Pankkikriisin seuraukset ja oikeusjärjestelmän toimivuus

Lähetin kansanedustaja Pirkko Mattilalle toisen kysymyksen ministerien vastattavaksi. Julkistan nämä omat esitykseni kysymyksistä jotta kansalaiset voivat seurata miten kansanedustaja toimii.

From: Erkki Aho

Sent: Sunday, March 8, 2015 7:46 AM

To: Mattila Pirkko

Cc: alpoylitalo@gmail.com

Subject: pankkikriisin seuraukset ja oikeusjärjestelmän toimivuus

Tässä toinen kysymys

Pankkikriisin seuraukset ja oikeusjärjestelmän toimivuus

Eduskunnan puhemies

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen vakaan markan politiikasta. Vakaan markan politiikka johti Suomen taloudelliseen katastrofiin. Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta.

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta. Näitä Arsenalilta ostettuja saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen kuolinpesältä.

Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia.

Pankit puhdistivat taseensa ja mahdolliset epävarmat saatavansa pankkituen avulla. Samalla poistettiin markkinoilta noin 60 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin yli 500 000 ihmisen työttömyys sekä Stakesin tilaston mukaan noin 14 500 itsemurhaa.

Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja omaisuutensa.

Pankkikriisin hoitotavalla nostettiin jalustalle pankinjohtajat ja konkurssipesien hoitajat, jotka häikäilemättömästi ovat ajaneet omia etujaan laillisuusvalvonnan erityissuojeluksessa. Yrittäjiä on yhteiskunnassamme saanut lyödä olan takaa. Ensin yrittäjiltä tuhottiin yritykset, sitten riistettiin omaisuus, tehtiin elinkautisvelkavankeja ja tehtiinpä osasta tietoisesti väärillä oikeudenpäätöksillä rikollisia, jotta maine oli varmasti mustattu ikuisiksi ajoiksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisten ministerien vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi poliisi, syyttäjälaitos, oikeuslaitos ja laillisuusvalvonta ei ole havainnut mitään laitonta rikoksista puhumattakaan seuraavissa oikeustapauksissa?

XXX Oy:n konkurssipesä myi luxemburgilaiselle yritykselle koneet, laitteet ja kaluston. Yhtiön johto tuomittiin USA:ssa rahanpesusta vankilaan. Suomessakin heidän toimistaan on selkeät näytöt , mutta poliisi jätti asiat tutkimatta. Toimintaa pyörittämään perustettiin suomalainen yhtiö. Kun suomalainen yhtiö ajettiin erikoisella tavalla konkurssiin, niin luxemburgilaisen yhtiön koneet ja laiteet laitettiin suomalaisen yhtiön konkurssipesään, koska väliaikaisen pesänhoitajan ja TE-keskuksen lakimiehen mukaan näin parannettiin konkurssipesän tulosta.On syytä epäillä, että  suomalaisen yhtiön ulkomainen johtaja teki oikeudessa väärän valan, mutta sekin jätettiin tutkimatta. Paikalla oli syyttäjä, joka oli tietoinen asiasta.

Käräjäoikeudessa henkilö ei saanut kuulustella vastapuolen todistajaa, mikä on EU:n ihmisoikeussopimuksen vastainen menettely. Asian voi todistaa kolme todistajaa ja käräjäoikeuden kuulustelunauhat. Syyttäjä ja vastapuoli antoivat asiassa väärän lausuman hovioikeudelle. Käräjäoikeudessa käräjätuomari ei myöskään ottanut vastaan todistusaineistoa eikä antanut henkilön esittää vastinetta syytteeseen. Oikeudenkäynti ei täyttänyt oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia. Hovioikeus ei antanut asiassa suullista käsittelyä. Tutkinnanjohtajana asiassa oli esteellinen poliisi ja syyttäjänä esteellinen syyttäjä. Oikeudenkäyntiä seuranneille jäi sellainen kuva, että oikeus teki tietoisesti väärän päätöksen. Henkilön maine piti saada mustattua ja siinä onnistuttiin täydellisesti.

Miten poliisiministeri ja oikeusministeri toimivat asiassa niin, että oikeus asiassa toteutuu ja todelliset syylliset joutuvat vastuuseen ja rikoksen kohteeksi joutuneet saavat oikeutta ja heille korvataan heidän taloudelliset vahingot ja mittaamattomat henkiset kärsimyksensä täysimääräisenä korkoineen?

Helsingissä 09.03.2015

Kansanedustaja Pirkko Mattila (ps)