keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Kalajoen kunnan monopoli ärsyttää



Kuvassa Seppo Mäki-Ullakko

Tapion Tuvan isäntä Allan Seikkula suivaantui Kalajoen kunnalle ja kirjoitti 13.1.1989 Kalajoen yrittäjäjärjestölle kirjeen, jossa oli muun muassa seuraava teksi:
Olen toiminut yrittäjänä vuodesta 1973 alkaen. Yrittäjänä olemiseen on kuulunut ja olen uskonut, että kunta luo edellytyksiä yrityksille, mutta ei itse toimi yrityksen kilpailijana. Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut asian olevan päinvastoin. Toivoisinkin järjestön ottavan kunnolla kantaa, toimiiko se yrittäjien puolesta, va vain kunnan juoksupoikana.
Samalla pitäisi selvittää jääviyskysymykset kunnanhallituksen varsinaisten ja varajäsenten osalta. Istuvathan he samalla matkailuyrityksen johdossa.

Allan Seikkula kritisoi vielä kunnan toimintaa Tapionkeitaan asiassa ja kysyi, että uskallettko yksityisinä yrittäjinä toteuttaa miljoonien investoinnin, kun kunta tekee samanlaisen hankkeen vähän hienommalla nimellä toetutettuna ja vetää väen, niin varmasti reagoitte. Seikkula jatkaa, että syksyllä ennen Tapionkeitaan julkistamisvaihetta saimme vihiä, että Hiekkasärkät Oy suunnittelee jälleen kerran samanlaista hanketta. Ihmettelemme, mistä asia on vuotanut. Nähtävästi ykstyinen yritys ei voi mennä kysymään neuvoja mistään instanssista pelkäämättä vuotoja. Hiekkasärkät Oy:n asemapiirros oli vain hahmotelmia, ei mitään trooppista kylpylää. Me toimitimme anomuksemme rahoittajille. He kehuivat ideaamme ja lupasivat nopeita päätöksiä. Kunta kutsui sitten meidät "neuvotteluun". Tämä kokous ei ollut mikään neuvottelu vaan painostustilaisuus, jonka kaikki yhtiömme edustajat voivat todistaa. Kuulimme, että kunnasta oli oltu yhteydessä rahoittajiin Keraan ja KTM:ään rahoituspäätöksien estämiseksi. Samalla oli esitelty omia suunnitelmia ja koetettu jarruttaa yrityksemme kehittämistä. Kunta sabotoi ja jarrutti kehitystä, jotta heidän omat suunnitelmansa ehtisivaät mukaan. Kysymme missä on se kehitysyhtiö nyt, kirjoittaa Allan Seikkula.

Aave matkailun yllä

Hiekkasärkillä oleva Siikarysän yrittäjä Esa Tanska laittoi kirjeen Kalajoen valtuutetuille. Siinä hän totesi, että aave liikkuu Kalajoen matkailun yllä - pelko elinkeinon kuolemasta. Kohta idylliset Tuomipakat on katettu asfaltila, tekolammikoilla ja tekonurmikoilla. Se pääoma, luonnonkauneus, jonka varaan ja pariin minäkin parikymmentä vuotta sitten kahvilani rakensin, on syöty.
Kaiken kruunaa näiden väärien valtiaiden härski juhannusrahastus. Kun satunnainen matkailija kahdensadan viidenkympin tieveron maksettuaan joutuu toteamaan, että rahalle ei saa mitään vastineeta, niin petos varmasti muistetaan ja kerrotaan naapureillekin.
Viime vuosien juhannuksista on yrittäjälle jäänyt luu käteen, ja väsymys ja masennus. Samat taitavat olla tunnelmat myös minua vastapäätä olevassa Pihvituvassa. Lohtu on ollut se, että on voinut maksaa palkan hyville työntekijöille.

Leiribaarin muutostyöt tyrmättiin

Erkki Aho/Leiribaari Ky anoi kunnalta keväällä 1987 leiribaariin palvelua parantavien muutosten toteuttamista ja ulkoalueen asfaltointia. Kuntannusarvio oli 171 500 markkaa. Leiribaar Ky halusi suorittaa muutostyöt omalla kustannuksella ja vähentään aiheutuneet kustannukset vuokrasta. Lisäksi Aho oli valmis siihen, että vuokraa korotetaan kustannusten kattamiseksi 17 150 markalla. Tähän Kalajoen kaupunki ei suostunut, Palveluja ei voinut parantaa, koska vuokrakausi oli kesken, kuului kunnan perustelu.
Erkki Aho ei enää jaksanut taistella tuulimyllyjä vastaan vaan suorittu suunnitelemansa rakennusinvestoinnit ilman kunnan suostumusta kunnan kiinteistöön. Vuosi 1988 oli taloudellisesti erinomainen. Mikäli Aho ei olisi suoritanut ko. investointeja niin leiribaarin palvelykyky olisi ollut tukossa. Aho siis maksoi omalla rahallaan nuo 171 500 markan investoinnit ja maksoi vielä vuokraa noin 2500 markkaa päivältä.

Leirintäalue ja leiribaari lahjoitettiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle

Leiribaari Ky:n tehokas ja tuloksellinen toiminta vaikutti siihen, että kateus kunnan ja varsinkin kunnallisen yhtiön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n piirissä kasvoi. Niinpä Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski junaili asiat niin, että hänen esittelystään kunta lahjoitti leirintäalueen ja leiribaarin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Kalajoen kunnanvaltuusto hyväksyi kunnanhallituksen esityksen. Valtuusto hyväksyi sen, että Kalajoen kunta lahjoitti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 5.250 000 markan arvoisen omaisuuden. Näin Erkki Aho/Leribaari Ky joutui lopettamaan menestyksellisen yritystoiminnan. Tehdyt investoinnit menivät hukkaan. Samalla mittava kalustomäärä jäi käyttämättömäksi ja maksettavaksi tuli äkillisen yritystoiminnan lopettamisen johdosta erittäin suuret verot, koska toiminnan lopettamisen yhteydessä täydet varaukset oli purettava. Leiribaari Ky:n liikevaihto vuositasolla oli noin 3 miljoonaa markkaa ja tyäntekijöitä oli parhaimmilaan lähes 30.

Erkki Aho valtuustoon

Kärsimänsä vääryyden johdosta Erkki Aho päätti ryhtyä kunnallisvaaliehdokkaaksi jotta hän voisi jatkossa estää tällaiset väärinkäytökset mihin hän itse oli yrittäjänä saanut tottua. Erkki Aho sai neljänneksi eniten ääniä. Eniten sai Esko Lindström Vasemmistoliitto 138, toiseksi eniten Eero Nevalainen Keskusta 122 kolmanneksi eniten Juha Tavasti Keskusta ja neljänneksi eniten 113 Erkki Aho Keskusta 111.
Suuresta vaalimenestyskestä huolimatta Erkki Aho jätettiin rivivaltuutetuksi. Aholle jätettiin asioihin vaikuttamistavaksi ainoastaan valtuustoaloitteet. Aho teki valtuustoaloitteen 23.2.1989 ja vaati valtuustoa käymään perusteellisen keskustelun kunnan roolista ja yritystoiminnasta viimeistään seruaavassa valtuustonkokouksessa. Siihen Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ei suostunut. Aho teki uuden valtuustoaloitteen 29.3.1989, jossa hän totesi, että Kalajoella kunta on lähtenyt kilpailemaan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n nimissä yksityisten yritysten kanssa sellaisilla toimialoilla, joita ei yleensä katsota kuuluvan kunnan toimialaan. Kunnan toimintaa voidaan pitää moraalisesti kyseenalaisena, kun se yhteiskunnan varoilla kilpailee yksityisten yritysten kanssa ja pyrkii Hiekkasärkkien alueella täydelliseen monopoliin keinoja kaihtamatta. Kunnanjohtaja istuu kahdella tuolilla. Hän ei voi toimia tasapuolisesti, rehellisesti ja oikeudenmukaisesti hoitaessaan näitä tehtäviä. Hän toimii vain yhden yrityksen etujen ajajana. Kunnanjohtajan alaiset joutuvat päätöksiä tehdessään ottamaan huomioon esimiehensä näkemyksen ja odotukset koskien alueen muita yrityksiä. Kunnanjohtaja ei voi hoitaa molempia tehtäviä vaarantamatta eri yritysten tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua. Erkki Aho vaati Kalajoen Hiekkasärkät Oy:tä lopettamaan virheellisen mainontansa, jossa se johtaa osakkeenomistajia harhaan. Erkki Aho totesi valtuustoaloitteessaan, että ilman yhteistyötä ja yhteisymmärrystä asiat eivät onnistu vaan johtavat katastrofiin.

Takauksen myöntäminen Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n lainoille

Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoksi oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle päätettiin perustaa tytäryhtiö Parasiisikylpylä Oy, jonka toimitusjohtajaksi tuli kunnansihteeri Pekka Ollila ja hallituksen puheenhohtajaksi Aila Siirilä. Paratiisikylpylä Oy:n tehtäväksi tuli kylpylän rakentaminen. Tapionkeitaalle ei voitu antaa takauksia,mutta Paratiisikylpylä Oy:lle kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski esitti 12.8.1989 kunnan takausta 11 miljoonan markan lainoille. Vastavakuutena kunnalle oli kiinnitys Paratiisikylpylän vuokraoikeuteen. Voidaan kysyä mikä oli takauksen vastavakuuden todellinen arvo ja merkitys? Vedettiinkä päättäjiä höplästä?

Valtuutettu Erkki Aho jätti asiasta valtuustokäsittelyssä seuraavan eriävän mielipiteen: Kalajoen kunnan ei ole syytä lähteä takaamaan Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:N lainoja, koska hankkeelle ei ole olemassa riittäviä kannattavuusedellytyksiä. Riski on liian suuri. Ensin on varmistettava kannattavuusedellytykset. Ensin on tehtävä Kalajoen matkailusta kokonaissuunnitelma, jossa selkeästi määritellään matkailun päämäärät ja tavoitteet aikatauluineen. Kunnan hallitseva rooli johtaa epätyydyttävään lopputulokseen. Kalajoen vapaa-ajanpalveluista ei ole tehty kokonaissuunnittelmaa. Niihin palveluihin on sisällytettävä uimahalli Kalajoen keskustaan. Aho katsoi, että Kalajoen kunnanjohtaja istuu kahdella tuolilla ja on näin ollen esteellinen tekemään päätöksiä asiassa. Äänestystulos oli 32 puolesta kaksi vastaan ja yksi oli poissa. Vastaan äänestivät Erkki Aho ja Heikki Manninen.
Kalajoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja soitti Erkki Ahon työnantajalle ja vaati tätä erottamaan Erkki Ahon työpaikasta, koska Aho vastustaa hyviä hankkeita. Erkki Aho ei kuitenkaan erotettu Raahen Porvari- ja kauppakoulun opettajan toimesta.

Hiekkasärkät Oy:n osakeanti

Lokakuun 14. päivänä 1988 Kalajoen Hiekkasärkät Oy julkisti sijoitusmuistionsa, jossa se kertoi yhtiän investoivan n. 60 miljoonaa markkaa. Yhtiä vakuutti sijoitusmuistiossaan, että sijoitus Hiekkasärkät Oy:n osakkeisiin on varma ja tuottoisa ja että osinkopolitiikka on dynaaminen. Tiedotustilaisuudessa yhtiön toimitusjohtaja takasi sijoitukselle vähintäänkin 10 prosentin tuoton. Investointikohteina oli hotellin laajennus 10 miljoonalla markalla, JukuJukumaan laajennus 5 miljoonalla markalla, 23 lomaosaketta 12 miljoonalla markalla, leirintäalueen laajennus 7 miljoonalla markalla. asuntohotellin laajennus, taidekeskuksen rakentaminen ja Armas Maikkujla-instituutin perustaminen. Sijoittajat eivät olleet vakuuttuneita sijoitussuunnitelmasta ja niinpä koko homman meni kiville.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja Seppo Mäki-Ullakko kertoi Suomen Kunnat lehdessä 22/1990 Kalajoen matkailuvisiosta. Sen mukaan matkailukeskuksesta tulee verovapaa alue, merellä kelluu kasinolaiva ja thaihierojat hemmottelevat kylpylävieraita. Tavoitteena on lisäksi rakentaa 250 hengen hotelli ja 1500 hengen kokous- ja kongressitilat. Seppo Mäki-Ullakon visio ei silloin toteutunut.

Ei kommentteja: