Totuus on tarua ihmeellisempää

Totuus on tarua ihmeellisempää

Neljän pankin ja Suomen valtion allekirjoittamassa säästöpankkien pilkkomissopimuksessa eli ns. SSP-sopimuksessa 22.10.1993 sovittiin myös laittomasta toimialarationalisoinnista. Sopimuksen sivulla 17 on luetteloitu yritysten kaatamisperusteet.

Suomen valtion toteutti sopimusten siten, että Kera Oy:n perustettiin ns. ruumiinpesuryhmä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuuteen. Ruumiinpesuryhmää veti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Ruumiinpesuryhmän tehtävänä oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n rahoittamia yrityksiä uhkaavat kilpailijat. Kera Oy käytti tavoitteen saavuttamiseksi ns. saattohoitajia, joita palkattiin kaadettaviin yritykseen tekemään likainen työ.

Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi Kera Oy vaati oman miehensä. Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi nimitettiin KTM Jouni Remes, joka oli aikaisemmassa historiassaan toiminut yrityksissä, jotka olivat kaatuneet.

Jouni Remes toimi Kera Oy:n luottohenkilö myös Alavieskan Puurakenne Oy:n kaaduttua. Remes teki laskelmia kahdelle eri taholle, jotka halusivat jatkaa Alavieskan Puurakenne Oy:n toimintaa. Toinen taho saattoi olla vain sellainen taho, joka hinasi kauppahintaa ylöspäin. Remeksen toiminta oli siinä mielessä erikoista, että hän samalla toimi ostajana toisessa ryhmässä eli perustettavassa uudessa ryhmässä ”PR-Teollisuuss Oy:ssä”. Kysymyksessä on luottamusaseman väärinkäyttö.

Lisäksi Jouni Remes teki Kera Oy:n kanssa sopimuksen muiden osakkeiden tietämättä, että Kera Oy:tä ei käytetä rahoittajana uudessa yrityksessä. Jos muut osakkeenomistajat olisivat tienneet asiasta niin koko yritystä ei oli perustettu. Remes oli mukana PR-Teollisuus Oy:ssä ja toimi koko ajan yrityksen tuhoamiseksi. Siksi hänelle annettiin lopputili.

Markku Koski yhtiön hallituksen puheenjohtajana oli jo kesäkuun hallituksen kokouksessa ilmoittanut Heino Virran, Pentti Arhippaisen, Erkki Aho ja Tapani Käännän läsnäollessa, että Kera Oy:ssä oli moitittu häntä siitä, että hän meni markkinoilta poistettavaan yrityksen mukaan ja vielä hallituksen puheenjohtajaksi. Koski ei kuitenkaan ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin. Kera Oy myyjänä oli päättänyt, että yritys tullaan poistamaan markkinoilta ja yrityksen osakkeenomistajaksi oli solutettu Kera Oy:n saattohoitaja, joka teki Kera Oy:n kanssa sopimuksen, että Kera Oy:tä ei tulla käyttämään rahoittajana. Tämä sopimus salattiin muilta osakkeenomistajilta.

Kera Oy:n tavoitteena oli saada yritys konkurssiin 31.1.1996 menessä. Kun Jouni Remes oli erotettu niin Markku Koski ilmoitti, että uudeksi toimitusjohtajaksi on otettava konsultti Stig Weckström. Jos hänen vaatimukseensa ei suostuta, niin yritys ajetaan konkursiin. Kiristyksen jälkeen suostuimme ottamaan Stig Weckströmin toimitusjohtajaksi sekunnin irtisanomisajalla. Konsultti Weckström ilmoitti jo ensimmäisen työpäivänsä iltana yrityksen pikkujoulussa yrityksen eestiläiselle vientisihteerille, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Vientisihteeri meni vinetipäällikön luokse ja kysyi, että merkitseekö tämä yrityksen konkurssia.

Konsultti Weckström irtisanottiin tehtävästään, mutta ulospäin näytettiin siltä, että Weckström ja Koski ovat kumpikin itse päättäneet erota. Kun Weckström ei saanut yritystä konkurssiin niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaupat ja ajoi yrityksen konkurssiin. Konkurssi saatiin aikaan siten, että yritys haettiin väärillä tiedoilla konkurssiin. Koska kaupat oli purettu niin takaukset olivat rauenneet ja loppuselvitys oli tekemättä. Jos loppuselvitys olisi tehty, niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä oli ollut velkaa PR-Teollisuus Oy:lle. Konkurssi saatiin aikaan siten, että varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman asiassa ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja että kanne on oikea. Lisäksi Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi lausuman käräjäoikeudelle konkurssiinhaettavan PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja, että kanne on oikea.

Pesänluettelon vannomistilaisuudessa 4.7.1996 toin asiat julki. Kerroin tilaisuudessa käsitykseni konkurssista. Tilaisuudessa olivat läsnä syyttäjä Sulo Heiskari ja asianajaja Asko Keränen.Keränen pyysi välittömästi tilaisuuden jälkeen minut kahville ja totesi, että toivottavasti pesänhoitajilla on vastuuvakuutus, sillä hänen mielestään konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Pyysin asianajaja Asko Kerästä hoitamaan hänen omasta esityksestään valituksen asiasta Vaasan hovioikeuteen. Tein Asko Keräselle valtakirjan asiassa samoin kuin myös Heino Virta teki valtakirjan asianajaja Asko Keräselle. Keränen ei kuitenkaan tehnyt valitusta Vaasan hovioikeuteen asiassa, vaan jätti asian hoitamatta. Valitusaika oli kulunut umpeen, kun asianajaja Keränen ilmoitti meille asiasta. Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ns. ruumiinpesuryhmän vetäjä Veikko Anttonen sanoi, että he tietävät Asko Keräsestä niin paljon sellaisia asioita, ettei Keränen lähde ajamaan asioita heitä vastaan. Asko Keränen on syyttäjä Sulo Heiskarin hyvä kaveri.

Pesänluettelon vannontatilaisuudessa Erkki Aho ei ollut valmis hyväksymään pesänluetteloa, mutta syyttäjä Sulo Heiskari sanoi, että voit allekirjoittaa sen ja jos on jotakin huomauttamista niin siihen voi jättää eriävän mielipiteen. Näin tehtiin. Tein pesänluetteloon 131 sivun eriävän mielipiteen. Mihin mahtoi joutui eriävä mielipiteeni. Erikoista asiassa oli se, että Heino Virtaa, joka oli konkurssiinajetun yrityksen hallituksen puheenjohtaja oli kielletty tulemasta pesänluettelon vannontatilaisuuteen.

Asianajaja Asko Keränen pyysi minulta ja Heinolta valtakirjat ja ryhtyi hoitamaan asioita. Hän toimi samalla myös Kalle Tuohimaan ja Päivi Rautiaisen asiamiehenä.

Katso asianajaja Asko Keräsen kirje asinajaja Hannu Maskoselle. Keränen jostain syystä jätti tekemättä valitukset ja tuomionpurut niin minun, Heinon kuin Tuohimaan ja Rautiasen osalta.

Kaadettujen yritysten osalla kuvioon kuului kaadetyn yrityksen johtajan rikolliseksi tekeminen. Niinpä syyttäjä Sulo Heiskari, joka oli merkitty kaupanvahvistajaksi Alavieskan Puurakenne Oy ja Euronio Oy:n (myöh. PT-Teollisuus Oy) kaupoissa oli mukana yrityksissä tehdä kaadetyista yrittäjistä rikollisiä. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välisessä kauppasopimuksessa salattiin 48 miljoonan markan pantut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 15 miljoonaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Lisäksi myyjä tiesi, että yritys tullaan poistamaan markkinoilta eikä kaupanvahvistajaksi merkitty Sulo Heiskari ollut kauppakirjan allekirjoittajan Heino Virran mukaan paikalla kuin kauppakirjat allekirjoitettiin. Myös kaupanvahvistajan kutusuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ollut paikalla, kun kauppasopimuset allekirjoitettiin. Lisäksi väliaikaisilla pesänhoitajille ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta eikä myyjillä ollut myöskään pantinhaltijan kirjallista suostumusta myydä pantattua omaisuutta. Kaupanvahvistaja Heiskari ei ole myöskään laskuttanut kaupanvahvistamisesta matkakuluja joten sekin todistaa ettei hän ole ollut Oulussa Maskosen toimistossa allekirjoittamassa kauppakirjoja. Saman asian voi todistaa myös Maskosen toimistossa ollut työntekijä.

Syyttäjä ja kaupanvahvistajaksi merkitty Sulo Heiskari ryhtyi toimiin kaadettujen yrittäjien rikollistamiseksi. Käynnistettiin rikostutkinnat osakeyhtiölain rikkomisesta. Kun Erkki Aho kuulusteluissa ilmoitti, että kaupat oli purettu ja konkurssi oli laiton ja lisäksi 32 miljoonan markan tilauskant oli tuhottu tuntemattomalla tavalla niin Heiskari ei voinut nostaa syytettä, sillä Heiskarilla ei ollut varmuutta kuka mahdollisesti toimisi tuomari käräjäoikeuden istunnossa. Riskiä ei siis otettu, eikä syytettä nostettu. Heiskari pelasti itsensä ja muut.