Syrjinnän kohteena jo lähes 30 vuotta

Kalajoki on tunnettu Hiekkäsärkeistään. Minulla on yrittäjäkokemusta matkailuyrittäjänä juuri noilla kuuluilla Kalajoen Hiekkasärkeillä. Kokemukset ovat todella ikäviä, sillä Kalajoen kunta oli pahin kilpailija ja uhkatekijä yritystoiminnalleni. Minulla on myös kokemusta kuntapäättäjänä kunnallisesta yritystä, sillä minulle alkaa nyt kuudes valtuustokausi. Olen ainoa valtuutettu, joka on saanut yli tuhat ääntä nyt istuvista valtetuista. Olen ollut kaksien kuntavaalien ylivoimainen ääniharava ja muulloin yksi eniten ääniä saanut valtuutettu. Kaikesta tästä huolimatta minut on sysätty rivivaltuutetuksi, koska olen perustellusti arvostellut kunnallista yritystoimintaa. Kirjoitan seuraavaksi usean jutun sarjan kokemuksistani matkailuyrittäjänä ja kuntapäättäjänä Kalajoella.

Mitä on syrjintä?

Rikoslain 11 luvun 9 §:n mukaan syrjintä määritellään näin:
Syrjintä
Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Matkailusta se alkoi

Kalajoen kunta pyysi vuonna 1983 vuokratarjouksia Suomen suosituimmalla leirintäaluella Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella olevan leiribaarin toiminnan hoitamisesta kolmen vuoden ajaksi. Erkki Aho teki korkeimman tarjouksen. Kalajoen Osuuskaupan tarjous oli toiseksi korkein. Kalajoen kunnan päättäjiä alettiin painostaa ettei Erkki Aholle saa vuokrata ko. kiinteistöä. Pyrittiin etsimään kaikenlaisia syitä jotta vuorkasopimuksen tekeminen olisi voitu estää. Matkailulautakunta päätti vuokrata kiinteistön korkeimman tarjouksen tehneelle Erkki Aholle, mutta Erkki Ahon piti tehdä selvitys miten hän aikoo toimintaa pyörittää, mistä hän aikoo hankkia puuttuvan kaluston, mistä hän aikoo hankkia myytävät tavarat jne. Nämä asiat eivät minkään lain mukaan kulunut matkailulautakunnan toimialaan, koska ksysymys oli Erkki Ahon yrityksen liikesalaisuuksista. Erkki Aho teki matkailulautakunnalle tämän pyytämät selvitykset. Siiten matkailulautakunta päätti, että Erkki Ahon on annettava kolmen vuoden vuokrien eli 516 000 markan pankkitakaus kunnalle ennenkuin hän voi ryhtyä toimimaan yrittäjänä kunnan omistamssa leiribaarikiinteistössä.

Tuohon aikaan Erkki Aho oli Säästöpankin asiakas ja matkailulautakunnan puheenjohtaja oli Säästöpankin hallintoneuvoston puheenjohtaja. Näinollen Erkki Aholla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada pankkitakausta Säästöpankista. Erkki Aho joutui vaihtamaan pankkia. Hän meni Kalajoen KOP:n pankinohtajan luokse ja esitteli yksityiskohtaisen tarkat budjetit ja toimintasuunnitelmat asioista. KOP:n pankinjohtaja ilmoitti antavansa vaaditun pankkitakauksen. Matkailulautakunta oli neuvoton, koska enää ei löytynyt keinoja Erkki Ahon yritystoiminnan sabotoimiseen. Silloin astui kuvioihin kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, joka vei asian kunnanhallituksen käsittelyyn. Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski esitti kunnanhallitukselle, että laitetaan tarjouskilpailu uusiksi. Kunnanhallitus ei kuitenkaan hyväksynyt kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken esitystä.

Seuraavaksi oli vuorossa vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Kunta saneli vuokrasopimuksen, mikä oli täysin erilainen kuin edellisellä vuokralaisella eli Kalajoen Osuuskaupalla. Erkki Ahon vuokrasopimukseen tuli muun muassa mainnon kieltävä pykälä. Vuokrasopimus oli varmasti lain vastainen ja täytti kiistatta syrjinnän tunnusmerkistön. Lisäksi vuokrasopimuksen tuli käsittämätön vuokrasopimuksen purkupykälä, mitä edellisen vuokralaisen vuokrasopimuksessa ei ollut. Vuokrasopimuksen pääarkkitehtina toimi kunnansihteeri Pekka Ollila.

Palveluja ei saanut parantaa

Kesä 1983 oli loistava. Yrityksen henkilökunta oli paras mahdollinen ja yrityksen hankittu tavaramäärä oli tarkan suunnitelman perusteella tuloksiltaan lähes täydellinen. Erkki Aho itse työskenteli yrityksessa joka viikon päivä aamu puoli seitsemästä yöllä yhteen saakka. Erkin vaimo työskenteli yrityksessä lähes 1.5 vuoroa joka päivä. Meenstyksestä innostuneena Erkki Aho halusi kehittää leiribaarin palveluja. Ahon ajattelutavan mukaan mitä paremmat palvelut sitä tyytyväisemmät asiakkaat. Juhannus oli yrityksessä poikkeuksellinen, sillä silloin Erkki Aho teki töitä kolme vuorokautta yhteen menoon lukumatta välillä lainkaan.

Toiminimi Erkki Aho esitti 8.8.1983 Kalajoen kunnalle palvelua parantavien muutosten tekemistä leiribaarirakennukseen. Muutostöiden kustannusarvio oli 35 000 markkaa. Kalajoen kunta ei suostunut siihen, että leiribaarirakennuksessa tehdään palveluja parantavia muutostöitä, vaan kielteistä päätöstän 15.11.1983 perusteli sillä, että koko rakennus on saaneerattava ja toiminta suunnitteltava uudelleen, kun kolmen vuoden vuokrakausi on.

Kesä 1984 oli edelliskesää jonkin verran sateisempi. Erkki Aho oli varautunut kesään erittäin huolellisesti hankkimalla runsaasti uutta kalustoa. Tästä syystä käytettävissä ei ollut niin paljon rahaa kuin edellisenä kesänä. Tulos oli kuitenkin lähes samaa luokkaa kuin edellisenä kesänä. Syksyllä 1983 Erkki Aho teki Kalajoen kunnalle uuden esityksen leiribaarirakennuksen palveluja parantavista muutoksista. Nämä parannukse koskivat ulkoterassin rakentamista leiribaarirakennukseen. Kustannusarvio oli vain muutamia tuhansia markkoja. Kalajoen matkailulautakunta oli käsitellyt asiaa 1.11.1984 ja päättänyt, että leiribaarin vuokralaisen myynti lisääntyy suunnitellun investoinnin johdosta 700 000 markkaa kesässä ja yrittäjä saa siitä 245 000 markan hyödyn. Siksi terassia ei voida rakentaa. Matkailulautakunnassa toimi asian esittelijänä Kalajoen kunnan matkailuasiamies, joka samalla toimi Toiminimi Leiribaarin kilpailijan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtajana. Näin Kalajoen kunta esti Erkki Ahon liiketoimintaa laiittomin keinoin.

Toiminimi Leiribaari muutti yritysmuotonsa kommandiittiyhtiöksi. Matkailulautakunnan puheenjohtaja otti yhteyttä Erkki Ahoon ja ilmoitti, että vuokrasopimus ei ole enää voimassa, koska yritys on muuttanut yritysmuotoa. Matkailulautakunnan puheenjohtaja ei kuitenkaan saanut suurempaa kannatusta Ahaa-elämykselleen.

Huoneistonhaltija ei puoltanut lupahakemusta

Keväällä 1985 Leiribaari Ky anoi huoneistonhaltijan eli Kalajoen kunnan lupaa keskioluen anniskeluun ruokailun yhteydessä. Leiribaarissa oli 112 asiakaspaikkaa. Tällainen lupa oli edellisellä vuokralaisella eli Kalajoen Osuuskaupalla. Kalajoen matkalulautakunta vastusti 22.4.1985 matkailuasiamiehen esityksestä luvan myöntämistä Leiribaari Ky:lle. Päätöksen perusteluina oli se, leirintäalueen lapsikeskeisyys, anniskelun valvontaongelmat sekä anniskelusta mahdollisesti johtuvat mahdolliset lieveilmiöt ovat niin suuri ongelma-alue, että vuokranantajan ei pitäisi suostua vuokrantanajana keskiolutanomukseen. Lisäksi todettiin, että alueen välittömässä läheisyydessä on jo riittävästi vastvaanlaista ja korkeampitasoista alkoholin anniskelua. Kunnanhallitus päätti hyväksyä matkailulautakunnan esityksen. Matkailulautakunnan sihteerinä toimi Erkki Ahon omistaman Leiribaari Ky:n kilpailijan eli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja kunnan matkaluasiamies ja Kalajoen kunnanhallituksen esittelijänä toimi saman yhtiön hallituksen puheenjohtaja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.

Keväällä 1986 Leiribaari pyysi uuudelleen huoneistonhaltijan lupaa keskiolue anniskeluun ruokailun yhteydessä leiribaarissa. Kalajoen matkailulautakunta ja Kalajoen kunnanhallitus torjuivat jälleen Leiribaari Ky:n anomuksen. Perusteleuina oli se, että osa Leiribaarin palvelujen käyttäjistä on lapsiperheitä, joista osa jättää käyttämättä Leiribaarin palveluja keskioluttarjoilun vuoksi, Siksi lautakunta päättää lausuntonaan esittää, ettei anniskeluoikeusien anomusta Leirbaari Ky:n osalta puolletaisi.
Kalajoen kunnanhallitus hyväksyi matkailulautakunnan esityksen. Jälleen on muistettava se, että matkailulautakunnan esittelijä oli Leiribaari Ky:n kilpailevan yrityksen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja ja Kalajoen kunnanhallituksen esittelijä kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli saman yrityksen hallituksen puheenjohtaja.

Erkki Aho/Leiribaari Ky esitti Kalajoen kaupungille eli huoneistonhaltijalle palveluja parantavien muutosten tekemistä leiribaarirakennukseen. Kalajoen kunta päätti 19.5.1986, että muutostöitä ei ole mahdollista suorittaa, koska leiribaari on vuokrattu siinä kunnossa kuin se tällä hetkellä on.

Ostorajous Hiekkasärkät Oy:n osakkeista tyrmättiin. Toiminnan kehittämisideat varastettiin

Leirinbaaari Ky tarjoutui ostamaan enemmistön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä 4.6.1984. Erkki Aho esitti, että osakepääomaa nostetaan miljoonasta 1,2 miljoonaa markkaan ja Leiribaari Ky ostaa osake-enemmistän eli 50,8 %. Kalajoen kunta kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken esityksestä päätti merkitä tarjouksen tietoon saatetuksi ja todeta, ettei asia anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Aho tarjoutui 24.8.1985 vuokraamaan hotelli Kalajoen, viihdepuiston, Merisärkän, leiribaarin ja leirintäalueen 6 249 000 vuokrasummalla. Kalajoen kunta ei hyväksynyt vuokratarjousta.

Erkki Aho toimi talvet opettajana Rahen Porvari ja kauppakoulussa, jossa hän opetti markkinointia, asiakaspalvelua, yhteiskuntataloutta, yritystaloutta, talousmaantiedettä, vero-oppia ja liikuntaa.
Markkinointiopin tunnilla ylioppilaspohjaisen myyntilinjanoppilatt tekivät luovuusharjoituksen, jonka aiheena oli satumaa. Ideat olivat loistavia. Niinpä Erkki Aho otti yhteyttä Tapion Tuvan isäntään Allan Seikkulaan. He päättivät ryhtyä toteuttamaan ideoita ja anoivat Kalajoen kunnalta perustettavan yhtiön lukuun vuokralle Kalajoen kunnalta maaluetta Tapion Tuvan maa-aluuen lisäksi noin hehtarin suuruista aluetta Metsäsortolitasta RN.o 3:70. Tarkoituksena oli tehdä vesileikkimaa Satumaa Oy. Kalajoen kunta päätti 7.6.1984 kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken esityksestä, että periaatteessa hanke on hyvä, mutta sijoituspaikka on väärä. Kalajoen kunta ei vuokrannut maa-aluetta perustettavan yhtiön lukuun. Siitä huolimatta se pyysi vielä lisäselvityksinä selvitystä toteutustavoista aikatauluineen. Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski toimi kilapilevan yrityksen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja esitteli asiat kunnanhallitukselle. Koska kunta ei vuokrannut maata niin haketta ei voitu toteuttaa Allan Seikkulan ja Erkki Ahon toimesta. Niinpä Kalajoen Hiekkasärkät Oy toteutt idean JukuJukumaana.

Kylpyläidea varastetaan

Tapioland Oy/Allan Seikkula pyysi 9.11.1984 Kalajoen kuntaa osakkaaksi Tapionkeitaan vesiparatiisn- ja uimahallihankkeeseen sekä kunnan takauksia yhtiön lainoille. Tavoitteena oli toteuttaa hanke maauilmalan kattamisena ja laajennuksena. Aho oli mukana idoimassa hanketta, jonka suunnitelmat laati tanskalainen arkkitehti. Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski huomasi, että idea on hyvä. Ninpä asian käsittely kunnassa pitkittyi. Samaan aikaan ryhdyttiin kunnanjohtajan johtamassa yrityksessä kiireesti suunnittelemaan kilpailevaa versiota Tapionkeitaan hankkeelle. Vihdoin asia tuotiin kunnajohtaja Torsti Kalliokosken esityksestä kunnanhallituksen käsittelyyn. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä oli samassa kokouksessa kilpaileva hanke luonnosteltu paperille ja kunnanjohtaja esitti, ettei kunta voi rahoittaa kahta keskenään kilpailevaa hanketta. Kunnahallitus ilmoitti kantanaan ettei osakkuus ja takaus tule näinollen Tapionkeitaassa kysymykseen. Kunnanhallituksen jäsen Eero Nevalainen sanoi Allan Seikkulalle, ettei kunta voi antaa tällaista mahdollisuutta ja näin loistavaa ideaa yksityisille. He saavat liian suuren hyödyn hankkeesta. Näin idea varastettiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle, jonka hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.

Uudet vuokratarjoukset

Kalajoen kunhta pyysi uudet vuokratarjoukset leiribaarista vuosiksi 1986-1989. Erkki Aho teki tarjouksen pyydetylle ajalle ainoana vuokrantarjoana. Muut olivat lukeneet huonosti tarjouspyynnön ja tekivät tarjouksen kolmelle vuodelle. Aho teki neljälle kuten oli pyydetty. Tarjoukset avattuaan Kalajoen kunta päätti pyytää uudet vuokratarjoukset, koska suurin osa tarjouksen jättäjistä oli jättänyt virheellisen tarjouksen. Näin Kalajoen Hiekkasärkät Oy sai tietoonsa Erkki Ahon tarjouksen suuruuden ja Kalajoen kunta pyysi uudet vuokratarjoukset. Kalajoen Hiekkasärkät Oy hävisi silti tarjouskilapilussa Erkki Ahon omistamalla Leiribaari Ky:lle. Näin Leiribaari Ky voitti vuokratarjouskilpailun vuosille 1986-1988.