keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Törkeää syrjintää?

Politiikassa poliittisten vastustajien eliminointi täyttää ajoittain syrjinnän tunnusmerkistön. Politiikassa pahin vastustaja ei suinkaan ole kilpailevan puolueen edustaja, vaan oman puolueen edustaja. Vuoden 1996 kunnallisvaalien tulokset Kalajoella olivat seuraavat:

1.Erkki Aho Keskusta 243
2.Eero Nevalainen Keskusta 150
3.Raili Myllylä Keskusta 132
4.Veli Ainali Kristillisdemokraatit 130
5.Esko Lindström Vasemmistoliitto 127
6.Alpo Murtoniemi Keskusta 114

Vaikka olin ylivoimainen ääniharava, ja ehkäpä juuri siksi, keskustan junttaporukka esti minun valintani kaikkiin keskeisiin luottamustoimiin. Minulle jäi ainoaksi rivivaltuutetun tehtävän ohella olevaksi luottamustoimeksi Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajan tehtävä. Keskustan junttaporukan menettely oli mielestäni järkyttävää syrjintää. Junttaporukan muodostivat Eero Nevalainen, Raili Myllylä ja Jouni Jyrinki.

ITC Finland Oy:n konkurssin jälkeen jäin työttömäksi ja minulta estettiin työttömyyskorvaukset, kun en voinut kulkea pyörällä päivittäin Kalajoelta Ouluun ja takaisin. Matka yhteen suuntaan oli 131 km. Tästä on Kalajoen työvoimatoimikunnan päätös. Työttömyyskorvaukset estettiin, koska olin kieltäytynyt koulutuksesta. Päätöksen työvoimatoimikunnalle esitteli silloinen Kalajoen työvoimatoimiston johtaja Tapio Lahola. Minä en tuohon aikaan saanut palkkaturvasta mitään, koska olin konkurssiin menneen yrityksen toimitusjohtaja. Minulla ei ollut minkäänlaisia tuloja. Minulla ei ollut mahdollisuutta kulkea autolla Kalajoelta Ouluun, koska minulle ei ollut varaa ostaa polttoainetta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pyörällä kulkeminen. Suomessa ei ole koskaan keneltäkään muulta katkaistu työttömyyskorvauksia tällä perusteella. Kalajoella se oli mahdollista.
Katso työvoimatoimikunnan päätös:



















Työttömäksi jäätyäni hain Kalajoen kaupungin matkailuneuvojan tointa. Olin ylivoimaisesti pätevin hakija. Katso työkokemus ja luottamustoimet http://www.erkkiaho.com/tyokokemus.html

Minut kuitenkin jätettiin valitsematta. Menettely täyttää minun mielestäni kiistatta syrjinnän tunnusmerkistön. Katso kaupunginhallituksen päätös asiasta ja kunnansihteerin kirje asiasta.






















Hain starttirahaa ja se minulle myönnettiin, mutta senkin maksaminen katkaistiin minulta alkuunsa Kalajoen työvoimatoimiston johtajan Tapio Laholan toimesta.

Tein asioista rikostutkintapyynnön Kalajoen poliisille Harri Rahkolalle. Kun tutkintapyynnöstä ei tullut mitään tietoa niin kysyin Harri Rahkolalta miten asia etenee. Poliisi Harri Rahkola ilmoitti minulle, että tutkintapyyntöni on alimmaisena hänen alimmaisessa työpöytänsä laatikossa. Poliisi Harri Rahkola jätti asiat tutkimatta ja kaiken lisäksi hän ei edes tehnyt tutkimattajättämispäätöstä asiasta. Myöhemmin tein asioista tutkintapyynnöt Ylivieskan poliisille Raimo Ollille, mutta hän jätti asiat myös tutkimatta samoin kuin Haapajärven poliisi Olli Sikanen. Minun oikeustajuni mukaan kaikki poliisit syyllistyivät virkavelvollisuuksien laiminlyöntiin eli virkarikoksiin. Mielestäni kysymys on selkeistä ihmisoikeusrikoksista.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Konkurssipesänhoitajien ja niitä valvovien toiminnasta

PR-talojen konkurssivyyhteen ja niiden tutkimiseen liittyy monia ihmeellisyyksiä. ITC Finland Oy:n konkurssipesälle tehtyä korkeinta tarjousta maa-alueista rakennuksineen sekä koneista ja laitteista ei hyväksytty. Tässä korkein tarjous:


















Konkurssipesänhoitaja Antti Kejo jätti tarkoituksellisesti konkurssipesästä pois Erkki Ahon saatavan suuruudeltaan 178.120 markkaa. Katso saatava:


















Erkki Aho jätti ITC Finland Oy:n pesänluettelon vannontatilaisuudessa oikeudenistunnon puheenjohtajalle ja syyttäjä Sulo Heiskarille 130 sivuisen selvityksen PR-talojen konkurssivyyhdestä ja edellytti heidän ryhtyvän toimenpiteisiin asiassa. Selvitys on päivätty 20.3.1998. Tällä varmistetaan se, että syyttäjä Sulo Heiskari on laiminlyönyt tehtävänsä ja jättänyt tietoisesti selvittämättä rikokset ja samalla tällä todistetaan se, että Ylivieskan käräjäoikeus on korviaan myöten rikoksissa mukana. Katso asiakirjan viimeinen kappale:








Erkki Aho teki kantelun asianajajaliittoon pesänhoitaja Antti Kejon toiminnasta. Suomen Asianajajaliiton hallituksen puolesta puheenjohtaja Pekka Sirviö ja sihteeri Markku Ylönen tekivät päätöksen asiassa todeten, ettei hallitus havainnut olevan aihetta epäillä, että asianajaja Antti Kejo olisi menetellyt asianajajista annetun lain 7 §:ssa mainitulla tavalla moitittavasti.
Katso Suomen Asianajajaliiton päätös:




















Konkurssiasiamies suojelee rikollisia konkurssipesänhoitajia. Katso konkurssiasiamiehen vastaus:


keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Poliisi ei tutki asianajaja Antti Kejon toimintaa

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät koneet ja laitteet luxemburgilaiselle International Timber Company S.A:lle. Kiinteistöistä tehtiin vuokrasopimus. Toimintaa pyörittämään perustettiin International Timber Company Finland Oy.

















Suuret sopimukset ja erinomainen tilauskanta

1. Erkki Ahon toimesta yritys kehitti talomyyjä Jari Helmisaareen innovaation perusteella uuden talon rakennusjärjestelmän pr-timperin, mikä oli erinomainen tuotekehitys pre-cut-taloksi.

2. Erkki Aho perusti yritykselle tytäryhtiön Venäjälle ITC Russian ja teki Karjalan tasavallan kanssa 300 000 kuution metsäkaupan. Puukuution keskihinta oli tuolloin 175 mk. Yhteistyöstä olisi tullut pitkäaikaista, mitä osoittaa Kalevala-projektin toteuttaminen Karjalassa. Metsäkaupan toteutumisen esteenä oli mm. se, että puunjalostustehtaat Suomessa kieltäytyivät ostamasta meiltä kuitupuuta. Myöhemmin on paljastunut puuyhtiöiden kartelli alalla.

3. Suomessa oli hyvä myyntiorganisaatio, mikä myi n. 130 talopakettia vuodessa. Talopaketin keskihinta oli n. 160 000 markkaa.

4. Japanissa oli luotettava asiakas Mr. Yoyasu, jonka firma osti hirsitaloja n. 10 miljoonan markan arvosta vuodessa. Mr. Yoyasun firmalla PR-Biancalla oli koko Japanin kattava myyntiorganisaatio.

5. Erkki Aho solmi pitkäaikaisen runkosopimuksen saksalaisen Optinorm yhtiön kanssa. Tavoitteena oli toimittaa vähintäänkin 200 talopakettia vuosittain Saksaan. Talopakettien keskihinta oli 245 000 markkaa. Erkki Aho oli hankkinut tuotteille Saksan laatustandardin.

6. Yrityksen kansainvälistymissuunnitelmasta käy ilmi seuraavat tavoitteet: Saksaan vuonna 2000 120-150 elementtitaloa, 120-150 hirsitaloa ja 50 pr-timperitaloa. Japaniin vuonna 1999 130 hirsitaloa, 30 elementtitaloa ja 20 pr-timperitaloa. Venäjä vuonna 2000: 80 elementtitaloa, 30 hirsitaloa, 20 pr-timperitaloa ja 2000 ikkunaa. Itävalta vuonna 2000. 50 hirsitaloa. Puola vuonna 2000: 50 talopakettia, joista suurin osa pr-timperitaloja. Tsekki vuonna 2000: 50 talopakettia, joista osa pr-timperitaloja. Etelä-Korea vuonna 2000: 20 elementtitaloa, joista osa pr-timperitaloja ja 20 hirsitaloa. Norja vuonna 2000: 30 elementtitaloa ja 30 hirsitaloa. Saudi-Arabia vuonna 2000: 300 elementtitaloa. Ghana vuonna 2000: 150 elementtitaloa. Ranska vuonna 2000: 40 elementtitaloa ja 20 hirsitaloa. Belgia vuonna 2000: 50 elementtitaloa. Tanska vuonna 2000: 10 elementtitaloa. Viro vuonna 2000: 30 elementtitaloa ja 15 hirsitaloa. Valko-Venäjä vuonna 2000: ikkunoita 500 kpl ja 5 elementtitaloa. Ruotsi vuonna 2000: 15 elementtitaloa ja 5 hirsimökkiä. Tavoitteen oli saada markkinaosuutta myös Hollannista, Espanjasta, entisen Jugoslavian alueelta, Bulgarista, Romaniasta, Slovakiasta, Unkarista, Ukrainasta, Latviasta, Liettuasta, Turkista, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta.

Ahon syrjäyttäminen

Alavieskan kunta ja Kera Oy painostivat Rienstroja erottamaan Erkki Ahon yrityksen toimitusjohtajan tehtävistä. Näin Erkki Aho ja ITC Finland Oy menettivät tuotekehitystyön tulokset, laajat kansainväliset markkinat sekä laajat kotimaan markkinat. Kera Oy:n tavoitteena oli saada yritys konkurssiin ja se oli helpompi saada konkurssiin, kun Erkki Aho ei ollut yrityksen toimitusjohtajana.

Yritys ajettiin erikoisella tavalla konkurssiin. Kun Erkki Aho oli saatu pois toimitusjohtajan paikalta niin, yritys palkkasi konsultikseen saattohoitaja Stig Weckströmin, joka teki kassavirta-analyysin ja teki kartoituksen milloin yritys olisi saatavissa konkurssiin. Yritys haettiin erikoisella tavalla konkurssiin 520 000 markan saatavasta torstaipäivänä. Perjantaipäivänä yrityksen tilille olisi tullut yli miljoona markkaa ja konkurssi olisi voitu välttää. Katso asianajaja Asko Keräsen kirje konkurssipesänhoitaja Antti Kejolle. Lähetin kirjeen myös Suomen Asianajajaliittoon, missä se aiheutti melkoisen hämmingin. Keränen, Kejo ja Rienstra sopivat asian todennäköisesti tietyllä tavalla.











Asianajaja Antti Kejo:
http://www.anttikejo.fi/index.asp?pid=4


Konkurssipesänhoitaja Antti Kejo laittoi ITC Finland Oy:n konkurssipesään ITC S.A:n koneet ja laitteet vastustuksestani huolimatta. Velkojain kokouksessa mm. TE-keskuksen lakimies ja verottajan edustaja olivat sitä mieltä, että tällä tavalla parannetaan konkurssipesän tulosta kun laitetaan konkurssipesään toisen firman omaisuutta.
Verottaja valvoi saatavansa ITC Finland Oy:n konkurssipesässä miljoonana markkana, vaikka todellinen saatava oli n. 131 000 markkaa. ITC Finland Oy myi koneet ja laitteet suurimpien velkojien suostumuksella ( mm. verottajan väärillä tiedoilla) rahanpesijä Richard Rienstran Ultra Prima Oy:lle 450 000 markalla. Koneet ja laitteet Rienstra jo todellisuudessa omisti, mutta hän teki oikeudessa väärän valan, jotta hän saattoi jatkaa toimintaansa Alavieskassa. Otin esille asian velkojien kokouksessa, jossa syyttäjä Sulo Heiskari oli paikalla. Näytin syyttäjä Sulo Heiskarille kauppasopimusta, jonka mukaan koneet ja laitteet kuuluvat ITC S.A:lle. Heiskari sanoi, että epäilemättä olet oikeassa. Kuitenkin Heiskari hyväksyi konkurssipesänhoitaja Antti Kejon rikollisen toiminnan ja Richard Rienstran väärän valan. Konkurssipesänhoitaja Antti Kejo oli tietoinen Richard Rienstran väärästä valasta.













ITC Finland Oy:n konkurssipesä myi loput koneet ja laitteet Asanko Oy:lle 520 000 markalla. Asanko Oy järjesti niistä huutokaupan, jossa meklarina toimi kansanedustaja Virpa Puiston mies Mikko Ervelä. Asanko Oy sai koneista ja laitteista huutokaupassa paikallaolijoiden arvioin mukaan noin 1,5 miljoona markkaa. Koneiden ja laitteiden todellinen arvo oli kauppakamarin hyväksymän virallisen tarkastajan tarkastuksen perusteella hiukan yli 3 miljoonaa markkaa. Tavaran tarkastajan arvio 2.890.000 mk + 302 235 markkaa.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Metsäkartellista 51 miljoonan euron sakot








Markkinaoikeuden ratkaisu
http://www.oikeus.fi/markkinaoikeus/48899.htm

Kartelli kohdistui n. miljoonaan metsänomistajaan

Suomessa on noin 320 000 yksityismetsälöä. Koska erilaiset yhteisomistusmuodot ovat varsin yleisiä, on laskettu, että maassamme on noin 633 000 yksityistä metsänomistajaa. Jos mukaan lasketaan kaikki yli kahden hehtaarin suuruiset tilat, on metsänomistajien lukumäärä noin miljoona. Toisin sanoen, noin joka viides suomalainen omistaa metsää. Heillä kaikilla on oikeus vahingonkorvaukseen kartellin johdosta. Siis miljoona suomalaista voi nostaa vahingonkorvauskanteen metsäyhtiötä vastaan. Nyt on selvitettävä miten asiassa tulee toimia.

Metsäkauppa Karjalan tasavallan kanssa (päiväkirjasta poimittua)

18.12.1996 tein ITC Finland Oy:n toimitusjohtajana Karjalan piirihallinnon kanssa erittäin suuren metsäkaupan, yli 300 000 kuutiota puuta.
22.01.1997 kävin Markku Maijalan kanssa neuvottelut ja sovimme siitä, että hän tulee meidän palvelukseen 1.2.1997 hoitamaan metsäkauppa-asioita Karjalaan.
23.02.1997 Olen valmistautumassa Venäjälle lähtöön. Rajalla Vartiuksessa olemme n. kolmen aikaan. Pysähdymme Kostamuksessa. Rajalta Kalevalaan matka kesti n. 5 tuntia. Menimme nukkumaan ”hotellin” huoneisiin. Huoneissa oli lämpöä 12 C astetta. Oli tämäkin kokemus.

24.02.1997 Aloitimme neuvottelut kello 11 Suomen aikaa. Neuvottelut katkesivat kuitupuuongelmaan. Tämä oli minulle erittäin suuri pettymys. Stanislav Titarenko oli Raisio Engengeering Oy:n vastapuoli neuvotteluissa. Karelvneshtorgin edustajalla Serafin Juzhanovilla oli aivan ihmeelliset käsitykset hintatasosta. On todennäköistä, että lahjuksia olisi pitänyt käyttää. En esittänyt sitä mahdollisuutta Richard Rienstralle.
20.02.1997 Jatkoimme neuvotteluta Kalevan piirijohtaja Oiva Mäkelän kanssa. Allekirjoitimme pöytäkirjan Kalevan piirin, Raision Engengeering ja ITC Finland Oy:n kesken. Palatessa joudumme vedättämään pikkubussiamme traktorilla n. 40 kilometriä, koska tuli suvilumi ja tiet pehmeni. Saimme apua eräästä maalaistalosta, jossa karja oli alakerrassa ja ihmiset asuivat yläkerrassa. Kanat hyppelivät pirtin pöydällä. Talossa oli kuitenkin Belarus-traktori. Isäntä lähti emännän määräyksestä auttamaan suomalaisia. Neuvot kysyimme myös kahdelta naiselta, jotka tulivat kerjäämään meiltä ruokaa. Armeijalta emme saaneet apua, koska heillä eivät puhelimet toimineet ja polttoainetta ei ollut. Olimme yöllä rajalla noin kello yksi.

01.03.1997 Eilen oli pääuutinen Karjalan tilanne. siellä syödään jopa koiria ruuaksi.
05.03.1997 Illalla uutinen Segezhan tehtaasta. Se oli uutisen mukaan jäätynyt ja 3000 ihmistä oli jäänyt työttömäksi. Todellinen syy oli kokonaan toinen.
12.05.1997 Lähdin aamulla Kokkolaan ja sieltä edelleen Helsingin kautta Petroskoihin. Tulin taksilla Pohjola hotelliin. Oiva Mäkelä ja autonkuljettaja Jura olivat jo siellä.
13.05.1997 Heräsin kahdeksan aikaan. Kävimme tapaamassa rakennusministeri Matrosovia, joka esitteli Petroskoin mallitaloprojektin.
14.05.1997 Ryhdyimme työhön yrityksen perustamiseksi. Jouduimme maksamaan Ympäristöministeriölle, Sisäministeriölle, Ulkoministeriölle, konsulttitoimistolle jne. Rahastajista ei ollut pulaa.
26.05.1997 Olin Kuhmossa yötä. Taksi tuli hakemaan minut kuuden aikaan. Olimme Kostamuksessa hotelli Fregatissa 8.45. Kostamuksessa menimme avaamaan ruplatiliä. Meillä ei ollut yhtiöjärjestystä, koska Eduardin auto oli mennyt rikki ja Oiva oli jättänyt yhtiöjärjestyksen Eduardin autoon. Pankinjohtaja sanoi, ettei voi avata ruplatiliä, koska ei ole yhtiöjärjestystä.

27.05.1997 Lähdimme ajamaan Oiva kanssa Petroskoita kohti. Lietmajärven jälkeen meitä tuli vastaan sininen mosse mäkisellä ja kuppaisella teillä erittäin lujaa väärää kaistaa. Kuolema oli parin sekunnin päässä. Ehdimme kuitenkin väistää. Sen jälkeen minulle ei heti tullut uni silmään.
28.05.1997 Menimme Petroskoissa pankkiin. Siellä oli poliisit luotiliivein varustettuna. Heidän piti saada pankinjohtajalta lupa, että voimme mennä pankkiin. Saimme kirjallisen luvan mennä seuraavaan kerrokseen, josta pankinjohtaja haki meidät. Kävin pitkän neuvottelun pankkitilin avaamisesta. Tämä oli pankin historiassa ensimmäinen tapaus, kun ulkomaalainen avaa tiliä pankissa. Emme voineet avata ruplatiliä, koska oli sellainen sääntö, että päivässä voi nostaa tai tallettaa korkeintaan 2000 markkaa. Parin kolmen tunnin suostuttelun jälkeen sain pankin pääkirjanpitäjän suostuteltua siihen, että hän ottaa 5000 markan talletuksen yhdellä kertaa eikä meidän tarvinnut käyttää kolmea vuorokautta 5000 markan tallettamiseen. Kävimme rakennusministeri Matrosovin luona. Sen jälkeen tapasimme varaulkoministeri Morosovin. Tämän jälkeen lähdin lentokentälle ja kotimatkalle. Kokkolan lentokentällä tapasin pääministeri Esko Ahon, joka lupasi täyden tuen hankkeelleemme.

09.06.1997 Nousin ylös kello 03.30 ja lähdin tehtaalle. Lähdin ajamaan kohti Vartiusta. Lähdimme Planoran edustajien kanssa kohti Kostamusta ja edelleen kohti Kalevalaa. Tie oli täynnä teräviä kiviä. Autosta puhkesi kaksi rengasta yhtä aikaa. Olimme päässeet Vuokkiniemeen asti. Sieltä yritimme järjestää renkaita Kostamuksesta. Se ei onnistunut. Illalla tuli Kostamuksesta mies autolla kertomaan että renkaita ei saa. Minä soitin Kalevalaan ja pyysin Oivaa järjestämään kyydin minulle. Planoran pojat jäivät Vuokkiniemeen. Minä olin Kalevalssa ennen puolta yötä.
10.06.1997 Heräsin hotellissa neljän aikoihin. Vessassa ei ollut paperia, Ei sitä kyllä tarvinnutkaan, sillä en eilen syönyt mitään koko päivänä. Kävimme verottajan luona laittamassa asiat kuntoon. Kävimme Kostamuksen tullissa laittamassa papereita kuntoon. Kostamuksesta pääsin linja-autoryhmän mukana Vartiukseen.

14.07.1997 Lähdin Richardin kanssa Petroskoihin. Lentokentällä oli Oiva Mäkelä vastassa.
15.07.1997 Kävimme pankissa Petroskoissa hoitamassa tiliasioita. Meidän piti käydä vielä notariaatin luona.
16.07.1997 Allekirjoitimme yksityiskohtaisemman puukauppasopimuksen. Petroskoissa meidän piti vielä hoitaa paperiasioita.
18.07.1997 Yhdeksän aikaan Kostamuksessa menimme pankkiin. Siellä todettiin, että kaikki asiapaperit eivät ole alkuperäisiä. Siksi tiliä ei voi avata. Tämä on rassaavaa. Menimme notariaatin luokse Kostamuksessa. Yhtiöjärjestyksessä on maininta, että yhtiöllä pitää olla pääjohtaja. Minä olin toimitusjohtaja. Siinäpä ongelma. Minä olin pettynyt, sillä jouduin tulemaan Kostamukseen vielä maanantaina uudestaan.

21.07.1997 Menin Kostamukseen. Saimme hoidettua kaikki paperiasiat. Hotelli Fregatissa tapasin Niskasen Jukan ja Ylitalon Alpon.
28.07.1997 Lähdin Helsingin kautta Petroskoihin. Petroskoissa kävimme tapaamassa ns. ”mafiapäällikkö” Ratenkoa. Kontupohjan tehtaan kanssa emme voineet tehdä kuitupuusopimusta. Turha käynti.
29.07.1997 Segezhassa pääsimme aloittamaan neuvottelut vasta kello 16, mutta sopimus syntyi nopeasti ruotsalaisten kanssa. Sopimukset muotoiltiin venäjän ja englannin kielelle. Keskusteluja kävimme ruotsiksi. Istuimme iltaa ruotsalaisten tehtaanomistajien kanssa. Huomasimme, että heillä oli suuri vaikeuksia jopa henkilökohtaisen turvallisuutensa kanssa.
31.07.1997 Kuudelta tuli Ari Moilanen, joka lähti Markku Maijalan kanssa kartoittamaan hakkualueita. Ljudmila haki metsäliput. Markku Maijala pääsee aloittamaan työt. Siltä ainakin tuntui.

01.08.1997 Soitin Oiva Mäkelälle tieverosta, mikä oli täysin järjetön. Kuljetuksille Segezhan tehtaille oli määrätty tievero viimeisille kilometreille.
05.08.1997 Menin illalla Kostamukseen. Olin Fregatissa yötä.
06.08.1997 Ljudmila kertoi, että meille varatut metsäpalstat oli annettu muille. Joku oli ilmeisesti käyttänyt lahjontaa hyväksi. Maijala ja Hassi tulivat neljän aikoihin.
12.08.1997 Soitin tullihallitukseen Koistiselle ja kysyin taustoja 350 000 markan pankkitakausvaatimukselle. Koistinen kertoi, että meidän taustoja on tutkittu ja on tultu tähän tulokseen. Järkyttävää toimintaa ja täysin lainvastaista.
15.08.1997 Oiva Mäkelä soitti ja kertoi, että ei ole saanut metsälupia, koska Stepanov on Moskovassa. Hän yrittää saada niitä Matrosovin kautta.

28.08.1997 Sain Oiva Mäkelän kiinni Pohjolahotellista Petroskoista ja hän sanoi tapaavansa Stepanovin tänään kello 15.30.
31.08.1997 Soitin Oiva Mäkelälle, joka kertoi, että Stepanov oli antanut määryksen, että Matrosov voi kolmen päivän kuluessa antaa metsäliput.
02.09.1997 Oiva Mäkelä soitti ja sanoi, että puukauppa-asia on selvä. Minun on mentävä Kalevalaan Markku Maijalan kanssa 10-12.9.1997.

06.10.1997 Markku Maijala soitti, että meidän metsäalueet ovat kaukana ja huonojen teiden takana. Emme voi ottaa sellaisia alueita. Oiva oli yllättynyt tilanteesta.
20.10.1997 Soitin Oiva Mäkelälle. Hän oli sopinut Gosmoplanin kanssa, että ensi keskiviikkona voidaan katsoa parempia metsäpalstoja ja silloin Markku Maijalan on oltava Kalevalassa.
31.10.1997 Soitin Markku Maijalalle. Hassi oli kertonut, että työluvat ovat Salakalla. Markku Maijala teki uudet laskelmat Venäjän puukaupoista.
05.11.1997 Pidimme Ricahrdin kanssa palaverin. Richard kertoi, että Alavieskan kunta, Kalevi Mattila ja Markku Koski eivät halua, että minä jatkan tehtaalla toimien. Richard esitti, että minun työsuhteeni päättyisi 31.1.1998 ja sen jälkeen siirtyisin konsultti tehtäviin. Ricahrd kertoi, että suomalainen yhteiskunta ei tule antamaan yhtään rahaa ITC Finland Oy:lle jos Erkki Aho jatkaa työskentelyä yrityksessä. Näin hänelle oli kerrottu.
Kysyin Suomessa metsäyhtiöltä kuitupuun vastaanotosta ja kaikki yhtiöt kieltäytyivät kaupanteosta ITC Finland Oy:n kanssa.

Näin päättyi ITC Finland Oy:n metsäkaupat Karjalassa.

Puukartelli ulottui myös Venäjän puolelle

Vuoden 1996 joulukuussa tein suuren 300 000 kuution metsäkauppasopimuksen Karjalan tasavallan Kalevalan piirin kanssa. Sitä ennen olimme käynnistäneet Jari Helmisaaren kanssa Tacis-projektin yhteistyössä Kalevalan piirin kanssa. Projektin nimi oli Kalevala-projekti. Sen tavoitteena oli henkilöiden kouluttaminen puutalorakentamiseen sekä konkreettiset toteutukset koulutuksen aikana. Projektin tuloksena Kalevalaan rakennettiin lastenkoti, lastensairaala ja kaksi kirkkoa sekä aloitettiin koulutusyhteistyö Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen kanssa. Toimin tuolloin ko. oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana. Järjestin Kalevalan nuorille mahdollisuuden tulla opiskelemaan Suomeen ja Kalajoelle. Jotta ensimmäiset viisi opiskelijaa pääsivät Suomeen, niin jouduin tallettamaan heidän jokaisen tilille 10 000 markkaa. Oppilaitoksella ei ollut tähän määrärahoja. Tähän mennessä näitä Kalevalan nuoria on ollut opiskelemassa Kalajoella jo parikymmentä. Tähän projektiin liittyen päätimme käynnistää laajamittaisempaa yhteistyötä molempia osapuolia hyödyttävällä kauppatoiminnalla. Me halusimme tuoda puuta ja viedä vastikkeeksi vedenpuhdistamoita, hakelämpölaitoksia jne. Projektin avulla halusimme kehittää Kalevalaa heidän omista tarpeistaan kehittämällä heidän ammattitaitoaan ja käyttämällä heidän omia raaka-aineitaan. Puu oli keskeisin kauppatavara. Olin tuolloin talotehdas ITC Finland Oy:n toimitusjohtajana ja tehdas olisi pystynyt käyttämään puuta suuret määrät samoin kuin alueen sahat.

Yrityksen perustaminen

Karjalan metsäkauppojen käynnistyminen vei odotettua kauemmin. Syynä näytti olevan Venäjän byrokratia. Näin aluksi luulin. Nyt totuus on minullekin selvinnyt, sillä Suomen metsäyhtiöitä epäillään puukaupan kartellista vuosina 1997-2004. Nyt vasta voin todistaa, että se ulottui myös Venäjän puolelle. Kilpailuvirasto epäilee Metsäliitto Osuuskunnan, UPM-Kymmene Oyj:n ja Stora Enso Oyj:n osallistuneen kiellettyyn hintayhteistyöhön ja tietojenvaihtoon tarkoituksenaan rajoittaa keskinäistä kilpailuaan raakapuun hankinnassa.

Kun tein tuon erittäin suuren 300 000 kuution puukaupan Karjalan tasavallan Kalevan piirin kanssa 18.12.1996 niin otin yhteyttä kaikkiin Suomen metsäyhtiöihin, jotka voisivat ostaa kuitupuuta. Kaikki kieltäytyivät ostamasta ITC Finland Oy:ltä kuitupuuta.
Karjalan puolelta edellytettiin, että kaupankäyntiä auttaisi, jos perustaisimme oman yrityksen Karjalaan. Näin päätimme tehdä. Perustimme ITC Russia nimisen yrityksen. Yrityksen perustaminen ei ollut helppo asia. Perustamisen yhteydessä täytyi maksaa 5-6:lle ministeriölle maksuja ja myös yhtiön nimenä olevasta Russia-sanasta piti maksaa ylimääräinen vero. Lisäksi yhtiöpapereita jouduttiin uusimaan, koska papereihin oli merkitty toimitusjohtajatitteli minulle. Venäjällä asemani tulkittiin pääjohtajaksi. Näin asiakirjat muutettiin. Luonnollisesti piti teettää pyöreä musta leimasin, jollaista Venäjällä käytetään virallisissa asiakirjoissa.

Osakepääoman maksaminen oli oma rituaalinsa. Osakepääoma oli 5000 markkaa. Lain mukaan silloin oli mahdollista maksaa vain 2000 markkaa päivässä. Olisin joutunut olemaan Petroskoissa kolme päivää osakepääoman maksamisen johdosta. Sain pankin pääkirjanpitäjän suostuteltua siihen, että osakepääoman maksaminen tapahtui samana päivänä kokonaisuudessaan.

Ihmettelin aluksi miksi pitää perustaa yritys Venäjälle, mutta nyt kun on selvinnyt tuo Suomen puunjalostusteollisuuden kartelli, niin ymmärrän asian. Yhtiö olisi ollut helppo saalis ”viholliselle” ja kilpailijan poistamiselle markkinoilta.

Ruotsin valtio menetti paljon rahaa

Koska emme saaneet myytyä kuitupuuta Suomeen, niin meidän oli pyrittävä myymään kuitupuu Karjalan tehtaisiin. Kävimme Petroskoissa 28.7.1997 tapaamassa ns. ”mafiapäällikkö” Ratenkoa.

Kontupohjan tehtaan kanssa emme saaneet sopimusta aikaan. Sitten oli vuorossa Segezhan tehdas, joka oli ruotsalaisten omistuksessa. Sopimus syntyi kivuttomasti ja selkeässä yhteisymmärryksessä. Vietimme illan ruotsalaisten johtajien kanssa ja keskustelimme tilanteesta. He kokivat tilanteen vaikeaksi ja jopa uhkaavaksi. He eivät uskaltaneet liikkua ilman henkivartijoita.

Kun olimme allekirjoittaneet sopimuksen, niin minulle tuli yllätyksenä tieto siitä, että Segezhan tehtaan ympärille noin 15 kilometrin päähän oli tullut tieveron perintä ja se oli niin korkea, ettei ollut liiketaloudellisesti kannattavaa viedä kuitupuuta Segezhan tehtaalle. Ruotsalaiset joutuivat luopumaan tehtaasta. He kärsivät satojen miljoonien tappiot Karjalan valtausyrityksestään. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että vastassa oli jollakin tavalla myös Suomen puukartelli, mikä esti ruotsalaistehtaan toiminnan. Mielestäni tämä oli selkeä ”mafian” toimenpide, jonka takana nyt voidaan epäillä olevan suomalaisten metsäyhtiöiden kartellin

Lisäksi minulle tuli yllätyksenä se, että Suomen tulli määräsi ITC Finland Oy:lle puhelimitse 350 000 markan pankkitakauksen ennen kuin saimme tuoda yhtään puukuormaa Suomeen. Kun tiedustelin syytä, niin minulle kerrottiin, että teidän taustat on tutkittu. Oliko tässä takana metsäyhtiöiden kartellin ja Suomen tullin yhteistyö?

Kostamuksen tullissa toiminta oli sujuvaa. He esittivät, että ottakaa konsulttiyhtiö huolehtimaan tulleista, niin silloin asiat sujuvat nopeasti ja sujuvasti. Konsulttiyhtiö rahasti tullauksesta pientä korvausta ja homma toimi. Epäilen, että kysymyksessä oli Venäjän mafian ja Venäjän tullin yhteistyö.

Ongelmia tuli myös metsäpalstojen saannissa. Meille tarjottiin kaikkein kaukaisimpia ja vaikeiden matkojen takana olevia metsäpalstoja. Me emme ottaneet niitä vastaan. On todennäköistä, että metsäpalstojen jakajat olivat saaneet rahaa Suomen puukartellilta. Muutoin en ymmärrä miksi meille tarjottiin huonompia metsäpalstoja kuin suurille metsäyhtiöille. Olin päättänyt, että emme sorru korruptioon. Siihen meillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet, sillä metsäkauppoja tekemässä minun mukanani oli myös Richard Rienstra, joka myöhemmin paljastui rahanpesijäksi. Rahaa Rienstroilla oli todella paljon. Rienstrojen yhden yhtiön New England International Surety Inc.:n taseen loppusumma oli 84 300 000 USA:n dollaria. Valitettavasti en tiennyt silloin näitä asioita. Muutaman muun Rienstrojen yrityksen taseen loppusummat olivat 50 000 000 USA:n dollaria.

Metsäyhtiöt ajoivat hintahäiriköt puumarkkinoilta

Näin Helsingin Sanomat otsikoi uutisen viikolla kolme tänä vuonna kertoessaan metsäyhtiöiden kartellista. Uutisen mukaan suurten puunjalostajien UPM:n, Stora Enson ja Metsäliiton metsäosastojen päälliköt ja heidän aluejohtajansa tekivät tiivistä hintayhteistyötä 1997-2004. Tieto on peräisin 108-sivuisesta puukartelliraportista, mikä julkistettiin 16.1.2007. Kilpailuvirasto ryhtyi tutkimaan metsäyhtiöiden mahdollista hintayhteistyötä kolme vuotta sitten, kun UPM otti yhteyttä kilpailuvirastoon. Kilpailuvirasto esittää Stora Ensolle 30 miljoonan euron ja Metsäliitolle 21 miljoonan euron sakkoa. UPM:ltä ei vaadita mitään, sillä se vasikoi tiedot viranomaisille. Kilpailuviraston raportin mukaan suurten konsernien johtajista Metsäliiton pääjohtaja Antti Oksanen tiesi parhaiten yhteispelistä, sillä osuuskunnan metsäpäällikkö Markku Melkko piti vuorineuvoksen tapahtumien ajan tasalla. UPM:n toimitusjohtaja Juha Niemelä keskusteli puun hinnoista etupäässä metsäyhtiöiden etujärjestön Metsäteollisuus ry:n kokouksissa. Kilpailuviraston selvityksessä raskaimmat todisteet esittävät UPM:n metsäpäällikkö Vainio ja aluejohtaja Saarimaa.

Mielestäni asioiden selvitys on jäänyt puolitiehen. Tämä osoittaa selkeästi sen, että suurten yhtiöiden asioihin ei puututa muuten kuin niiden oman ilmoituksen perusteella. Miksi asioita ei ole selvitetty perinpohjin, vaikka minä ilmoitin kilpailuvirastolle asioista? Jos kilpailuvirasto on katsonut, että asia ei kuulu heidän toimivaltaansa, niin heidän olisi pitänyt lain mukaan siirtää asia sille viranomaiselle, joka on toimivaltainen asiassa. Kilpailuviraston selvityksen perusteella minulla on hyvä syy uskoa, että Ruotsin valtio ja Erkki Aho katsottiin hintahäiriköiksi, mitkä piti poistaa puumarkkinoilta.

MTK:n tiedote
http://www.mtk.fi/mtk/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotteet2009/marraskuu/fi_FI/puukauppakartelli/

Kauppasopimukset rahanpesijöiden kanssa

Sveitsissä asuva Alfio Nicotra saapui Alavieskaan suomea puhuvan Pekka Kilvio - nimisen henkilön kanssa. Heillä oli tarkoitus ostaa taloja. Alfiolla oli suomalainen vaimo. Nicotra ja Kilvio tulivat junalla Ylivieskaan, josta noudin heidät omalla autollani Alavieskaan. Vientipäällikkö Tapani Kääntä oli unohtanut heidän tulonsa ja siksi hän soitti minulle ja pyysi minua hakemaan ko. henkilöt Alavieskaan. Tapani Kääntä valmensi tuolloin Alavieskan Virin naislentopallojoukkuetta ja harjoitukset olivat parasta aikaa illalla käynnissä.
Seuraavana päivänä keskustelimme Nicotran kanssa tehtaan tilanteesta ja rahoitusongelmistamme. PR-Teollisuus Oy ei saanut pankeista lainaa vaikka olisi ollut minkälaiset vakuudet tahansa. Nicotra aikoi selvittää rahoitusta. Nicotra oli ollut suomalaisessa talobisneksessä mukana Kera Oy:n kanssa PunkaHaus AG nimisessä talotehtaassa Punkaharjulla. Selvitystyön jälkeen Alfio Nicotran ystävä Hendrik Rienstra tuli käymään tehtaalla.
Pian alkoi kuulua huhuja Nicotrasta rahanpesijänä. Myöhemmin rahanpesuhuhujen levittäjäksi osoittautui konsultti Stig Weckströn ja Kera Oy. Nicotran osalta varmistin asian pyytämällä rikosrekisteriotteen Alfio Nicotrasta. Nicotra oli ollut pidätettynä rahanpesusta epäiltynä, mutta näyttöä ei ollut löytynyt. Rikosrekisteri oli puhdas. Kävin kertomassa asioista nimismies Sulo Heiskarille ja näytin hänelle rikosrekisteriotetta. Nimismies Sulo Heiskari sanoi minulle, ettei hän ymmärrä paperista yhtään mitään.

Selvitystyötä Sveitsissä

Seuraavaksi vientipäällikkömme Tapani Kääntä ja tuotantopäällikkö Jukka Vellonen matkustivat Sveitsiin tarkistamaan Alfio Nicotran toimintaa. He sanoivat, että kaikki on kunnossa. Sen jälkeen minä menin Sveitsiin, jossa tapasin myös Hendrik ja Richard Rienstran. Ensimmäinen neuvottelu kesti 14,5 tuntia saksankielellä. Sen jälkeen Richard Rienstra tuli Suomeen, mutta hän ei halunnut kuvioihin mukaan Alfio Nicotraa. Siksi Alfio Nicotra alkoi etsiä rahoitusta muualta, joko Zyrichin tai Frankfurtin pankista. Myöhemmin vuosien päästä sain selvitettyä, että Frankfurtissa toimi rahanpesupankki.
Tässä vaiheessa näytti muodostuvan erimielisyyttä Nicotran ja Rienstrojen kesken. Minä en tuossa vaiheessa tiennyt, että Kera Oy oli tehnyt meistä rikosilmoitukset rahanpesusta ja levittänyt tietoa ympäri maailman. Kaikki kotimaan rahahanat olivat meiltä kiinni. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitaja Antti Latola esitti Alavieskassa Rienstroille, että älkää laittako rahaa PR-Teollisuus Oy:öön, vaan annetaan yrityksen mennä konkurssiin. Konkurssin jälkeen Rienstrat saavat ostaa Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesältä kiinteistöt edullisesti. Näin myös kävi.

Maksu ei kelvannut

Kun PR-Teollisuus Oy oli maksuvaikeuksissa niin Hendrik Rienstra, Richard Rienstra, asianajaja Asko Keränen ja minä olimme Maskosen toimistossa Oulussa. Hendrik Rienstra tarjosi maksuksi Maskoselle 2 miljoonan shekkiä ja lopuista veloista New England Suretyn takausta. Maskonen ei ottanut vastaan shekkiä eikä myöskään hyväksynyt takausta. Maskonen halusi välttämättä saada PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin. Hendrik Rienstra tarjoutui kirjallisesti 6.5.1996 ottamaan yrityksen kaikki velat vastuulleen, mutta Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei siihen suostunut.
Alavieskassa asianajaja Antti Latola sanoi Rienstroille, että älkää laittako rahaa PR-Teollisuus Oy:öön, vaan ostakaa kiinteistöt meiltä konkurssin jälkeen, niin saatte ne paljon halvemmalla. Noin neljän kuukauden kuluttua PR-Teollisuus Oy:n konkurssin jälkeen Rienstrat ostivat Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesältä koneet ja laitteet sekä vuokrasivat maa-alueet ja kiinteistöt. Kauppa tehtiin luxemburgilaisen International Timber Company S.A:n nimissä.

















Outoa pankkipalvelua

Toimintaa varten perustettin ITC Finland Oy. Rienstrat pyysivät minut yrityksen toimitusjohtajaksi. Minulla oli erittäin suuria vaikeuksia saada avattua tili Kalajoen Meritapankkin. Pankinjohtaja kertoi, että ylhäältäpäin on tullut ohjeet ettei ITC Finland Oy:tä saa rahoittaa. Me emme pitkään aikaan voineet maksaa laskuja tietokoneella vaan minun piti käydä maksamassa laskut suoraan pankkiin. Kun annoimme takauksen Rautia Oy:lle, niin talletimme Kalajoen Meritapankkiin 500 000 markkaa, mutta kesti monta päivää ennen kuin pankkitakaus saatiin järjestettyä. Lopullisesti asia järjestyi vasta Meritan Helsingin konttorissa, ei siis Kalajoen Meritassa. Pankeilla ja Kera Oy:llä oli tiivis yhteistyö.


















Rienstra vangittuna

Richard Rienstra vangittiin Turkin ja New Yorkin väliseltä lennolta rahanpesusta epäiltynä. Richardille vaadittiin New Orleansin oikeusistuimessa 190 vuotta vankeutta ja neljälle hänen apurilleen 170 vuotta. Hendrik Rienstralle vaadittiin 210 vuotta vankeutta. Hendrik kuoli juuri ennen oikeudenkäyntejä. Richard sai vain 1,5 vuotta vankeutta. Riensrat jäivät kiinni Taorminan hotellikaupoista Sisiliassa.
Tein rahanpesusta rikosilmoituksen KRP:lle. Arvioni mukaan Rienstrojen kautta kulkeneita rahoja on käytetty n. 15 miljoonaa markkaa Suomessa. KRP:n rahanselvittelykeskus ja poliisi Juha Vehmaskoski jättivät asiat tutkimatta, vaikka todistusaineistot olivat kiistattomat.

Riensrat paljastuivat rahanpesijöiksi
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/rienstrat-paljastuivat-rahanpesijiksi.html


maanantai 7. joulukuuta 2009

Paavo M. Petäjän toiminta















Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle rikoskomisario Eero Klementin mukaan 10.7.2000, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Asiasta on kirjallinen todistus.


















Konkurssissa varatuomari Paavo M. Petäjä on kuitenkin edustanut PR-Teollisuus Oy:tä ja takaajia ilman valtakirjoja ja ilman toimeksiantoja ja myöntänyt kanteen oikeaksi, vaikka kaupat oli purettu ja kanne oli väärä. Ylivieskan käräjäoikeuden tuomari Juha Nieminen ei ole tarkistanut varatuomari Paavo M. Petäjältä valtakirjaa vaikka näin olisi pitänyt menetellä, sillä varatuomari Paavo M. Petäjä ei ole asianajaja, vaan varatuomari. Ehkä tilanne johtuu siitä, että hänet tuomittu aikaisemmin velallisen epärehellisyydestä ehdolliseen vankeusrangaistukseen Kotkan raastuvanoikeudessa. Petäjä oli toiminut kotkalaisen Hotelli Ala-Hovi Oy:n ja jyväskyläläisen Poja Oy:n omistajan lakiasiain neuvonantajana.


















Heino Virta teki rikostutkintapyyntöjä samoin kuin minäkin tein Ylivieskan poliisille ja Oulun KRP:lle, mutta kaikki rikostutkintapyynnöt on jätetty tutkimatta. Keskeiset syylliset tutkimattajättämisiin ovat Ylivieskan poliisi Raimo Ollila, Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä ja Oulun KRP:n päällikkö Eero Klemetti.


















Kun asiaa käsiteltiin Korkeimmassa oikeudessa purkuasiana, niin varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut Korkeimmalle oikeudelle väärän lausuman ja Korkein oikeus uskoi varatuomari Paavo M. Petäjää. Korkein oikeus ei vaatinut todisteita varatuomari Paavo M. Petäjältä.

Katso: väärä lausuma
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/05/paavo-m-petajan-vaara-lausuma.html



















Varatuomari Paavo M. Petäjä laittoi minun henkilökohtaiseen konkurssipesään saatavakseen 100.000 markkaa. Saatava poistettiin pesänluettelosta, koska pesänhoitaja Veli Päivikköllä ei ollut todisteita saatavasta. Lisäksi pyysin konkurssipesänhoitajaani Veli Päivikköä selvittämään konkurssiasiaa. Silloin Päivikkö vaati minua useita kertoja vangittavaksi. Veli Päivikkö toimi aikaisemmin Paavo M. Petäjän toimistossa. Paikalla pesänluettelon vannontatilaisuudessa oli myös syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan nostanut syytettä varatuomari Paavo M. Petäjää vastaan, vaikka kysymyksessä oli selkeä rikoksen yritys.



torstai 3. joulukuuta 2009

Uusi konkurssipesä ja saattohoitaja Weckström

Kun PR-Teollisuus Oy oli haettu konkurssiin, niin paikalle ilmestyi PR-Teollisuus Oy:stä aikanaan poispotkittu saattohoitaja Stig Weckström. Hän ryhtyi Alavieskassa sijainneen toisen talotehtaan Vieskan Elementti Oy:n konsultiksi. Alavieskan kunta on Vieskan Elementti Oy:n osakas. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajina toimivat asianajajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen.

PR-Teollisuus Oy:n tilauskanta, mikä siirtyi konkurssitilanteessa PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle oli seuraava:

talomyynti
kotimaan myynti 18 879 520 mk
vienti 15 889 535 mk
yhteensä 34 769 055 mk

ikkunamyynti
kotimaa 865 391 mk
vienti 1 482 895 mk
yhteensä 2 348 286 mk

kaikki yhteensä 37 117 341 mk

Katso talopakettien kotimaan myynti ja vientitilaukset: HUOM. KUVAT SAAT ISOMMAKSI NÄPÄYTTÄMÄLLÄ HIIRELLÄ KUVAN PÄÄLLÄ



















Kaikista sopimuksista on kopio todistusaineistona. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesä lahjoitti konkurssipesän suurimman omaisuusmassan eli tilauskannan veloituksetta konsultti Stig Weckströmille. Weckström toimitti tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle. Konsultti Weckströmin lasku tästä tempusta Vieskan Elementti Oy:lle oli 88 495 markkaa. Katso lasku:


















Vieskan Elementti Oy ei kuitenkaan maksanut Weckströmin laskua, vaan sen maksoi Alavieskan kunta. Katso tosite Alavieskan kunnan kirjanpidosta:


















Alavieskan kunnan puolesta asioita hoiteli näihin aikoihin kunnanjohtaja Aarne Karvosen lisäksi elinkeinoasiamies, nykyinen Kannuksen kaupunginjohtaja Terttu Korte. Korte osti näihin aikoihin Vieskan Elementti Oy:ltä talon, jossa järjestettiin myös esittelynäytös. Mikä mahtoi olla talon hinta?

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä

Pesänluettelon vannomistilaisuudessa 4.7.1996 toin asiat julki. Kerroin tilaisuudessa käsitykseni konkurssista. Tilaisuudessa olivat läsnä syyttäjä Sulo Heiskari ja asianajaja Asko Keränen. Keränen pyysi välittömästi tilaisuuden jälkeen minut kahville ja totesi, että toivottavasti pesänhoitajilla on vastuuvakuutus, sillä hänen mielestään konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Pyysin asianajaja Asko Kerästä hoitamaan hänen omasta esityksestään valituksen asiasta Vaasan hovioikeuteen. Tein Asko Keräselle valtakirjan asiassa samoin kuin myös Heino Virta teki valtakirjan asianajaja Asko Keräselle. Keränen ei kuitenkaan tehnyt valitusta Vaasan hovioikeuteen asiassa, vaan jätti asian hoitamatta. Valitusaika oli kulunut umpeen, kun asianajaja Keränen ilmoitti meille asiasta. Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ns. ruumiinpesuryhmän vetäjä Veikko Anttonen sanoi, että he tietävät Asko Keräsestä niin paljon sellaisia asioita, ettei Keränen lähde ajamaan asioita heitä vastaan. Asko Keränen on syyttäjä Sulo Heiskarin hyvä kaveri.




















Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä valvoi saatavansa PR-Teollisuus Oy:n konkurssissa kaupan purkuna johtuvina saatavina. Näin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä tunnustaa purkaneensa kaupat. Kun kaupat on purettu, niin takaukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Tästä huolimatta Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki suoritustuomion takaajia vastaan vaikka kaupat oli purettu ja takaukset rauenneet. Järkyttävintä tässä on se, että he itse tunnustavat näin rikoksensa, mutta poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Kaiken lisäksi oikeuslaitos ei ota asiaa käsiteltäväkseen. Katso:


















Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki suoritustuomion takaajia vastaan vaikka kaupat oli purettu. Tieto oikeudenkäynnistä annettiin PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle ja Suomenselän Lakiasiaintoimistolle. Takaajat itse eivät saaneet haastetta tiedokseen eli eivät voineet vastata oikeudessa asiaan. Heitä edustivat heidän tietämättään ilman valtakirjaa ja ilman toimeksiantoa PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesän pesänhoitajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen sekä Suomenselän Lakiasiain toimisto eli Paavo M. Petäjän toimisto. Takaajat eivät saaneet myöskään tiedoksi oikeudenpäätöstä eikä näin voineet valittaa asiasta, koska tieto Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksestä meni PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle ja Suomen Lakiasiaintoimistolle, joilla ei ollut takaajien valtakirjoja eikä toimeksiantoja. Näin takaajat joutuivat maksamaan sellaisia velkoja, joita ei ollut olemassakaan.


















Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä teki sopimuksen kolmen takaajan kanssa 23.6.1997 Ylivieskan käräjäoikeuden päätökseen perustuen takaussaatavista. Nämä kolme henkilöä olivat Kari Konu, Jouni Remes ja Markku Koski. Kaksi takaajaa Erkki Aho ja Heino Virta jätettiin sopimuksen ulkopuolelle. Koska takaus oli yhteisvastuullinen, niin silloin lain mukaan otetaan siltä jolla on.
Kansanedustaja Markku Koskella oli maatila, mutta Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Näin hän myös teki. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei siis perinyt velkaa Markku Koskelta niin kuin olisi pitänyt tehdä.



















Kun yhteisvastuullisessa takaussopimuksessa tehdään joidenkin takaajien kanssa erillinen sopimus, niin takaus tulee lain mukaan päänluvun mukaiseksi eli kaikilta peritään samaan summaan. Kolmen takaajan kanssa oli tehty 150 000 markan sopimus. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä peri kuitenkin Erkki Aholta ja Hieno Virralta vielä monta vuotta täyttä takaussummaa ulosoton kautta, vaikka takaus oli muuttunut pääluvun mukaiseksi. Katso Erkki Aholta on peritty 15.5.2000 summaa 1 207 502,94 markkaa ulosoton kautta. Todella törkeää toimintaa. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan ja oikeuslaitos ei ota asioita käsittelyyn. Näin toimii oikeusvaltio Suomi.

















Perittävän summan olisi pitänyt muuttua 150 000 markaksi Erkki Ahonkin kohdalla eli pääluvun mukaiseksi 30.6.1997. Nyt Aholta on peritty vielä 15.5.2000 lähes kymmenkertaista summaa.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Konkurssipesänhoitajien rikollinen toiminta

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän päävelkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy. Nämä yritykset olivat päämiehiä APR Oy:n konkurssipesänhoitajille Hannu Maskoselle ja Antti Latolalle. Konkurssipesänhoitajat toimivat päämiestensä ohjeiden mukaisesti.

Kun saattohoitajat Jouni Remes ja Stig Weckström eivät saaneet PR-Teollisuutta konkurssiin, niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki 19.3.1996 kiinteistöjen kaupat. Kaupat purettiin virheellisesti, sillä kiinteistöjen kauppojen purkamisessa olisi pitänyt olla mukana kaupanvahvistaja. Nyt kaupanvahvistajaa ei ollut mukana ja kiinteistön kaupat purettiin vastoin lakia. Jos kiinteistöjen kauppojen purkaminen olisi tapahtunut lain mukaisesti, niin olisi ollut suuri vaara, että pantatut kiinnitykset, jotka kaupanteossa oli salattu, olisivat paljastuneet.



















Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki 18.4.1996 käyttöomaisuuden sekä vaihto-omaisuuden ja tuoteoikeuksien kauppoja koskevat sopimukset. Olin tuolloin Oulussa konkurssipesänhoitaja Hannu Maskosen toimistossa, kun hän pyysi minua allekirjoittamaan purkusopimuksen. Minä kieltäydyin hyväksymästä purkusopimusta ja siksi Maskonen kutsui sivuhuoneesta kaksi todistajaa todistamaan, että olen saanut kauppasopimusten purkuilmoituksen.
Kauppojen purkamisten jälkeen olisi pitänyt tehdä loppuselvitys, mutta sellaista ei tehty, koska silloin salatut 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja 15 miljoonan markan virhe tilauskannassa olisi paljastunut. Tilauskanta oli kaupantekotilanteessa ilmoitettu 26 miljoonaksi, mutta se olikin todellisuudessa vain 15 miljoonaa markkaa. En halunnut purkaa kauppoja, koska tehtaalla tehtiin töitä kolmessa vuorossa eli yötä päivää.



















Myyjän purkuilmoitus on peruuttamaton, ks. mm. Telaranta: Sopimusoikeus, Helsinki 1990 s.39. Kun ko. kauppa on purettu, ovat takaussitoumukset rauenneet. Takaussitoumus on liitännäinen pääsopimukseen, joten missään tapauksessa takaussitoumukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Vaikka kauppa oli sitovasti ja lopullisesti purettu ja takaukset olivat sen myötä rauenneet, on konkurssipesä siitä huolimatta hakenut Ylivieskan käräjäoikeudessa suoritustuomion takaajia vastaan. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipäätös ja takaajia koskeva Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 28.6.1996 ovat siten vuoren varmasti vääriä.

Konkurssitilanteessa saatavan pitää olla selvä ja riidaton. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin vaikka saatava ei ollut selvä ja riidaton. Koska kaupat oli purettu, niin olisi pitänyt tehdä loppuselvitys jotta olisi nähty mikä on todellinen tilanne. PR-Teollisuus Oy oli maksanut Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesälle melkoisen summan rahaa. Kun loppuselvitys olisi tehty, niin on enemmän kuin todennäköistä, että salatut pantatut 48 miljoonan markan kiinnitykset olisivat paljastuneet. On todennäköistä, että tilauskannan todellinen määrä olisi paljastunut eli se, että tilauskanta oli kaupanteko tilanteessa ilmoitettu 15 miljoonaa markkaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Lisäksi loppuselvityksessä olisi käynyt niin, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä olisi joutunut maksumiehen rooliin. Konkurssipesällä ei ollut varoja, joten se haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla. Tämän kaiken mahdollisti se, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi asiassa lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiin haettavan PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjaa ja ilman toimeksiantoa.



















Konkurssisasiassa varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman PR-Teollisuus Oy:n ja takaajien puolesta, että kanne on oikea.


















Varatuomari Paavo M. Petäjällä ei ollut valtakirjoja eikä toimeksiantoja lausuman antamiseen Ylivieskan käräjäoikeudelle. Koska varatuomari Paavo M. Petäjällä ei ole asianajaja niin käräjäoikeuden olisi pitänyt tarkistaa onko varatuomari Paavo M. Petäjällä valtakirjaa ja toimeksiantoa hoitaa asiaa. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausumassa, että hänellä ei ollut toimeksiantoa eikä valtakirjaa asiassa. Siitä huolimatta poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, laillisuusvalvojat eivät näe asioissa mitään laitonta, rikoksista puhuttamattakaan ja oikeuslaitos ei ota asiaa käsiteltäväkseen. Näin toimii oikeusvaltio Suomi.

Petäjän tunnustus