tiistai 9. joulukuuta 2008

Korkein oikeus kriisissä








Professori Jyrki Virolainen on kirjoittanut vuonna 1997 kirjan Korkein oikeus kriisissä (ISBN 952-5147-05-3). Tekijänoikeudet ovat Pandecta Oy:llä ja Jyrki Virolaisella.Kirjan alkusanoissa Virolainen lainaa Helsingin Sanomien uutista 23.4.1997:
"On sellainen olo, että Korkein oikeus on tämän vuoden laskenut liukumäkeä hyvin jyrkästi. Rotkosta ylös pääseminen on ongelma. Näin sanoi Korkeimman oikeuden (KKO) presidentti oikeustoimittajien tilaisuudessa huhtikuun loppupuolella 1997."


Virolainen jatkaa: Olen muuten samaa mieltä Heinosen kanssa, mutta mielestäni KKO:n alamäki on alkanut jo muutama vuosi sitten. Ei ole mitenkään liioiteltua sanoa, että KKO on kriisissä. Tarkemmin sanottuna kysymyksessä on uskottavuuskriisi.

Mikä rapautti KKO:n uskottavuutta?

Professori Jyrki Virolainen kirjoittaa, että ensin tulivat julki KKO:n joidenkin jäsenten saamat huikeat välimiespalkkiot. Sitten ilmeni, että oikeusneuvos Antero Palaja oli vielä muutama kuukausi ennen nimitystään kuulunut selvitystilaan ja sittemmin konkurssiin asetetun vakuutusyhtiö Apollon hallitukseen, ilman, että KKO:lla oli ollut siitä nimityshetkellä tietoa. Myöhemmin Apollon konkurssipesä nosti Palajaa ja muita yhtiön entisen hallituksen jäseniä vastaan vahingonkorvauskanteen, jonka käsittely jäi sillensä, kun asiassa päästiin sovintoon.

Virolainen ottaa esille myös Eeva Vuoren tapauksen sekä KKO:n sisäsiittoisen nimityskäytännön. Kirjassaan Virolainen tuo esille KKO:n lainvastaisen päätösten perustelemattomuuskäytännön. Samoihin asioihin kiinnittää huomiota myös entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki kirjassaan Oikeus voittaa.

Professori Virolainen ei kuitenkaan puutu niin sanottuun Koiviston konklaaviin 6.5.1992, jolloin presidentin linnassa KKO:n presidentti Olavi Heinonen johti puhetta. Siellä arvosteltiin oikeuslaitoksen toimintaa. Asiakirjat ovat julistettu salaiseksi tasavallan presidentti Tarja Halosen toimesta ja presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä. On kuitenkin syytä epäillä tuota kokoontumista valtiopetoksen aikaansaaniista, sillä tuon kokoontumisen jälkeen pankit voittivat lähes sataprosenttisesti kaikki käymänsä oikeusjutut Korkeimmassa oikeudessa. Pankeille siis annettiin suosituimmuusasema oikeuskäsittelyssä. Virolainen osuu Korkeimman oikeuden arvostelussa täysin oikeaan kun mainitsee, että Korkeimman oikeuden alamäki on alkanut muutama vuosi sitten. Koiviston konklaavi oli 1992 ja Virolaisen kirja ilmestyi 1997.

Tyynelän kauppa 11.5.1990

Virolainen kertoo Tyynelän kaupasta näin: Eeva Vuori ja hänen miehensä professori ja UKK-instituutin johtaja Ilkka Vuori olivat olleet 1980-luvun alussa vuoden Amerikassa. Tuolloin heidän 1970-luvulla Turun Kakskerran Satavan saaresta ostamansa Tyynelän tila RNo 1.18 oli vuokrattuna Juhani Lepälle ja tämän Paula vaimolle. Kun kiinteistö oli ollut Vuorille tarpeeton, vuokrasuhde oli jatkunut tämän jälkeen vuodesta toiseen. Lepät olivat tehneet aloitteen huvilan ostamisesta. Heillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta heti maksaa vaadittua kauppasummaa. Ilkka Vuori oli Juhanin mukaan ilmoittanut heti alusta pitäen tasarahan eli 1 miljoona markkaa. Tämän myös Paula kertoi kuulleensa Ilkalta.

Tyynelän tila myytiin perjantaina 11.5.1990 allekirjoitetulla kauppakirjalla ja kaupanvahvistajan todistajansa kera vahvistamalla kauppahinnalla. Kauppahinta oli kauppakirjan mukaan 800 000 markkaa. Se kuitattiin maksetuksi kaupanteon yhteydessä. Juhani oli kaupantekotilaisuuden yhteydessä maksanut ns. mustana kauppahintana 200 000 markkaa käteisellä. Tämä merkitsi sitä, että Vuoren puolisot olisivat maksaneet myyntivoittoveroa todellista kauppahintaa 200 000 markkaa alemmasta summasta. Juhani Leppä itse todistaa 7.11.1996 päivätyssä ja 11.11.1996 KKO:een saapuneessa kantelu- ja purkuhakemuksessa, että Tyynelän kauppahinta oli ollut todellisuudessa miljoona markkaa ja kaupan pimeä osuus 200 000 markkaa oli maksettu kaupanteon yhteydessä Vuoren puolisoille.

Leppä katsoi ilmiannollaan Eeva Vuoren olleen esteellinen käsittelemään hänen valituslupahakemustaan. Omassa lausunnossaan Eeva Vuori totesi Lepän esittäneen häntä kohtaan "erittäin raskaita perättömiä syytöksiä".

Huvilakauppa johti esitutkintaan.

Vuoret olivat ostaneet 15.5.1990 Virroilta Kaisaniemen tilan. Oliko ostamisessa käytetty mustaa rahaa?Juhani Leppä kertoo 200 000 markan maksamisesta näin: " Olimme kahvipöydässä, jossa esitin 800 000 mk:n pankkisiirtokuitin sekä ladoin 200 000 mk seteleinä luullakseni pöydälle. Kysymykseen kummalle annoin rahat, Ilkalle vai Eevalle, en osaa antaa vastausta. Tapahtuman aikaan olimme kahvipöydässä. Vuoret minua vastapäätä. Kaupanvahvistaja tuli paikalle vasta tämän jälkeen. Paula Leppä kertoo, että "olimme asuntomme olohuoneessa ruokapöydän ääressä mieheni Juhani Lepän maksaessa käteisellä maksettavaa osuutta. Muistan Juhani Lepän latoneen rahat pöydälle.

Vuoret olivat ostaneet 15.5.1990 vahvistetulla kaupalla ostaneet Virtain kaupungista Kaisaniemen huvilakiinteistön RNo 7:311 kauppakirjan mukaan 680 000 markan hinnasta. Myyjänä oli Paavo T. jota edusti kaupanteossa valtakirjalla hänen isänsä Kalle T. Myyjän ja hänen isänsä nimet on tässä muutettu. Kalle T:n tilille oli ilmaantunut 21.5. hänen omana käteistalletuksenaan 286 500 markkaa. Tutkijat ovat yrittäneet selvittää summan alkuperää. Tutkijat ovat epäilleet, että kyseinen summa on Vuorien kaupanteon yhteydessä maksamaa mustaa kauppahintaa. Kuulusteluissa Ilkka Vuoren kuulustelukertomus oli ontunut pahasti.

Professori Jyrki Virolainen käy läpi myös kauppahinnan salaamisesta johtuvat verotukselliset väärinkäytökset, johon Vuorien on syytä epäillä syyllistyneen. Syyttäjä Kari Hemminki jätti syytteet nostamatta. Professori Virolaisen mielestä syyttäjä teki karhunpalveluksen kaikille, kun jätti syytteet nostamatta. Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen pelasti Eeva Vuoren.Professori Jyrki Virolainen katsoo, että KKO:n tuomarit olisivat voineet itse vaikuttaa siihen, että täyttääkö Eeva Vuori vielä ne kriteerit, jotka valinnan yhteydessä vaadittiin: oikeamielinen ja nuhteeton juristi. Voiko Eevan nuhteettomuus enää näyttää uskottavalta suuren yleisön silmissä? Virolaisen mukaan Eeva Vuoresta on tullut KKO:n pysyvä uskottavuusongelma. Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimajan kannanoton mukaan syyte olisi pitänyt nostaa Eeva Vuorta kohtaan. Miksi Eeva Vuori jatkaa Korkeimman oikeuden jäsenenä? Se on mahdollista, koska elämme oikeusvaltio Suomessa.

Saako KKO:ta arvostella?

Jyrki Virolaisen kirjassa on erään luvun otsikkona teksti Saako KKO:ta arvostella. Virolainen kertoo tasavallan presidentti Urho Kekkosen 70-vuotishaastattelusta Lakimieslehdessä 1970. Haastattelu oli nuorten radikaalien juristien mm. Antero Jyrängin, Aulis Aarnion ja Olavi Heinosen masinoima. Osa heistä esitti Kekkoselle varsin johdattelevia kysymyksiä ja osa (mm. Olavi Heinonen) taas luonnosteli varsin pitkälle Kekkosen vastaukset. Haastattelun syntyvaiheet on tarkasti dokumentoitu Kekkosen kansliapäällikkönä tuohon aikaan toimineen Antero Jyrängin kirjassa "Kolme vuotta linnassa" (1990).

Tätä taustaa vasten ei ollut mikään yllätys, että Kekkonen nuiji haastattelussaan koko tuomioistuinlaitoksen ja etenkin KKO:n lähes maanrakoon. Hän arvosteli voimakkain sanakääntein tuomarikunnan vanhoillisia ja kansalle vieraita asenteita ja arvomaailmaa. Kekkosen mukaan tuomioistuimet käyttävät poliittista valtaa ja muuttuvat aina vain poliittisimmiksi. Tämän vuoksi niiden pitäisi olla myös vastuussa toiminnastaan poliittisille elimille. Kekkonen otti esiin mahdollisuuden muuttaa tuomareiden virat määräaikaisiksi ja esitti tutkittavaksi, voitaisiinko KKO:n jäsenten valinta siirtää eduskunnalle.

On aika erikoista, että juuri Olavi Heinosen aikana KKO alistettiin tasavallan presidentti Mauno Koiviston tahdon alle. Enää ei voida puhua riippumattomasta tuomioistuimesta, koska se on perustuslain vastaisesti alistettu poliittiseen valvontaan kuten käräjätuomari Jussi Nilsson todisti Lakimieslehdessä 2/2002. Olen edelleen sitä mieltä, että ns. Koiviston konklaavia on syytä epäillä valtiopetoksesta eli puuttumisesta riippumattoman tuomioistuimen toimintaan.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 5. joulukuuta 2008

ROVANIEMEN HOVIOIKEUDELLE




Asia:Hovioikeuden pyytämä kirjallinen lausuma rikosasiassa Dnro R 08/974

Lausuman antaja Erkki Aho, Plassintie 39 as 3, 85100 Kalajoki

Vastapuolet Kihlakunnansyyttäjä Esa Mustonen ja Mikko Kovalainen

Vaatimukset: Kovalaisen vaatimukset on ensisijaisesti jätettävä kokonaan tutkimatta ja toissijaisesti hylättävä lakiin perustumattomina ja toteennäyttämättöminä. Lisäksi Kovalainen on velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisinä myöhemmin esitettävän laskun mukaisesti.

Perustelut: Kovalainen on vaatinut Ahon tuomitsemista hänen esitutkinnassa 20.2.2008 antamistaan lausunnoista. Kovalainen ei kuitenkaan mitenkään erittele sitä, mitkä Ahon lausunnot ovat sellaisia, mistä hänet tulisi tuomita. Asiakirjojen mukaan Ahoa on kuultu esitutkinnassa 20.2.2008 rikoksesta epäiltynä. Kuulustelu on suoritettu kysymys / vastaus-periaatteella, ja sen aikana Aholle on esitetty 15 eri kysymystä, joihin kaikkiin Aho on antanut vastauksen. Tämän perusteella Ahon on täysin mahdotonta edes antaa yksilöityä vastausta Kovalaisen esittämään vaatimukseen, koska sen epämääräisyyden perusteella vastausta on mahdotonta antaa.

Ensisijaisesti Aho kuitenkin katsoo, että Kovalaisen vaatimukset on kokonaan jätettävä tutkimatta käräjäoikeuden toteamalla perusteella. Tältä osin ROL:n 9 luvun 17 §:n 1 momentin kielto syytteen laajentamisen rajauksesta on yksiselitteisen selkeä. Edelleen saman lainkohdan 3 momentti toteaa, että tämä sama rajaus koskee myös asianomistajan rangaistusvaatimusta. Rikosoikeuden yleisten periaatteiden mukaan rikosasian ollessa kyseessä oikeus- puhumattakaan asianomistajasta ei voi käyttää lain laajentavaa tulkintaa, joka antaisi mahdollisuuden tulkita lakia millään tavoin sanamuotonsa ulkopuolella syytetyn vahingoksi. Nyt mainitun lainkohdan 1 momentissa todetaan sanatarkasti, että nostettua syytettä ei saa muuttaa. Kovalaisella olisi toki asianomistajana ollut mahdollisuus nostaa itse syyte siltä osin kuin syyttäjä ei ole sitä nostanut. Tätä Kovalainen ei kuitenkaan ole tehnyt, vaan hän on vain vaatinut syyttäjän ajaman syytteen laajentamista, mihin käräjäoikeus on ottanut selkeästi kielteisen kannan.

Toissijaisesti Aho vaatii Kovalaisen syytteen laajennusta hylättäväksi sillä perusteella, että sen epämääräisyyden ja vaikeaselkoisuuden vuoksi syytteellä ei ole olemassa edes ymmärrettävää teonkuvausta. Kuten jo edellä on todettu, Kovalaisen vaatimuksen perusteella ei ole ymmärrettävissä, mitkä Ahon antamista 15 vastauksesta ovat sellaisia, että niissä olisi jokin perätön tai loukkaava tieto. Edellä esitetyn lisäksi Aho toteaa, että on ilmeisen selvää jopa Kovalaisenkin käsityksen mukaan, että kysymys on esitutkinnassa annetuista lausunnoista, joissa Aho on ollut epäillyn asemassa. Asemansa perusteella hänellä ei ole ollut mitään totuusvelvollisuutta, joten häntä ei voida syyttää mistään lausunnosta, olipa se kuinka perätön tahansa. Kovalaisen ammattitaidolla ja kertyneellä vahvalla käytännön kokemuksella hänen kertomansa mukaan entisenä syyttäjänä olisi voinut olettaa olevan perillä näistä rikosoikeuden peruskysymyksistä. Kovalainen on sinänsä epämääräisessä vaatimuksessaan todennut Ahon syyllistyneen perättömien lausumien ohella myös loukkaaviin lausumiin, joita ei myöskään mitenkään eritellä. Alkuperäinen syytteen teonkuvaus on kuitenkin perustunut vain perättömän tiedon levittämiseen eikä myöskään Kovalainen ole käräjä- oikeuden käsittelyn aikana pyrkinyt laajentamaan syytettä tälle alueelle. Nyt hänen esittämänsä vaatimus tulee ensimmäisen kerran esille vasta hovioikeuden käsittelyn yhteydessä. Koska kuluneena aikana ei ole tullut mitään sellaista uutta seikkaan esille, mikä antaisi Kovalaiselle perustellun aiheen syytteen laajentamiseen tältä osin, hänellä ei ole siihen oikeutta jo aiemmin kerrotuilla perusteilla.

Kovalainen on vaatinut Ahon rangaistusta korotettavaksi ehdolliseen vankeus- rangaistukseen esittämättä kuitenkaan tälle mitään lakiin tai oikeuskäytäntöön perustuvia syitä. Siten hänen vaatimuksensa on ymmärrettävä vain subjektiivisina mielipiteen ilmauksina ilman laillista perustetta.

Aho kiistää, että Kovalaiselle määrätyn vahingonkorvauksen korottamiselle olisi olemassa mitään perusteita. Hän on jo varsinaisen valituksensa yhteydessä kiistänyt kokonaan perusteet minkäänlaiselle vahingonkorvaukselle.

Aho kiistää myös Kovalaisen täysin ylimitoitetut ja hänen ammatilliseen pätevyyteensä ja tekemiinsä toimenpiteisiin nähden täysin kohtuuttomat ja mielikuvitukselliset oikeudenkäyntikuluvaatimukset. Ulkopuolisen tarkastelun perusteella vaikuttaakin siltä, että Kovalaisen tulisi olla syytetyn asemassa hänen omien kirjelmiensä perusteella. Kovalaisen "maallikkoahosta" antamat lausumat ovat ilmeisen halventavia ja loukkaavia varsinkin, kun Aho ei ole missään vaiheessa esittänyt Kovalaisesta vastaavanlaisia vähätteleviä lausumia. Edelleen Kovalainen on jatkanut omaksumallaan värikkäällä ja ilmaisullisesti rikkaalla linjalla ja nimeää perusteluissaan Ahon taparikolliseksi ja rikoksen uusijaksi. Kovalainen on vaatinut Aholle mielentilatutkimusta, mikä Ahon mielestä täyttää jo sinänsä kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Itselleen Kovalainen on antanut asianajajan statuksen, koska hän vertaa "maallikko- ahon" laskua omaan AA-laskuunsa. Aho toteaakin, että tässä tapauksessa hovioikeus pystynee tekemään oman arviointinsa Kovalaisen pätevyydestä ja kyvystä AA-luokan laskutukseen. Kerrotuilla perusteilla Aho katsoo, että mitään perustetta Kovalaisen oikeudenkäyntikulujen korottamiseen ei ole. Koska Kovalainen ei ole vielä tehnyt mitään sellaisia toimenpiteitä, jotka antaisivat aihetta hänen kulujensa korvaamiseen, ne kiistetään perusteettomina.

Aho katsoo, että Kovalaisen mainitseman uhkasakon asettamiselle ei ole olemassa mitään perusteita.

Viimeisenä vaatimuksenaan Kovalainen on vaatinut poistettavaksi oikeuden- käyntiaineistosta kaikki rikosasiaan kuulumaton aineisto ja Paavo Heikkisen kertomus. Ahon on hyvin vaikea ymmärtää esitetyn vaatimuksen varsinaista tarkkaa sisältöä ja sen laillisia perusteita. Ulkopuoliselle jää täysin epäselväksi, mitä on tämä Kovalaisen mainitsema "asiaan kuulumaton aineisto". Koska Kovalainen ei tätä mitenkään yksilöi, niin vaatimus on kiistettävä jo epämääräisyytensä takia. Heikkisen todistajakertomuksen poistamiselle ei ole olemassa mitään laillisia perusteita.

Aho on jo varsinaisen valituksensa yhteydessä vaatinut asiassa suullisen pääkäsittelyn järjestämistä ja tämän vaatimuksen perustelut ovat voimassa samalla tavalla kuin varsinaisessa valituksessa on esitetty.

Lisäksi Aho esittää uutena vaatimuksena, että varsinaisen pääkäsittelyn tuloksesta riippumatta Kovalainen on velvoitettava korvaamaan Ahon oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän laskun mukaisesti joka tapauksessa Kovalaisen esittämän syytteen laajennuksen osalta edellyttäen, että hovioikeus hylkää pääosan Kovalaisen esittämistä vaatimuksista.

Aho katsoo, että rikostutkinnat asiassa on tehty kelvottomasti ja esteellisen tutkinnanjohtajan ja puolueellisen syyttäjän toimesta. Aho todistaa tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan ja syyttäjä Esa Mustosen esteellisyyden seuraavilla teonkuvauksilla, asiakirjanäytöillä ja juridisella argumentoinnilla. Näissä asioissa tutkinnanjohtaja Raimo Ollila on jättänyt rikokset tutkimatta ja syyttäjä Esa Mustonen on jättänyt syytteet nostamatta, vaikka on saanut kaiken aineiston tiedokseen ja toimenpiteitä varten.



Syyttäjän esteellisyys ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/syyttjn-esteellisyys-ja.html







Tarkoitushakuinen oikeudenkäynti - Tapio Laholan vai Erkki Ahon kunnia
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/tarkoitushakuinen-oikeudenkynti-tapio.html


Vastaus Ylivieskan poliisipäällikölle toimenpiteitä varten
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/vastaus-ylivieskan-poliisiplliklle.html
DVD-dokumentti Youtubessa todistaa suullisen selvityksen ja asiakirjanäytöin asiat.
Katso
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/dvd-dokumentti-youtubessa.html
kohdat
1. Hätähuuto Suomesta
2. SSP-sopimus
3. Toimialarationalisointi
4. Saattohoitajat
5. Oikeudenkäynti tietämättämme
6. Rikolliset konkurssit
7. Rikoksia ei tutkita
8. Ahojahti

Nämä edellä esitetyt aineistot löytyvät osoitteesta
http://www.blogger.com/profile/00295090684102203500
kohdasta oikeuslaitos ja poliisi

KOVALAISEN ASIAAN LIITTYVÄ SELVITYSTYÖ
Asioiden taustaa kohdassa
Vaarallinen alue
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/vaarallinen-alue.html

Varatuomari väärensi nimet avoimiin asianajovaltakirjoihin
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/varatuomari-vrensi-nimet-avoimiin.html




Selvitys Raahen käräjäoikeuden käsittelystä






Henkilökohtaiset todistajat:
Vaadin suullista oikeuskäsittelyä niin oikeudenkäyntiväittämäni kuin koko pääkäsittelyn osalta. Oikeudenkäyntiväittämän osalta todistajiksi haluan
1. Heino Virran Haukiputaalta ja
2. Arto Ranta-Ylitalon Kannuksesta.
Mikko Kovalaisen asiassa haluan todistajiksi
1. Seppo Heikkisen Suomussalmelta. Seppo todistaa avioimien asiakirjojen väärentämisen ja Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäytön,
2. Kaisa Suomalaisen Espoosta todistaa avoimien asiakirjojen väärentämisen ja Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärin käytön,
3. Heli Wikströmin Helsingistä todistaa avioimien asiakirjojen väärentämisen,
4. Aino Jääskeläisen Tampereelta todistaa avoimien asiankirjojen väärentämisen ja luottamusmiesaseman väärinkäytön,
5. Pentti Heikkisen Suomussalmelta Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäytön.
6. Kimmo Lampolan Lammilta todistaa Mikko Kovalaisen kiristyksen.
7. Kansanedustaja Esa Lahtelan, joka todistaa Mikko Kovalaisen kiristyksen.
8. Reino Niskasen Helsingistä, jka todistaa Mikko Kovalaisen asiakirjaväärennöksen
9. Reijo Lindströmin Vantaalta, joka todistaa Mikko Kovalaisen asiakirjaväärennöksen
Todistajia voidaan kuulla myös puhelimitse. Todistajien määrä saattaa lisääntyä vielä merkittävästi.

Lisäksi on olemassa lukuisia Mikko Kovalaisen toimintaan kohdistuneita vakuutuspetosepäilyjä sekä muita rikoksi epäiltäviä tekoja, jotka ovat selvittelyn kohteena. Ilmoitan niistä tarkemmin ensi tilassa.

Ahon tapana on selvittää asiat perusteellisesti ja esittää asioista kiistattomat todistusaneistot sekä esittää vedenpitävä juridinen argumentointi asioille. Rovaniemen hovioikeuden on harkittava asian palauttamista takaisin käräjäoikeuden käsittelyyn perusteellisen rikostutkinnan kautta.

On syytä epäillä, että Espoossa rikostutkinnat eivät ole edenneet asiallisesti johtuen siitä, että Mikko Kovalainen on onnistunut järjestämään asiat niin, että epämääräisillä keinoilla hankkimansa talon ostajaksi on löytynyt rikosylikomisario Terho Mäki.

Liitteenä todistusaineisto Mikko Kovalaisen väärentämästä asiakirjasta Malagalla. Kaisa Suomalainen, Reino Niskanen ja Reijo Lindström eivät ole koskaan käyneet Malagalla eivätkä he myöskään koskaan ole olleet yhtäaikaa saapuvilla niin, että olisivat voineet allekirjoittaa ko. asiakirjan. On syytä epäillä, että kaikkien nimet on väärennetty asiakirjaan.

Ahon mielestä on yhteiskunnan varojen väärinkäyttöä käydä oikeutta asioista, jotka poliisi on jättänyt tietoisesti ja tarkoituksellisesti tutkimatta ja selvittämättä näin valtavan laajassa rikosvyyhdessä. Lähetän tämän aineiston niin keskusrikospoliisille kuin oikeuskanslerillekin tiedoksi ja toimenpiteitä varten. Omassa lausumassaan Mikko Kovalainen ilmoitti haluavansa rikostutkintoja. Se on ainoa asia mihin Aho yhtyy Kovalaisen lausumassa.

Erkki Aho
Erkki Aho
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 4. joulukuuta 2008

Korkeimman oikeuden lainvastaisuudet jatkuvat








Palautin 16.10.2008 Korkeimman Oikeuden perustelemattoman päätöksen nro 2198 takaisin Korkeimpaan oikeuteen uudelleen ratkaistavaksi. Lähetin purkuhakemuksia koskevan aineiston suoraan Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelolle.

Purkuhakemuksen loppuun kirjoitin seuraavan kappaleen:

Palautan päätöksen H2007/1545 takaisin Korkeimpaan oikeuteen uudelleen ratkaistavaksi Suomen lain ja EU:n Ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla eli päätös on perusteltava lain mukaisesti. Pyydän ettei asian käsittelyyn käytetä yhtä pitkää aikaa kuten nyt käytettiin, koska aineisto on selkeä ja kiistaton. Tein edellisen purkuhakemuksen 16.7.2007 ja sain KO:n lainvastaisen päätöksen 13.10.2008. Pyydän lainmukaista käsittelyä ilman aiheetonta viivytystä.
Kalajoella 16.10.2008 Erkki Aho

Korkeimman oikeuden päätös 01.12.2008 nro 2597 diaarinumero H2008/220
Ratkaisun on esitellyt esittelijä Tero Mikkola ja asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Möller, Lehtimaja ja Bygglin.

Ratkaisussa lukee: Aho ei ole esittänyt hakemuksensa tueski sellaisia perusteita, joiden johdosta Korkeimman oikeuden päätös voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännösten nojalla poistaa tai purkaa. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
Hakemus asiakirjoineen palautetaan Aholle.

Kommentti ratkaisuun: Ratkaisu on edelleen Suomen perustuslain, oikeudenkäymiskaaren ja EU:n Ihmisoikeussopimuksen vastainen. Lisäksi kaikki ratkaisuun osallistuneet esittelijäneuvokset olivat esteellisiä käsittelemään asiaan.
Minun on jälleen kerran palautettava Korkeimman oikeuden päätös asian- ja lainmukaiseen käsittelyyn.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

DVD-dokumentti YouTubessa

1. Hätähuuto Suomesta



2. SSP-sopimus



3. Toimialarationalisointi



4. Saattohoitajat



5. Oikeudenkäynti tietämättämme



6. Rikolliset konkurssit



7. Rikoksia ei tutkita



8. Ahojahti

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 2. joulukuuta 2008

Hanurista tempaistu Raahen käräjäoikeuden päätös













Muuan oikeustieteen kandidaatti perehtyi minulle annettuun Raahen käräjäoikeuden päätökseen ja aineistoihin, joilla päätös on tehty. Juristin kommentti oli, että päätös on hanurista tempaistu. Olen itsekin analysoinut päätöstä tarkasti ja tehnyt siitä kirjalliset kommentit. Pystyn todistamaan päätöksen tahalliset virheet. Olen lähettänyt tiedot asioista tiedotusvälineille, perustuslakivaliokunnan jäsenille, istuvalle tuomarille, oikeusministerille sekä poliisiministerille. Olen tehnyt asioista rikostutkintapyynnön poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle ja kantelut oikeuskansleri Jaakko Jonkalle.

Oikeuskäsittelyä oli kuulemassa kolme ulkopuolista henkilöä, jotka kaikki voivat todistaa oikeudenkäynnin tarkoitushakuisuuden. Erikoista on se, että valmisteluistunnossa kaikki oli riidatonta. Syyttäjän olisi pitää vetää syyte pois, mutta näin ei tehty. Oikeudenkäyntiväitettäni ei käsitelty asianmukaisesti. Todistusaineistostani noin 80 prosenttia jätettiin oikeuden pääkäsittelyssä ottamatta huomioon, täysin lainvastaisesti käräjäoikeuden tuomarin toimesta. Oikeustieteen kandidaatin näkemys on se, että esittämäni todistusaineisto olisi tullut käsitellä asianmukaisesti. Minulla olisi pitänyt olla oikeus todistaa epäilemani asiat oikeudessa todeksi. Näin ei annettu tehdä. Lisäksi todistajaani ei kuultu todistajana. Voidaan kysyä, oliko oikeudenkäynti oikeudenmukainen? Kaikesta näki ja aisti sen, että käräjäsalin ulkopuolella oli tehty päätös siitä, että Erkki Aho tuomitaan Raahen käräjäoikeudessa keinoja kaihtamatta ja laista piittamatta. Varatuomari ja entinen nimismies sanoi, että Aho on astunut liian isoille varpaille. Raahen käräjäoikeuden päätöksestä valitetaan hovioikeuteen.

Totuuden voi nähdä nettisivuiltani, kirjastani ja DVD-dokumentista «Mayday From Finland». Nämä ovat Suomen viranomaisille todistusaineistoineen vaikeita julkaisuja. Nettisivustoani vastaan suoritetaan jatkuvasti voimakkaita hyökkäyksiä ja siksi sivujen ylläpitäminen on jo kohtuuttoman vaikeaa. Myös kirjani ja elokuvani koetaan kiusalliseksi todistusaineistoksi. Minulta jopa on estetty asioiden esittäminen Kalajoen kaupunginvaltuustolle virallisessa kokouksessa, vaikka valtuusto itse on sellaista selvitystä vaatinut.

Suomi ei ole oikeusvaltio. Suomi on saanut huomatuksen YK:n ihmisoikeuskomitealta siitä, että poliitikot puuttuvat oikeuslaitoksen toimintaan. Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutiset- lehdessä, että oikeuslaitos on alistettu poliittiseen valvontaan. Oikeuden väärät päätökset minua kohtaan ovat valtion hallinnon tavoite hiljentää minut ja julkisesti leimata minut epäluotettavaksi ja epäuskottavaksi. Tiedän olevani oikeassa. Eräs oikeustieteen tohtori on todennut, että "en ole Erkki Ahon juridisessa argumentoinnissa ja todistusaineistossa virheitä havainnut".
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Syyte kevyellä pohjalla





Raahen käräjäoikeuden välipäätöksiä 21.8.2008
Varatuomari Mikko Kovalainen on tehnyt rikostutkintapyynnön 20.12.2007 Erkki Ahon nettipäiväkirjan kirjoituksesta 26.4.2007 ja hän on vaatinut rangaistusta Aholle törkeästä kunnianloukkauksesta.

Syyttäjä Esa Mustonen nosti syytteet asiassa Erkki Ahoa vastaan rikostutkinnan perusteella. Tutkinnanjohtajana asiassa oli Ylivieskan poliisi Raimo Ollila.

Lisäksi varatuomari Mikko Kovalainen vaati Erkki Ahon irtainta omaisuutta hukkaamiskieltoon ja vakuustakavarikkoon 4000 euron + korot määrästä. Varatuomari Mikko Kovalainen vaati Erkki Ahoa maksamaan tämän hakemuksen tekemisestä 480 euroa laillisine korkoineen. Varatuomari Mikko Kovalainen vaati Erkki Aholle myös mielentilatutkimusta.

Raahen käräjäoikeus käsitteli asiaa torstaina 21.8.2008 valmisteluistunnossa ja hylkäsi varatuomari Mikko Kovalaisen vaatimukset hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta. Myös Kovalaisen vaatima Ahon mielentilatutkimus sai Raahen käräjäoikeudelta hylkäävän päätöksen. Raahen käräjäoikeus ei suostunut myöskään oikeuskäsittelyn siirtoon, jota varatuomari Mikko Kovalainen oli vaatinut.
Varatuomari Mikko Kovalainen ei ilmestynyt valmisteluistuntoon lainkaan.

Syyttäjä Esa Mustosen syyte

Syytteen teonkuvauksen mukaan Aho olisi syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen nettipäiväkirjassaan kolmessa eri virkkeessä, jotka syyttäjä on maininnut syytteessä. Ensimmäisen kohdan mukaan Aho olisi todennut, että Kovalainen on väärentänyt avoimia valtakirjoja. Toisen kohdan mukaan Aho olisi todennut, että on syytä epäillä Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin. Kolmannessa kohdassa Aho väittää Kovalaisen lainanneen rahaa päämieheltään ja jättäneen ne maksamatta. Syyttäjä katsoo kaikkien näiden toteamusten täyttävän törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Syytteen sanamuodon perusteella on ymmärrettävissä, että syyttäjä on katsonut kunnianloukkauksen tapahtuneen nimenomaan lain 24 luvun 9 §:n 1 kohdan tarkoittamalla tavalla, mutta törkeäksi teon tekee se, että se on ollut joukkotiedotusvälineen kautta lukuisten ihmisten saatavilla. Syyttäjä ei ole esittänyt kuitenkaan mitään sellaisia lakiin perustuvia syitä, jotka osoittavat teon kokonaisuudessaan törkeäksi.



Erkki Aho esitti kaikkiin kolmeen syytteen kohtaan aukottomat todistusaineistot, joita myös syyttäjä Esa Mustonen piti riidattomina.

Mikko Kovalainen on itse tunnustanut todistusaineiston mukaan väärentäneensä avoimia asianajovaltakirjoja sekä lainaneensa päämieheltään rahaa. Rahanlainauksista todisteena on myös pankkitosite ja oikeuden päätös. Samoin esitetyt oikeudenkäyntitapaukset Mikko Kovalaisen hoitamina olivat asiakirjanäyttöjen ja kuulustelukertomusten mukaan sellaisia, että niiden perusteella Erkki Aholla oli perusteltu syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin. Myös todistajat voivat todistaa asian.

Asian pääkäsittely on 2.9.2008 klo 9.00 Raahen käräjäoikeudessa.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Poliisille rökäletappio numeroin 10 - 0






Kansanedustaja Timo Soini pyysi minua selvittämään laajaa rikosvyyhtiä Suomussalmella. Olen käynyt siellä useita kertoja selvittämässä entisen Hyrynsalmen nimismiehen Vesa Juntusen ja asianajajana esiintyneen Mikko Kovalaisen toimia. Lähetin asiasta useita selvityspyyntöjä poliisiviranomaisille, mutta mitään ei tapahtunut. Rikokset olivat mielestäni jutussa kiistattomat, mutta ne oli jostain syystä jätetty selvittämättä. Eräs sellainen asia oli avointen asiakirjojen allekirjoitusten oikeellisuuden tutkiminen. Kun huomasin, että allekirjoitukset ovat aivan erilaiset kuin oikeat allekirjoitukset, niin varmistutin ne asianomaisilta henkilöiltä. He sanoivat, että avoimissa asianajovaltakirjoissa allekirjoitukset eivät ole heidän kirjoittamiaan. Niillä asiakirjoilla asioita oli hoidettu heidän tietämättään. Koska poliisi ei „eväänsä väräyttänyt“ asioiden tutkimiseksi, niin kerroin havainnoistani tässä nettipäiväkirjassani. Asianajajana esiintynyt Mikko Kovalainen löytyi Tallinnasta. Hän teki „vastalahjana“ minusta rikostutkintapyynnön kunnianloukkauksesta.

Erikoinen rikostutkinta

Sain Kalajoen poliisilta Harri Rahkolalta kutsun kuulusteluihin. Minä ilmoitin jo etukäteen, että Kalajoen poliisi Harri Rahkola on esteellinen tutkimaan asiaa samoin kuin Ylivieskan poliisi Raimo Ollila on esteellinen olemaan tutkinnanjohtajana. Vastalauseisiini ei ylemmän poliisijohdon taholta reagoitu asiallisesti, vaan minulle ilmoitettiin, että Oulun lääninhallituksen poliisiosaston mukaan ko. poliisit voivat toimia tutkijana ja tutkinnanjohtajana.

Kun menin Kalajoen poliisiasemalle poliisi Harri Rahkolan kuulusteluun, niin Rahkola sanoi minulle ensimmäiseksi: "Taas kunnianloukkaus". Kuulustelu oli „niin sisältä, syvältä ja pimiästä“ kuin olla voi. Havaitsin kuitenkin kuulustelujen kuluessa mikä on kupletin juoni. Tavoitteena oli saada kansliapäätös ilman oikeudenkäyntiä. Siksi tutkinta tehtiin mahdollisimman huonosti.

Kuulustelujen jälkeen protestoin voimakkaasti kuulusteluja ja niiden tasoa. Esitin selkeät vaatimukset tutkijan ja tutkinnanjohtajan vaihtamiseksi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Sain loppulausunnon tekemistä varten Mikko Kovalaisen kuulustelukertomuksen. Huomasin, ettei rikoksia halutakaan tutkia ja selvittää. Mikko Kovalaisen kuulustelukertomuksesta minulle jäi tällainen mielikuva: "Hei Mikko, mitä sulle kuuluu?"

Loppulausunnossani vaadin, että KRP tutkii käsialanäytteet ja edelleen esitin väitteen tutkijan ja tutkinnanjohtajan esteellisyydestä. Syyttäjä määräsi asiassa uudet kuulustelut. Tällä kertaa valmiit kysymykset olivat jo asiaan liittyviä. Edelleenkin tutkijana ja kuulustelijana asiassani oli vastalauseistani huolimatta Harri Rahkola. Jätin edelleen kuulustelupöytäkirjaan maininnan kuulustelijan esteellisyydestä. Kuulustelujen jälkeen Harri Rahkola halusi osoittaa, että virkamerkki korvaa ammattitaidon. Hän otti minulta sormien ja kämmenten jäljet ja otti runsaasti valokuvia minusta ikäänkuin suurrikollisesta. Ehkä hän nautti tällaisesta toiminnasta, vaikka esittikin epäilyksensä joutumisesta eläkkeelle.

Tutkinnanjohtaja Raimo Ollila oli pyytänyt Suomussalmen asiassa lausunnon Suomussalmen poliisilta Pekka Piipolta, joka on Harri Rahkolan kurssikaveri. Ylikonstaapeli Pekka Piippo oli tehnyt asiassa 11.1.2008 tutkimattajättämispäätöksen 6740/S/10291/03. Kun sain tuon päätöksen Paavo H:lta (asianomainen), niin tein asiasta rikostutkintapyynnön. Sisäasiainministeriön poliisiosasto määräsi asiassa Oulun lääninhallituksen poliisosaston tutkimaan niin Kalajoen, Ylivieskan kuin Suomussalmen poliisin toiminnan.

Kirjeenvaihtoa Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaan kanssa

Ensimmäinen kirjeeni Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaalle löytyy netissä tästä osoitteesta:
Vastaus Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaalle
http://www.promerit.net/tiedoksi.asianomaisille.htm

Toinen kirjeeni poliisipäällikkö Petri Oulasmaalle löytyy tämän päiväkirjan liiteosastosta:
L10 (29.2.2008)
http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=652

Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaa vastasi minulle 28.2.2008 klo 21:14 seuraavasti:
ERKKI AHO:
Olen kuullut kirjeenne johdosta Raimo Ollilaa ja Harri Rahkolaa. Heillä ei ole erityistä lisättävää siihen, mitä he ovat aiemmin asiasta esittäneet. Myös omalta puoleltani viittaan tammikuisessa kirjelmässä esittämääni.
Petri Oulasmaa
TIEDOKSI / Oulun lääninhallitus, poliisiosasto, Jorma Kreus

Erkin kommentti ja johtopäätökset

Poliisipäällikkö Petri Oulasmaa ei vastannut kysymyksiini. Olin pyytänyt häneltä niitä asiakirjoja, joihin Raimo Ollila ja Harri Rahkola vetoavat, kun väittävät, että he eivät ole esteellisiä. Heillä on todistustaakka asioissa. Tällaisia asiakirjoja poliisipäällikkö, eivätkä poliisit halunneet esittää. Poliisi siis yllätettiin „housut kintuissa“. Poliisi kärsi nyt tässä ottelussa 10-0 rökäletappion.

Ne asiakirjat, jotka poliisipäällikkö ja poliisit olisivat voineet esittää ovat:
1. Ylivieskan entisen poliisipäällikön Kaarlo Similän väärä lausuma Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassani
2. Valtiosyyttäjä Christer Lundströmin ja apaulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen totuudenvastainen päätös asiassani
3. Ylivieskan käräjäoikeuden totuudenvastainen päätös asiassani, jossa Ylivieskan entinen poliisipäällikkö Kaarlo Similä antoi väärän lausuman.

Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksestä vastasi käräjätuomari Ulla-Maija Viitavuori, jolle oikeudenistuntoni oli joko hänen elämänsä ensimmäinen tai ensimmäisiä. Siis täysin kokematon ja täysin syyttäjän johdateltavissa oleva tuomari. Hän teki oikeudenistunnossa oikeudenkäyntivirheitä, kun hän ei valvonut sitä, että minun todistajani kutsutaan oikeudenistuntoon. Oikeudenkäynti oli muutoinkin erikoinen. Ylivieskan käräjoikeuden laamanni Kuurinmaa-Myllyniemi yritti kaikin keinoin suojella nuorta ja kokematonta käräjätuomaria. Laamanni yritti estää minulta muun muassa nimikirjaotteen saamisen. Sain sen kuitenkin Rovaniemen hovioikeuden painostuksen avulla. Nimikirjaote kertoi minulle paljon tuomari Ulla-Maija Viitavuoren kokemuksesta ja ammattitaidosta.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)