perjantai 17. elokuuta 2018

Hovioikeuden tuomareille vastattavaksi ja oikeuskanslerille tiedoksi ja toimenpiteitä varten




Virkamiehen tulee vastata kansalaisen kysymykseen kohtuullisen ajan kuluessa eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan. Kohtuullinen aika on n. 14 päivää. Olen pyytänyt Rovaniemen hovioikeuden tuomareita vastaamaan minulle päätöksen Nro 261 antamispäivä 13.08.2018 Diaarinmero R 18/467. Suomen Perustuslain 21 §:n mukaan kansalaisen tulee saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Rovaniemen hovioikeuden mukaan asiassani ei ole painavaa syytä jatkokäsittelyluvan myöntämiseen. Kysyn ja pyydän vastaamaan mikä on painava syy, jos tämä ei ole ole painava syy:

From: Erkki Aho
Sent: Thursday, August 16, 2018 3:43 PM
To: kirjaamo@okv.fi
Cc: rovaniemi.ho@oikeus.fi
Subject: päätöksen tekjöille vastattavaksi ja kantelun täydennyksenä oikeuskanslerille

Rovaniemen hovioikeudenpäätöksen Nro 261 tekijöille sekä oikeuskanslerille täydennyksenä kanteluuni
Rovaniemen hovioikeus ( hovioikeudenlaamanni Teija Unkila, hovioikeudenneuvos Seppo Hyarti, hovioikeudenneuvos Pasi Oikkonen) on tehnyt 13.08.2018 päätöksen N:ro 261, Diaarinulero R 18/467. Jatkokäsittelynluparatkaisussa lukee: Luvan myöntämiseen ei ole muutakaan painavaa syytä.
Pyydän Teitä päätöksentekijät vastamaan minulle miksi nämä perusteet eivät ole olleet riittävän painavia syitä jatkoluvan myöntämiseen. Virkamiehen tulee vastata kohtuullisessa ajassa eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen mukaan. Minun mielestäni kohtuullinen aika on 14 vuorokautta. Tämä on myös kantelun täydennys asiassani oikeuskanslerille.
Lähtökohtatilannehan on se, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välisissä kauppasopimuksissa 11.5.1995 salattiin 48 miljoonan pantatut kiinnitykset ja ilmoitettiin keskeneräinen tilauskanta 15 miljoonaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Kysymyksessä oli 63 miljoonan törkeä petos. Kaupanvahvistajana toimi tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka toimi kaikissa oikeudenkäynneissä, joissa käsiteltiin näitä kauppasopimuksia ja tai niistä johtuvia asioita, syyttäjänä. Syyttäjä Sulo Heiskari oli vuoren varmasti esteellinen toimimaan syyttäjänä syyttäjistä annetun lain mukaan. Lisäksi myyjinä toimivat väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen, joilla ei ollut päämiestensä kirjallista lupaa myydä kiinteistöjä. Väliaikaiset pesänhoitajat eivät saa konkurssisäännön mukaan myydä kiinteää omaisuutta. Lisäksi kauppakirjan allekirjoittaja Heino Virta todistaa, ettei hän ole koskaan tavannut kaupanvahvistajaa ja lisäksi kaupanvahvistajan todistaja todistaa, ettei hän ole ollut paikalla kun kaupat on vahvistettu. Kaupat olivat kaikin puolin lainvastaiset.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin, koska kaupat oli purettu. Asiassa antoi väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle varatuomari Paavo M. Petäjä, joka tunnustaa Oulun KRP:lle, ettei hänellä ollut asiassa toimeksiantoa. Hänellä ei ollut myöskään valtakirjoja, mutta siitä huolimatta Ylivieskan käräjäoikeuden tuomari on hyväksynyt varatuomari Paavo M. Petäjän lausuman. Hän ei siis ole tarkistanut onko varatuomari Paavo M. Petäjällä valtakirjoja.
Kun todistin pesänvannontaluettelotilaisuudessa Ylivieskan käräjäoikeudessa, että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu ja konkurssi oli haettu väärillä tiedoilla. Paikalla ollut silloinen asianjaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen pyysi minulta tilaisuuden jälkeen valtakirjat, koska hänen mielestään konkurssi oli laiton. Tilaisuudessa paikalla olleet käräjätuomari ja syyttäjä Sulo Heiskari sekä konkurssipesänhoitaja eivät reagoineet asiaan. Pyysin tilaisuudessa, että saisin perehtyä pesänluetteloon pari päivää, jotta voisin tarkistaa sen kunnollisesti. Siihen käräjäoikeus ei suostunut. Sain tehdä vain muisttutukssen asiassa. Se oli muistaakseni n. 130 sivua. Asianajaja Asko Keränen sai valtakirjat, mutta jätti valituksen tekemättä. Kysymyksessä on konkurssiasiassa prosessipetos ja asianajajan osalta luottamusmiesaseman väärinkäyttö, Asko Keränen on tunnustanut tekonsa eli sen, että hän on jättänyt valituksen tekemättä.
Tässä lyhyt selvitys asioista:

Alavieskan Puurakenne Oy ajettiin konkurssiin erikoisella tavalla vastoin tehtyjä sopimuksia. Konkurssipesän suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy. Konkurssipesänhoitajina toimivat varatuomarit Antti Latola ja Hannu Maskonen.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä valitsi tulevan syyttäjän Sulo Heiskari tietoisesti kaupanvahvistajaksi jotta hän voi estää todellisten rikollisten syytteeseen asettamisen. Syyttäjä Sulo Heiskarin "oikeana kätenä" on toiminut Ylivieskan poliisi Raimo Ollila.

Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110)
Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi tai kka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseksi.

Kera Oy käytti saattohoitajaa, jonka tehtävänä oli tuhota yritys.
Väliaikaiset pesänhoitajat eivät konkurssisäännön mukaan saa myydä kiinteää omaisuutta.
Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset. Kysymyksessä oli törkeä petos.
Kaupanvahvistajaksi on merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kauppakirjan allekirjoittajan mukaan ollut paikalla, kun kauppasopimus allekirjoitettiin.
Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja todistaa, ettei hän ollut paikalla kun kauppakirjat allekirjoitettiin.
Kaupanvahvistajaksi merkitty nimismies Sulo Heiskari  toimi syyttäjänä kaikissa kauppasopiksista johtuvista oikeudenkäynneistä. Syyttäjistä annetun lain mukaan hän ehdottomasti esteellinen toimimaan syyttäjänä näissä asioissa.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaupat. Kaupan purku on aina lopullinen ja peruuttamaton. Kun pääsopimus puretaan niin liitännäiset eli takaukset eivät voida voimaan. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki konkurssituomion väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu.

Varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman asiassa ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Paavo M. Petäjä tunnustaa asian KRP:ll
Silloiselle asianajajalle Asko Keräselle annettiin valtakirjat asioiden hoitamiseksi, koska hän pyysi sillä perusteella, että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu.
Entinen asianajaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen tunnustaa, että hän jätti valituksen tekemättä. Nyt ainoa mahdollisuus on saada purku korkeimmalta oikeudelta, mutta korkein oikeus ei suostu purkamaan vääriä tuomioita eikä Ylivieskan käräjäoikeus ota asiaa käsiteltäväkseen. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.
Tutkinnanjohtajana ollut poliisi Raimo Ollila on jättänyt kaikki rikostutkintapyynnöt tutkimatta.
Asianajaja Hannu Maskonen teki asiassa oman lopullisen ratkaisunsa.
Ennen kuolemaansa asianajaja Hannu Maskonen haastoi Erkki ja Eila Ahon oikeuteen velallisen epärehellisyydestä Merita-pankin nimissä pankinjohtajan tietämättä asiasta.
Erkki Aho tuomittiin asiassa 75 päivän ehdottomaan vankeuteen sellaisen velan perusteella jota ei edes ollut olemassa.
Koska oli eduskuntavaalit tulossa niin kansanedustajaehdokas Kalajoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja organisoi asiat niin, että Erkki Ahon piti antaa valtuustolle selvitys vankeustuomiosta otsikolla Luottamusmiehen rikollinen toiminta luottamustoimen ulkopuolella. Valtuutettu Erkki Aho teki parissa viikossa 1879-sivun selvityksen asiosta. Valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä apunaan Kalajoen kaupungin virkamies johto estivät valtuutettu Erkki Ahoa esittämästä asioita valtuutetuille. Kysymyksessä oli törkeä luottamusaseman ja virka-aseman väärin käyttö sekä rikollisten suojelu.



Poliisi on jättänyt kaikki asiat tutkimatta ja rikoksista epäillyt ovat jatkaneet rikollista toimintaansa käyttämällä hyväksi Ylivieskan käräjäoikeuden väärää päätöstä. Olen kärsinyt tämän väärän päätöksen johdosta neljä konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomio, mikä muutettiin ehdonalaseksi sekä seitsemän kunnialoukkaustuomiota. Syyttäjänä asioissa on ollut syyttäjä Sulo Heiskari.
Olen joutunut olemaan luottokelvottoman vuodesta 1996 lähtien. Olen menettänyt omaisuuteni, yritykseni, maineeni ja viimeisin vaihe asioissa on se, että vaimoni ei ole kestänyt tätä kidutusta ja on hakenut minusta avioeroa. Kysymys on siis kidutuksesta, kun on rikollisesti saadun ulosoton kohteena yli 22 vuotta. Minulta on estetty yritystoiminta ja olen ollut luottokelvoton. Poliisi ei ole tutkinut asioita, syyttäjä ei ole syyttänyt, oikeus ei ota käsiteltäväkseen ja laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.
Erikoista mielestäni oli se, että Ylivieska-Raahen käräjäoikeus ei ollut toimittanut haasteita ulosottomies Terttu Kelalle ulosottomies Matti Ukuran mukaan. Lisäksi ulosottomies Terttu Kela oli toiminut ulosottokaaren vastaisesti ja vasta käräjäoikeuden päätöksen jälkeen korjasi virheensä, joka oli tapahtunut. Lisäksii on huomattava, että ulosottokaaren mukaan ulosottomiehellä ei saa ulosotossa olla omaa intressiä,mutta ulosottomiehellä on 30 %:n provisio. Tähän olisi tarvittu hovioikeuden päätös eli tulkinta siitä onko menettely lain vastainen.
Mielestäni yli 22 vuoden kidutus on riittävän painava syy. Kidutuksen tunnusmerkistö täyttyy muun muassa sillä, että olen ollut kiinniotettuna eli vapauteni on riistetty useita kertoja.
Asiaa on tarkasteltava laajemmin ottaen huomioon kansalaisen perusoikeudet ja ihmisoikeussopimukset. Suomen perustuslain 106 § säädetty alemman asteisten säädösten soveltamisrajoituksesta:
Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus
Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.
Otetaan ensin käsittelyyn tilanne johon olin joutunut, kun minun vuokrasopimukseni sanottiin irti haastemiehen toimesta asianajajan allekirjoittamalla ilmoituksella. Vuokrasopimuksen irtisanoja oli lähiomainen puolisonsa kanssa. He eivät joustaneet vuokrasopimuksen irtisanomisessa.
Kun tulin kotiin, niin alkoi tunteiden myllerrys. Kaikki ei ollut mennyt niin kuin Strömsöössä. Autopaikkani oli tyhjä. Käytössäni ollut auto oli myyty. Kauppahintaa en tiedä enkä ostajaa. Kotini keittiö oli vailla kalusteita. Olohuoneessa ei ollut kalusteita eikä valoja. Makuuhuoneessa ei ollut kalusteita eikä valoja. Koska olen ollut luottokelvoton, niin puhelinliittymäni on ollut vaimoni nimissä. Se on ollut myös yritykseni puhelin. Puhelinliittymäsopimukseni oli sanottu irti. Pitkällisten ja vaiherikkaiden vaiheiden jälkeen sain liittymän omiin nimiini ja takaisin vanhan puhelinnumeron. Sähkösopimuksen aikanaan jouduimme tekemään vaimon nimiin koska luottokelvottomana en voinut solmia sähkösopimusta. Sähkösopimus oli sanottu irti. Sain kuitenkin tehty sähkösopimuksen ja nyt oli sähköt kun tulin kotiin. On tyhjä olo. Kaikki on nyt tuhottu. Avioerohakemus on pöydälläni vaimoni hakemana.
Viimeisin vaihe on Erkki Ahon tragediassa on se, että vaimoni on hakenut minusta Erkki Ahosta avioeroa 7.11.2017 ja Erkki Aho on saanut multimiljonäärivävynsä ( aikanaan Suomen suurimman lottovoittona 7,2 miljoonaa euroa voittanut) omistamasta asunnosta häädön 12.12.2017. Nyt Erkki Ahon elämä ja omaisuus on tuhottu perinpohjaisesti. Sairastuin stressistä johtuvaan korkeaan verenpaineeseen ja verenpaineeni yläpaine oli lähellä 250. Ambulanssin suorittama verenpainemittaus osoitti lukemia 233/130. Jouduin käymään Oulaskankaan sairaalassa kaksi kertaa. Kalajoelta Oulaskankaan sairaalaan on matkaa noin 60 kilometriä yhteen suuntaan. Jouduin käymään Kalajoen terveyskeskuksessa kaksi kertaa korkean verenpaineeni takia. Koin, että minut oli jätetty heitteille rahattomana ja vakavasti sairaana. On syytä epäillä, että ulosottoviranomaiset olivat osallisia heitteille jättöön omalta osaltaan. Se on vakava rikos, mikä yhdistettynä 23 vuotta jatkuneeseen kidutukseen on ihmisoikeusrikos.
Taloudellinen tilanteeni oli seuraava:
Ulosoton jälkeen minulle jäi 868.06 euroa. Maksoin Osuuspankille syöpäsairaudesta johtuvan myöhässä olevan lainan lyhennyksen 182.21 Kesäkuun syöpäsairaudesta johtuvan lainanlyhennys 121.00 Uuden vuokra-asunnon vuokraennakko 335.00 euroa sekä uuden asunnon vuokra 223.00 euroa. Vanhan asunnon vuokra 203.05 euroa. Lääkärikulut stressin aiheuttamasta korkeasta verenpaineesta 80 euroa ja taksin omavastuuosuudet 100 euroa. Nämä tekevät yhtensä 1254.26 euroa. Jouduin lainaamaan serkultani 500 euroa jotta selvisin pakollista menoista.
Lisäksi muutto aiheutti seuraavia kuluja:
Muutto aiheutti myös seuraavia kuluja
- sänky Kirppikseltä 40. 00 euroa
- patja 10.00 euroa
- sängynpeite 15 euroa
- valaisimet 10 euroa
- kohdevalaisin 8.95 euroa
- suihkuverho 5.00 euroa
- pölyimuri 40.00 euroa
- siivousvälineet pesumoppi, roskaharja ja rikkalapio 20.00 euroa
- pesuaineet 20.00 euroa
- pyykinkuivausteline 5.00 euroa
- silityslauta 5.00 euroa
    - silitysrauta 5.00 euroa
    - kirjoituspöytä 20 euroa
Yhteensä 203.95 euroa
Muutin vanhasta asunnostani uuteen asuntoon viemällä tavarani polkupyörällä, koska autoa ei enää ollut ja rahaa ei ollut muuttokustannuksiin. Muun muassa kirjahyllyn vein polkupyörällä. Oli siinä ihmisillä ihmettelemistä. Vaimoni auttoi minua muuttopuuhissa kuljettamalla polkupyörällä pienen osan tavaroista, jotka mahtuivat muovikasseihin. Vaimoni maksoi yhdelle maahanmuuttajalle 40 euroa kun hän autollaan kuljetti sellaisia tavaroita joita en voinut polkupyörällä siirtää kuten esim. Kalajoki-näyttelyn tavarat. Kalajoki-näyttelyyn kuuluu muotokuvia, maalauksia, rakennusten pienoismalleja, valokuvia ja historiikkeja. Kalajoki-näyttely on yritykseni nimissä.
  Olin puhelimessa kertonut ulosottomies Terttu Kelalle tilanteeni joten hän oli täysin tietoinen tilanteestani. Ulosottoviranomainen on ollut tietoinen asioista, koska olen soittanut hänelle ja kertonut tilanteesta. Soittoni oli varsin selkokielinen ja voimakas. Siksi ulosottomies muistaa sen varmasti lopun elämäänsä. Katson, että ulosottoviranomaista on syytä epäillä heitteillepanosta. Heitteillepano on Suomen rikoslain 21 luvun 14 §:n tarkoittama henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos.
Heitteillepanoon syyllistyy ensinnäkin se, joka saattaa toisen avuttomaan tilaan. Toiseksi heitteillepanoon syyllistyy myöskin se, joka jättää avuttomaan tilaan sellaisen henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan ja siten aiheuttaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Heitteillepanosta on rangaistuksena sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Heitteillepanosäännös korostaa velvollisuutta huolehtia avuttomaan tilaan joutuneesta ensinnäkin silloin, kun tekijä on aiheuttanut avuttoman tilan. Kuka tahansa voi siis syyllistyä heitteillepanoon, jos on ensiksi saattanut toisen avuttomaan tilaan. Teon kohteena on usein nuori, vanha, sairas tai muuten heikossa kunnossa oleva henkilö. Uhri voidaan saattaa avuttomaan tilaan millä tahansa aktiivisella toiminnalla eikä teon rangaistavuus edellytä, että tekijällä olisi muutoin velvollisuutta huolehtia uhristaan.
Toiseksi heitteillepanosäännös korostaa velvollisuutta huolehtia avuttomaan tilaan joutuneesta, kun tekijällä on tähän erityinen velvollisuus. Avuttoman tilaan jättämisestä rangaistaan siis vain erityisessä vastuuasemassa olevaa henkilöä. Tällainen asema voi perustua perhesuhteisiin, tehtäväksi ottamiseen, työtehtäviin tai tekijän aikaisempaan toimintaan.
Heitteillepanon rangaistavuus edellyttää, että teosta aiheutuu henkilövahingon vaara. Henkilövahingon vaaraa arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa teon tapahtumapaikka, uhrin tila, uhrin omat mahdollisuudet selviytyä tilanteesta sekä onko paikalla muita ihmisiä. Jos paikalla on muita ja uhri saa viipymättä tarvitsemansa avun, hänen henkeään tai terveyttään ei ole vaarannettu. Sen sijaan teon rangaistavuutta ei poista se, että uhri on sattumalta saanut apua ja sen vuoksi selviytynyt tilanteesta. Toisaalta heitteillepano on rangaistavaa vain tahallisena. Tahallisuuteen kuuluu tietoisuus henkilön avuttomasta tilasta sekä siitä johtuvasta henkilövahingon vaarasta.
Katson, että ulosottoviranomaisen toiminta on ollut tahallista, koska hän toiminut provisiopalkalla eikä sen vuoksi ole halunnut luopua helpoista provisioista voidessaan ulosmitata rahat eläkkeestäni. Katson, että ulosottomies on toiminut esteellisenä. Ulosottokaaren 15 § määrittelee esteellisyyden. Esteellisyys ja asianmukaisuuden vaatimus.
15 § Esteellisyysperusteet
Ulosottomies on esteellinen, jos:
1) ulosottomies tai hänen läheisensä on ulosottoasiassa asianosainen taikka asiassa väitteen tai vaatimuksen esittänyt sivullinen;
2) ulosottomies toimii hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa, joka on asianosainen taikka asiassa väitteen tai vaatimuksen esittänyt sivullinen;
3) ulosottomiehellä tai hänen läheisellään on odotettavissa asiasta hyötyä tai vahinkoa;
4) ulosottomies on oikeudenkäynnissä tai viranomaisen käsiteltävänä olevassa asiassa asianosaisen vastapuoli, paitsi jos kysymys on ulosottomiehelle kuuluvasta virka-asiasta tai jos asianosainen on pannut asian vireille aiheuttaakseen esteellisyyden tai muuten selvästi perusteetta;
5) ulosottomies on toiminut asiassa asianosaisen asiamiehenä; tai
6) ulosottomiehen ja asianosaisen välillä on ulosottomiehen virkasuhteen ulkopuolinen palvelus- tai toimeksiantosuhde taikka muu sellainen suhde, joka asian laatu ja olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen antaa perustellun aiheen epäillä ulosottomiehen puolueettomuutta asiassa.
Ulosottomies on esteellinen myös, jos jokin muu 1 momentissa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.
Ulosottokaaren 15 luvun 7 §:n mukaan ulosottomies on esteellinen jos ulosottomiehellä tai hänen läheisellään on odotettavissa asiasta hyötyä tai vahinkoa;
Oikeusministeriön vuoden 2016 U-palkkataulukon mukaan ulosottomiesten peruspalkka lähtee 4670 eurosta ja päätyy 6928 euroon, siis peruspalkka. Tämän päälle tulee toimenpidepalkkio, jota kertyy parhaimmillaan Helsingissä 45 000 euroa. (Kirjallinen kysymys KK 333/2016 vp) Toimenpidepalkkioitten osuus ulosottomiesten palkoista on noin kolmannes.
Ulosottokaaren 1 luvun 15 §:ssä säädetään esteellisyysperusteista ulosotossa. Lain mukaan ulosottomies on esteellinen: "jos ulosottomiehellä tai hänen läheisellään on odotettavissa asiasta hyötyä".
Miten nämä kaksi asiaa on mahdollista sovittaa keskenään? Jos ulosottomiehen palkkaus riippuu perintätuloksesta, niin tällöin hänellä on automaattisesti intressi asiassa, oma lehmä ojassa. Mitä enemmän saa perittyä, sitä parempi, ulosottomiehelle.
Ulosottokaaren 4 luvun 52 §:n mukaan ulosmittaus on keskeytettävä määräajaksi, kun 1) ulosmittaus on toimitettu tulorajanulosmittauksena, 2) velallisen välttämättömät asumiskustannukset tai muut elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään määrään nähden korkeat tai 3) keskeyttämiseen on erityinen syy. Ulosottokaaren 4 luvun 53 §:ssä säädetään vuosittaiseksi vapaakuukausien määräksi kaksi silloin kun kyse on tulosrajamittauksesta. Vuosittain velalliselle annetaan pyynnöstä vapaakuukausia enintään yhteensä kolme.

Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan.


Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.
Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.
Katson, että ulosottoviranomaisen toiminta on ollut perustuslain 19 §:n vastaista ja edelleen muistutan siitä, että jos tavallinen laki ja perustuslaki ovat ristiriidassa keskenään niin perustuslakia sovelletaan ( perustuslaki 106 §).
Katson, että ulosottoviranomaisten toiminta täyttää kidutuksen tunnusmerkistön. Kidutus on kielletty Suomen rikoslaissa, Suomen perustuslaissa sekä Ihmisoikeussopimukissa.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa kielletään kiduttaminen, halventava ja epäinhimillinen kohtelu. Tapauksessa M.C. ja A.C. vs. Romania Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi 3 artiklan osalta seuraavaa:
”Treatment has been held by the Court to be “degrading” ‒ and thus to fall within the scope of the prohibition set out in Article 3 of the Convention ‒ if it causes in its victim feelings of fear, anguish and inferiority (see, for example, Ireland v. the United Kingdom, 18 January 1978, § 167, Series A no. 25, and Stanev v. Bulgaria [GC], no. 36760/06, § 203, ECHR 2012), if it humiliates or debases an individual (humiliation in the victim’s own eyes, see Raninen v. Finland, 16 December 1997, § 32, Reports 1997 VIII, and/or in other people’s eyes, see Gutsanovi v. Bulgaria, no. 34529/10, § 136, ECHR 2013 (extracts)), whether or not that was the aim (see Labita v. Italy [GC], no. 26772/95, § 120, ECHR 2000 IV), if it breaks the person’s physical or moral resistance or drives him or her to act against his or her will or conscience (see Jalloh v. Germany [GC], no. 54810/00, § 68, ECHR 2006 IX), or if it shows a lack of respect for, or diminishes, human dignity(see Svinarenko and Slyadnev v. Russia [GC], nos. 32541/08 and 43441/08, §§ 118 and 138, 17 July 2014).”[1] (alleviivaukset tässä).
Ruumiillisten vammojen lisäksi kidutus voi aiheutta masennuksen, ahdistuksen ja muistivaivojen kaltaisia henkisiä ongelmia.
Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin. Kidutus on kielletty monissa kansain­välisissä sopimuksissa kuten YK:n ihmis­oikeuksien julistuksessa ja kansalais­oikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansain­välisessä yleis­sopimuksessa vuodelta 1966. Vuonna 1984 tehtiin Yhdistyneiden kansakuntien aloitteesta erityinen kidutuksen vastainen sopimus. Kidutusta pidetäänkin yhtenä pahimmista ihmis­oikeus­loukkauksista (ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus).
Myös Euroopan ihmis­oikeus­sopimuksen 3. artiklassa kielletään kiduttamasta ketään tai rankaisemasta epä­inhimillisellä tai halventavalla tavalla.Lisäksi Euroopan neuvostonjäsenvaltiot ovat tehneet erityisen eurooppalaisen yleis­sopimuksen kidutuksen ja epä­inhimillisen tai halventavan kohtelun estämiseksi.
Suomen rikoslaki määrittelee kidutuksen rikokseksi, johon viranhaltija, luottamushenkilö tai muu julkista valtaa käyttävä henkilö syyllistyy, jos hän aiheuttaa toiselle voimakasta ruumiillista tai henkistä kärsimystä
  1. saadakseen hänet tai muun henkilön tunnustamaan tai antamaan tietoja,
  2. rangaistakseen häntä jostakin hänen tai jonkun muun tekemästä tai tekemäksi epäillystä teosta,
  3. pelotellakseen tai pakottaakseen häntä tai muuta henkilöä tai
  4. rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, seksuaalisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden, terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.
Kidutuksesta rangaistaan vähintään kahden ja enintään kahdentoista vuoden vankeudella. Siihen syyllistynyt virkamies on myös pantava viralta. Kidutuksesta tuomitaan myös virkamies, joka nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyy alaisensa tai muutoin tosiasiallisessa määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan henkilön suorittaman kidutuksen. Katson, että Te ylitarkastaja Heidi Laine olette hyväksyneet alaisenne toiminnan.
Jos vastaavanlaiseen tekoon syyllistyy muu kuin virkamies tai julkista valtaa käyttävä henkilö tai jos teon motiivina on jokin muu kuin edellä mainittu, kidutusta koskevaa säännöstä ei sovelleta, mutta teko rangaistaan yleensä pahoinpitelynä tai sen laadusta riippuen myös esimerkiksi pakottamisena tai laittomana uhkauksena.
Jo alku­peräisessä vuoden 1889 rikos­laissa (25. luvun 11 §) säädettiin enintään neljän vuoden vankeusrangaistus sille, joka kiduttamalla pakotti toisen tunnustamaan jotakin. Säännös kumottiin rikos­lain uudistuksen yhteydessä vuonna 1995, koska se katsottiin erillisenä tarpeettomaksi, sillä samasta teosta voitiin rangaista myös pakottamista tai pahoinpitelyä koskevien säännösten perusteella. Vastaavaa säännöstä ei myöskään enää ollut muiden pohjois­maiden rikos­laeissa.Vuonna 2009 lakiin kuitenkin palautettiin kansain­välisten suositusten mukaisesti erillinen kidutusta koskeva säädös, joskaan sopimukset eivät nimenomaisesti sellaista edellyttäneet.
Lisäksi ulosottoviranomaiset ovat tienneet, että kaikki ulosottosaatavani ovat syntyneet rikollisesti.
Jumalisjärven Lohi ay ja Emajoen Lohi Oy – nimismies Vesa Juntunen ja varatuomari Mikko Kovalainen
Kovalaisen asiassa käräjätuomari Jyrki Määttä ei antanut minun kuulustella vastapuolen todistaa, mikä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen menettely. Lisäksi käräjätuomari Jyrki Määttä, syyttäjä Esa Mustonen sekä vastapuoli eli varatuomari Mikko Kovalainen antoivat väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle. Oikeudenkäynnissä kolme paikalla ollutta todistajaa voivat todistaa asian ja ovat todistaneet asian myös kirjallisesti.
Markku Kosken saatavat on aiheettomia, koska Markku Koski on keskeinen rikoksista epäilty PR-talojen konkurssivyyhdessä. Jälleen poliisit ova laiminlyönneet virkavelvollisuutensa ja jättäneet rikokset tutkmatta ja esteellinen syyttäjä Sulo Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta. Kera Oy oli ilmoittanut kansanedustaja Markku Koskelle, että PR-Talot on markkinoilta poistettavien listalla ja oli luvannut pelastaa Markku Kosken, koska Markku Koski oli PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja oli mukana takauksissa. Lisäksi Markku Koski oli tietoinen 48 miljoonan salatuista pantatuista kiinnityksistä ja hän antoi oikeudessa väärän lausuman asiasta vaikenemalla totuudesta. Markku Koski teki yhteistyötä Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n sekä saattohoitajien kanssa.
Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut ”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.

Heinäkuussa 1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan. PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.

Saattohoitaja Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen toiminnan johdosta.

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 2
 PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 3

 Videot
Erkki Ahon videot ( 8 video)

 Tapahtumien taustat ja todistusaineistot

Nämä kaikki asiat ovat olleet ulosottoviranomaisten tiedossa.ulosottomies oli tietoinen ulosoton vääristä ja rikollista perusteista. Minun oikeustajuni mukaan hänen ja hänen esimiehensä olisi tullut reagoida asioihin rikoslain 15 luvun 10 § perusteella. He eivät kuitenkaan ole reagoineet asiaan, vaan ovat toimineet rikoslain vastaisesti.
  1. Syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyys, syyttäjä Sulo Heiskari on ollut esteellinen toimimaan syyttäjänä, koska on ollut kaupanvahvistajana ao.kaupoissa, jossa kauppakirjan allekirjoittaja todistaa, ettei Heiskari ole ollut paikalla kun kauppakirjat on allekirjoitettu ja kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa ettei hän ole ollut paikalla kun kaupat on vahvistettu
    2.
    Törkeä petos Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välisissä kaupoissa, jossa myyjä salasi 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja ilmoitti keskeneräisen tilauskannan 15 miljoonaa markkaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Lisäksi myyjä käytti kaupanteossa ja muussa toiminnassa saattohoitajaa eli Jouni Remestä, joka oli mukana kaupan valmisteluissa. Remes oli tehnyt muiden osakkaiden tietämättä sopimuksen Kera Oy:n kanssa ettei Kera Oy:tä käytetä rahoittajana yrityksen rahoituksessa. Jos muut osakkaat olisivat tienneet tällaisesta sopimuksesta niin koko yritystä ei olisi perustettu. Kera Oy oli silloisen kansanedustajan ja PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtajan mukaan päättänyt poistaa perustettavan yrityksen markkinoilta. Kysymyksessä on törkeä petos.
    3
    Törkeä prosessipetos konkurssiasiassa. Kaupat purettiin ja yritys haettiin väärillä tiedoilla konkurssiin. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi väärän lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman asianomaisten valtakirjoja ja toimeksiantoja. Käräjätuomari Juha Nieminen ei tarkastanut valtakirjoja varatuomari Paavo M. Petäjältä. Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ollut toimeksiantoja konkurssiasiassa.
    4.
    Asianajaja Asko Keränen pyysi ja sai avoimet valtakirjat konkurssiasiassa valituksen tekemiseksi, koska konkurssi oli laiton. Asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä. Todistin pesänluettelon vannontatilaisuudessa, että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Paikalla oli käräjätuomari, syyttäjä Sulo Heiskari, PR-Teollisuus Oy:n väliaikainen konkurssipesän hoitaja sekä silloinen asianajaja Asko Keränen.
Tämän rikosprosessin seurauksena syyttäjä Sulo Heiskari, poliisi Raimo Ollila ja asianajaja Hannu Maskonen jatkoivat rikollista toimintaansa. Jouduin todellisen Ahojahdin kohteeksi puolustaessani oikeuksiani ja jouduin olemaan jopa maanpaossa rikollisesti toimivien valtion virkamiesten ja asianajajien toiminnan takia.
Vapauteni on riistetty useita kertoja.
Perjantaina 11.11.2005 kello 17 aikoihin poistuin Kalajoen kaupunginvaltuuston juhlakokouksesta Pohjankylän koululta. Piha-alueelta lähti perääni siviiliauto, mikä seurasi minua kotiin saakka. Kun olin poistumasta autosta kaksi poliisimiestä ilmoitti pidätysmääräyksestä, mutta heillä ei ollut oikeudenpäätöstä esittää asialle. Minut vietiin Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan. Ehdin kuitenkin ottaa mukaani pyyhkeiden ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien asioiden lisäksi joitakin asiapapereita, verenpainelääkkeeni ja verenpainemittarini, mikä pelasti henkeni.
Jos en olisi pystynyt näyttämään todeksi verenpainettani ja hengenvaarallista tilannettani, niin olisin varmasti nyt vainaja. Asiasta olisi todennäköisesti uutisoitu, että kalajokinen mies kuoli Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan, kuolinsyy on tuntematon.

Verenpaineeni nousi törkeän, epäoikeudenmukaisen sekä järjettömän pidätyksen johdosta perjantaina 11.11.2005 niin, että klo 18.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, klo 20.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, kello 22.20 lukemat olivat 208/135 pulssi 82, klo 24.00 lukemat olivat 258/142. Minut kiidätettiin ambulanssilla poliisisaattueessa puolenyön aikaan Oulaisten terveyskeskukseen. Minua oli siellä lisäksi kahden poliisin saattue vastassa. Sain Oulaisten terveyskeskuksessa ampullin, en muista lääkettä. Verenpaine saatiin laskemaan muistaakseni 170/105. Poliisisaattueessa minut vietiin takaisin putkaan.

Lauantaina 12.11.2005 verenpaineeni alkoi jälleen nousta lääkityksestä huolimatta. Kello 5.50 verenpaineeni oli 191/111 pulssi 70, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 7.20 199/129 pulssi 78, klo 9.40 203/138 pulssi 78. Silloin minut kiidätettiin Ylivieskan terveyskeskukseen. Verenpaineeni oli edelleen korkea, klo 11.20 191/128 pulssi 84, klo 12.20 186/113 pulssi 85, ja kello 13.10 210/122 pulssi 82. Minut vietiin poliisisaattueessa uudelleen Ylivieskan terveyskeskukseen n. klo 14.00. Sain verenpainelääkettä, minkä avulla verenpaineeni saatiin laskemaan. Katson, että kysymyksessä oli selkeä tapon yritys, koska minut oli jätetty yksin ilman valvontaa pyhäpäiväksi sairaana Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan.

Puheluita en saanut vastaanottaa sunnuntaina, jolloin oli isänpäivä, mikä on omalle perheelleni varsin tärkeä juhlapäivä. Tyttäreni ja vaimoni olivat yrittäneet soittaa useita tunteja Ylivieskan poliisilaitokselle, mutta kukaan ei ollut vastannut puhelimeen. Myös lukuisat muut henkilöt olivat yrittäneet tavoittaa minua, mutta minulle ei välitetty puheluita. En saanut myöskään soittaa puhelimella.

Maanantaina n. klo 9.00 minut vietiin poliisien saattamana Ylivieskan käräjäoikeuteen. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada ruokaa aamulla eikä koko päivänä. Jouduin olemaan oikeudenistunnossa 9.00 – 16.40 ilman ruokaa. Juomana oli vain kaksi jaffapulloa. Verenpaineeni lienee ollut n. 220-240/ 130-140 oikeudenkäynnin aikana. Tilanne oli kahden lääkärinlausunnon perusteella hengenvaarallinen.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n mukaan minua olisi saanut pitää säilössä kolme päivää. Olen ollut säilössä neljä päivää eli perjantaista 11.11.2005 maanantaihin 14.11.2005. Miksi näin on menetelty? Kuka teki virkavastuulliset päätökset siitä, että minut pidätetään ja pidetään poliisin säilössä vaikka terveydentilani sairaudestani johtuen oli hengenvaarallinen? Miksi oikeudenistunto pidettiin vaikka minä ilmiselvästi en ollut juridisesti läsnä oikeudenistunnossa? Oikeudenkäynti ei mielestäni täyttänyt alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynninperiaatteita. Minä jouduin oikeuteen ilman asiakirjoja, ilman asianajajaa ja lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, koska terveydentilani oli hengenvaarallinen.

Ylivieskan käräjäoikeuden tuomarina oli täysin kokematon henkilö, joka oli täysin syyttäjän Sulo Heiskarin pyöriteltävissä.

Mikä oli pidätyksen todellinen syy?

Olen selvittänyt perusteellisesti PR-talojen konkurssien syyt ja syylliset, jotka ovat vielä vapaalla jalalla ja voivat käyttää virka-asemaansa törkeästi väärin. PR-talojen konkurssit ovat Suomen taloudellisen laman yksi keskeisimmistä rikoksista, joiden avulla voidaan paljastaa laaja rikollisjoukko.

Pankkikriisin seurauksena kaadettaviin yrityksiin ujutettiin ns. saattohoitajia, joiden tehtävänä oli ajaa yritykset konkurssiin. Velkasaneerauksen aikana Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi valittiin velkasaneerausmiesten vaatimuksesta ja Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella taloustieteiden maisteri Jouni Remes, joka oli toiminut aikaisemmin muissa talotehtaissa, jotka olivat menneet konkurssiin sekä Sodankylän Osuuspankin johtajana. Kun Alavieskan Puurakenne Oy saatiin konkurssiin niin Jouni Remes ryhtyi tekemään laskelmia kahdelle ostajataholle samanaikaisesti siitä mitä konkurssipesälle kannattaa tarjota kiinteistöstä, maa-aluista, koneista, laitteista ja keskeneräisestä tilauskannasta. Remes laski keskeneräisen tilauskannan määräksi 26 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli 15 miljoonaa markkaa. Tuotoksi laskettiin 6,5 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli vain 5000 markkaa.

Olin itse silloin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa opettajana ja olin toiminut myös Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulun johtajana. Katsoin, että liikeidea on kunnossa ja uskoimme rahoituksen järjestämisen alan ammattilaisen Jouni Remeksen tehtäväksi. Halusin kuitenkin itse varmistaa Alavieskan kunnan investointiavustuksen, mikä oli 950 000 markkaa ja pyysin perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kansanedustaja Kalevi Mattilaa. Tämä kieltäytyi kunniasta tekosyynä sairaus. Pyysin Mattilan kieltäytymisen jälkeen puheenjohtajaksi kansanedustaja Markku Koskea. Hän lupautui tehtävään ja katsoin, että näin oli varmistettu suhteet Kera Oy:n lainoihin ja avustuksiin.

Jouni Remes oli Kera Oy:n järjestämä saattohoitaja yritykselle. Saattohoitajaepäilyksen kuulin ensimmäisen kerran kansanedustaja Kalevi Mattilalta, kun jouduimme Jouni Remeksen erottamisen jälkeen ottamaan yhtiön toimitusjohtajaksi Stig Weckströmin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen.

Rekisterimerkintärikokset

Saattohoitaja Jouni Remes ja kansanedustaja Markku Koski väärensivät perustettavan yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjat. Väärennetyn pöytäkirjan mukaan Euronio Oy:n yhtiökokous on pidetty Helsingissä 8.5.1995 yhtiön toimitiloissa ja osallistujiksi on merkitty Jouni Remes, Markku Koski, Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho. Totuus on se, että Euronio Oy oli paperiyhtiö eikä sillä ollut toimitiloja Helsingissä eikä Kari Konu, Heino Virta ja Erkki Aho ole olleet Helsingissä 8.5.1995. Myös yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja on väärennetty Jouni Remeksen ja Markku Kosken toimesta. Kukaan yhtiön osakkaista ei ole ollut Helsingissä tammikuun 4 päivänä 1994. Näillä väärennetyillä asiakirjoilla Jouni Remes haki yrityksen rekisteröinnin ja salasi totuuden osakkeenomistajilta.

Törkeät petokset kaupanteossa

Saattohoitaja Jouni Remes teki Kera Oy:n vaatimuksesta ja perustettavan yhtiön osakkaiden tietämättä 8.5.1995 sopimuksen, että yhtiön rahoitusjärjestelyt eivät edellytä Kera Oy:n mukaan tuloa. Tämän vaatimuksen Kera Oy esitti sen takia, että se oli päättänyt poistaa PR-talotehtaan markkinoilta. Tätä ei kuitenkaan kerrottu perustettavan yhtiön osakkaille.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen omaisuutta.

Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.

Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes.

Asian voi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu.

Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000 markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta, Jouni Remes, Kari Konu ja Erkki Aho.

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella törkeää toimintaa.

Alavieskan kunnan petollinen toiminta

Alavieskan kunnanhallitus piti kokouksen 10.5.1995 ja päätti asioista niin kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. Asia käsiteltiin kokouksessa asiana 74 §. Keskustan ryhmäkokouksen jälkeen kunnanhallitus piti yllättäen uuden kiireellisesti kokoon kutsutun kokouksen 15.5.1995 klo 21. Siinä asia käsiteltiin uudelleen kohdassa 77§. Sihteerinä ja esittelijänä toimi kunnanjohtaja Aarne Karvonen.

Kunnanvaltuusto käsitteli asian 16.5.1995. Kunnanvaltuusto käsitteli asian § 74 pohjalta, mutta valtuusto käsitteli asian pykälän 77 mukaisesti. Valtuuston päätös oli kokonaan toinen kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. On syytä epäillä, että Alavieskan kunnanvaltuuston päätökseen vaikutti saattohoitaja Jouni Remeksen toiminta, jonka tehtävänä oli perustetavan yhtiön toiminnan tuhoaminen ja PR-talotehtaan markkinoilta poistaminen.

Kosken kelkan kääntö

Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut ”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.

Heinäkuussa 1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan. PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.

Saattohoitaja Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen toiminnan johdosta.

Asianajajien ja käräjäoikeuden sikailua

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 24.5.1995 ja Alavieskan Puurakenne Oy:n vastuulliset henkilöt tekivät väärän valan.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat Ylivieskan käräjäoikeuteen 13.11.1995 lähetetyllä haastehakemuksella. Haastehakemusta ei toimitettu takaajille, vaan takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän edustajaa kaikkia takaajia ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja vaikka nämä eivät ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan. Ylivieskan käräjäoikeus hyväksyi menettelyn, teki asiassa ratkaisun ja jätti ilmoittamatta asiasta takaajille joten nämä eivät voineet käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinojaan.

Kera Oy:n kiristys

Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt pääosakkaan eli Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksen kykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Jouni Remes nautti enää Markku Kosken luottamusta, ei muiden hallituksen jäsenten. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän kertoi jutelleensa paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Seppo Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty.
Erotimme Jouni Remeksen. Markku Koskella oli heti Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Hän oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Vain kerran elämässään hän oli epäonnistunut. Weskströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero ja juoksevat kulut. Käytännössä tämä merkitsi 6800-8000 markan päivittäistä kuluerää. Kera Oy:n vaatimus oli se, että Weckström oli valittava toimitusjohtajaksi tai muuten yritys ajetaan konkurssiin.

Teimme Weckströmin palkkaamisesta oman sopimuksemme, jonka laitoimme Markku Koskelle eduskuntaan. Määrittelimme Weckströmille 500 000 markan uhkasakon, jos tämä luovuttaa tietoja ulkopuolisille tahoille. Sopimukseen sisältyi myös kohta, että Weckström ei ollut yksin nimenkirjoitusoikeutta.
Konkurssi tavoitteena

Pian vahvistui käsityksemme siitä, että Weckströmillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jo ensimmäisen työpäivänsä iltana, mikä oli yrityksen pikkujoulu, hän kertoi tanssilattialla yrityksen vientisihteeri Ela Lillemaalle, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Olisikohan pikkujoulubooli saanut vanhan herran avoimeksi? Lillemaa tulikin hädissään tiedustelemaan vientipäällikkö Tapani Käännältä, että ei hallittu alasajo merkitse konkurssia.

Pian Weckström ryhtyikin operoimaan Kera Oy:n ruumiinpesuryhmän kanssa PR-Teollisuus Oy:n alasajoa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita oli käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.2.2006 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa.

Wecktröm soitti minulle 17.2.1996 kesken kokouksen ja pyysi minua kutsumaan yhtiön hallituksen koolle illaksi ja jättämään konkurssianomuksen. Kerroin ettei sellainen ollut mahdollista, koska Heino Virta oli Karjalassa, Markku Koski Helsingissä ja Kari Konu työmatkalla. Yritys pyöri silloin kolmessa tuurissa, koska tilauksia oli enemmän kuin ehti toimittamaan. Yritys meni niin lujaa että se oli saatava vastapuolen mielestä äkkiä konkurssiin.

Kera Oy teki kaikkensa asiassa. Se levitti PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä tietoa rahanpesijöinä ja tietoa levitettiin laajasti aina Saksaa ja Japania myöten. Myös lehdet kirjoittivat vihjailevasti PR-Teollisuus Oy:n rahan pesusta. Asiasta tehtiin myös rikosilmoitus Kera Oy:n toimesta, mutta se salattiin KRP:n toimesta, koska se oli aiheeton.

Kauppasopimukset purettiin

Annoimme konsultti Stig Weckströmille lopputilin ja myös yhtiön hallituksen puheenjohtaja Markku Koski pyysi eroa tehtävästään johon me mielihyvin suostuimme. Näiden erojen jälkeen nämä kaksi henkilöä käynnistivät meitä vastaan mm. rahanpesukampanjan.

Kun yritystä ei saatu konkurssiin niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä, jonka suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, purkivat kauppasopimukset kiinteistöjen osalta 19.3.1996 ja muiden sopimusten osalta 18.4.1996. Myyjällä oli yksipuolinen oikeus purkaa sopimukset.

Konkurssiin väärillä tiedoilla

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin, sillä kun kaupat oli purettu niin konkurssipesällä ei ollut selvää ja riidatonta saatavaa, koska loppuselvitystä ei oltu tehty. Lisäksi konkurssihakemus oli tehty muutoinkin väärillä tiedoilla, sillä konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu ja takauksen kohteena olleista 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kaupoista oli maksettu jo yli miljoona markkaa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus hyväksyi lausuman. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman, että kanne on oikea. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa 10.7.2000 ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus ei tarkistanut oliko Petäjällä valtakirjoja asian hoitamiseen.

Ylivieskan käräjäoikeus teki näillä asiakirjoilla konkurssipäätöksen, josta valittaminen annettiin Erkki Ahon ja Heino Virran toimesta asianajaja Asko Keräselle, joka jätti valituksen tekemättä.
Putkakertomus 20.8.-23.8.2010
Nousin perjantai-aamuna ylös viiden jälkeen aamulla. Otin verenpainelääkkeen, join aamukahvin ja söin Karjalan piirakan. Kirjoitin historia-blogiini jutun Tehtaankatu 1. Jokin oikeustaistelija soitti minulle Tampereelta ja keskustelimme ehkä reilun kymmenen minuuttia. Lähdin pyörälenkille klo 10.30 ja olin pyöräilyt noin 20 km ja kävin Tapion Tuvalla katsomassa Kalajoki-näyttelyä. Lähinnä minua kiinnosti kävijämäärä. Menin alas kahvion puolelle lukemaan Kalevaa, kun kaksi poliisi tuli ja kysyi: - Sinäkö olet Erkki Aho. Poliisit tulivat ”mustalla maijalla” pidättämään minut klo 11.40. Heillä ei ollut mitään kirjallista todistetta siitä, että heillä on oikeus pidättää minut. Minut vietiin ”mustalla maijalla” kotiin pyörän kanssa. En saanut käydä suihkussa enkä vaihtaa vaatteita enkä syödä. Keräsin neljä kassillista todistusaineistoa. Otin mukaan verenpainemittarin, hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatteet. Myöhemmin kuulin vaimoltani, että kaksi poliisiautoa ja neljä poliisia oli tullut kotiin kurkistelemaan ikkunoista pamppujen kanssa ikään kuin suurta ja vaarallista rikollista piirittämään. Luonnollisesti tilanne oli ollut vaimolleni aikamoinen järkytys. Hän oli kertonut, että olen pyöräilemässä.

Ylivieskassa oltiin n. 13.00. Pyysin päästä suihkuun. Sain tietää, että pidätykseni suoritti Raahen poliisit Jani Lampela ja Jukka Yliniitty. Heille tuotti erittäin suuria vaikeuksia sanoa nimensä. He eivät suostuneet sanomaan kuka poliisiviranomainen on antanut heille määräyksen asiassa. Ylivieskassa pyysin kirjallista määräystä pidätyksestäni. Sain nähdä sen, mutta en kopioa siitä Määräyksen oli antanut ELY-keskuksen Jouko Rajaniemi. Muistan kerran vuosia sitten, kun keskustelin Jouko Rajaniemen kanssa Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla. Hän tiedusteli silloin minulta oma-aloitteisesti, että ”eiko se Heiskari oli jo vähentänyt ryyppäämistään”. Uskon, että kysymys on juuri samasta poliisista.

Mittasin verenpaineen klo 13.55. Verenpaine oli 178/111 ja lepopulssi 95. Oli jano ja nälkä. Levähdin pari tuntia ja kello 16.00 pääsin suihkuun ja sen jälkeen sain ruuan: makkaraperunat ja 2 dl vadelmajuomaa. Sain soittaa kotiin, koska lähtiessäni huomasin, että kellarissa on vettä ja osa kirjoistani oli kastunut ja mahdollisesti myös osa asiapapereista. Kello 16.30 mittasin verenpaineeni. Tulos oli 175/109, lepopulssi 90. Ryhdyin selvittelemään papereitani ja jaottelin paperit putkan lattialle siten, että voin käydä asiakirjat läpi oikeusväittämieni pohjalta sujuvassa järjestyksessä. Kello 19 verenpaineeni oli 189/106 ja lepopulssi 82. Kello 19.45 pyysin päänsärkylääkettä. Kello 21.00 verenpaineeni oli 167/110 ja lepopulssi 71. Kalajoen poliisi ja valtuuston varapuheenjohtajakaverini Tomi Reinikainen tuli yöpäivystykseen. Hän haki minulle litran tuoremehua. Tämä oli todella loistava palvelu tähän ajankohtaan. Kello 21.45 verenpaineeni oli 175/106, lepopulssi 65. Miksi minut pidätettiin? Syy oli siinä, etten mennyt oikeudenistuntoon tiistaina, koska katsoin, että oikeudenistunto ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, sillä tutkinnanjohtaja ja syyttäjä ovat vuoren varmasti esteellisiä. Maanantaina 16.8.2010 käymäni keskustelu käräjätuomari Jaakko Raittilan kanssa osoitti selkeästi minulle tosiasiat. Kysymyksessä on ahojahti. En ole saanut vielä tähän päivään mennessä esteetöntä rikostutkintaa asioissani enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä on jatkunut nyt jo yli 15 vuotta. Koska en mennyt oikeudenkäyntiin, niin käräjätuomari Jaakko Raittila käynnisti pidätysprosessin, johon hänellä oli lain mukaan mahdollisuus. Minulle haluttiin näyttää, että Suomi on poliisivaltio ja rangaista minua pahimmalla mahdollisella tavalla mielipiteideni ja toimintani johdosta. Mielestäni menettely on aika järkyttävää voimankäyttöä tällaiseen oikeudenkäyntiin.
Lauantaiaamuna heräsin kello 5.00. Kello 6.00 verenpaineeni oli 168/106 ja lepopulssi 63. Kello 8.30 sain kahvia, 2 voileipää. Tämä tuntui hyvältä. Ryhdyin järjestelemään asiapapereita, joita oli neljä kassillista ja sain asiapaperit likimain järjestykseen lattialle. Sain tehdä rauhassa töitä, koska kukaan ei häirinnyt. Kello 10.20 yritin hälyttää vartijaa. Kello 10.35 verenpaineeni oli 158/103 ja lepopulssi 80. Mittasin putkan pituuden, 16 jalan mittaa ja leveys 6,3 jalanmittaa. Kello 10.45 pääsin suihkuun. Tuli todella raikas olo. Katsoin samalla puhelimeeni tulleita puheluja.Mikko Kovalainen oli laittanut puhelinviestin, jossa hän lupasi tarjota minulle täytekakkukahvit ennen maanantain oikeudenkäyntiä. Putkassa minä en saa pitää puhelinta. Kello 11.20 ruokana makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehu.

Kello 13. 00 päivystävä vartija lähti syömään ja lupasi samalla tuoda minulle litran mehua rahoillani. Erinomainen palvelu vartijalta. Soitin Pentti Heikkiselle ja Olli Puolitaipaleelle. Kello 15 verenpaineeni oli 174/101 ja lepopulssi 73. Jumppasin 30 minuuttia. Kello 17 ruokana jotakin mahdollisesti kinkkusuikaleista laatikkoa, 3 leipää ja 2 dl mehu. Verenpaineeni kello 18.55 oli 173/102/72. Yritin tavoittaa päivystävää vartijaa. Kello 19.40 sain soittaa kotiin. Laskeskelin vahingonkorvausvaatimustani valtiolle PR-talojen konkurssivyyhdessä. Päädyin summaan 192 768 873 euroa. Kello 21.00 2 dl mehu ja leipäsiivu. Yöllä heräsin ja jumppasin 15 minuuttia. Putkaan oli yöllä tuotu vähän eläväisempää väkeä ja todella isoa laulua kuului pitkän aikaa.

Sunnuntaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja mittasin verenpaineeni kello 7.45 jolloin luvut olivat mielestäni erinomaiset 154/94, lepopulssi 66. Kello 8.40 sain kahvin, 2 leipää ja 2dl mehua. Kello 10.20 kävin suihkussa ja soitin kotiin. Kello 11.30 ruoka: makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehua. Kello 12.30 vaimo ja tyttö kävivät katsomassa. Heille tämä minun kohteluni on todella rankka kokemus. Kello 17.30 veljeni Veikko kävi vierailulla. Kello 20.15 painoin nappia ja ajattelin, että saan soittaa. Puolen tunnin kuluttua painoin uudestaan nappia. Ei vaikutusta. Kello 21.15 painoin nappia, ei vaikutusta. Kello 21.40 mittasin verenpaineeni: 151/103 ja lepopulssi 68. Lepopulssi tahtoo olla korkea. Painoin nappia, mutta ei mitään vaikutusta. Kello 22.03 päivystäjänä toiminut vartija Pekka Kallio tuli ja toi mehua ja leipää. Saatoin itseksi todetta, että onneksi olin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä minulla ollut hengenvaaraa. jos olisin tarvinnut apua niin sitä en olsi saanut. Olisin voinut saada aidon putkakuoleman. Pyysin saada soittaa. Sain soittaa Keskipohjanmaahan ja kertoa tulevasta oikeudenkäynnistä Kallion ahdistelemana vain muutaman sanan verran. Vartijan käytös oli jostain syystä varsin erikoista. Missä hän mahtoi olla noin kaksi tuntia, kun ei vastannut kutsuuni.

Valot sammutettiin putkasta toivomukseni mukaisesti n. 22.40. Yöllä en oikein saanut unta, siksi jumppasin 15 minuuttia. Heräsin aamulla kello kuuden aikaan. Aamulla puoli kahdeksan aikaan pääsin suihkuun ja otin verenpainelääkkeeni. Vaihdoin vaatteitani ja jäin odottamaan putkaan, että poliisit vievät minut oikeudenkäyntiin. Sinne lähdettiin viemään minua poliisivartiossa kello 8.40. Oikeudenistunto alkoi kello 9.00 Savisillankatu 4:ssä.
Minun oikeustajuni mukaan yli 22 vuoden kidutus on riittävän painava syy jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ja sellaiselle oikeudenkäynnille, jonka perusteella korkein oikeus purkaa kaikki väärät päätökset ja Suomen valtio korvaa aiheuttamansa taloudelliset vahingot ja mittaamattomat henkiset kärsimykset.

Kalajoella 16.8.2018
Erkki Aho


Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)