Tämä juttu on kirjoitettu 15 10 2008, 21:21
Nykyisen ajattelutavan mukaan tuomiossa ei ole tärkeää vain lopputulos, vaan myös ne syyt, joilla tuomioistuin on päätynyt ratkaisuunsa eli ratkaisun perusteleminen. Tuomion perustelemisen on katsottu altistavan tuomioistuimet arvovallan menettämisen uhalle, sillä perustelujen julkituominen mahdollistaa myös tuomion arvostelemisen. Jos lopputulokseen johtaneita syitä ei tuoda julki, niin arvosteleminen on mahdotonta. Tuomion asianmukainen perusteleminen kaikissa oikeusasteissa on itsestäänselvyys. Lisäksi tuomioistuinten velvollisuus perustella antamansa tuomio pohjautuu myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen (EIS) ja Suomen sisäiseen lainsäädäntöön.
EIS 6 artiklasta ilmenee oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Perusteluvelvollisuus ei suoranaisesti ilmene artiklan sisällöstä, mutta sitä on tulkittu ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä siten, että myös tuomioiden perustelut on ilmoitettava. Suomen sisäisessä lainsäädännössä oikeus saada perusteltu päätös ilmenee perustuslain 21 §:n 2 momentista, jonka mukaan oikeus saada perusteltu päätös turvataan lailla. Tavallisessa lainsäädännössä perusteluvelvollisuudesta on säädetty oikeudenkäymiskaaren (OK) 24 luvun 4 §:ssä ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 11 luvun 4 §:ssä. Tuomioistuinten velvollisuus perustella tuomionsa on näin ollen selvästi lainsäädännössä asetettu velvollisuus.
OK 24 luvun 4 §:n ja ROL 11 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Seikat tarkoittavat näissä lainkohdissa tuomioistuimen ratkaisun perusteena olevia oikeustosiseikkoja. Tuomioistuimen on lainkohdan mukaan selostettava myös näyttökysymyksestä tekemänsä ratkaisu ja perusteltava se.
Kun tuomioistuimen ratkaisu on useimmiten ensisijaisesti vastaus asianosaisten jutun käsittely aikana esille tuomiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin, on perustelutkin kirjoitettava ottaen huomioon nämä asianosaisten tarpeet. Tuomioistuimen ratkaisun on siis annettava vastaus asianosaisten esittämiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Varsinkin hävinneen asianosaisen kannalta on tärkeää tietää, mitkä seikat on arvioitu niin merkittäviksi, että tuomioistuin on päätynyt hänelle kielteiseen lopputulokseen. Kun tuomio on asianmukaisesti perusteltu, hävinnyt asianosainen pystyy ehkä paremmin hyväksymään tuomioistuimen tekemän ratkaisun ja tyytymään lopputulokseen. Tuomioistuimen antama ratkaisu kohdistetaan sen vuoksi asianosaisille ja heidän tarpeisiinsa.
Avoimella tuomioiden perustelemisella ja noudattamalla perustelemisessa pro et contra -periaatetta tuomari välittää asianosaisille ja myös asiasta kiinnostuneelle yleisölle tiedon siitä, miten asiassa esitettyjä näkökohtia on punnittu ja miten ratkaisuun on päädytty. Tuomioistuinratkaisuista ovat kuitenkin kiinnostuneita myös media ja sen välityksellä suuri yleisö. Varsinkin minun, Erkki Ahon, kohdalla suuri yleisö on kiinnostunut tuomioiden perusteluista. Perustelematon tuomio on mielivaltaa. Sellaisella tuomiolla leimataan henkilö perusteettomasti ja aiheutetaan valtavaa haittaa. Minun osallani tuo haitta on erityisen suuri, koska lähes kaikki toimintani perustuu luottamukseen. Olen kunnallispolitiikassa ollut mukana jo viisi kautta ja minulla on oma konsulttitoimisto. En voi harjoittaa konsultin toimintaa, koska oikeuden väärillä päätöksillä minut on leimattu rikolliseksi. Tuomioiden yhtenä tavoitteena on saada ihmiset pidättäytymään rikoksista välittämällä tietoa yhteiskunnan tekoon kohdistamasta paheksumisesta. Tätä tavoitetta voidaan pitää ratkaisujen prosessinulkoisena kommunikaatiofunktiona ja myös toimintaa ohjaavana funktiona. Tuomion perustelujen julkituominen pakottaa tuomarin harkitsemaan, kestävätkö perustelut julkisen kritiikin.
Perustelematon päätös on lainvastainen
Korkein oikeus on 13.10.2008 tehnyt päätöksen diaarinumero H2007/154 nro 2198. Päätös on perustelematon. Siis lainvastainen. Päätöksen ovat tehneet oikeusneuvokset Soile Poutiainen, Marjut Jokela ja Jukka Sippo. Asian on esitellyt Paula Helin. Korkeimman oikeudet nettisivut kertovat ratkaisun tehneistä tuomareista seuraavaa:
Soile Poutiainen
Syntynyt Lahdessa 9.9.1950.
Oikeustieteen kandidaatti, syntynyt 1976.
Varatuomari 1979. Vantaan kaupungin yleinen oikeusavustaja 1976-1979.
Vantaan tuomiokunnan notaari 1978-1979 ja kanslianotaari 1979-1980. Vantaan tuomiokunnan vt. käräjätuomari 1979-1980.
Korkeimman oikeuden ylim. esittelijä ja vs. nuorempi oikeussihteeri 1980-1986,
nuorempi oikeussihteeri 1987-1995,
vs. vanhempi oikeussihteeri 1994-1995 ja vanhempi oikeussihteeri 1995-1997.
Vantaan käräjäoikeuden vt. käräjätuomari 1996-1997 ja käräjätuomari 1997-1999.
Korkeimman oikeuden vs. esittelijäneuvos 1998-1999 ja esittelijäneuvos 1999.
Korkeimman oikeuden kansliapäällikkö 1999-2004.
Vantaan käräjäoikeuden käräjätuomari 2004.
Tuusulan käräjäoikeuden laamanni 2004-2006.
Korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1.6.2006.
Marjut Jokela
Syntynyt Orivedellä 16.12.1959.
Oikeustieteen kandidaatti 1982.
Helsingin kaupunginkanslian lainopillisen osaston asiamies 1981-1983,
kuluttaja-asiamiehen toimiston ylimääräinen esittelijä 1983,
oikeusministeriössä tutkijana, lainsäädäntösihteerinä ja lainsäädäntöneuvoksena 1983-1988.
Helsingin raastuvanoikeuden notaari 1988-1989,
varatuomari 1989.
Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston lainsäädäntöneuvos 1988-2007 ja lainsäädäntöjohtaja 2007. Korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1.1.2008.
Useiden lainsäädäntöä valmistelevan toimikunnan tai työryhmän puheenjohtaja, jäsen tai sihteeri (mm. maakaari, takaus, korko, velan vanhentuminen, rahoitusvakuudet, sähköinen kiinteistönvaihdanta). Suomen edustaja EU:n valmisteluelimissä ja kansainvälisissä sopimusneuvotteluissa (mm. maksupalvelut sekä arvopapereiden selvitys- ja hallintajärjestelmät).
Kirjoituksia varallisuusoikeuden alalta.
Jukka Sippo
Syntynyt Kuusankoskella 7.9.1961.
Oikeustieteen kandidaatin tutkinto 1986, varatuomari 1987.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yksityisoikeuden laitoksen vs. amanuenssi 1986, Helsingin raastuvanoikeuden apujäsen 1986-1988,
Iitin tuomiokunnan notaari ja käräjätuomari 1986-1987,
Helsingin raastuvanoikeuden vs. oikeusneuvosmies 1988-1993,
Helsingin käräjäoikeuden yl. käräjätuomari 1993-1996, korkeimman oikeuden vs. nuorempi oikeussihteeri, nuorempi oikeussihteeri,
oikeussihteeri ja vanhempi oikeussihteeri 1996-2001,
oikeusministeriön lainvalmisteluosaston erityisasiantuntija 1998-1999, korkeimman oikeuden esittelijäneuvos 2001-2007.
Korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1.1.2008.
Oikeusministeriön määräämä asiantuntija prosessioikeudellista lainsäädäntöä valmisteltaessa 2000-2001, kuluttajavalituslautakunnan, sittemmin kuluttajariitalautakunnan jaoston puheenjohtaja 1999-2007 ja täysistunnon varapuheenjohtaja ja jäsen 2003-2007.
Palautin tuomion takaisin korkeimpaan oikeuteen uudelleen ratkaistavaksi Suomen lain ja EU:n Ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla eli päätös on perusteltava lainmukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti