Kirjallinen kysymys ministereille

Sovin tänään kansanedustaja Pirkko Mattilan kanssa että hän kysyy kaksi kirjallista kysymystä asianomaisilta ministereiltä. Tässä ensimmäinen kysymykseni kansanedustajalle esitettäväksi ministereille.

From: Erkki Aho

Sent: Saturday, March 7, 2015 7:29 PM

To: Mattila Pirkko

Cc: alopylitalo@gmail.com

Subject: oikeusjärjestelmän toimivuus

Tässä ensimmäinen kysymys

Oikeusjärjestelmän toimivuus

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä. Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.  Vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan 14500. Voidaanko puhua kansanmurhasta?

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisten ministerien vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi poliisi, syyttäjälaitos, oikeuslaitos ja laillisuusvalvonta ei ole havainnut mitään laitonta rikoksista puhumattakaan seuraavassa oikeustapauksessa?

Väliaikaiset konkurssipesänhoitajat, jotka eivät voi myydä kiinteää omaisuutta, myivät toisen omaisuutta omanaan konkurssisäännön ja maakaaren vastaisesti ja salasivat kaupanteossa 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja ilmoittivat keskeneräisen tilauskannan 15 miljoonaa markkaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Lisäksi toisen myyjän eli Kera Oy:n varatoimitusjohtaja oli ilmoittanut kansanedustaja M.K:lle, joka oli ostavan yhtiön hallituksen puheenjohtaja, että yhtiö oli markkinoilta poistettavien listalla. Kansanedustaja M.K. salasi tiedon ostajilta. Lisäksi ostajien joukossa oli Kera Oy:n luottomies junailemassa kauppoja ostajan puolelta niin, että hän teki muiden ostajien tietämättä sopimuksen Kera Oy:n kanssa, että Kera Oy:tä ei tulla käyttämään rahoittajana tehtävässä kaupassa. Hän salasi tämän sopimuksen muilta ostajilta. Lisäksi hän väärensi yhtiön pöytäkirjat kansanedustajan kanssa yhtiön rekisteröintiä varten.

Kaupanvahvistajaksi on merkitty tuleva syyttäjä, joka kauppakirjan allekirjoittajan mukaan kaupanvahvistajana ei ollut paikalla kun kauppakirjat allekirjoitettiin. Lisäksi kaupanvahvistajan kutsuma todistaja todistaa ettei hän on ollut paikalla kun kauppakirjat allekirjoitettiin.

Kauppakirjat tehtiin kaupanvahvistaja-asetuksen vastaisesti. Kauppa oli myös kauppalain vastainen. Kauppa täyttää törkeän petoksen tunnusmerkistön.

Konkurssipesä haastoi takaajat oikeuteen, mutta käräjäoikeus ei lähettänyt haasteita tiedoksi asianosaisille. Oikeudessa asianosaisia edusti heidän tietämättään ja ilman valtakirjoja asianosaisille täysin tuntematon asianajaja, joka kertoo, ettei hän ole koskaan edes keskustellut puhelimessa asianosaisten kanssa. Käräjäoikeus siitä huolimatta teki asiassa päätöksen, vaikka asianosaiset eivät olleet saaneet haastetta tiedokseen.

Konkurssipesä purki kauppasopimukset. Kun kaupat purettiin, niin takaukset raukesivat. Loppuselvitystä ei kuitenkaan tehty, vaan konkurssipesä haki yrityksen konkurssiin väärillä tiedoilla, sillä kaupat oli purettu eikä takaukset enää olleet voimassa. Lisäksi takaajat olivat maksaneet takaussummaa yli miljoona markkaa joten senkään vuoksi täyttä takaussummaa ei voitu hakea konkurssisaatavana. Konkurssi oli siis haettu väärillä tiedoilla. Konkurssiasiassa oli käräjäoikeudelle antanut asianosaisten tietämättä lausuman ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja varatuomari P.P. Hän on tunnustanut tekonsa. Lisäksi konkurssipesä oli antanut ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman käräjäoikeudelle konkurssiasiassa konkurssiin haettavan puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Konkurssi oli siis varmasti laiton.

Asianajaja A.K. pyysi valtakirja asiaosaisilta, koska hänen mielestään konkurssi oli laiton. Valtakirjat saatuaan hän jätti valituksen tekemättä hovioikeuteen. Näin asianosaisilta meni puheoikeus asiassa. Asianajaja on tunnustanut tekonsa.

Asianosaiset ovat tehneet asiassa ainakin 24 rikosilmoitusta paikalliselle poliisille, saman verran KRP:lle ja kanteluita valtakunnansyyttäjävirastolle sekä laillisuusvalvojille kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta mikään viranomainen ei huomannut asioissa mitään laitonta tai rikollista. Lisäksi oikeuslaitos on ollut täysin sokea rikolliselle toiminnalle eikä ole ottanut vastaan todistusaineistoa eikä kuullut todistajia eikä antanut suullista oikeudenkäyntiä ylemmissä oikeusasteissa. Oikeusprosessit eivät missään oikeusasteessa ole täyttäneet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereitä. Lisäksi Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa suomalainen tuomari on estänyt suomalaisilta tässä asiassa oikeudensaannin.

Kun varatuomari P.P. antoi väärän lausuman käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus oli sen perusteella tehnyt väärän konkurssipäätöksen niin puretun kaupan takaukset astuivat voimaan. Takaajat haastettiin jälleen oikeuteen, mutta heitä edusti heidän tietämättään asiassa varatuomari P.P. Joka oli antanut konkurssiasiassa väärän lausuman käräjäoikeudelle asianosaisten tietämättä ja ilman heidän valtakirjojaan. Lisäksi asiaa kysyttiin uuden konkurssipesän hoitajilta jotka antoivat käräjäoikeudelle lausuman asianosaisia kuulematta ja ilman heidän valtakirjojansa.

Kun takaukset astuivat jälleen voimaan, niin konkurssipesähoitajat tekivät kolmen takaajan kanssa sopimuksen takausten maksamisista. Tällöin takaukset muuttuivat kaikilta pääluvun mukaisiksi, mutta konkurssipesänhoitajat pitivät kahden takaajan osalta voimassa ulosotossa koko takaussummaa.

Konkurssipesänhoitaja haki asianosaisen ja tämän vaimon velallisen epärehellisyydestä oikeuteen Meritapankin nimissä Meritapankin pankinjohtajan tietämättä asiasta. Asianomainen tuomittiin velallisen epärehellisyydestä ehdottomaan vankeuteen saatavan perusteella, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan. Tuomio muutettiin ehdonalaiseksi.Syyttäjänä asiassa oli kaupanvahvistajana toiminut syyttäjä.

Konkurssipesänhoitaja pyysi asianosaista lopettamaan asioiden penkomisen ja maksamaan hänelle 10 000 markkaan, niin hän ei hae asianosaista konkurssiin. Asianosainen sanoi, ettei hän maksa eikä lopeta asioiden penkomista. Niin konkurssipesänhoitaja haki asianosaisen henkilökohtaisen konkurssiin todellisuudessa väärän päätöksen perusteella. Syyttäjänä asiassa toimi kaupanvahvistajana toiminut syyttäjä. Tämän jälkeen konkurssipesänhoitaja teki itse elämälleen oman lopullisen ratkaisun.

Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvonta huomaa asiassa mitään laitonta tai rikollista. Lisäksi oikeusavustaja on kieltänyt antamasta oikeusapua asianosaiselle ja asianajajat ovat kieltäytyneet tekemästä tuomioiden purkujen hakemista johtuen siitä, että rikoksissa on mukana niin isokenkäisiä. Korkein oikeus ei ole purkanut päätöksiä, koska tuomionpurkujen hakija ei ole oikeudenkäymiskaaren edellyttämä lakimies. Lisäksi ulosottoviranomainen on perinyt rikollisesti aikaansaatuja saatavia tietoisena siitä, että ne on saatu aikaan rikollisesti.

Miten poliisiministeri ja oikeusministeri toimivat asiassa niin, että oikeus asiassa toteutuu ja todelliset syylliset joutuvat vastuuseen ja rikoksen kohteeksi joutuneet saavat oikeutta ja heille korvataan heidän taloudelliset vahingot ja mittaamattomat henkiset kärsimyksensä täysimääräisenä korkoineen?

Helsingissä 09.03.2015

Kansanedustaja Pirkko Mattila (ps)