sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Vastaus Rovaniemen hovioikeudelle


















Rovaniemen hovioikeus on lähettänyt minulle tiedoksi 10.12.2008 Diaarinumero R 08/974 syyttäjä Esa Mustosen ja varatuomari Mikko Kovalaisen vastaukset. Kysymyksessä on Raahen käräjäoikeuden päätös 19.9.2008 nro 543.
Ko. henkilöt ovat tehneet vastaukset tähän valitukseeni http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/rovaniemen-hovioikeudelle.html


Katson asian yhteiskunnallisen merkityksen kannalta välttämättömäksi vastata ko. henkilöiden vastauksiin tekemällä oman vastineeni heidän vastauksiinsa, vaikka Rovaniemen hovioikeus ei ole sitä pyytänytkään. Käänsin allaolevan sähköpostiviestin KRP:lle ja Espoon poliisille sekä soitin asiasta hälyytyskeskukselle.


Sähköposti Espoosta: Hätätilanne

Sain allaolevan sähköpostin Espoosta lauantaina 13.12.2008 klo 16.25. On syytä epäillä, että asialla ovat Mikko Kovalaisen apujoukot.

324@anttalainen.com
Sent: Saturday, December 13, 2008 4:27 PM
Subject: Hätätilanne jatkuu...
Nyt ovestani tullaan läpi. Katso etusivulta... Hätätilanne. Kello on 15:39 lauantaina 13.12.2008. Murtoääniä kuului hetki sitten, läpi ei ole vielä päästy. Haetaan kai tehokkaampia välineitä.

Tilanne on sellainen, että olen toimittanut käräjäoikeudelle kirjallisen vaatimuksen päästä kuulusteluun viranomaisrikollisten apurin, varatuomari Mikko Kovalaisen väitettyä kunniaa koskevassa jutussa. Käräjäoikeus siirsi päättämisen poliisille ja ilmoitti tästä minulle kirjallisesti.

Alla olevan tekstin mukaisesti vaadin myös puhelinkuulustelua ja olen viitannut nettisivullani







oleviin yksityiskohtiin. Koko kuulustelulausuntoni käsittää kaksi sanaa ja on nähtävänä netissä.

Asia on ollut poliisilla päätettävänä noin 25.11.2008 alkaen. Olen vaatinut asiasta päätöksen mutta mitään päätöstä ei ole tehty eikä minuun ole oltu millään tavoin yhteydessä. Ainakin 23.11.2008 yritettiin tulla väkisin sisälle ja nyt taas. En tiedä onko poissaolessani yritetty muulloinkin.

Uusia ääniä kuuluu klo 15:56... Hiljaista klo 16:00... Taas ääniä klo16:02... Varmuuden vuoksi lähetän tämän jo nyt, koska sähkö saatetaan katkaista tai rynnäköstä tulee niin äkillinen, että en ehdi lähettää tätä myöhemmin. Toivottavasti luopuvat yrityksestä, sillä ovi on lukittu ja muutenkin suojattu niin tehokkaasti, että ilman kirvestä ja sorkkarautaasisälle ei pääse.

Vilkaisin sisäoven ja ulko-oven väliin: murtunutta puuta on pudonnut laittialle, lukko ei vaikuta enää toimivalta, vaan pyörii löysänä mutta muut asentamani lisäsuojaukset ovat vielä ehjät. Mitään paperia kuten vaatimusta tai ilmoitusta ei ole työnnetty sisälle. Kello on nyt 16.26 lauantaina 13.12.2008

Osmo

Kommentti Mikko Kovalaisen vastaukseen

Mikko Kovalainen kirjoittaa: Ahon valitus on kaikkeen jutussa esitettyyn nähden absurdi, sekava, ristiriitainen, liitteiden osalta ylilyövä, harhainen tospekoraali, jolla epätoivoisesti yritetään nyt jälkikäteen puhua/esittää musta valkoisena.
Ahon asenne koko häväistyskirjoituksiinsa netissa ja niiden postittamiseen useille kymmenille tahoille jatkuvasti on korskea ja uhmakas.

Ahon vastine: Mikko Kovalainen esittää asiassa vain omia mielipiteitään. Hän ei pyrikään esittämään vastineita tosiasioihin ja todistusaineistoihin. Myönnän, että olen lähettänyt aineistot keskusrikospoliisille sekä oikeuskanslerille asian vaatimia toimenpiteitä varten.

Mikko Kovalainen kirjoittaa: Kun otetaan huomioon "prosessiväitteen" "monipuolisuus", sisältö ja perusteettomuus ja yksinomainen häväistys- ja loukkaustarkoitus lukuisten kohteidensa osalta, voidaan vastaansanomattomasti todeta, ettei hän edes itse suhtaudu vakavasti asiaansa - saati vakavissaan odota sen muuttumista hänen edukseen.
Hän on tehnyt itsestään - omassa asiassaan- juridisen pellen - ja hänen valituksensa käsittelyyn tule suhtautua samalla kepeydellä, mikä ilmenee liiteainiestosta. Niitä ei ole edes tarkoitettu vakavasti otettavaksi.

Ahon vastine: Prosessiväite ei koske Mikko Kovalaista joten hänen lausumallaan asiassa ei ole mitään merkitystä. On kuitenkin syytä kommentoida sitä, että Mikko Kovalainen jälleen vain esittää mielipiteitään, ei tosiasioita. Todistusaineisto oleva liiteaineisto on faktatietoa, jota Kovalainen ei pysty vääräksi todistamaan. Siksi hän kirjoittaa vain omia mielipiteitään. Todistusaineisto on totisinta totta ja on otettava todella vakavasti.

Mikko Kovalainen kirjoittaa: Hän (Aho) tulee saamaan kauttani lisäsyytteitä, joiden uskon johtavan jopa ehdottomaan vakeustuomioon, korvausvelvoitteiden kera ja harkinnassa tulee olemaan myös hänen edustustoimensa jatko kaupunginvaltuutettuna!

Ahon vastine: Kalajokiset ovat valineet Erkki Ahon suurella äänimäärällä Kalajoen kaupunginvaltuustoon jo kuudetta kertaa. Kalajokiset äänestäjät tietävät ja tunteva Erkki Ahon ja luottavat Ahon toimintaa. Siinä ei auta Kovalaisen uhkailut.

Mikko Kovalainen kirjoittaa: Hän (Aho) on ilmoittanut minulle useita kertoja, ettei tule lopettamaan häväistyskampanjaansa, Jatkoprosessit jäävätminulla jatkossakin ainoaksi vaihtoehdoksi. Hän on ilmolittanut samoin, etten tule saamaan häneltä euroakaan korvauksia. Hän on uhannut viedä minulta nettihäväistyskirjoituksillaan ja niiden postittamisella useille eri tahoille ihmisoikeuksieni rippeetkin.

Ahon vastine: Kun Mikko Kovalainen esittää ylläolevia väitteitä niin hänen pitää myös todistaa väitteensä todeksi. En ole koskaan ollut Mikko Kovalaiseen yhteydessä ja esittänyt hänen esittämiään väitteitä. Mikko Kovalainen antaa tässä oikeudelle väärän lausuman.

Mikko Kovalainen kirjoittaa: Pidän hänen (Ahon) "valitustaan" euforis-infantiilisena sisällöttömänä pekoraalina, minkä en jaksa uskoa parantavan hänen asemaansa tahi saavan hänen kannaltaan muutosta parempaan.

Erkki Ahon vastine: Mikko Kovalainen kirjoittaa vain omia mielipiteitään eikä vastaan vastineessani esitettyyn todistusaineistoon. Siis ei kykene osoittamaan todistusaineistoani vääräksi.

Mikko Kovalainen kirjoittaa: Katson, että häntä (Ahoa) voidaan luonnehtia - rikoskierteensä yhä jatkuessa - tältä osin taparikolliseksi.. Eli kun otetaan huomioon kaikki tässä asiassa aiemmin ja nyt lausuttu, vaadittu ja esitetty Ahon syyllisyydestä (myös taparikollisuudesta1) on esitetty niin kumoamaton fakta-aineisto että Ahon valitus tulee jättää huomioimatta: ja hänet tulee velvoittaa korvaamaan asianomistajalle tämän vastauksen antamisesta lisäoikeudenkäyntikuluina 400 euroa, laillisine korkoineen.

Erkki Ahon vastine: Mikko Kovalainen ei ole vastannut yhteenkään todistusaineistossani esittämään asiaan. Hän on vain lausunut omia erikoisia mielipiteitään ja vaatii siitä 400 euron korvausta. Menettely osoittaa Mikko Kovalaisen toiminnan laadun ja tason. Vastustan jyrkästi Mikko Kovalaisen korvausvaatimuksia. Katson, että Mikko Kovalaisen kirjoitus täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön ja oikeudelle esitettynä varatuomarin koulutuksen saaneelta henkilöltä on rangaistava teko.

Syyttäjä Esa Mustosen vastaus

Syyttäjä Esa Mustonen vaatii vastauksessaan valitukseeni, että valitus tulee hylätä. Perusteluina on syyttäjän oma mielipide. Perustelut 1. Ahon on katsotava syyllisyneen törkeään kunnianloukkaukseen Raahen käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla. 2. Rangaistuksen mittaaminen on suoritettu oikein.

Ahon vastine syyttäjän vastaukseen: Ei voi välttyä vaikutelmalta, että syyttäjä Esa Mustonen ei ole viitsinyt tai kyennyt antamaan vastausta valitukseeni. Voidaan kiistattomasti osoittaa, että syyttäjä Esa Mustonen on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Hänen ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin rikostutkinnanjohtaja Raimo Ollilan ja syyttäjä Sulo Heiskarin rikolliseksi epäiltvän ja kiistattomasti todistusaineistolla ja tosistajalausunnoilla todistetun rikollisen toiminnan suhteen. On syytä epäillä, että Raahen käräjäoikeuden päätös on syntynyt syyttäjä Esa Mustosen rikolliseksi epäiltävän toiminnan johdosta. Syyttäjä Esa Mustonen ei halua pääkäsittelyä ymmärrettävistä syistä.

Lopuksi totean, että todistusaineistoni osoittaa kiistattomasti varatuomari Mikko Kovalaisen rikolliseksi epäiltävän toiminnan. Ei voi olla sattumaa, että näin suuri joukko kokee joutuneensa Mikko Kovalaisen rikollisen toiminnan uhriksi. Olen pyrkinyt auttamaan rikoksen kohteeksi joutuneita kansalaisia. Erityisesti minua säälittää lähes 80-vuotiaan Paavo Heikkisen kohtalo. Hänelle Mikko Kovalainen soittaa vielä jatkuvasti uhkaussoittoja ja uhkaa sillä, että Paavo joutuu mökistään lähtemään. Mielestäni kansanedustaja Esa Lahtelan toteamus siitä, että kansalaisten kusetus Mikko Kovalaisen toimesta on saatava loppumaan, on oikeaan oikeaanosunut. On täysin kiistatonta, että Paavo Heikkistä koskevat oikeudenpäätökset on tehty materiaalisesti väärin johtuen juuri Mikko Kovalaisen toiminnasta sekä Hyrynsalmen nimismiehen Vesa Juntusen toiminnasta. Juntunen tuomittiin vankeusrangaistuksiin, mutta kaikkia asioita ei tutkittu riittävän huolellisesti ja tarkasti.

Myös Osmo Anttalaisen kokema tilanne on järkyttävä, kun puhutaan oikeusvaltio Suomesta. Minun näkemykseni mukaan todistusaineisto on jo riittävä Mikko Kovalaisen vangitsemisoikeudenkäynnin aikaansaamiseen. Vaadin Rovaniemen hovioikeutta kumoamaan Raahen käräjäoikeuden päätöksen ensi tilassa. Mielestäni asia on niin selkeä, että pääkäsittelyn suorttaminen asiassa olisi valtion varojen tuhlausta. Oikeusturvani kannalta ja oikeusvarmuuden saamiseksi pääkäsittely näyttää kuitenkin olevan välttämätön
Lähetän tämän vastaukseni tiedoksi ja toimenpiteitä varten myös oikeuskanslerille ja keskusrikospoliisille.


Kalajoella 14.12.2008 Erkki Aho

perjantai 12. joulukuuta 2008

Matti Juhani Saari - 11 kuollutta



Lyhyt on elämä,
lyhyt on kuolema,
pitkä on Tuonelan virta.

Kukat kukkii,
päivät päättyy,
rakkaus ikuisesti kestää.

"Yhteensä 11 ihmistä on kuollut ammuskelussa Kauhajoen Koti- ja laitostalousoppilaitoksella. Poliisi epäilee ampujaksi 22-vuotiasta Matti Juhani Saarta. Hän menehtyi itse aiheuttamiin vammoihinsa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa useita tunteja ammuskelun jälkeen."

On syytä epäillä, että Kauhajoen poliisi menetteli ampuma-aselain vastaisesti. Lain mukaan poliisin olisi pitänyt ottaa ase pois kuulemisen yhteydessä. Tässä lakipykälä, jonka mukaan poliisin olisi tullut toimia.
Ampuma-aselaki 9.1.1998/1
92 § Väliaikainen haltuunotto
Jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin, taikka jos niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille, poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.
Poliisimiehen on otettava ampuma-ase, aseen osa, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset pois niiden haltijalta, jos niiden väärinkäytön vaara on ilmeinen. Poliisimiehen on viipymättä ilmoitettava pois ottamisesta sen paikan poliisilaitokselle, jonka toimialueella esineet on otettu pois niiden haltijalta, tai luvanhaltijan kotikunnan poliisilaitokselle. Poliisin on 14 vuorokauden kuluessa esineiden pois ottamisesta ryhdyttävä toimenpiteisiin päätöksen tekemiseksi esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun tai luovutettava pois otetut esineet takaisin niiden haltijalle.

Syyteharkintaan

Poliisin toiminta Kauhajoen koulusurmaajan aseasiassa etenee syyteharkintaan. Asiasta päätti Satakunnan kihlakunnansyyttäjä, tutkinnanjohtaja Timo Luosma. Esitutkinta on nyt valmis.
Poliisia epäillään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun kouluampuja Matti Saari sai pitää aseensa.

Kysyttävää

Yhteiskunnallinen kehitys Suomessa on johtanut siihen, ettei lähimmäisestä välitetä enää samalla tavalla kuin ennen. Yhteisöllisyys on kadonnut nykyisessä elämänmuodossa. Vanha sanonta: "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" pitää paikkansa. Nykyinen lainsäädäntö estää vanhempia ohjaamasta lapsia oikealle tielle. Joensuulainen aviopari haastettiin oikeuteen, kun he olivat myöntäneet lastensa tukistelun, läimäytykset ja luunapit, koska lapset eivät ole totelleet sanallisia kieltoja. Vapaa kasvatus on johtanut siihen, ettei lapsi opi tietämään mikä on oikein ja mikä on väärin. Nykyisin katsotaan, että lapsille tulee estoja, kun heitä kasvatetaan isällisin ottein.
Koulussa oppilasryhmiä on suurennettu eikä opettajilla ole mahdollisuutta huolehtia oppilaista riittävän yksilöllisesti, lämmöllä ja rakkaudella. Koulukiusaaminen on entistä yleisempää ja törkeämpää. Nykyisin yhteiskunta on yksilölle turvaton, kylmä ja kalsea. Turvattomuuden tunne kasvaa entisestään. Monessa koulussa on siirrytty pois turvallisesta kotiluokkasysteemistä. Nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa lasten vanhemmilla ei ole riittävästi aikaa lapsilleen. On ponnisteltava jokapäiväisen leivän eteen lasten edun kustannuksella. Lapset kokevat entistä enemmän turvattomuutta ja saavat niin sanottua vapaata kasvatusta. Käytännössä se merkitsee vapautta ilman vastuuta. Suomessa joka kolmas avioliitto päättyy eroon. Moni lapsi jää ilman isällistä kasvatusta.

Yhteiskunta antaa mahdollisuuden eristäytyä ja netistä tulee tällaisille henkilöille keskeinen seurusteluväline. Henkilöt syrjäytyvät. Mielenrauha järkkyy. Netti on lähes ainoa mielenkiinnon kohde. Voidaan kysyä: Eikö kukaan kuule? Miksi ei puututa tällaiseen syrjäytymiseen. Merkit tällaisesta syrjäytymisestä ja siihen johtaneesta kehityksestä on monen yksilön kohdalla selkeät ja kiistattomat. Matti Juhani Saaren vanhemmat erosivat. Matti oli koulukiusattu. Hän keskeytti lukion ja hän keskeytti armeijan. Ne eivät ole kannustavia kokemuksia. Matilla oli mielenterveydellisiä ongelmia. Miksi niitä ei hoidettu?

Mielestäni Matti Juhani Saari sai liian helposti hankkitua aseen. Ennen Suomessa tarvittiin kahden henkilön todistus siitä, että jollekin voitiin antaa aseen hankintalupa. Nyt sellaista ei vaadita. Sellainen menettely voisi aiheutta nykyaikana henkilöille henkisiä estoja. Matti Juhani Saari esitti netissä ampumavideoitaan. Poliisille tehtiin asiasta ilmoitus. Eikö poliisilla hälyytyskellot soineet tuossa tilanteessa? Poliisi kuulusteli Matti Saarta, mutta ei ryhtynyt asian vaatimiin toimepiteisiin. Oliko poliisi tehtäviensä tasalla vai johtuuko menettely siitä, että poliiseilla on tietokoneissa estot, etteivät he pääse youtube-sivuille katsomaan videoita? Olen itse saanut konkreettisesti kokea sen miten välinpitämättömästi poliisi toimii. Poliisi ei tunne yhteiskunnallista vastuutaan eikä edes lain edellyttämää vastuutaan asioissa. Kävikö tässäkin tapauksessa näin?

Ovatko Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tapahtumat tulleet jäädäkseen suomalaiseen yhteiskuntaan?

torstai 11. joulukuuta 2008

Järjestelmällisiä ihmisoikeusloukkauksia ja - rikoksia Suomessa



Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät yksilötasolla tarkasteltuna lähes poikkeuksetta perus- ja ihmisoikeukien menetyksiä.

Suomen perustuslain 1 §:n mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomen perustuslain 2 §:n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Suomen perustuslain 3 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.
Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Suomen perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.
Suomen perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu.
Suomen perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.
Suomen perustuslain 21 §:n mukaaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Perusoikeuksilla tarkoitetaan perustuslaissa säädettyjä yksilölle kuuluvia oikeuksia. Niiden tulee olla yleisiä, kaikille yhdenvertaisesti kuuluvia. Perusoikeuksille on omista pysyvyys ja oikeudellinen luonne. Perusoikeudet ovat olennainen osa oikeusvaltion tunnusmerkeistä. Näihin sisältyy vaatimus kansalaisvapauksien ja oikeusturvan takaamisesta valtiosäännössä. Perusoikeudet vahvistetaan kansallisessa ja ihmisoikeudet vastaavasti kansainvälisillä sopimuksilla. Miksi Suomessa ei noudateta perustuslakia?

Suomen perustuslain 108 §:n mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.
Oikeuskansleri antaa joka vuodelta kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle.
Suomen perustuslain 109 §:n mukaaan oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Oikeusasiamies antaa joka vuodelta kertomuksen toiminnastaan sekä lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista eduskunnalle.

EU:n ihmisoikeussopimus

Suomi on hyväksynyt EU:n ihmisoikeussopimuksen. Sen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Ihmisoikeussopimuksen 5 artikla takaa oikeuden vapauteen ja turvallisuuteen. Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla takaa oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:
a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä;
b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan;
c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa;
d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;
Ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.
Ihmisoikeussopimusken 14 artiklan mukaan syrjintä on kielletty. Tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

Suomi on hyväksynyt myös YK:n ihmisoikeusjulistuksen
Sen 3 artiklan mukaan kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ihmisoikeusjulistuksen 5 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
Ihmisoikeusjulistuksen 7 artiklan mukaan kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa
syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.
Ihmisoikeusjulistuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja
perusoikeuksia.
Ihmisoikeusjulistuksen 10 artiklan mukaan jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa
tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.
Ihmisoikeusjulistuksen 12 artikla mukaan älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
Ihmisoikeusjulistuksen 17 artiklan mukaan jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.
Ihmisoikeusjulistuksen 22 artiklan mukaan jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus
sosiaaliturvaan
sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.
Ihmisoikeusjulistuksen 23 artiklan mukaan jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
Ihmisoikeusjulistuksen 25 artiklan mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.

Miksi Suomessa ei noudateta YK:n Ihmisoikeusjulistusta?

Transparency Internationalin selvityksen mukaan Suomen oikeuslaitos on maailman neljänneksi epäluotettavin. Se kuuluu samaan viiteryhmään Perun, Kamerunin ja Indonesian kanssa.

Koiviston konklaaviin osallistunut entinen Vaasan Hovioikeuden presidentti Erkki Rintala arvosteli kovin sanoin oikeuslaitosta Ilkka-lehden haastattelussa kesäkuussa 1998. Hänen mukaansa Suomi seisoo oikeusvaltion takarivissä yhdessä Italian ja Puolan kanssa. Rintalan mukaan Suomi kuuluu oikeudenkäytössä huonoon seuraan.

Hän viittaa myös skotlantilais-amerikkalaiseen tutkimukseen, joka on laajasti levinnyt maailman lakimiehille ja antaa vähemmän mairittelevan kuvan Suomen oikeuslaitoksesta. Valitettavasti Suomessa tämä Summers & Mc Cormickin tutkimus on vaiettu kuoliaaksi. Sitä ei löydy enää edes eduskunnan kirjastosta.

Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien?

Valittujen Palojen julkistama tutkimus toukokuun numerossa vuonna 1996 osoittaa, että kansalaisten usko oikeusjärjestelmään on romahtanut. Vain 26 prosenttia kyselyyn vastanneista antaa tuomiolaitoksen toiminnalle hyvän arvosanan. Kansalaiset ihmettelevät kuinka välinpitämättömästi maamme oikeuslaitos toimii. Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien, kysyvät kansalaiset. Valtaosa suomalaisista katsoo, että tuomioistuimet ja vankilalaitos ovat epäonnistuneet tehtävässään. Samalla kansalaiset antavat selkeän tuomion nykyiselle oikeuskäytännölle.

Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoittaa, että tuomioistuimet on alistettu poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuuteen. Suomessa ei ole enää riippumaton tuomioistuinlaitos, vaikka perustuslain 3 § sitä edellyttää. Kokemani perusteella voin sanoa, että Suomessa on oikeutta niin vähän, että sitä ei riitä kaikille.

Laillisuusvalvonnan tila ja kansanedustajat

Oikeuskanslerinviraston vuotta 2001 koskevassa kertomuksessa todettiin, että oikeuskanslerinvirasto otti vastaan 1291 kantelua, joista 789 otettiin tutkittavaksi eli noin 40 % jätettiin käsittelemättä. Eniten kanteluita kohdistui tuomioistuimiin, poliiseihin ja sosiaaliviranomaisiin. Suomessa laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista vain kuusi promillea aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Laillisuusvalvojien toimintaa Suomessa valvoo perustuslakivaliokunta ja eduskunta. Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander sanoi minulle, ettei hän voi puuttua sellaisiin rikoksiin, joissa laillisuusvalvojat ovat jo tehneet ratkaisunsa. On syytä epäillä kiistattomien näyttöjen perusteella, että laillisuusvalvojat syyllistyvät vuosittain jopa satoihin tietoisiin vääriin päätöksiin. Tietoinen virkarikosten salailu hoidetaan siten, ettei perustuslakivaliokunta ota yksittäisten kansalaisten kirjelmiä käsiteltäväkseen, se tutkii asian vain laillisuusvalvojien kertomusten perusteella. Nykyinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on Kimmo Sasi. Viimeinen ei kokoomuslainen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on ollut kansanedustaja Urho Kekkonen 1950-luvulla.Laillisuusvalvontaan käytetään vuodessa lähes 10 miljoonaa euroa, eivätkä kansalaiset saa tyydyttävää vastinetta rahoilleen. Laillisuusvalvontaan tulisikin järjestää tyytyväisyystutkimus ja ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin tutkimustulosten perusteella.

Nykyiset kansanedustajat suojelevat rikolliseksi epäiltävää laillisuusvalvontaa, vaikka perustuslain 29 §:n mukaan kansanedustajan pitää toimessaan noudattaa oikeutta ja totuutta. Mielestäni Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen.

Korkein oikeus myrskyn silmässä

Entinen Korkeimman oikeuden jäsen Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan "Taistelu oikeudesta" sivulla 15 näin:

"Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja "korkein oikeus" naureskelematta, ja varmasti joku oikeusneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pornobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikeudessa".

Kirjassaan Oikeus voittaa entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käy terrierimäisesti KO:n ukkoseuran kimppuun. Hän arvostelee Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä Eeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa ja arkipäivässä. Korkeimman Oikeuden jäsenen Eeva Vuoren miehen kerrottiin saaneen entiseltä Turun kaupungin johtajalta, Juhani Lepältä 200 000 markkaa "pimeää rahaa" kauppasumman osana huvilakaupassa. Lehtitietojen mukaan samassa pöydässä istunut Eeva Vuori ilmeisesti näki tuon rahasumman, mutta hänelle saattoi käydä kuin vitsin mustalaispojalle: hai, kyllä näki, mutta ei huomannut. Syyttäjä jättikin syyttämättä, koska syyttäjän mukaan 200 000 markkaa on niin pieni raha Vuorien muuhun omaisuuteen nähden.

KO:n remontti tulisi Jäätteenmäen mielestä aloittaa jäsenten nimitystavasta, mikä nyt ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi myös perustella. Varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, ettei Korkein Oikeus perustele kielteisiä ratkaisujaan vaikka Suomen perustuslain 21 §:n mukaan ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan jokaisella on oikeus saada perusteltu päätös asioissa.

Järjestelmällisiä ihmisoikeusloukkauksia

Ekonomi Jukka Davidsson väittää kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiehelle, että Suomessa on tehty massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät yksilötasolla tarkasteltuna lähes poikkeuksetta sarjan erilaisia perus- ja ihmisoikeuksien menetyksiä.

Tarkempaa tietoa asioista saat googlesta hakusanalla Political Risk in Finland.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Perustuslakivaliokunta ja satukertomukset
















Entinen syyttäjä, eläkkeellä oleva Ritva Santavuori kirjoitti vuonna 2000 kirjassaan Rouva syyttäjä ja mafian lait näin:
" Nyt niitetään sitä mitä oikeusministeriö on muutaman vuoden ajan kylvänyt …..Suomi on ainoa läntisen Euroopan maa, jossa tuomarin virkaan tulevat eivät tarvitse minkäänlaista koulutusta. Tuomarin erottamattomuuden suojissa tuomarit saavat olla kyvyttömiä, laiskoja, taitamattomia…..Työmoraalin perään ei kysele kukaan."

Päivi Hirvelä valittiin 27.6.2006 Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi. Päivi Hirvelän valinta Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomariksi tulisi peruuttaa. Rikoksiin syyllistyneet tulee saattaa oikeuteen ja rangaista lainmukaisin perustein. Päivi Hirvelä on antanut vääristeltyä tietoa ansioluettelossaan (CV, Curriculum Vitae), mikä voidaan katsoa rikokseksi niin Suomessa kuin Strassbourgissakin.Päivi Hirvelä on kirjoittanut CV:ssään olleensa tuomarina 9 vuotta ja syyttäjänä 16 vuotta eli yhteensä 25 vuotta.
Todellisuudessa hän on ollut asiakirjojen mukaan ylimääräisenä, tai määräaikaisena tuomarina vain 26 kuukautta 29 päivää.Hirvelä kertoo hakemuksessaan olleensa 16 vuotta syyttäjänä. Myöskään tämä ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa Päivi Hirvelä on ollut syyttäjänä 11 vuotta 10 kuukautta.

Valintapaneelin jäsenten on täytynyt tietää virheistä ja heidän on täytynyt toimia yhdessä osallistuen rikokseen.
Valintapaneelin jäsenet olivat- Paavo Nikula, oikeuskansleri,- Pauliine Koskelo, Korkeimman oikeuden (KKO) presidentti,- Pekka Hallberg, Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) presidentti,- Kirsti Rissanen, oikeusministeriön kansliapäällikkö,- Irma Ertman, Ulkoministeriön oikeudellisen osaston päällikkö ja- Camilla Buskh-Nielsen, sihteeri.

Suomen oikeusasteet tuntevat huonosti EU-oikeuden pykälät

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on Turun Yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan seminaarissa 2.10.2007 väittänyt muun muassa oikeusistuimien ja juristien tuntevan huonosti EU-lainsäädäntöä.Koskelon mukaan suomalaiset oikeusasteet eivät aina tunnista, milloin kansallisessa oikeustapauksessa pitäisi ottaa myös EU-oikeus huomioon. Kotimainen oikeusaste voi kieltää esimerkiksi lupa-asioissa yksityishenkilöiltä jotain, joka olisi EU-oikeuden piirissä sallittu, Koskelo tiivistää. Hänen mukaansa EU-oikeutta kuvataan usein ainoastaan hallinto-oikeudeksi. Unionioikeus kuitenkin vaikuttaa laajenevasti myös rikosoikeuden alalla.

Huono EU-lainsäädännön tuntemus on tullut esille selkeästi Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) toiminnassa. Siellä on tehty noin 700 väärää Natura-päätöstä, koska ei ole tunnettu EU-lainsäädäntöä, eikä ole noudatettu EY-tuomioistuimen päätöksiä. Suomi menetti pinta-alastaan noin 15 % EU:n hallintaan laukaustakaan ampumatta. Se on suurempi alue kuin Neuvostoliitolle viime sodassa menetetty alue!

Jali Raita arvostelee Korkeinta oikeutta

Jali Raita on juridiikkaan perehtynyt diplomi-insinööri,joka kirjoitti kirjeen 8.10.2006 Korkeimman oikeuden määräaikaiselle tuomarille, Helsingin Yliopiston professorille Dan Frändelle. Frände oli purkamassa Korkeimman oikeuden (KKO) jutturuuhkaa 1.7.2006-31.12.2006 välisenä aikana. Tässä lainaus Jali Raidan kirjeestä:
"Asiakirjoista ilmenee, että olette tuolloin ottanut osaa noin 134 ratkaisuun ja olette ollut mukana 27 esittelyssä. Enimmillään olette yhtenä päivänä eli 19.1.2006 ollut ratkaisemassa 12 juttua. Ei liene uskottavissa, että te olisitte voineet perehtyä kunnolla kaikkiin noihin 134 juttuun. Ette liene edes pitänyt noita asiakirjoja kädessänne vaan tyytynyt vain esittelijän suulliseen kertomukseen. Enimmät jutut olette "ei-valituslupaa"- normilla ja ilman perusteluja kuten minunkin juttuni.Myös Korkeimman oikeuden tulisi perustella ratkaisujaan. Tästä on useita eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksiä ja asiantuntijoiden kirjoituksia lehdissä. Perustelemattomuus on virkavirhe.Laura Ervo väitteli 12.03.2005 Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Olitte tuon väitöstilaisuuden vastaväittelijä. Laura Ervo on väitöskirjansa sivuilla 415-423 käsitellyt tuomioistuinten ratkaisujen perustelemisen velvoitetta. Korkeimmassa oikeudessa tekemänne ratkaisut normilla: "ei valituslupaa" ovat olleet siis sietämättömän kelvotonta menettelyä. Olisi voinut kuvitella, että te Ervonkin väitöskirjan evästämänä olisitte hoitanut teille osoitetut jutut esimerkillisellä tavalla, ja niin, että KKO:n jäsenet olisivat voineet ottaa niistä oppia. Nyt te vain olette ollut mukana tehtailemassa "ei-valituslupaa"-ratkaisuja.Yliopistossa te opetatte te opetatte oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Nyt virheellisissä toimissanne korkeimmassa oikeudessa te olette toiminut täysin opetustenne vastaisesti. Eikö tämä ole oikeustieteellistä skitsofreniaa? Te olette menettänyt uskottavuutenne Helsingin yliopiston opettajana ja oikeustieteen asiantuntijana."

Onko laillisuusvalvonta hintansa väärti?

Kansalainen, joka on tyytymätön esimerkiksi virkamiehen tai yhteiskunnan laitoksen toimintaan, voi tehdä kantelun laillisuusvalvojalle. Kantelun tekeminen ei maksa mitään. Laillisuusvalvojat jättävät kanteluista noin 40 prosenttia kokonaan käsittelemättä ja lopuista noin kuusi promillea aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Laillisuusvalvonta on kansan pettämistä verovaroilla ja virkavastuulla. Laillisuusvalvonta maksaa veronmaksajille miljoonia euroja. Laillisuusvalvonnan tilaa kuvaa hyvin laillisuusvalvoja Jukka Okon lausuma Heino Virralle: "On justiin sama millaisia kanteluita te teette. Niillä ei ole mitään merkitystä".

Suomen perustuslain 108 §:n mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Suomen perustuslain 109 §:n oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet , julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt

Laillisuusvalvojien toimintaa valvoo ensisijaisesti eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sen sihteerinä toimii entinen MTK:n juristi Kalevi Laaksonen. MTK teki aikanaan useita kanteluita Naturasta. Nyt kun Laaksonen on perustuslakivaliokunnan sihteeri, ääni kellossa on muuttunut. Hän on myös Natura-asioissa yksi laittomuuksien pääsuojelijoista. Sopii sanoa, että sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto tai sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.

Entinen perustuslakivaliokunnan varajäsen pastori Juhani Alaranta kertoi minulle, että hänetkin oli kutsuttu oikeuskanslerinvirastoon neuvotteluun muun perustuslakivaliokunnan mukana. Jo kokouskutsussa oli jo mainittu, että baarikaappi avataan kello 15.00. Alaranta ei ollut mennyt ko. tilaisuuteen. On aika moraalitonta, että verovaroilla ostetulla viinalla lahjotaan virka-aikana kansanedustajia hyväksymään laittomuuksia.Nykyinen perustuslakivaliokunnan jäsen Tuulikki Ukkola on tunnettu entisenä Kalevan toimittajana, joka käytti sanan säilää tehokkaasti.

Hyvän hallitusyhteistyön nimissä Tuulikki Ukkola on vaatinut pääministeri Matti Vanhasen eroa, kun tämä valehteli Susan Kurosen kanssa tekemänsä treffipaikkansakin. Tuulikki Ukkola on unohtanut kokoomuslaisen, entisen eduskunnan puheenmiehen Riitta Uosukaisen ohjeen. Sen mukaan kansanedustajan ei tule käyttää sanaa valehtelu, vaan tulee puhua muunnetusta totuudesta. Nyt kun Tuulikki Ukkolan pitäisi puuttua laillisuusvalvojien laittomuuksiin ja suoranaisiin rikoksiin, niin hän on pudottanut selkärankansa housuihin. Miksi sanotaan sellaista henkilöä, jolla on selkäranka housuissa? Miksi sanotaan sellaista henkilöä, jolla on ruskea kieli ja joka kulkee herrojen kanssa?

Suomen perustuslain 29 §:n mukaan kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Äänestäjät voivat nyt päätellä millainen on kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan jäsenen Tuulikki Ukkolan oikeus ja totuus. Kansanedustjat hyväksyvät vuosittain laillisuusvalvojien satukertomukset yksimielisesti. Kansanedustajat eivät ainoastaan hyväksy, vaan siunaavat toiminnallaan Suomen viranomaisten ja virkamiesten laittoman ja rikollisen toiminnan. Erittäin tärkeässä asemassa on perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. Puheenjohtajuus näyttää kulkevan perintönä kokoomuksella. Viimeinen ei-kokoomuslainen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja oli Urho Kekkonen. Nykyinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi on melkoinen velmu. Sasin luotettavuus on minun milestäni ja minun silmissäni on täysi nolla. Myöskään aikaisemmilla perustuslakivaliokunnan puheenjohtajilla eivät ole puhtaat jauhot pussissaan. Sellaisista voidaan mainita nykyinen kansansuosikki Sauli Niinistö, jota on syytä epäillä yhdeksi pankkikriisin uhrien pahimmaksi oikeusturvan romuuttajaksi ja perusoikeuksien polkijaksi.

O tempora, o mores!

Oi aikoja oi tapoja! Suomessa tiedostusvälineet ovat nykyisin kiinnostuneempia enemmän pääministerin pilluttelusta kuin kansalaisten perusoikeuksista ja oikeusturvasta.

Korkein oikeus kriisissä








Professori Jyrki Virolainen on kirjoittanut vuonna 1997 kirjan Korkein oikeus kriisissä (ISBN 952-5147-05-3). Tekijänoikeudet ovat Pandecta Oy:llä ja Jyrki Virolaisella.Kirjan alkusanoissa Virolainen lainaa Helsingin Sanomien uutista 23.4.1997:
"On sellainen olo, että Korkein oikeus on tämän vuoden laskenut liukumäkeä hyvin jyrkästi. Rotkosta ylös pääseminen on ongelma. Näin sanoi Korkeimman oikeuden (KKO) presidentti oikeustoimittajien tilaisuudessa huhtikuun loppupuolella 1997."


Virolainen jatkaa: Olen muuten samaa mieltä Heinosen kanssa, mutta mielestäni KKO:n alamäki on alkanut jo muutama vuosi sitten. Ei ole mitenkään liioiteltua sanoa, että KKO on kriisissä. Tarkemmin sanottuna kysymyksessä on uskottavuuskriisi.

Mikä rapautti KKO:n uskottavuutta?

Professori Jyrki Virolainen kirjoittaa, että ensin tulivat julki KKO:n joidenkin jäsenten saamat huikeat välimiespalkkiot. Sitten ilmeni, että oikeusneuvos Antero Palaja oli vielä muutama kuukausi ennen nimitystään kuulunut selvitystilaan ja sittemmin konkurssiin asetetun vakuutusyhtiö Apollon hallitukseen, ilman, että KKO:lla oli ollut siitä nimityshetkellä tietoa. Myöhemmin Apollon konkurssipesä nosti Palajaa ja muita yhtiön entisen hallituksen jäseniä vastaan vahingonkorvauskanteen, jonka käsittely jäi sillensä, kun asiassa päästiin sovintoon.

Virolainen ottaa esille myös Eeva Vuoren tapauksen sekä KKO:n sisäsiittoisen nimityskäytännön. Kirjassaan Virolainen tuo esille KKO:n lainvastaisen päätösten perustelemattomuuskäytännön. Samoihin asioihin kiinnittää huomiota myös entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki kirjassaan Oikeus voittaa.

Professori Virolainen ei kuitenkaan puutu niin sanottuun Koiviston konklaaviin 6.5.1992, jolloin presidentin linnassa KKO:n presidentti Olavi Heinonen johti puhetta. Siellä arvosteltiin oikeuslaitoksen toimintaa. Asiakirjat ovat julistettu salaiseksi tasavallan presidentti Tarja Halosen toimesta ja presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä. On kuitenkin syytä epäillä tuota kokoontumista valtiopetoksen aikaansaaniista, sillä tuon kokoontumisen jälkeen pankit voittivat lähes sataprosenttisesti kaikki käymänsä oikeusjutut Korkeimmassa oikeudessa. Pankeille siis annettiin suosituimmuusasema oikeuskäsittelyssä. Virolainen osuu Korkeimman oikeuden arvostelussa täysin oikeaan kun mainitsee, että Korkeimman oikeuden alamäki on alkanut muutama vuosi sitten. Koiviston konklaavi oli 1992 ja Virolaisen kirja ilmestyi 1997.

Tyynelän kauppa 11.5.1990

Virolainen kertoo Tyynelän kaupasta näin: Eeva Vuori ja hänen miehensä professori ja UKK-instituutin johtaja Ilkka Vuori olivat olleet 1980-luvun alussa vuoden Amerikassa. Tuolloin heidän 1970-luvulla Turun Kakskerran Satavan saaresta ostamansa Tyynelän tila RNo 1.18 oli vuokrattuna Juhani Lepälle ja tämän Paula vaimolle. Kun kiinteistö oli ollut Vuorille tarpeeton, vuokrasuhde oli jatkunut tämän jälkeen vuodesta toiseen. Lepät olivat tehneet aloitteen huvilan ostamisesta. Heillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta heti maksaa vaadittua kauppasummaa. Ilkka Vuori oli Juhanin mukaan ilmoittanut heti alusta pitäen tasarahan eli 1 miljoona markkaa. Tämän myös Paula kertoi kuulleensa Ilkalta.

Tyynelän tila myytiin perjantaina 11.5.1990 allekirjoitetulla kauppakirjalla ja kaupanvahvistajan todistajansa kera vahvistamalla kauppahinnalla. Kauppahinta oli kauppakirjan mukaan 800 000 markkaa. Se kuitattiin maksetuksi kaupanteon yhteydessä. Juhani oli kaupantekotilaisuuden yhteydessä maksanut ns. mustana kauppahintana 200 000 markkaa käteisellä. Tämä merkitsi sitä, että Vuoren puolisot olisivat maksaneet myyntivoittoveroa todellista kauppahintaa 200 000 markkaa alemmasta summasta. Juhani Leppä itse todistaa 7.11.1996 päivätyssä ja 11.11.1996 KKO:een saapuneessa kantelu- ja purkuhakemuksessa, että Tyynelän kauppahinta oli ollut todellisuudessa miljoona markkaa ja kaupan pimeä osuus 200 000 markkaa oli maksettu kaupanteon yhteydessä Vuoren puolisoille.

Leppä katsoi ilmiannollaan Eeva Vuoren olleen esteellinen käsittelemään hänen valituslupahakemustaan. Omassa lausunnossaan Eeva Vuori totesi Lepän esittäneen häntä kohtaan "erittäin raskaita perättömiä syytöksiä".

Huvilakauppa johti esitutkintaan.

Vuoret olivat ostaneet 15.5.1990 Virroilta Kaisaniemen tilan. Oliko ostamisessa käytetty mustaa rahaa?Juhani Leppä kertoo 200 000 markan maksamisesta näin: " Olimme kahvipöydässä, jossa esitin 800 000 mk:n pankkisiirtokuitin sekä ladoin 200 000 mk seteleinä luullakseni pöydälle. Kysymykseen kummalle annoin rahat, Ilkalle vai Eevalle, en osaa antaa vastausta. Tapahtuman aikaan olimme kahvipöydässä. Vuoret minua vastapäätä. Kaupanvahvistaja tuli paikalle vasta tämän jälkeen. Paula Leppä kertoo, että "olimme asuntomme olohuoneessa ruokapöydän ääressä mieheni Juhani Lepän maksaessa käteisellä maksettavaa osuutta. Muistan Juhani Lepän latoneen rahat pöydälle.

Vuoret olivat ostaneet 15.5.1990 vahvistetulla kaupalla ostaneet Virtain kaupungista Kaisaniemen huvilakiinteistön RNo 7:311 kauppakirjan mukaan 680 000 markan hinnasta. Myyjänä oli Paavo T. jota edusti kaupanteossa valtakirjalla hänen isänsä Kalle T. Myyjän ja hänen isänsä nimet on tässä muutettu. Kalle T:n tilille oli ilmaantunut 21.5. hänen omana käteistalletuksenaan 286 500 markkaa. Tutkijat ovat yrittäneet selvittää summan alkuperää. Tutkijat ovat epäilleet, että kyseinen summa on Vuorien kaupanteon yhteydessä maksamaa mustaa kauppahintaa. Kuulusteluissa Ilkka Vuoren kuulustelukertomus oli ontunut pahasti.

Professori Jyrki Virolainen käy läpi myös kauppahinnan salaamisesta johtuvat verotukselliset väärinkäytökset, johon Vuorien on syytä epäillä syyllistyneen. Syyttäjä Kari Hemminki jätti syytteet nostamatta. Professori Virolaisen mielestä syyttäjä teki karhunpalveluksen kaikille, kun jätti syytteet nostamatta. Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen pelasti Eeva Vuoren.Professori Jyrki Virolainen katsoo, että KKO:n tuomarit olisivat voineet itse vaikuttaa siihen, että täyttääkö Eeva Vuori vielä ne kriteerit, jotka valinnan yhteydessä vaadittiin: oikeamielinen ja nuhteeton juristi. Voiko Eevan nuhteettomuus enää näyttää uskottavalta suuren yleisön silmissä? Virolaisen mukaan Eeva Vuoresta on tullut KKO:n pysyvä uskottavuusongelma. Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimajan kannanoton mukaan syyte olisi pitänyt nostaa Eeva Vuorta kohtaan. Miksi Eeva Vuori jatkaa Korkeimman oikeuden jäsenenä? Se on mahdollista, koska elämme oikeusvaltio Suomessa.

Saako KKO:ta arvostella?

Jyrki Virolaisen kirjassa on erään luvun otsikkona teksti Saako KKO:ta arvostella. Virolainen kertoo tasavallan presidentti Urho Kekkosen 70-vuotishaastattelusta Lakimieslehdessä 1970. Haastattelu oli nuorten radikaalien juristien mm. Antero Jyrängin, Aulis Aarnion ja Olavi Heinosen masinoima. Osa heistä esitti Kekkoselle varsin johdattelevia kysymyksiä ja osa (mm. Olavi Heinonen) taas luonnosteli varsin pitkälle Kekkosen vastaukset. Haastattelun syntyvaiheet on tarkasti dokumentoitu Kekkosen kansliapäällikkönä tuohon aikaan toimineen Antero Jyrängin kirjassa "Kolme vuotta linnassa" (1990).

Tätä taustaa vasten ei ollut mikään yllätys, että Kekkonen nuiji haastattelussaan koko tuomioistuinlaitoksen ja etenkin KKO:n lähes maanrakoon. Hän arvosteli voimakkain sanakääntein tuomarikunnan vanhoillisia ja kansalle vieraita asenteita ja arvomaailmaa. Kekkosen mukaan tuomioistuimet käyttävät poliittista valtaa ja muuttuvat aina vain poliittisimmiksi. Tämän vuoksi niiden pitäisi olla myös vastuussa toiminnastaan poliittisille elimille. Kekkonen otti esiin mahdollisuuden muuttaa tuomareiden virat määräaikaisiksi ja esitti tutkittavaksi, voitaisiinko KKO:n jäsenten valinta siirtää eduskunnalle.

On aika erikoista, että juuri Olavi Heinosen aikana KKO alistettiin tasavallan presidentti Mauno Koiviston tahdon alle. Enää ei voida puhua riippumattomasta tuomioistuimesta, koska se on perustuslain vastaisesti alistettu poliittiseen valvontaan kuten käräjätuomari Jussi Nilsson todisti Lakimieslehdessä 2/2002. Olen edelleen sitä mieltä, että ns. Koiviston konklaavia on syytä epäillä valtiopetoksesta eli puuttumisesta riippumattoman tuomioistuimen toimintaan.

perjantai 5. joulukuuta 2008

ROVANIEMEN HOVIOIKEUDELLE




Asia:Hovioikeuden pyytämä kirjallinen lausuma rikosasiassa Dnro R 08/974

Lausuman antaja Erkki Aho, Plassintie 39 as 3, 85100 Kalajoki

Vastapuolet Kihlakunnansyyttäjä Esa Mustonen ja Mikko Kovalainen

Vaatimukset: Kovalaisen vaatimukset on ensisijaisesti jätettävä kokonaan tutkimatta ja toissijaisesti hylättävä lakiin perustumattomina ja toteennäyttämättöminä. Lisäksi Kovalainen on velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisinä myöhemmin esitettävän laskun mukaisesti.

Perustelut: Kovalainen on vaatinut Ahon tuomitsemista hänen esitutkinnassa 20.2.2008 antamistaan lausunnoista. Kovalainen ei kuitenkaan mitenkään erittele sitä, mitkä Ahon lausunnot ovat sellaisia, mistä hänet tulisi tuomita. Asiakirjojen mukaan Ahoa on kuultu esitutkinnassa 20.2.2008 rikoksesta epäiltynä. Kuulustelu on suoritettu kysymys / vastaus-periaatteella, ja sen aikana Aholle on esitetty 15 eri kysymystä, joihin kaikkiin Aho on antanut vastauksen. Tämän perusteella Ahon on täysin mahdotonta edes antaa yksilöityä vastausta Kovalaisen esittämään vaatimukseen, koska sen epämääräisyyden perusteella vastausta on mahdotonta antaa.

Ensisijaisesti Aho kuitenkin katsoo, että Kovalaisen vaatimukset on kokonaan jätettävä tutkimatta käräjäoikeuden toteamalla perusteella. Tältä osin ROL:n 9 luvun 17 §:n 1 momentin kielto syytteen laajentamisen rajauksesta on yksiselitteisen selkeä. Edelleen saman lainkohdan 3 momentti toteaa, että tämä sama rajaus koskee myös asianomistajan rangaistusvaatimusta. Rikosoikeuden yleisten periaatteiden mukaan rikosasian ollessa kyseessä oikeus- puhumattakaan asianomistajasta ei voi käyttää lain laajentavaa tulkintaa, joka antaisi mahdollisuuden tulkita lakia millään tavoin sanamuotonsa ulkopuolella syytetyn vahingoksi. Nyt mainitun lainkohdan 1 momentissa todetaan sanatarkasti, että nostettua syytettä ei saa muuttaa. Kovalaisella olisi toki asianomistajana ollut mahdollisuus nostaa itse syyte siltä osin kuin syyttäjä ei ole sitä nostanut. Tätä Kovalainen ei kuitenkaan ole tehnyt, vaan hän on vain vaatinut syyttäjän ajaman syytteen laajentamista, mihin käräjäoikeus on ottanut selkeästi kielteisen kannan.

Toissijaisesti Aho vaatii Kovalaisen syytteen laajennusta hylättäväksi sillä perusteella, että sen epämääräisyyden ja vaikeaselkoisuuden vuoksi syytteellä ei ole olemassa edes ymmärrettävää teonkuvausta. Kuten jo edellä on todettu, Kovalaisen vaatimuksen perusteella ei ole ymmärrettävissä, mitkä Ahon antamista 15 vastauksesta ovat sellaisia, että niissä olisi jokin perätön tai loukkaava tieto. Edellä esitetyn lisäksi Aho toteaa, että on ilmeisen selvää jopa Kovalaisenkin käsityksen mukaan, että kysymys on esitutkinnassa annetuista lausunnoista, joissa Aho on ollut epäillyn asemassa. Asemansa perusteella hänellä ei ole ollut mitään totuusvelvollisuutta, joten häntä ei voida syyttää mistään lausunnosta, olipa se kuinka perätön tahansa. Kovalaisen ammattitaidolla ja kertyneellä vahvalla käytännön kokemuksella hänen kertomansa mukaan entisenä syyttäjänä olisi voinut olettaa olevan perillä näistä rikosoikeuden peruskysymyksistä. Kovalainen on sinänsä epämääräisessä vaatimuksessaan todennut Ahon syyllistyneen perättömien lausumien ohella myös loukkaaviin lausumiin, joita ei myöskään mitenkään eritellä. Alkuperäinen syytteen teonkuvaus on kuitenkin perustunut vain perättömän tiedon levittämiseen eikä myöskään Kovalainen ole käräjä- oikeuden käsittelyn aikana pyrkinyt laajentamaan syytettä tälle alueelle. Nyt hänen esittämänsä vaatimus tulee ensimmäisen kerran esille vasta hovioikeuden käsittelyn yhteydessä. Koska kuluneena aikana ei ole tullut mitään sellaista uutta seikkaan esille, mikä antaisi Kovalaiselle perustellun aiheen syytteen laajentamiseen tältä osin, hänellä ei ole siihen oikeutta jo aiemmin kerrotuilla perusteilla.

Kovalainen on vaatinut Ahon rangaistusta korotettavaksi ehdolliseen vankeus- rangaistukseen esittämättä kuitenkaan tälle mitään lakiin tai oikeuskäytäntöön perustuvia syitä. Siten hänen vaatimuksensa on ymmärrettävä vain subjektiivisina mielipiteen ilmauksina ilman laillista perustetta.

Aho kiistää, että Kovalaiselle määrätyn vahingonkorvauksen korottamiselle olisi olemassa mitään perusteita. Hän on jo varsinaisen valituksensa yhteydessä kiistänyt kokonaan perusteet minkäänlaiselle vahingonkorvaukselle.

Aho kiistää myös Kovalaisen täysin ylimitoitetut ja hänen ammatilliseen pätevyyteensä ja tekemiinsä toimenpiteisiin nähden täysin kohtuuttomat ja mielikuvitukselliset oikeudenkäyntikuluvaatimukset. Ulkopuolisen tarkastelun perusteella vaikuttaakin siltä, että Kovalaisen tulisi olla syytetyn asemassa hänen omien kirjelmiensä perusteella. Kovalaisen "maallikkoahosta" antamat lausumat ovat ilmeisen halventavia ja loukkaavia varsinkin, kun Aho ei ole missään vaiheessa esittänyt Kovalaisesta vastaavanlaisia vähätteleviä lausumia. Edelleen Kovalainen on jatkanut omaksumallaan värikkäällä ja ilmaisullisesti rikkaalla linjalla ja nimeää perusteluissaan Ahon taparikolliseksi ja rikoksen uusijaksi. Kovalainen on vaatinut Aholle mielentilatutkimusta, mikä Ahon mielestä täyttää jo sinänsä kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Itselleen Kovalainen on antanut asianajajan statuksen, koska hän vertaa "maallikko- ahon" laskua omaan AA-laskuunsa. Aho toteaakin, että tässä tapauksessa hovioikeus pystynee tekemään oman arviointinsa Kovalaisen pätevyydestä ja kyvystä AA-luokan laskutukseen. Kerrotuilla perusteilla Aho katsoo, että mitään perustetta Kovalaisen oikeudenkäyntikulujen korottamiseen ei ole. Koska Kovalainen ei ole vielä tehnyt mitään sellaisia toimenpiteitä, jotka antaisivat aihetta hänen kulujensa korvaamiseen, ne kiistetään perusteettomina.

Aho katsoo, että Kovalaisen mainitseman uhkasakon asettamiselle ei ole olemassa mitään perusteita.

Viimeisenä vaatimuksenaan Kovalainen on vaatinut poistettavaksi oikeuden- käyntiaineistosta kaikki rikosasiaan kuulumaton aineisto ja Paavo Heikkisen kertomus. Ahon on hyvin vaikea ymmärtää esitetyn vaatimuksen varsinaista tarkkaa sisältöä ja sen laillisia perusteita. Ulkopuoliselle jää täysin epäselväksi, mitä on tämä Kovalaisen mainitsema "asiaan kuulumaton aineisto". Koska Kovalainen ei tätä mitenkään yksilöi, niin vaatimus on kiistettävä jo epämääräisyytensä takia. Heikkisen todistajakertomuksen poistamiselle ei ole olemassa mitään laillisia perusteita.

Aho on jo varsinaisen valituksensa yhteydessä vaatinut asiassa suullisen pääkäsittelyn järjestämistä ja tämän vaatimuksen perustelut ovat voimassa samalla tavalla kuin varsinaisessa valituksessa on esitetty.

Lisäksi Aho esittää uutena vaatimuksena, että varsinaisen pääkäsittelyn tuloksesta riippumatta Kovalainen on velvoitettava korvaamaan Ahon oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän laskun mukaisesti joka tapauksessa Kovalaisen esittämän syytteen laajennuksen osalta edellyttäen, että hovioikeus hylkää pääosan Kovalaisen esittämistä vaatimuksista.

Aho katsoo, että rikostutkinnat asiassa on tehty kelvottomasti ja esteellisen tutkinnanjohtajan ja puolueellisen syyttäjän toimesta. Aho todistaa tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan ja syyttäjä Esa Mustosen esteellisyyden seuraavilla teonkuvauksilla, asiakirjanäytöillä ja juridisella argumentoinnilla. Näissä asioissa tutkinnanjohtaja Raimo Ollila on jättänyt rikokset tutkimatta ja syyttäjä Esa Mustonen on jättänyt syytteet nostamatta, vaikka on saanut kaiken aineiston tiedokseen ja toimenpiteitä varten.



Syyttäjän esteellisyys ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/syyttjn-esteellisyys-ja.html







Tarkoitushakuinen oikeudenkäynti - Tapio Laholan vai Erkki Ahon kunnia
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/tarkoitushakuinen-oikeudenkynti-tapio.html


Vastaus Ylivieskan poliisipäällikölle toimenpiteitä varten
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/vastaus-ylivieskan-poliisiplliklle.html
DVD-dokumentti Youtubessa todistaa suullisen selvityksen ja asiakirjanäytöin asiat.
Katso
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/dvd-dokumentti-youtubessa.html
kohdat
1. Hätähuuto Suomesta
2. SSP-sopimus
3. Toimialarationalisointi
4. Saattohoitajat
5. Oikeudenkäynti tietämättämme
6. Rikolliset konkurssit
7. Rikoksia ei tutkita
8. Ahojahti

Nämä edellä esitetyt aineistot löytyvät osoitteesta
http://www.blogger.com/profile/00295090684102203500
kohdasta oikeuslaitos ja poliisi

KOVALAISEN ASIAAN LIITTYVÄ SELVITYSTYÖ
Asioiden taustaa kohdassa
Vaarallinen alue
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/vaarallinen-alue.html

Varatuomari väärensi nimet avoimiin asianajovaltakirjoihin
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/varatuomari-vrensi-nimet-avoimiin.html




Selvitys Raahen käräjäoikeuden käsittelystä






Henkilökohtaiset todistajat:
Vaadin suullista oikeuskäsittelyä niin oikeudenkäyntiväittämäni kuin koko pääkäsittelyn osalta. Oikeudenkäyntiväittämän osalta todistajiksi haluan
1. Heino Virran Haukiputaalta ja
2. Arto Ranta-Ylitalon Kannuksesta.
Mikko Kovalaisen asiassa haluan todistajiksi
1. Seppo Heikkisen Suomussalmelta. Seppo todistaa avioimien asiakirjojen väärentämisen ja Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäytön,
2. Kaisa Suomalaisen Espoosta todistaa avoimien asiakirjojen väärentämisen ja Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärin käytön,
3. Heli Wikströmin Helsingistä todistaa avioimien asiakirjojen väärentämisen,
4. Aino Jääskeläisen Tampereelta todistaa avoimien asiankirjojen väärentämisen ja luottamusmiesaseman väärinkäytön,
5. Pentti Heikkisen Suomussalmelta Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäytön.
6. Kimmo Lampolan Lammilta todistaa Mikko Kovalaisen kiristyksen.
7. Kansanedustaja Esa Lahtelan, joka todistaa Mikko Kovalaisen kiristyksen.
8. Reino Niskasen Helsingistä, jka todistaa Mikko Kovalaisen asiakirjaväärennöksen
9. Reijo Lindströmin Vantaalta, joka todistaa Mikko Kovalaisen asiakirjaväärennöksen
Todistajia voidaan kuulla myös puhelimitse. Todistajien määrä saattaa lisääntyä vielä merkittävästi.

Lisäksi on olemassa lukuisia Mikko Kovalaisen toimintaan kohdistuneita vakuutuspetosepäilyjä sekä muita rikoksi epäiltäviä tekoja, jotka ovat selvittelyn kohteena. Ilmoitan niistä tarkemmin ensi tilassa.

Ahon tapana on selvittää asiat perusteellisesti ja esittää asioista kiistattomat todistusaneistot sekä esittää vedenpitävä juridinen argumentointi asioille. Rovaniemen hovioikeuden on harkittava asian palauttamista takaisin käräjäoikeuden käsittelyyn perusteellisen rikostutkinnan kautta.

On syytä epäillä, että Espoossa rikostutkinnat eivät ole edenneet asiallisesti johtuen siitä, että Mikko Kovalainen on onnistunut järjestämään asiat niin, että epämääräisillä keinoilla hankkimansa talon ostajaksi on löytynyt rikosylikomisario Terho Mäki.

Liitteenä todistusaineisto Mikko Kovalaisen väärentämästä asiakirjasta Malagalla. Kaisa Suomalainen, Reino Niskanen ja Reijo Lindström eivät ole koskaan käyneet Malagalla eivätkä he myöskään koskaan ole olleet yhtäaikaa saapuvilla niin, että olisivat voineet allekirjoittaa ko. asiakirjan. On syytä epäillä, että kaikkien nimet on väärennetty asiakirjaan.

Ahon mielestä on yhteiskunnan varojen väärinkäyttöä käydä oikeutta asioista, jotka poliisi on jättänyt tietoisesti ja tarkoituksellisesti tutkimatta ja selvittämättä näin valtavan laajassa rikosvyyhdessä. Lähetän tämän aineiston niin keskusrikospoliisille kuin oikeuskanslerillekin tiedoksi ja toimenpiteitä varten. Omassa lausumassaan Mikko Kovalainen ilmoitti haluavansa rikostutkintoja. Se on ainoa asia mihin Aho yhtyy Kovalaisen lausumassa.

Erkki Aho
Erkki Aho

torstai 4. joulukuuta 2008

Korkeimman oikeuden lainvastaisuudet jatkuvat








Palautin 16.10.2008 Korkeimman Oikeuden perustelemattoman päätöksen nro 2198 takaisin Korkeimpaan oikeuteen uudelleen ratkaistavaksi. Lähetin purkuhakemuksia koskevan aineiston suoraan Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelolle.

Purkuhakemuksen loppuun kirjoitin seuraavan kappaleen:

Palautan päätöksen H2007/1545 takaisin Korkeimpaan oikeuteen uudelleen ratkaistavaksi Suomen lain ja EU:n Ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla eli päätös on perusteltava lain mukaisesti. Pyydän ettei asian käsittelyyn käytetä yhtä pitkää aikaa kuten nyt käytettiin, koska aineisto on selkeä ja kiistaton. Tein edellisen purkuhakemuksen 16.7.2007 ja sain KO:n lainvastaisen päätöksen 13.10.2008. Pyydän lainmukaista käsittelyä ilman aiheetonta viivytystä.
Kalajoella 16.10.2008 Erkki Aho

Korkeimman oikeuden päätös 01.12.2008 nro 2597 diaarinumero H2008/220
Ratkaisun on esitellyt esittelijä Tero Mikkola ja asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Möller, Lehtimaja ja Bygglin.

Ratkaisussa lukee: Aho ei ole esittänyt hakemuksensa tueski sellaisia perusteita, joiden johdosta Korkeimman oikeuden päätös voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännösten nojalla poistaa tai purkaa. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
Hakemus asiakirjoineen palautetaan Aholle.

Kommentti ratkaisuun: Ratkaisu on edelleen Suomen perustuslain, oikeudenkäymiskaaren ja EU:n Ihmisoikeussopimuksen vastainen. Lisäksi kaikki ratkaisuun osallistuneet esittelijäneuvokset olivat esteellisiä käsittelemään asiaan.
Minun on jälleen kerran palautettava Korkeimman oikeuden päätös asian- ja lainmukaiseen käsittelyyn.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

DVD-dokumentti YouTubessa

1. Hätähuuto Suomesta



2. SSP-sopimus



3. Toimialarationalisointi



4. Saattohoitajat



5. Oikeudenkäynti tietämättämme



6. Rikolliset konkurssit



7. Rikoksia ei tutkita



8. Ahojahti

tiistai 2. joulukuuta 2008

Hanurista tempaistu Raahen käräjäoikeuden päätös













Muuan oikeustieteen kandidaatti perehtyi minulle annettuun Raahen käräjäoikeuden päätökseen ja aineistoihin, joilla päätös on tehty. Juristin kommentti oli, että päätös on hanurista tempaistu. Olen itsekin analysoinut päätöstä tarkasti ja tehnyt siitä kirjalliset kommentit. Pystyn todistamaan päätöksen tahalliset virheet. Olen lähettänyt tiedot asioista tiedotusvälineille, perustuslakivaliokunnan jäsenille, istuvalle tuomarille, oikeusministerille sekä poliisiministerille. Olen tehnyt asioista rikostutkintapyynnön poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle ja kantelut oikeuskansleri Jaakko Jonkalle.

Oikeuskäsittelyä oli kuulemassa kolme ulkopuolista henkilöä, jotka kaikki voivat todistaa oikeudenkäynnin tarkoitushakuisuuden. Erikoista on se, että valmisteluistunnossa kaikki oli riidatonta. Syyttäjän olisi pitää vetää syyte pois, mutta näin ei tehty. Oikeudenkäyntiväitettäni ei käsitelty asianmukaisesti. Todistusaineistostani noin 80 prosenttia jätettiin oikeuden pääkäsittelyssä ottamatta huomioon, täysin lainvastaisesti käräjäoikeuden tuomarin toimesta. Oikeustieteen kandidaatin näkemys on se, että esittämäni todistusaineisto olisi tullut käsitellä asianmukaisesti. Minulla olisi pitänyt olla oikeus todistaa epäilemani asiat oikeudessa todeksi. Näin ei annettu tehdä. Lisäksi todistajaani ei kuultu todistajana. Voidaan kysyä, oliko oikeudenkäynti oikeudenmukainen? Kaikesta näki ja aisti sen, että käräjäsalin ulkopuolella oli tehty päätös siitä, että Erkki Aho tuomitaan Raahen käräjäoikeudessa keinoja kaihtamatta ja laista piittamatta. Varatuomari ja entinen nimismies sanoi, että Aho on astunut liian isoille varpaille. Raahen käräjäoikeuden päätöksestä valitetaan hovioikeuteen.

Totuuden voi nähdä nettisivuiltani, kirjastani ja DVD-dokumentista «Mayday From Finland». Nämä ovat Suomen viranomaisille todistusaineistoineen vaikeita julkaisuja. Nettisivustoani vastaan suoritetaan jatkuvasti voimakkaita hyökkäyksiä ja siksi sivujen ylläpitäminen on jo kohtuuttoman vaikeaa. Myös kirjani ja elokuvani koetaan kiusalliseksi todistusaineistoksi. Minulta jopa on estetty asioiden esittäminen Kalajoen kaupunginvaltuustolle virallisessa kokouksessa, vaikka valtuusto itse on sellaista selvitystä vaatinut.

Suomi ei ole oikeusvaltio. Suomi on saanut huomatuksen YK:n ihmisoikeuskomitealta siitä, että poliitikot puuttuvat oikeuslaitoksen toimintaan. Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutiset- lehdessä, että oikeuslaitos on alistettu poliittiseen valvontaan. Oikeuden väärät päätökset minua kohtaan ovat valtion hallinnon tavoite hiljentää minut ja julkisesti leimata minut epäluotettavaksi ja epäuskottavaksi. Tiedän olevani oikeassa. Eräs oikeustieteen tohtori on todennut, että "en ole Erkki Ahon juridisessa argumentoinnissa ja todistusaineistossa virheitä havainnut".

Ahojahti jatkui Raahen käräjäoikeudessa









Hain Raahen käräjäoikeudesta tuomion 19.9. kello 15.00.

Huomasin , että tuomio oli tehty täysin päin mäntyä ja jätin heti tyytymättömyyden ilmoituksen asiasta. Tässä käräjäoikeuden tuomio ja sen kestämättömät perustelut:

Raahen käräjäoikeuden tuomio 19.9.2008 08/543 Asiano: R08/224

Tuomiolauselma

1) Törkeä kunnianloukkaus 26.4.20078-4.9.2007
Rangaistusseuraamukset
60 päiväsakkoa a 8 euroa = 480 euroa

1) Rikoslaki 24 luku 10 §
Korvausvelvollisuus Erkki Aho velvoitetaan korvaamaan Mikko Kovalaiselle kärsimyksistä 1.500 euroa laillisine korkoineen 4.9.2007 lukien ja oikeudenkäyntikuluina 2.000 euroa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomiosta.

Tuomion perustelut

Väite 1

Ahon kirjoituksessa on ensinnäkin väitetty, että Kovalainen on väärentänyt asianomistajien nimiä useisiin valtakirjoihin ja ryhtynyt hoitamaan asianomistajien tietämättä asioita väärentämillään valtakirjoilla.

Kyseessä on selkeä väite siitä, että Kovalainen olisi syyllistynyt rikolliseen menettelyyn väärentämällä valtakirjan. Ahon kirjoitus sisältää lisäksi väitteen siitä, että Kovalainen olisi ajanut asiaa oikeudessa ilman Heikkisen toimeksiantoa. Tältäkin osin Aholla on ollut tieto siitä, että Kovalainen ei ollut ajanut Suomussalmen kihlakunnanoikeudessa asiaa ilman toimeksiantoa. Aholla ei ollut vahvoja perusteita pitää ensimmäisessä kappaleessa selostettua väitettään totena, vaikka Paavo Heikkinen oli hänelle näin kertonut ja vaikka olikin todennäköistä, että Kovalainen oli itse kirjoittanut Paavo Heikkisen ja tämän veljen nimet valtakirjoihin. Kyseessä on ollut väärä tieto ja vihjaus.

Erkin kommentti tuomion perusteluiden kohtaan 1
Paavo ja Sepppo Heikkinen todistavat kirjallisesti, että Mikko Kovalainen on väärentänyt heidän nimensä avoimiin asianajovaltakirjoihin. Todisteet 1 ja 2. Todisteena on neljä avointa asianajovaltakirjaa, joiden allekirjoitukset käsialanäytteiden perusteella voidaan vuoren varmasti todeta väärennetyiksi. Todisteet 4,5,6,7.

Lisäksi Aho esittää todisteeksi Mikko Kovalaisen väärentämät asiakirjat, joissa Kaisa Suomalaisen ja Heli Wikströmin nimet on väärennetty. Todisteet 8 ja 9. Niiden huomioonottamatta jättäminen on oikeuden prosessivirhe.

Varatuomari Pertti Virolainen todistaa asiakirjassa 10, että Mikko Kovalainen on väärentänyt Paavo Heikkisen nimen avoimeen asianajovaltakirjaan. Todisteen 11 mukaan Mikko Kovalainen on tunnustanut väärentäneensä Paavo Heikkisen nimen avoimeen asianajovaltakirjaan. Nämä todisteet jätettiin Raahen käräjäoikeudessa kokonaan huomioonottamatta asiaa päätettäessä. Seppo Heikkisen nimen väärentäminen avoimeen asianajovaltakirjaan ja sen käyttäminen Oulun käräjäoikeudessa on jäetty kokonaan päätöksen perusteluissa huomioonottamatta. Asiaa ei ole käsitelty vielä missään oikeudenistunnossa aikaisemmin. Eikä käsitelty nytkään. Kysymys on selkeästä prosessivirheestä. Asian kyllä ymmärtää, sillä käräjäoikeuden tuomarin keskeinen tavoittenahan oli vain ja ainoastaaan Erkki Ahon tuomitseminen, ei totuuden esillesaaminen ja todellisten syyllisten tuomitseminen.

Ihmetystäni herättää myös se, että miten käräjätuomari Jyrki Määttä voi selittää sen, että oikeusjuttu Paavo Heikkisen nimissä saadaan aikaan Paavo Heikkisen tietämättä rikosta tekemättä? Normaalilla käyttöjärjellä ajateltuna voi olettaa, että jonkun on täytynyt nostaa kanne asiassa. Tässä tapauksessa kanteennostajana on ollut varatuomari Mikko Kovalainen Paavo Heikkisen nimissä ja tämän tietämättä. Jotta varatuomari Mikko Kovalainen on voinut esiintyä Paavo Heikkisen nimissä, niin hänen on täytynyt väärentää avoin asianajajavaltakirja. Sitä todistaa myös avoin asianajovaltakirja. Näin hän on käynnistänyt Suomussalmen jutun ja edelleen siitä tehdyn valituksen Rovaniemen hovioikeudelle Paavo Heikkisen tietämättä ilman Paavo Heikkisen lupaa. Kovalaisella ei ole ollut toimeksiantoa asiassa. Kovalaisella on todistustaakka asiassa. Tämä jäi Kovalaiselta oikeudessa toteennäyttämättä.

Käräjätuomari Jyrki Määttä väittää perusteluissa, että Aho on väittänyt Paavo-veljen nimeä väärennetyksi. Paavo-veli on Pentti. Aho ei ole väittänyt Pentin nimeä väärennetyksi, vaan Sepon nimi on väärennetty. Tämä yksityiskohta päätöksen perusteluissa osoittaa käräjätuomari Jyrki Määtän työskentelyn tason. Sepon nimen väärennystä ei ole tutkittu aikaisemmin missään oikeusastessa ja nytkin se jätettiin tutkimatta. On väärin käyttää perusteluina asiassa sellaisia oikeuden päätöksiä, joissa asiaa ei ole käsitelty. Minun tietoni ovat oikeita ja varmasti totta. Tässä kohdin oikeuden perustelut ovat kestämättömät.

Korkeimmalle oikeudelle tehdyt valituslupahakemukset ja niissä esiintyneet todistusaineistot Raahen käräjäoikeus ja käräjätuomari Jyrki Määttä jättivät kokonaan päätöksenteossa huomioonottamatta, vaikka juuri tämä todistusaineisto on tärkeää, koska se osoittaa missä kohdin muutkin kuin Erkki Aho näkee aikaisemmat oikeuden päätökset virheellisiksi. Näitä valituslupahakemuksia Mikko Kovalaisen toimista korkeimmalle oikeudelle on tehty lukuisia. Onko se sattumaa, vai merkittävä todistusaineisto?

Huomionarvoista on myös se, että Mikko Kovalainen sai kuulustella puhelimitse todistajaa, mutta Erkki Aholta estettiin Mikko Kovalaisen todistajan kuulustelu. Menettely on ihmisoikeussopimuksen vastaista. Erkki Aho halusi kysyä Mikko Kovalaisen todistajalta Kalervo Savolaiselta, että missä hän, Mikko Kovalainen ja Kaisa Suomalainen ovat olleet yhdessä allekirjoittamassa todisteena ollutta asiakirjaa. Kaisa Suomalainen ei ole koskaan keskustellut Kalervo Savolaisen kanssa muuta kuin puhelimitse. He eivät ole tavanneet koskaan toisiaan lähietäisyydeltä. Erikoista oli se, ettei Erkki Aho saanut oikeudenistunossa todistajaa kuulustelemalla paljastaa Mikko Kovalaisen rikosta. Raahen käräjäoikeuden päätös on kohdan yksi kohdalta täysin kestämätön.

Väite 2

Toiseksi Ahon kirjoituksessa on väitetty olevan syytä epäillä, että Kovalainen on käyttänyt luottamusmiesasemaansa monella tavalla väärin. Aholla on ollut tieto siitä, että Paavo Heikkisen Kovalaista vastaan ajama syyte luottamusaseman väärinkäytöstä oli hylätty. Hänellä on ollut tieto myös siitä, että Paavo Heikinen on tuomittu juuri tähän väitteeseen liittyen vastoin parempaa tietoa tehdystä perättömästä ilmiannosta. Tämän tiedon valossa Aholla ei ole voinut olla aineistoon syvällisen perehtymisen jälkeenkään vahvoja perusteita esittää edes syytä epäillä-tason väitettä Kovalaista kohtaan. Kyseessä on ollut väärä tieto ja vihjaus, sillä kirjoitus antaa ulospäin kuvan siitä, että Kovalainen olisi menetellyt rikollisesti.


Erkin kommentti perusteluiden kohtaan 2


Tässäkin kohdassa Seppo Heikkisen osuus on jätetty kokonaan käsittelemättä todistusaineistona. Myös kaikki todisteet 1-31 saakka on jätetty kokonaan huomioimatta päätöksen perusteluissa. Kysymys on syytä epäillä asiasta, mikä Erkki Aholla olisi pitänyt olla oikeus todistaa oikeaksi vielä suuremmalla syyllä sen takia, että hän joutui toimimaan oikeudessa ilman lainopillista oikeusavustajaa vastoin lakiaja rikosasissa, jossa hänelle olisi voitu langettaa vankeustuomio.

Otin todistusaineistoksi juuri Kovalaisen hoitaman Oulun raastuvanoikeudenistunnon, jossa jätettiin kuulematta todistajina väärän asennuksen tehneet Eero Tolonen ja Lauri Heikkinen sekä sen että tilausvahvistusta tulkittiin väärin. Näin Kovalainen sai aikaan Oulun rastuvanoikeuden väärän päätöksen. Samaan asiaan on kiinnittänyt huomiota myös Pertti Virolainen korkeimmalle oikeudelle tekemässään valituslupahakemuksessa. Todisteet 17,18 ja 19. Nämä Raahen käräjäoikeus jätti todistusaineistona kokonaan huomioonottamatta.

Käräjätuomari Jyrki Määtän päätöksen perustelu siitä, että Aholla ei ole voinut olla vahvoja perusteita esittää edes syytä-epäillä tason väitettä Kovalaista kohtaan on täysin kestämättömällä pohjalla.

On myös otettava huomioon, että Hyrynsalmen nimismies Vesa Juntunen oli aikanaan virassa, kun rikostutkintoja asioissa suoritettiin. Siksi rikostutkinnat on tehty huonosti. Eivät poliisit uskaltaneet tutkia esimiehensä rikoksia. Asiassa toin todistusaineistona esille Iltalehden artikkelin ja kansanedustaja Sulo Aittoniemen eduskuntakyselyn, mitkä oikeus jätti kokonaan todistusaineistona huomioonottamatta. Vesa Juntunen tuomittiin aikanaan vankeusrangistuksiin asioissa, vaikka asiat tutkittiin varovaisesti. Erkki Aholla on ollut erittäin painavat syyt epäillä Mikko Kovalaisen tekemisiä. Katso vaikka todistusaineistot 1-31 sekä Mikko Kovalaisen saamat esiintymiskiellot ja tuomiot. Asiat toin esille Raahen käräjäoikeudenistunnossa.

Väite 3

Kolmanneksi Aho on väittänyt kirjoituksessaan, että Kovalainen oli lainannut päämieheltään kymmeniätuhansia rahaa ja jättänyt maksamatta lainaamansa rahat. Asiassa on Kovalaisen omallakin kertomuksella selvitetty, että rahan antaminen lainaksi ei ole valheellinen tieto. Kirjallinen todiste osoittaa, että Kovalaiselle on annettu lainaksi 10.000 markkaa. Tähän nähden Ahon kirjoituksessa ilmoittama rahamäärä sinänsä ylittää asiassa selvitetyn määrän.

Aho on edelleen väittänyt kirjoituksessaan, että Kovalainen on jättänyt lainan maksamatta. Kuten edellä on käynyt ilmi, on lainan maksuvelvollisuus jäänyt Joensuun käräjäoikeudessa käydyssä rikosoikeudenkäynnissä avoimeksi. Kovalainen on kertonut että laina on tullut hoidetuksi sillä, että hän tehnyt lainan sisältämät toimeksinatoon kuuluvat toimenpiteet ja enemmänkin. Tähän nähden Ahon väitteelle ei ole ollut vahvaa tosiasiapohjaa ja väite on katsottava perusteettomaksi etenkin,kun väite on koskenut kymmenentuhannnen sijasta kymmeniätuhansia. Kyseessä on ollut väärä tieto ja vihjaus.

Erkin kommentti väitteeseen 3

Rahanlainauksesta on kiistattomat todistusaineistot, joissa on pankkikuitti ja eräpäivä sekä todistajien lausunnot. Raahen käräjäoikeuden ja käräjätuomari Jyrki Määtän perustelu on virheellinen. Hän ei ole perehtynyt esitettyyn todistusaineistoon tai sitten on syytä epäillä hänen laskutaitoaan. Lainaa ei ole maksettu takaisin ajoissa, eikä ollenkaan. Siitä on lainanantajan ja ulkopuolisten todistajien lausunnot sekä Kovalaisen oma tunnustus. Katso todisteet 11, 12, 14 ja 27. Rahan lainaus on kiistaton samoin kuin se, että laina on jätetty takaisin maksamatta.

Todistenumero 15 ja 22 on jätetty kokonaan tuomion perusteluissa huomioonottamatta, vaikka kysymyksessä on käräjäoikeuden päätös jolla Kovalainen on velvoitettu maksamaan 9600 markan laina korkoineen takaisin. Todistusaineiston mukaan kysymys on kymmenistätuhansista markoista, sillä Paavo Heikkiseltä Mikko Kovalainen on lainannut rahaa 21 000 markkaa. Tämäkin syytteen kohdan ja päätöksen perustelun käräjätuomari Jyrki Määtän tuomiossa on kestämätön ja vuorenvarmasti väärä.

Ottaen huomioon, että Aho on kirjoituksessaan perättömästi väittänyt Kovalaisen syyllistyneen kahteen rikokseen ja koska hän ei ole millään tavalla pyrkinyt varmistamaan Kovalaisen kantaa asiaan ennen kirjoituksen laatimista, on tekoa pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Erkin kommentti Raahen käräjäoikeuden tuomioon

Perustelu on täysin väärä ja kestämätön. Koko oikeudenkäynnistä näki, että käräjätuomari Jyrki Määtän toiminta oli asenteellista, puolueellista ja tarkoituksena oli koko ajan vain saada aikaan oikeuden väärä päätös. Asian voi todistaa kolme koko ajan oikeudenkäyntiä seurannutta henkilöä Alpo Ylitalo, Pentti Heikkinen ja Olli Puolitaival.

Erikoista kuitenkin oli se, että valmisteluistunnossa kaikki oli riidatonta todisstusaineistojenkin osalta pääasiassa. Käräjätuomari Jyrki Määttä totesi valmisteluistunnossa, ettei oikeudenkäyntiväitteelläni ole menestymismahdollisuuksia. Ahon oikeudenkäyntiväittämä syyttäjä Esa Mustosen ja tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan esteellisyydestä jätettiin asiallisesti käsitelemättä. Asia siis jätettiin kokonaan tutkimatta. Syyttäjä Esa Mustonen ja rikostutkinnanjohtaja Raimo Ollila saivat toimia tässä prosessissa esteellisenä niin ettei asiaa edes tutkittu. On syytä epäillä, että tässä kohdin käräjätuomari Jyrki Määttä syyllistyi rikollisten suojeluun, oikeuden väärinkäytöön sekä virheelliseen menettelyyn tuomarina.

Huomautus

Todistusaineistoksi on hyväksytty Erkki Ahon osalta vain:
-valtakirjoja vain 4 kappaletta ja Heikkisten liitekirjoitukset
- Kauppakirjaa 23.9.1992 (Paavo Heikkisen allekirjoitusvertailu kohtaan 1.
- Syyttäjättämispäätös 14/96 Joensuu 26.2.1996
-Virolaisen loppulausunto Joensuun poliisilaitokselle 26.2.1995
- Suomussalmen kihlakunnanoikeus pöytäkirja 4.11.1992 ja pöytäkirja 3.2.1993
- Postisiirtokuitti lainaksi eräpäivä 15.6.1993

Kovalaisen todisteet:
Korkeimman oikeuden päätös nro 3257 19.11.1999 (Itä-Suomen hovioikeus 9.4.1998 ja Joensuun käräjäoikeus 14.3.1997
Joensuun käräjäoikeuden tuomio 25.4.2000

Kun arvioidaan Raahen käräjäoikeuden tuomarin toimintaa, niin on syytä palauttaa mieliin oikeudenkäymiskaaren 1 luku 12 §.

Oikeudenkäymiskaari 1 luku 12 §

Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tahi ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, menettäköön virkansa kokonaan tahi määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon, kolmijakoon, aina asianhaarain mukaan, ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallansa tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, menettäköön virkansa, saamatta sitä koskaan takaisin, korvatkoon myös vahingon, ja lahjat menkööt vaivaisille. Jos joku sellaisen väärän tuomion tähden menettää henkensä tahi kunniansa, menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia henkensä tahi kunniansa.