Vaarallinen alue

Vappuna 2006 olin Kajaanin torilla Perussuomalaisten vappujuhlassa puhumassa puheenjohtaja Timo Soinin kanssa. Yleisöä oli poikkeuksellisen runsaasti, n. 1500 henkeä. Tilaisuuden jälkeen Paavo ja Pentti Heikkinen tulivat pyytämään apua puolueemme puheenjohtajalta Timo Soinilta omassa asiassaan. Timo kääntyi minun puoleeni ja kysyi että voisinko hoitaa Heikkisten asiaa, koska olen perehtynyt tällaisiin asioihin. Paavo Heikkinen otti minuun yhteyttä uudelleen loppukesästä ja minä pyrin järjestämään matkaani Suomussalmelle pitkän aikaa, sillä oman taloudellisen tilanteeni takia jouduin siirtämään menoani vaarojen alueelle monta kertaa. Paavo soitti minulle useita kertoja sanoi itkien, että olet viimeinen toivoni tässä asiassa.

Sinun on tultava!

Viimein minulla oli kasassa matkoihin tarvittavat bensarahat ja pyysin mukaani myös Perussuomalaisten Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtajan Alpo Ylitalon, jolla on todella pitkä kokemus suomalaisen virkakoneiston röyhkeydestä ja laistapiittaamattomuudesta. Lähdimme 8.11.2006 matkalle Tiikkajanvaaraa kohti Kalajoelta aamu kuudelta. Matkaa kertyi yhteen suuntaa lähes 350 km tuonne vaarojen maisemiin.

Viranomaisten sikailua

Kävimme Paavon, Sepon ja Pentin kanssa asiat lävitse mahdollisimman tarkasti asiakirjojen ja miesten suullisen selvityksen perusteella. Asioista oli myös valaiseva 8-sivuinen yhteenveto. Näiden perusteella havaitsin, että tähänkin tapaukseen liittyvät monet samat henkilöt, jotka ovat mukana muissakin epäselvissä tapauksissa. Keskeisessä roolissa ovat olleet valtion viranomaiset, jotka ovat mahdollistaneet rikokset ja osa heistä on ollut niissä keskeisesti mukana. Siksi oikeutta on ollut mahdoton saada. Kollegiaalinen suojelujärjestelmä toimii tehokkaasti. On todella erikoista tai pikemminkin tavanomaista Suomessa, että ne valtion viranomaiset, joihin meidän, tavallisten kansalaisten, pitää pystyä sokeasti luottamaan kuten poliisi, syyttäjä, oikeuslaitos ja laillisuusvalvojat, ovat kaikkein epäluotettavimpia laitoksia kansalaisen oikeusturvan kannalta asioita tarkasteltuna. On todennäköistä, että tässäkin prosessissa lähes rikokset ovat jo vanhentuneet tai pikemminkin vanhennettu. Rikosten vanhentaminenkin on rikos. Ainoa mahdollisuus on haastaa Suomen valtio oikeuteen Suomen viranomaisten laiminlyöntien ja tahalliseksi epäiltävän toiminnan johdosta. Pyysin Seppoa hankkimaan kopiot kaikista viranomaisten päätöksistä tässä prosessissa sekä tekemään Heikkisiä vahingonkorvauslaskelman Suomen valtiolle. Tässä prosessissa on myös yksi harvinaisuus eli Oulun hallinto-oikeuden lain ja oikeudenmukainen päätös.

Poliittinen suojelujärjestelmä

Suomi on saanut lukuisia tuomioita EY:n Ihmisoikeustuomioistuimelta johtuen mm. pitkistä asioiden käsittelyajoista ja epäoikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Suomi on myös saanut lukuisia huomautuksia eri instansseilta mm. YK:n alaiselta laitokselta siitä, että poliitikot puuttuvat liikaa oikeuslaitoksen toimintaan. Tästä törkeimpiä esimerkkejä on presidentti Mauno Koiviston toiminta. Oikeuslaitoksen tietoisen kansalaisten edun vastaisen toiminnan ovat poliitikot mahdollistaneet hyväksymällä laillisuusvalvojien laittomuudet ja suoranaiset rikokset vuodesta toiseen tietoisena asioiden todellisen tilan. Kansanedustajien pitää perustuslain mukaan noudattaa toimissaan oikeutta ja totuutta. On syytä epäillä, että nykyisillä kansanedustajilla on venyvä omatunto, koska he kirkkain silmin pystyvät hyväksymään laillisuusvalvojien laittomuudet. Perustuslakivaliokunnan viimeinen ei kokoomuslainen puheenjohtaja on ollut Urho Kekkonen. Onko poliittinen ”mafia” keskittänyt rikollisten suojelun kokoomukselle? Laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista vain kuusi promillea aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Tällainen laillisuusvalvonta on kansalaisten edun vastaista toimintaa verovaroilla ja virkavastuulla, mutta virkavastuuseen heitä koskaan saada. Siitä pitävät poliitikot huolen.

Hätähuuto Suomesta

Ihmisoikeustuomioistuimen toiminta on ollut erittäin kiusallista Suomelle. Omassa asiassani EU:n Ihmisoikeustuomioistuimessa asianhoitaja vaihtui suomalaiseksi P.Pietarikseksi. Ensi töikseen hän kirjoitti minulle, ettei puhelintiedusteluihini enää vastata eikä myöskään lähetetä tiedonantoja jos lähetän lisää todistusaineistoa asiaani. Menettely tuntuu todella erikoiselta, koska en ole kertaakaan soittanut ko. tuomioistuimeen. Edellinen asianhoitaja ilmoitti minulle aikaisemmin, että minut pidetään ajan tasalla koko ajan asiani käsittelyssä. Tämä esittelijä oli todennäköisesti hollantilainen, ei suomalainen. Suomi on reagoinut kiusalliseen kritiikkiin ajoissa ja Matti Pellonpää luopui tuomarin paikastaan Ihmisoikeustuomioistuimessa. Hänen tilalleen nimitettiin oudolla tavalla syyttäjälaitoksen ytimestä väärällä ansioluettelolla ja erikoisella nimitystavalla Päivi Hirvelä. Asiasta tarkemmin Jali Raidan kirjeessä:

René van der LINDEN 2006-10-27
President of the Parliamentary Assembly
Parliamentary Assembly

Council of Europe
Avenue de l’Europe
67075 Strasbourg Cedex

LYHENNELMÄ SUOMEKSI KIRJEESTÄ PVM 27.10.2006 René van der LINDENille
Dear Sir,
Ref.; MAY DAY CALL from Finland. The election on 27th of June 2006 of Ms. Päivi Hirvelä to become a judge at the European Court of Human Rights.

HÄTÄHUUTO SUOMESTA

Päivi Hirvelän valinta 27.06.2006 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi.
Päivi Hirvelän valinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi tulee peruuttaa ja rikoksiin syyllistyneet saattaa oikeuteen ja rangaista seuraavin perustein
* Päivi Hirvelä on antanut vääristeltyä tietoa CV:ssään, joka voidaan katsoa rikokseksi Suomessa ja Strasbourgissa
* Valintapaneelin jäsenten on täytynyt tietää virheistä ja heidän on täytynyt toimia yhdessä osallistuen rikokseen.
* Useimmat valintapaneelin jäsenistä ovat olleet esteellisiä ja heillä ei ole ollut oikeutta valita ja ehdottaa ehdokkaita
* Valintapaneelilla ei ole ollut oikeudellista asemaa valita ja ehdottaa ehdokkaita
* Voidaan myös perustellusti väittää, että ulkoasiainministeriöllä ei ole ollut oikeutta ehdottaa kolmea ehdokasta tuomioistuimeen.
* Euroopan ihmisoikeustuomioistuin peittää 46 maata ja 800 miljoonaa ihmistä ja on siten kolmanneksi suurin oikeudellinen yhteisö maailmassa Kiinan ja Intian jälkeen. Ei siis ole mikään vähäpätöinen asia, ketkä ovat tuomareina EIT:ssä, mikä on heidän moraalinsa, tietonsa ja kokemuksensa laista ja erityisesti ihmisoikeuksista

Päivi Hirvelä on kirjoittanut CV:ssään olleensa tuomarina 9 vuotta ja syyttäjänä 16 vuotta eli yhteensä 25 vuotta. Hirvelä kertoo olleensa apulaistuomarina ensimmäistä kertaa 1 elokuuta 1982 alkaen. 1982 plus 25 vuotta ja päädymme vuoteen 2007. Hakemus on tehty 21.2.2006 ja elämme edelleen vuotta 2006, eli jokin on pielessä

Hirvelä väittää siis olleensa tuomarina 9 vuotta. Tämä ei ole totta. Hän ollut asiakirjojen mukaan ylimääräisenä, tai määräaikaisena tuomarina vain 26 kuukautta ja 29 päivää.

Hirvelä kertoo olleensa “assistant Judge” Kouvolan hovioikeudessa. 1.elok.1982- 31 elok 1990. Mitään apulaistuomarin virkaa ei Suomessa ole edes olemassa vaan Hirvelä on ollut vain viskaali eli esittelijä, jonka oikea käännös olisi “Rapporteur, “ Referendary”, “Senior secretary of the court of appeal”, reporting clerk” tai “judicial secretary of a court of appeal”.

Hirvelä kertoo hakemuksessaan olleensa 16 vuotta syyttäjänä. Myöskään tämä ei pidä paikkaansa.
Kun kaikki lomat, virkavapaudet jne vähennetään, niin voidaan todeta, että Hirvelä on ollut syyttäjänä 11 vuotta ja 10 kuukautta tai 12 vuotta ja yksi kuukausi laskentatavasta riippuen jättäessään hakemuksensa helmikuussa 2006.

Epäilemättä Hirvelä on antanut virheellistä tietoa hakemuksessaan yhteen Euroopan korkeimpaan tuomarin virkaan. Valintapaneelin jäsenten olisi pitänyt hylätä Hirvelän hakemus heti, elleivät he ole osana rikollista suunnitelmaa, sillä se ovat kaikki juristeja, ja he ovat tienneet, ettei Hirvelä ole ollut koskaan vakituisena tuomarina eikä Suomessa edes ole “Assistant Judge “ tai ”apulaistuomarin” virkaa.
Minulle on edelleen epäselvää se, miten valintapaneeli on asetettu, koska en ole saanut pyytämääni selvitystä ulkoasiainministeriöltä. Valtioneuvoston ohjesäännön 6§” määrittelee sen, kuinka ko toimikunta, valintapaneeli olisi pitänyt asettaa. Näyttää siltä, että näin ei ole menetelty.

Valintapaneelin jäsenillä:
* oikeuskansleri Paavo Nikulalla
* KKO:n presidentti Pauliine Koskelolla
* KHO:n presidentti President Pekka Hallbergilla
* oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissasella
* UM:n oikeudellisen osaston päälliköllä Irma Ertmanilla ja
sihteeri Camilla Busck-Nielsenilla ..
.. olisi pitänyt olla sivutoimilupa, jota heillä ei ole ollut. Laki on erittäin tiukka tässä erityisesti tuomareille Koskelo ja Hallberg. Sivutoimilupaa he eivät olisi mahdollisesti saaneet, koska he olivat asiassa esteellisiä.
Valintapaneelin jäsenet tulevat julkiselta sektorilta, jossa kaikki ihmisoikeusloukkaukset tehdään. Tämä on sietämätöntä.

Erittäin sietämätöntä on korkeimpien oikeuksien presidenttien Koskelon ja Hallbergin sekä kansleri Nikulan osallisuus. Nämä sekä Nikulan apulainen Jonkka että eduskunnan oikeusasiamies Paunio ja tämän apulaiset ovat suurimmat ihmisoikeusloukkaajat Suomessa. Käytännössä kaikki oikeusjutut päätyvät Suomessa korkeimpiin oikeuksiin. Nikulalla on suurin oikeudellinen valta Suomessa, sillä hän kontrolloi hallituksen ja presidentinkin toimia sekä tuomioistuimia ja koko virkakoneistoa. Sama koskee hieman pienemmässä määrin Pauniota. Jos Nikula ja Paunio sekä virastonsa toimisivat oikein ja tehokkaasti, Suomesta ei tarvitsisi lähettää yhtään valitusta EIT:hen.
Valintapaneelin jäsenet ovat tienneet, että EIT:ssä on naiskiintiö ja vajetta naistuomareista. Jos kolmen kandidaatin joukossa on yksi nainen, jonka suositukset on leivottu hyviksi, niin hän tulee valituksi.
Hakijoina oli kaksi muut naista: dosentti, OTT Laura Ervo ja professori, OTT Johanna Niemi-Kiesiläinen. Molemmilla oli parempi pätevyys ja tiedot sekä kokemus erityisesti ihmisoikeuksissa vieraissa kielissäkin kuin Hirvelällä.

Hirvelän kokemus erityisesti ihmisoikeuksien alalla on lähes nolla verrattuna kahteen muuhun naishakijaan. Paras hakija tällä suhteessa on professori, OTT Martin Scheinin.

Ei voi välttyä ajatukselta, että
* oikeuskansleri Paavo Nikulalla
* KKO:n presidentti Pauliine Koskelolla
* KHO:n presidentti President Pekka Hallbergilla
on ollut tarkoitus saada “oma nainen” EIT:hen, ja he ovat siinä onnistuneet, lobbaamaan tukea virheellisille päätöksilleen ja ihmisoikeusrikkomuksilleen.

Pääministeri Vanhanen tietää, että valintamenettelyt kansainvälisiin tuomarintehtäviin ovat remplaÇant, ja hän asettikin 12.08.2005 työryhmän selvittämään tilannetta ja tekemään ehdotukset lain muutoksiksi. Puheenjohtajaksi tuli kansleri Nikula. Nikula ei olisi saanut osallistua tähän työhön, sillä hänelle kuuluu koko virkakoneiston valvonta ja myös tämä työryhmä. Eli Nikula valvoo omia tekemisiään ja jälleen on harkitusti loukattu vallan kolmijakoa kohtaan.

Työryhmän raportin olisi pitänyt tulla valmiiksi 30.4.2006. Työryhmä sai jatkoaikaa ja sopivasti ehti “vanhan systeemin “ aikana valita ehdokkaat EIT:hen. Raportti on nyt painatuksessa.
Hirvelän nimikirjanotteesta selviää muitakin virallisen laillisuusvalvonnan mädännäisyyksiä.
Hirvelä on ollut erilaisissa kilpailevissa tehtävissä hallinnossa.
Hän on ollut viskaalina hovioikeudessa ollessaan saman oikeuspiirin alioikeudessa määräaikaisena tuomarina

Hän on ollut julkisena oikeusavustajana ollessaan samalla määräaikaisena tuomarina alioikeudessa.
* Hän on ollut julkisena oikeusavustajana ollessaan samalla viskaalina hovioikeudessa..
* Hän on ollut syyttäjänä ollessaan myös määräaikaisena tuomarina alioikeudessa.
* Hän on ollut valtionsyyttäjänä ollessaan esittelijänä eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa
Lain mukaan määräaikaisen tuomarin virka tulee julistaa hakuun, jos määräaikaisuus on pidempi kun yksi vuosi. Tätä kierretään sillä että määräaikaisuudet ovat lyhyempiä vaikka yhteensä kestävätkin yli vuoden. “Sopiva” tuomari saadaan tekemään “likainen” tuomio “laillisesti”. Hirvelän lyhin määräaikaisuus on ollut yksi päivä.

Hirvelällä on ollut ainakin 9 sivutointa, joihin hänellä ei ole ollut lupaa, “kuutamourakointia” siis, Euroopan ihmisoikeussopimuksen Protokolla No. 11 Artikla 21 edellyttää mm, että EIT :n tuomarilla on korkea moraali, jota Hirvelällä tuskin on. Koska käsillä oleva juttuun ovat sotkeutuneet Suomen korkeimmat laillisuusviranomaiset, juttu voidaan tutkia vain ulkomailla. Myös ministeri Tuomiojan osuus tulee selvittää, sillä hän on kolmen ehdokkaan listan toimittanut.

Suomi on paljon korruptoituneempi yhteiskunta kuin yleisesti tiedetään.
Ihmisoikeusliiton hallituksessa istuu mm Pentti Arajärvi Tarja Halosen aviopuoliso. Tuskinpa Arajärvi etsii törkeitä ihmisoikeusloukkauksia Tarja Halosen maasta? Tranparency Internationalin Suomen toimipisteen johtokunnan puheenjohtajana on Turun kihlakunnan johtava syyttäjä Antti Pihlajamäki, jonka jo viran puolesta tulisi paljastaa yhteiskunnallinen korruptio.

Hirvelän kokemus on virallisen laillisuusvalvonnan piiristä, jossa hän on tehnyt sekalaisia töitä. Nyt hän on vuodesta 1999 alkaen valtionsyyttäjänä. Vuoden 2005 hän oli kokonaan virkavapaalla ja kuluvan vuoden myös lähes kokonaan. Julkisuudessa ei ole näkynyt mitään syyttämistehtävää, jossa hän olisi loistanut. Hirvelä ei ole Suomen “carladelponte”.

Hirvelä asuu Lahdessa, josta työmatka virkapaikalle Albertinkadulle Helsinkiin vie parisen tuntia, poikkeuksellista Suomessa ja fyysisesti rasittavaa, jos joutuu tämän joka arkipäivä tekemään.
EIT:n tuomareita valittaessa valintaa ei tulisi kohdistaa virallisen laillisuusvalvonnan piiiristä tuleviin, jossa ihmisoikeusloukkaukset tehdään, ja henkilöt ovat jo valmiiksi ryvettyneitä. Kahdeksan hakijan joukossa kaksi tuli virallisen laillisuusvalvon piiristä. Muut kuusi eivät olleet niin ryvettyneitä. Puhtaina voisi pitää niitä, jotka tulevat yliopistomaailmasta kuten Ervo, Niemi-Kiesiläinen ja Scheinin.

Tämä on nyt hätähuuuto Suomesta.

Jos kansaivälinen yhteisö nyt epäonnistuu viemään käsillä oleva juttu oikeuteen ja estämään Hirvelän siirtyminen EIT:hen, niin se vähäinenkin luottamus EIT:hen on mennyttä, joka siitä vielä on jäljellä.

Jali Raita, diplomi-insinööri
http://promerit.net/ MAY DAY CALL from Finland. The election on 27th of June 2006 of MS Päivi Hirvelä to become a judge at the European Court of Human Rights