Metsäkartellista 51 miljoonan euron sakot

Markkinaoikeuden ratkaisu
http://www.oikeus.fi/markkinaoikeus/48899.htm

Kartelli kohdistui n. miljoonaan metsänomistajaan

Suomessa on noin 320 000 yksityismetsälöä. Koska erilaiset yhteisomistusmuodot ovat varsin yleisiä, on laskettu, että maassamme on noin 633 000 yksityistä metsänomistajaa. Jos mukaan lasketaan kaikki yli kahden hehtaarin suuruiset tilat, on metsänomistajien lukumäärä noin miljoona. Toisin sanoen, noin joka viides suomalainen omistaa metsää. Heillä kaikilla on oikeus vahingonkorvaukseen kartellin johdosta. Siis miljoona suomalaista voi nostaa vahingonkorvauskanteen metsäyhtiötä vastaan. Nyt on selvitettävä miten asiassa tulee toimia.

Metsäkauppa Karjalan tasavallan kanssa (päiväkirjasta poimittua)

18.12.1996 tein ITC Finland Oy:n toimitusjohtajana Karjalan piirihallinnon kanssa erittäin suuren metsäkaupan, yli 300 000 kuutiota puuta.
22.01.1997 kävin Markku Maijalan kanssa neuvottelut ja sovimme siitä, että hän tulee meidän palvelukseen 1.2.1997 hoitamaan metsäkauppa-asioita Karjalaan.
23.02.1997 Olen valmistautumassa Venäjälle lähtöön. Rajalla Vartiuksessa olemme n. kolmen aikaan. Pysähdymme Kostamuksessa. Rajalta Kalevalaan matka kesti n. 5 tuntia. Menimme nukkumaan ”hotellin” huoneisiin. Huoneissa oli lämpöä 12 C astetta. Oli tämäkin kokemus.

24.02.1997 Aloitimme neuvottelut kello 11 Suomen aikaa. Neuvottelut katkesivat kuitupuuongelmaan. Tämä oli minulle erittäin suuri pettymys. Stanislav Titarenko oli Raisio Engengeering Oy:n vastapuoli neuvotteluissa. Karelvneshtorgin edustajalla Serafin Juzhanovilla oli aivan ihmeelliset käsitykset hintatasosta. On todennäköistä, että lahjuksia olisi pitänyt käyttää. En esittänyt sitä mahdollisuutta Richard Rienstralle.
20.02.1997 Jatkoimme neuvotteluta Kalevan piirijohtaja Oiva Mäkelän kanssa. Allekirjoitimme pöytäkirjan Kalevan piirin, Raision Engengeering ja ITC Finland Oy:n kesken. Palatessa joudumme vedättämään pikkubussiamme traktorilla n. 40 kilometriä, koska tuli suvilumi ja tiet pehmeni. Saimme apua eräästä maalaistalosta, jossa karja oli alakerrassa ja ihmiset asuivat yläkerrassa. Kanat hyppelivät pirtin pöydällä. Talossa oli kuitenkin Belarus-traktori. Isäntä lähti emännän määräyksestä auttamaan suomalaisia. Neuvot kysyimme myös kahdelta naiselta, jotka tulivat kerjäämään meiltä ruokaa. Armeijalta emme saaneet apua, koska heillä eivät puhelimet toimineet ja polttoainetta ei ollut. Olimme yöllä rajalla noin kello yksi.

01.03.1997 Eilen oli pääuutinen Karjalan tilanne. siellä syödään jopa koiria ruuaksi.
05.03.1997 Illalla uutinen Segezhan tehtaasta. Se oli uutisen mukaan jäätynyt ja 3000 ihmistä oli jäänyt työttömäksi. Todellinen syy oli kokonaan toinen.
12.05.1997 Lähdin aamulla Kokkolaan ja sieltä edelleen Helsingin kautta Petroskoihin. Tulin taksilla Pohjola hotelliin. Oiva Mäkelä ja autonkuljettaja Jura olivat jo siellä.
13.05.1997 Heräsin kahdeksan aikaan. Kävimme tapaamassa rakennusministeri Matrosovia, joka esitteli Petroskoin mallitaloprojektin.
14.05.1997 Ryhdyimme työhön yrityksen perustamiseksi. Jouduimme maksamaan Ympäristöministeriölle, Sisäministeriölle, Ulkoministeriölle, konsulttitoimistolle jne. Rahastajista ei ollut pulaa.
26.05.1997 Olin Kuhmossa yötä. Taksi tuli hakemaan minut kuuden aikaan. Olimme Kostamuksessa hotelli Fregatissa 8.45. Kostamuksessa menimme avaamaan ruplatiliä. Meillä ei ollut yhtiöjärjestystä, koska Eduardin auto oli mennyt rikki ja Oiva oli jättänyt yhtiöjärjestyksen Eduardin autoon. Pankinjohtaja sanoi, ettei voi avata ruplatiliä, koska ei ole yhtiöjärjestystä.

27.05.1997 Lähdimme ajamaan Oiva kanssa Petroskoita kohti. Lietmajärven jälkeen meitä tuli vastaan sininen mosse mäkisellä ja kuppaisella teillä erittäin lujaa väärää kaistaa. Kuolema oli parin sekunnin päässä. Ehdimme kuitenkin väistää. Sen jälkeen minulle ei heti tullut uni silmään.
28.05.1997 Menimme Petroskoissa pankkiin. Siellä oli poliisit luotiliivein varustettuna. Heidän piti saada pankinjohtajalta lupa, että voimme mennä pankkiin. Saimme kirjallisen luvan mennä seuraavaan kerrokseen, josta pankinjohtaja haki meidät. Kävin pitkän neuvottelun pankkitilin avaamisesta. Tämä oli pankin historiassa ensimmäinen tapaus, kun ulkomaalainen avaa tiliä pankissa. Emme voineet avata ruplatiliä, koska oli sellainen sääntö, että päivässä voi nostaa tai tallettaa korkeintaan 2000 markkaa. Parin kolmen tunnin suostuttelun jälkeen sain pankin pääkirjanpitäjän suostuteltua siihen, että hän ottaa 5000 markan talletuksen yhdellä kertaa eikä meidän tarvinnut käyttää kolmea vuorokautta 5000 markan tallettamiseen. Kävimme rakennusministeri Matrosovin luona. Sen jälkeen tapasimme varaulkoministeri Morosovin. Tämän jälkeen lähdin lentokentälle ja kotimatkalle. Kokkolan lentokentällä tapasin pääministeri Esko Ahon, joka lupasi täyden tuen hankkeelleemme.

09.06.1997 Nousin ylös kello 03.30 ja lähdin tehtaalle. Lähdin ajamaan kohti Vartiusta. Lähdimme Planoran edustajien kanssa kohti Kostamusta ja edelleen kohti Kalevalaa. Tie oli täynnä teräviä kiviä. Autosta puhkesi kaksi rengasta yhtä aikaa. Olimme päässeet Vuokkiniemeen asti. Sieltä yritimme järjestää renkaita Kostamuksesta. Se ei onnistunut. Illalla tuli Kostamuksesta mies autolla kertomaan että renkaita ei saa. Minä soitin Kalevalaan ja pyysin Oivaa järjestämään kyydin minulle. Planoran pojat jäivät Vuokkiniemeen. Minä olin Kalevalssa ennen puolta yötä.
10.06.1997 Heräsin hotellissa neljän aikoihin. Vessassa ei ollut paperia, Ei sitä kyllä tarvinnutkaan, sillä en eilen syönyt mitään koko päivänä. Kävimme verottajan luona laittamassa asiat kuntoon. Kävimme Kostamuksen tullissa laittamassa papereita kuntoon. Kostamuksesta pääsin linja-autoryhmän mukana Vartiukseen.

14.07.1997 Lähdin Richardin kanssa Petroskoihin. Lentokentällä oli Oiva Mäkelä vastassa.
15.07.1997 Kävimme pankissa Petroskoissa hoitamassa tiliasioita. Meidän piti käydä vielä notariaatin luona.
16.07.1997 Allekirjoitimme yksityiskohtaisemman puukauppasopimuksen. Petroskoissa meidän piti vielä hoitaa paperiasioita.
18.07.1997 Yhdeksän aikaan Kostamuksessa menimme pankkiin. Siellä todettiin, että kaikki asiapaperit eivät ole alkuperäisiä. Siksi tiliä ei voi avata. Tämä on rassaavaa. Menimme notariaatin luokse Kostamuksessa. Yhtiöjärjestyksessä on maininta, että yhtiöllä pitää olla pääjohtaja. Minä olin toimitusjohtaja. Siinäpä ongelma. Minä olin pettynyt, sillä jouduin tulemaan Kostamukseen vielä maanantaina uudestaan.

21.07.1997 Menin Kostamukseen. Saimme hoidettua kaikki paperiasiat. Hotelli Fregatissa tapasin Niskasen Jukan ja Ylitalon Alpon.
28.07.1997 Lähdin Helsingin kautta Petroskoihin. Petroskoissa kävimme tapaamassa ns. ”mafiapäällikkö” Ratenkoa. Kontupohjan tehtaan kanssa emme voineet tehdä kuitupuusopimusta. Turha käynti.
29.07.1997 Segezhassa pääsimme aloittamaan neuvottelut vasta kello 16, mutta sopimus syntyi nopeasti ruotsalaisten kanssa. Sopimukset muotoiltiin venäjän ja englannin kielelle. Keskusteluja kävimme ruotsiksi. Istuimme iltaa ruotsalaisten tehtaanomistajien kanssa. Huomasimme, että heillä oli suuri vaikeuksia jopa henkilökohtaisen turvallisuutensa kanssa.
31.07.1997 Kuudelta tuli Ari Moilanen, joka lähti Markku Maijalan kanssa kartoittamaan hakkualueita. Ljudmila haki metsäliput. Markku Maijala pääsee aloittamaan työt. Siltä ainakin tuntui.

01.08.1997 Soitin Oiva Mäkelälle tieverosta, mikä oli täysin järjetön. Kuljetuksille Segezhan tehtaille oli määrätty tievero viimeisille kilometreille.
05.08.1997 Menin illalla Kostamukseen. Olin Fregatissa yötä.
06.08.1997 Ljudmila kertoi, että meille varatut metsäpalstat oli annettu muille. Joku oli ilmeisesti käyttänyt lahjontaa hyväksi. Maijala ja Hassi tulivat neljän aikoihin.
12.08.1997 Soitin tullihallitukseen Koistiselle ja kysyin taustoja 350 000 markan pankkitakausvaatimukselle. Koistinen kertoi, että meidän taustoja on tutkittu ja on tultu tähän tulokseen. Järkyttävää toimintaa ja täysin lainvastaista.
15.08.1997 Oiva Mäkelä soitti ja kertoi, että ei ole saanut metsälupia, koska Stepanov on Moskovassa. Hän yrittää saada niitä Matrosovin kautta.

28.08.1997 Sain Oiva Mäkelän kiinni Pohjolahotellista Petroskoista ja hän sanoi tapaavansa Stepanovin tänään kello 15.30.
31.08.1997 Soitin Oiva Mäkelälle, joka kertoi, että Stepanov oli antanut määryksen, että Matrosov voi kolmen päivän kuluessa antaa metsäliput.
02.09.1997 Oiva Mäkelä soitti ja sanoi, että puukauppa-asia on selvä. Minun on mentävä Kalevalaan Markku Maijalan kanssa 10-12.9.1997.

06.10.1997 Markku Maijala soitti, että meidän metsäalueet ovat kaukana ja huonojen teiden takana. Emme voi ottaa sellaisia alueita. Oiva oli yllättynyt tilanteesta.
20.10.1997 Soitin Oiva Mäkelälle. Hän oli sopinut Gosmoplanin kanssa, että ensi keskiviikkona voidaan katsoa parempia metsäpalstoja ja silloin Markku Maijalan on oltava Kalevalassa.
31.10.1997 Soitin Markku Maijalalle. Hassi oli kertonut, että työluvat ovat Salakalla. Markku Maijala teki uudet laskelmat Venäjän puukaupoista.
05.11.1997 Pidimme Ricahrdin kanssa palaverin. Richard kertoi, että Alavieskan kunta, Kalevi Mattila ja Markku Koski eivät halua, että minä jatkan tehtaalla toimien. Richard esitti, että minun työsuhteeni päättyisi 31.1.1998 ja sen jälkeen siirtyisin konsultti tehtäviin. Ricahrd kertoi, että suomalainen yhteiskunta ei tule antamaan yhtään rahaa ITC Finland Oy:lle jos Erkki Aho jatkaa työskentelyä yrityksessä. Näin hänelle oli kerrottu.
Kysyin Suomessa metsäyhtiöltä kuitupuun vastaanotosta ja kaikki yhtiöt kieltäytyivät kaupanteosta ITC Finland Oy:n kanssa.

Näin päättyi ITC Finland Oy:n metsäkaupat Karjalassa.

Puukartelli ulottui myös Venäjän puolelle

Vuoden 1996 joulukuussa tein suuren 300 000 kuution metsäkauppasopimuksen Karjalan tasavallan Kalevalan piirin kanssa. Sitä ennen olimme käynnistäneet Jari Helmisaaren kanssa Tacis-projektin yhteistyössä Kalevalan piirin kanssa. Projektin nimi oli Kalevala-projekti. Sen tavoitteena oli henkilöiden kouluttaminen puutalorakentamiseen sekä konkreettiset toteutukset koulutuksen aikana. Projektin tuloksena Kalevalaan rakennettiin lastenkoti, lastensairaala ja kaksi kirkkoa sekä aloitettiin koulutusyhteistyö Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen kanssa. Toimin tuolloin ko. oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana. Järjestin Kalevalan nuorille mahdollisuuden tulla opiskelemaan Suomeen ja Kalajoelle. Jotta ensimmäiset viisi opiskelijaa pääsivät Suomeen, niin jouduin tallettamaan heidän jokaisen tilille 10 000 markkaa. Oppilaitoksella ei ollut tähän määrärahoja. Tähän mennessä näitä Kalevalan nuoria on ollut opiskelemassa Kalajoella jo parikymmentä. Tähän projektiin liittyen päätimme käynnistää laajamittaisempaa yhteistyötä molempia osapuolia hyödyttävällä kauppatoiminnalla. Me halusimme tuoda puuta ja viedä vastikkeeksi vedenpuhdistamoita, hakelämpölaitoksia jne. Projektin avulla halusimme kehittää Kalevalaa heidän omista tarpeistaan kehittämällä heidän ammattitaitoaan ja käyttämällä heidän omia raaka-aineitaan. Puu oli keskeisin kauppatavara. Olin tuolloin talotehdas ITC Finland Oy:n toimitusjohtajana ja tehdas olisi pystynyt käyttämään puuta suuret määrät samoin kuin alueen sahat.

Yrityksen perustaminen

Karjalan metsäkauppojen käynnistyminen vei odotettua kauemmin. Syynä näytti olevan Venäjän byrokratia. Näin aluksi luulin. Nyt totuus on minullekin selvinnyt, sillä Suomen metsäyhtiöitä epäillään puukaupan kartellista vuosina 1997-2004. Nyt vasta voin todistaa, että se ulottui myös Venäjän puolelle. Kilpailuvirasto epäilee Metsäliitto Osuuskunnan, UPM-Kymmene Oyj:n ja Stora Enso Oyj:n osallistuneen kiellettyyn hintayhteistyöhön ja tietojenvaihtoon tarkoituksenaan rajoittaa keskinäistä kilpailuaan raakapuun hankinnassa.

Kun tein tuon erittäin suuren 300 000 kuution puukaupan Karjalan tasavallan Kalevan piirin kanssa 18.12.1996 niin otin yhteyttä kaikkiin Suomen metsäyhtiöihin, jotka voisivat ostaa kuitupuuta. Kaikki kieltäytyivät ostamasta ITC Finland Oy:ltä kuitupuuta.
Karjalan puolelta edellytettiin, että kaupankäyntiä auttaisi, jos perustaisimme oman yrityksen Karjalaan. Näin päätimme tehdä. Perustimme ITC Russia nimisen yrityksen. Yrityksen perustaminen ei ollut helppo asia. Perustamisen yhteydessä täytyi maksaa 5-6:lle ministeriölle maksuja ja myös yhtiön nimenä olevasta Russia-sanasta piti maksaa ylimääräinen vero. Lisäksi yhtiöpapereita jouduttiin uusimaan, koska papereihin oli merkitty toimitusjohtajatitteli minulle. Venäjällä asemani tulkittiin pääjohtajaksi. Näin asiakirjat muutettiin. Luonnollisesti piti teettää pyöreä musta leimasin, jollaista Venäjällä käytetään virallisissa asiakirjoissa.

Osakepääoman maksaminen oli oma rituaalinsa. Osakepääoma oli 5000 markkaa. Lain mukaan silloin oli mahdollista maksaa vain 2000 markkaa päivässä. Olisin joutunut olemaan Petroskoissa kolme päivää osakepääoman maksamisen johdosta. Sain pankin pääkirjanpitäjän suostuteltua siihen, että osakepääoman maksaminen tapahtui samana päivänä kokonaisuudessaan.

Ihmettelin aluksi miksi pitää perustaa yritys Venäjälle, mutta nyt kun on selvinnyt tuo Suomen puunjalostusteollisuuden kartelli, niin ymmärrän asian. Yhtiö olisi ollut helppo saalis ”viholliselle” ja kilpailijan poistamiselle markkinoilta.

Ruotsin valtio menetti paljon rahaa

Koska emme saaneet myytyä kuitupuuta Suomeen, niin meidän oli pyrittävä myymään kuitupuu Karjalan tehtaisiin. Kävimme Petroskoissa 28.7.1997 tapaamassa ns. ”mafiapäällikkö” Ratenkoa.

Kontupohjan tehtaan kanssa emme saaneet sopimusta aikaan. Sitten oli vuorossa Segezhan tehdas, joka oli ruotsalaisten omistuksessa. Sopimus syntyi kivuttomasti ja selkeässä yhteisymmärryksessä. Vietimme illan ruotsalaisten johtajien kanssa ja keskustelimme tilanteesta. He kokivat tilanteen vaikeaksi ja jopa uhkaavaksi. He eivät uskaltaneet liikkua ilman henkivartijoita.

Kun olimme allekirjoittaneet sopimuksen, niin minulle tuli yllätyksenä tieto siitä, että Segezhan tehtaan ympärille noin 15 kilometrin päähän oli tullut tieveron perintä ja se oli niin korkea, ettei ollut liiketaloudellisesti kannattavaa viedä kuitupuuta Segezhan tehtaalle. Ruotsalaiset joutuivat luopumaan tehtaasta. He kärsivät satojen miljoonien tappiot Karjalan valtausyrityksestään. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että vastassa oli jollakin tavalla myös Suomen puukartelli, mikä esti ruotsalaistehtaan toiminnan. Mielestäni tämä oli selkeä ”mafian” toimenpide, jonka takana nyt voidaan epäillä olevan suomalaisten metsäyhtiöiden kartellin

Lisäksi minulle tuli yllätyksenä se, että Suomen tulli määräsi ITC Finland Oy:lle puhelimitse 350 000 markan pankkitakauksen ennen kuin saimme tuoda yhtään puukuormaa Suomeen. Kun tiedustelin syytä, niin minulle kerrottiin, että teidän taustat on tutkittu. Oliko tässä takana metsäyhtiöiden kartellin ja Suomen tullin yhteistyö?

Kostamuksen tullissa toiminta oli sujuvaa. He esittivät, että ottakaa konsulttiyhtiö huolehtimaan tulleista, niin silloin asiat sujuvat nopeasti ja sujuvasti. Konsulttiyhtiö rahasti tullauksesta pientä korvausta ja homma toimi. Epäilen, että kysymyksessä oli Venäjän mafian ja Venäjän tullin yhteistyö.

Ongelmia tuli myös metsäpalstojen saannissa. Meille tarjottiin kaikkein kaukaisimpia ja vaikeiden matkojen takana olevia metsäpalstoja. Me emme ottaneet niitä vastaan. On todennäköistä, että metsäpalstojen jakajat olivat saaneet rahaa Suomen puukartellilta. Muutoin en ymmärrä miksi meille tarjottiin huonompia metsäpalstoja kuin suurille metsäyhtiöille. Olin päättänyt, että emme sorru korruptioon. Siihen meillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet, sillä metsäkauppoja tekemässä minun mukanani oli myös Richard Rienstra, joka myöhemmin paljastui rahanpesijäksi. Rahaa Rienstroilla oli todella paljon. Rienstrojen yhden yhtiön New England International Surety Inc.:n taseen loppusumma oli 84 300 000 USA:n dollaria. Valitettavasti en tiennyt silloin näitä asioita. Muutaman muun Rienstrojen yrityksen taseen loppusummat olivat 50 000 000 USA:n dollaria.

Metsäyhtiöt ajoivat hintahäiriköt puumarkkinoilta

Näin Helsingin Sanomat otsikoi uutisen viikolla kolme tänä vuonna kertoessaan metsäyhtiöiden kartellista. Uutisen mukaan suurten puunjalostajien UPM:n, Stora Enson ja Metsäliiton metsäosastojen päälliköt ja heidän aluejohtajansa tekivät tiivistä hintayhteistyötä 1997-2004. Tieto on peräisin 108-sivuisesta puukartelliraportista, mikä julkistettiin 16.1.2007. Kilpailuvirasto ryhtyi tutkimaan metsäyhtiöiden mahdollista hintayhteistyötä kolme vuotta sitten, kun UPM otti yhteyttä kilpailuvirastoon. Kilpailuvirasto esittää Stora Ensolle 30 miljoonan euron ja Metsäliitolle 21 miljoonan euron sakkoa. UPM:ltä ei vaadita mitään, sillä se vasikoi tiedot viranomaisille. Kilpailuviraston raportin mukaan suurten konsernien johtajista Metsäliiton pääjohtaja Antti Oksanen tiesi parhaiten yhteispelistä, sillä osuuskunnan metsäpäällikkö Markku Melkko piti vuorineuvoksen tapahtumien ajan tasalla. UPM:n toimitusjohtaja Juha Niemelä keskusteli puun hinnoista etupäässä metsäyhtiöiden etujärjestön Metsäteollisuus ry:n kokouksissa. Kilpailuviraston selvityksessä raskaimmat todisteet esittävät UPM:n metsäpäällikkö Vainio ja aluejohtaja Saarimaa.

Mielestäni asioiden selvitys on jäänyt puolitiehen. Tämä osoittaa selkeästi sen, että suurten yhtiöiden asioihin ei puututa muuten kuin niiden oman ilmoituksen perusteella. Miksi asioita ei ole selvitetty perinpohjin, vaikka minä ilmoitin kilpailuvirastolle asioista? Jos kilpailuvirasto on katsonut, että asia ei kuulu heidän toimivaltaansa, niin heidän olisi pitänyt lain mukaan siirtää asia sille viranomaiselle, joka on toimivaltainen asiassa. Kilpailuviraston selvityksen perusteella minulla on hyvä syy uskoa, että Ruotsin valtio ja Erkki Aho katsottiin hintahäiriköiksi, mitkä piti poistaa puumarkkinoilta.

MTK:n tiedote
http://www.mtk.fi/mtk/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotteet2009/marraskuu/fi_FI/puukauppakartelli/