujanpää sekä luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari Raija Aaltonen. Asian esittelijänä on toiminut hallinto-oikeussihteeri Reetta-Kaisa Eriksson.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lounais-Suomen ympäristökeskus on valituksen johdosta antamassan lausunnossaan esittänyt, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristökeskuksen päätös saatetaan voimaan. Ympäristökeskus on lausunut muun ohella, että herra X:n hakemuksessaan esittämät toimet hajuhaittojen poistamiseksi edustavat tekniikkaa, joka on selvästi kehittyneempää ja tehokkaampaa kuin sikatiloilla nykyisin yleisesti käytettävä tekniikka on. Käytännön kokemuksia esitettyjen menetelmien tehokkuudesta Suomen oloissa ei vielä ole. Etäisyys uudesta sikalasta jokeen on noin 215 metriä. Etäisyys uusista lietesäiliöistä jokeen on noin 160 metriä. Tulva ei nouse lietesäiliöille saakka. Tulvaherkastä peltoalueesta aiheutuvat vesistöhaitat liittyvät lainnottamiseen eivätkä lietesäiliön sijaintiin.

Hallinto-oikeus on antanut ensimmäisen kysymyksessä olevaa hanketta koskevan päätöksen 29.6.2006 toimitettuaan sitä ennen katselmuksen.
Herra X on valmis luopumaan uusien lietesäiliöiden sijoittamisesta sikalarakennuksen Y-joen puoleiseen päätyyn. Lietesäiliöt voidaan sijoitaaa herra X:n omistamille tiloille. Näin sijoitettuna säiliöistä olisi vähintään 500 metrin matka lähimpään asutukseen. Mikäli lietesäiliöt muutetaan etäsäiliöiksi, poistuu tulva- ja onnettomuusriski säiliöiden osalta, sikalarakennus sijaitsee yli viisi metriä korkeammalla kuin Y-joen pinta, ja rakennusta ympäröi laaja pengerrys. Sikalan osalta tulvasta ei ole vaaraa.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on selvitetty, että toteutettaessa toiminnan laajenus hakemuksen mukaisesti niin, että otetaan käytöön uusi ilmastointijärjestelmä ja rakennetaan karsinoihin kuperat pohjat, ja että lanta separoidaan ja lietesäiliöt katetaan, hajupäästöjä voidaan vähentää nykyisestä noin 23 prosenttiä. Jos kaksi uutta lietesäiliötä toteutetaan etäsäiliöinä, hajupäästöt väheisivät arviolta 29 prosenttia. Lisäksi lannan kaäsittely tapahtuu lähes kokonaisuudessaan suljetussa tilassa. Lupahakemuksen mukaan hajukaasujen käsittelyssä käytetään otsointia. Menetelmä on tarkoitettu otettavaksi käyttöön sekä laajannusosassa että vanhassa sikalassa. Sikalarakennukset on jaettu suljettuihin osastoihin Laajennusosassa ilman osastoihin otetaan rakennuksen alta omia kanavia pitkin, eikä ilma ole yhteydessä lietekuiluihin, Ilma imetään osastoista poistoputkien kautta kokoojaputkeen, jossa otsoni johdetaan poistokaasujen sekaan. Otsoni hapettaa haisevia aineita ja tuhoaa poistoilman bakteerit. Kokoojaputki toimii otsonin ja poistokaasun reaktiotilana. Kaasun viipymäajaksi mitoitetaan vähintään kymmenen sekuntia. Kokoojaputkesta poistokaasu johdetaan ulos rakennuksen päädystä ylöspäin suunnattavien putkien avulla. Poistokaasu kulkeutuu suoraan ylempiin ilmakerroksiin.

Otsonointi on jo kauan ollut tunnettu menetelmä, ja sitä on käytetty hajukaasujen puhdistamiseen eirtyisesti kompostointilaitoksissa, jätevedenpuhdistamoissa ja muissa vastaavissa laitoksissa. Otsononti on luotettava, rajoituksia vailla oleva järjestelmä, joka poistaa hajuhaittoja 70-90 prosenttia. Menelemä on tuttu myös viranomaisille.
Tässä tapauksessa on myös osoitettu, että ilmanviahdon tarve on 30 prosenttia tavanomaista pienempi, koska korvausilma otetaan rakennuksen alta. Kun toiminnan laajentaminen toteutetaan ympäristökeskuksen päätöksessään antamien lupamääräysten mukaiesti, hajupäästöt tilalla vähenevät 10-24 prosenttiin nykyisestä. Käytännössä tämä tarkottaa, että rakennuksesta tulevaa ilmaa ei enää sadan metrin päässä haista oikeastaan lainkaan. Myöskään vanhoista lietesäiliöistä ei niiden kattamisen jälkeen aiheudu hajuhaittaa, sillä VTT:n tutkimuksen mukaan kattamiselle saavutetaan 85-90 prosentin hajun poisto.

KHO:n päätös

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut: Lupahakemuksessa esitetyllä otsonoinnilla ja muilla sikalarakennusten ilmastointia koskevilla tekniikoilla ei voida vaikuttaa toiminnassa muodostuvan lannan varastoinnista, käsittelystä ja peltoihin levittämisestä aiheutuvaan hajuun.
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

KHO:ssa asian esittelijänä toimi oikeussihteeri Petri Leinonen ja päätöksentekoon osallistuivat hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan, Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen ja Hannu Ranta sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Ilkka Hristo ja Olli Dahl.

Erkin kommentti: Sikalarakennushankkeesta on tehty erittäin perusteellinen ja hyvin laadittu ympäristövaikutusten selvitys ( 59 sivua), jossa on selvitetty kaikki olennaiset asiat yksityiskohtineen. Sikalasta on Ilmatieteenlaitoksen 16.6.2008 päivätyt erittäin perusteelliset Sikalan hajupäästöjen leviämismallilaskelmat. Sikalan lietteen hajuanalyysit on tehty Parolan koelaitoksella. KHO:n käsittelyssä ei ole huomioitu Ilmatieteenlaitoksen selvityksiä ja mallinnoksia hajujen leviämisestä.

KHO:n päätös on perusteluiltaan kyseenalainen, ylimielinen ja tyly.Kansalaisen oikeusturvan kannalta oikeuden tulisi perustella päätöksensä paremmin. Parasta KHO:n päätöksessä on vetoaminen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin. En ole käynyt kohteessa paikan päällä tutustumassa tilanteeseen joten en pysty kertomaan todellista tilannetta käytännössä.Olen käynyt tutustumassa Kalajoen nykyaikaisiin sikaloihin. Tiedän ja tunnen sikalan hajuongelmat. Ymmärrän valittajien toimintaa. Ymmärrän KHO:n päätöksen perustelut eteenkin kun otetaan huomioon ne asiat. joissa vedotaan Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin. Kalajoella olemme sijoittaneet isot sikalat riittävän kauaksi asutuksesta jotta vältytään vastaavilta ongelmilta.

Ei kommentteja: