sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Valtiopetos - kantelu oikeuskansleri Jaakko Jonkalle


Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero

Pyydän oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa kiireellisesti selvittämään valtiopetokset ja niiden toteutajat sekä saattamaan heidät Suomen lain mukaiseen juridiseen ja taloudelliseen vastuueen teoistaan. Vaadin kiireellistä käsittelyä, koska asia on yhteiskunnan kannalta äärettömän tärkeä, sillä kansalaiset eivät voi luottaa oikeuslaitokseen eikä poliisin toimintaan Suomessa.


Suomen rikoslain mukaan valtiopetos määritellään näin:

13 luku (21.4.1995/578)

Valtiopetosrikoksista

1 § (21.4.1995/578)
Valtiopetos
Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla tai siihen rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti pakottamalla taikka valtiosääntöä rikkoen
1) kumota Suomen valtiosääntö tai muuttaa sitä taikka
2) muuttaa Suomen valtiojärjestystä
tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava valtiopetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Valtiopetoksesta tuomitaan myös se, joka väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla syrjäyttää tai yrittää syrjäyttää tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai eduskunnan taikka kokonaan tai osaksi estää tai yrittää estää niitä käyttämästä toimivaltaansa.
2 § (21.4.1995/578)
Törkeä valtiopetos
Jos valtiopetoksessa
1) rikoksentekijänä on tasavallan presidentti, valtioneuvoston jäsen tai muu valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö,
2) rikoksen tekemiseen käytetään aseistettua joukkoa,
3) rikos tehdään ihmisiä surmaamalla tai
4) rikos on poikkeuksellisten olojen vuoksi erityisen vaarallinen
ja valtiopetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä valtiopetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Valtiopetoksesta on syytä epäillä presidentti Mauno Koivistoa. Presidentti Koivisto ohjeisti ylempien oikeusasteiden tuomareita tuomitsemaan niin, että pankki voittaa ylemmissä oikeisasteissa. Ns. Koiviston konklaavi pidettiin 6.5.1992 ja presidentti Tarja Halonen julisti presidentti Koiviston pyynnöstä asiakirjat salaiseksi. Presidentti Tarja Halonen on näin vahvasti mukana valtiopetoksessa. Kun tarkastellaan korkeimman oikeuden päätöksiä pankkioikeudenkäynneissä, niin pankki on voittanut lähes 100-prosenttisesti kaikki oikeudenkäynnit. Koiviston konkaavissa puheenjohtajana toimi silloinen korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen. Heinosen jälkeen korkeimman oikeuden presidentiksi tuli Leif Sevon, jota minä kunnioitan sen ohdosta, että hän soitti minulle kotipuhelimeen, että korkein oikeus ei voi tehdä asiassa oikeaa päätöstä ja kehotti minua kääntymään Euroopan Ihmisoikeiustuomioistuimen puoleen. Sevonin jälkeen korkeimman oikeuden presidentiksi tuli presidentti Tarja Halosen perhetuttu Pauline Koskelo. Koskelo on noudattanut valtiopetoslinjaa päätöksissään. Tästä on ovat todisteena tuoreet päätökset 07.02.2013 Diaarinumero H2011/247 Nro 0229 ja 07.02.2013 Diaarinumero H2011/154 Nro 0228. Päätökset ovat todella törkeitä rikoksia.
Korkein oikeus ei perustele kielteisiä päätöksiään, vaikka Suomen perustuslaki, oikeudenkäymiskaari, EU:n ihmisoikeussopimus ja EIT:n päätökset niin edellyttävät. Minun oikeustajuni mukaan tämä on osa valtiopetospolitiikkaa.

Presidentti Tarja Halonen nimitti toimeenssa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen, jota päätöstensä perusteella voidaan pitää keskeisenä valtiopetoksen toteuttajana. Presidentti Tarja Halonen nimitti vastoin hallituksen esitystä oman naisensa sisäministeriön kansliapäälliköksi eli Ritva Viljasen. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että nimitys oli osa valtiopetosta. Poliisiorganisaatio on rukattu parempaan kuntoon poliisiylijohtaja Mikko Paateron aikana, jota on syytä epäillä keskeiseksi tekijäksi valtiopetoksen toteuttamisessa ainakin todistusaineiston perusteella.

Valtiopetokseen kuuluu keskeisenä osana SSP-sopimus, mikä allekirjoitettiin 22.10.1992 Esko Ahon hallituksen toimesta. Esko Ahoa voidaan pitää kokemattomana pääministerinä ja kuuliaisena presidentti Mauno Koiviston juoksupoikana. SSP-sopimus julistettiin salaiseksi. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että salaiseksi julistaminen johtui siitä, että se on Suomen lain vastainen ja liittyy näin olleen valtiopetokseen. SSP-sopimuksesta päätettiin Esko Ahon hallituksessa ja ennenkaikkea sen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, jonka keskeiset jäsenet olivat Mauri Pekkarinen ja Iiro Viinanen. Minulla on kopio tuosta salaiseksi julistetusta sopimuksesta.

Keskeinen asia valtiopetoksessa on ns. Aktiv Hansa-kauppa, jonka allekirjoittaja oli silloinen ministeri Suvi-Anne Siimes, vaikka Arsenalin oli toimiva johto. Sopimus on lain vastainen ja sisältää hoidettuja saatavia. Siksi se on törkeä rikos. Velallisten ei annettu hoitaa omia velkojaan sillä hinnalla, millä saatavat myytiin ulkomaille.

On täysin selvää, että tällaista valtiopetosta ei olisi voitu toteuttaa ilman poliittisen johdon siunausta. Keskeiset tekijät asiassa ovat pääministerit Paavo Lipponen ja Esko Aho. Heidän hallituksissa istuivat oikeusmininisterit ja poliisiministerit ovat varmasti olleet tietoisia vatliopetoksen toteuttamisesta. Siitä minulla on konkreettista kokemusta, koska olen tavannut useita ministereitä ja keskustellut heidän kanssaan ja sähköpostivaihto osoittaa myös sitä, että vatiopetokselle on poliittisen johdon siunaus.

On luonnollista, että laillisuusvalvojat ovat olleet keskeinen osa valtiopetosorganisaatiota ei anna aihettä päätöksillään.

Järkyttävää on on se, että valtiopetoslinja ulottuu aina EIT:n saakka. Valtiopetosorganisaation keskeiset henkilöt ovat olleet valitsemassa suomalaisia EIT-tuomareita, jotka ovat estäneet suomalaisten oikeudensaannin EIT:ssä. Siitä minulla on konkreettista näyttöä.


Hätähuuto Suomesta

Ihmisoikeustuomioistuimen toiminta on ollut erittäin kiusallista Suomelle. Omassa asiassani EU:n Ihmisoikeustuomioistuimessa asianhoitaja vaihtui suomalaiseksi P.Pietarikseksi. Ensi töikseen hän kirjoitti minulle, ettei puhelintiedusteluihini enää vastata eikä myöskään lähetetä tiedonantoja jos lähetän lisää todistusaineistoa asiaani. Menettely tuntuu todella erikoiselta, koska en ole kertaakaan soittanut ko. tuomioistuimeen. Edellinen asianhoitaja ilmoitti minulle aikaisemmin, että minut pidetään ajan tasalla koko ajan asiani käsittelyssä. Tämä esittelijä oli todennäköisesti hollantilainen, ei suomalainen. Suomi on reagoinut kiusalliseen kritiikkiin ajoissa ja Matti Pellonpää luopui tuomarin paikastaan Ihmisoikeustuomioistuimessa. Hänen tilalleen nimitettiin oudolla tavalla syyttäjälaitoksen ytimestä väärällä ansioluettelolla ja erikoisella nimitystavalla Päivi Hirvelä. Asiasta tarkemmin Jali Raidan kirjeessä:

René van der LINDEN 2006-10-27
President of the Parliamentary Assembly
Parliamentary Assembly

Council of Europe
Avenue de l’Europe
67075 Strasbourg Cedex


LYHENNELMÄ SUOMEKSI KIRJEESTÄ PVM 27.10.2006 René van der LINDENille
Dear Sir,
Ref.; MAY DAY CALL from Finland. The election on 27th of June 2006 of Ms. Päivi Hirvelä to become a judge at the European Court of Human Rights.
HÄTÄHUUTO SUOMESTA

Päivi Hirvelän valinta 27.06.2006 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi.
Päivi Hirvelän valinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi tulee peruuttaa ja rikoksiin syyllistyneet saattaa oikeuteen ja rangaista seuraavin perustein
* Päivi Hirvelä on antanut vääristeltyä tietoa CV:ssään, joka voidaan katsoa rikokseksi Suomessa ja Strasbourgissa
* Valintapaneelin jäsenten on täytynyt tietää virheistä ja heidän on täytynyt toimia yhdessä osallistuen rikokseen.
* Useimmat valintapaneelin jäsenistä ovat olleet esteellisiä ja heillä ei ole ollut oikeutta valita ja ehdottaa ehdokkaita
* Valintapaneelilla ei ole ollut oikeudellista asemaa valita ja ehdottaa ehdokkaita
* Voidaan myös perustellusti väittää, että ulkoasiainministeriöllä ei ole ollut oikeutta ehdottaa kolmea ehdokasta tuomioistuimeen.
* Euroopan ihmisoikeustuomioistuin peittää 46 maata ja 800 miljoonaa ihmistä ja on siten kolmanneksi suurin oikeudellinen yhteisö maailmassa Kiinan ja Intian jälkeen. Ei siis ole mikään vähäpätöinen asia, ketkä ovat tuomareina EIT:ssä, mikä on heidän moraalinsa, tietonsa ja kokemuksensa laista ja erityisesti ihmisoikeuksista

Päivi Hirvelä on kirjoittanut CV:ssään olleensa tuomarina 9 vuotta ja syyttäjänä 16 vuotta eli yhteensä 25 vuotta. Hirvelä kertoo olleensa apulaistuomarina ensimmäistä kertaa 1 elokuuta 1982 alkaen. 1982 plus 25 vuotta ja päädymme vuoteen 2007. Hakemus on tehty 21.2.2006 ja elämme edelleen vuotta 2006, eli jokin on pielessä

Hirvelä väittää siis olleensa tuomarina 9 vuotta. Tämä ei ole totta. Hän ollut asiakirjojen mukaan ylimääräisenä, tai määräaikaisena tuomarina vain 26 kuukautta ja 29 päivää.

Hirvelä kertoo olleensa “assistant Judge” Kouvolan hovioikeudessa. 1.elok.1982- 31 elok 1990. Mitään apulaistuomarin virkaa ei Suomessa ole edes olemassa vaan Hirvelä on ollut vain viskaali eli esittelijä, jonka oikea käännös olisi “Rapporteur, “ Referendary”, “Senior secretary of the court of appeal”, reporting clerk” tai “judicial secretary of a court of appeal”.

Hirvelä kertoo hakemuksessaan olleensa 16 vuotta syyttäjänä. Myöskään tämä ei pidä paikkaansa.
Kun kaikki lomat, virkavapaudet jne vähennetään, niin voidaan todeta, että Hirvelä on ollut syyttäjänä 11 vuotta ja 10 kuukautta tai 12 vuotta ja yksi kuukausi laskentatavasta riippuen jättäessään hakemuksensa helmikuussa 2006.

Epäilemättä Hirvelä on antanut virheellistä tietoa hakemuksessaan yhteen Euroopan korkeimpaan tuomarin virkaan. Valintapaneelin jäsenten olisi pitänyt hylätä Hirvelän hakemus heti, elleivät he ole osana rikollista suunnitelmaa, sillä se ovat kaikki juristeja, ja he ovat tienneet, ettei Hirvelä ole ollut koskaan vakituisena tuomarina eikä Suomessa edes ole “Assistant Judge “ tai ”apulaistuomarin” virkaa.
Minulle on edelleen epäselvää se, miten valintapaneeli on asetettu, koska en ole saanut pyytämääni selvitystä ulkoasiainministeriöltä. Valtioneuvoston ohjesäännön 6§” määrittelee sen, kuinka ko toimikunta, valintapaneeli olisi pitänyt asettaa. Näyttää siltä, että näin ei ole menetelty.

Valintapaneelin jäsenillä:
* oikeuskansleri Paavo Nikulalla
* KKO:n presidentti Pauliine Koskelolla
* KHO:n presidentti President Pekka Hallbergilla
* oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissasella
* UM:n oikeudellisen osaston päälliköllä Irma Ertmanilla ja
sihteeri Camilla Busck-Nielsenilla ..
.. olisi pitänyt olla sivutoimilupa, jota heillä ei ole ollut. Laki on erittäin tiukka tässä erityisesti tuomareille Koskelo ja Hallberg. Sivutoimilupaa he eivät olisi mahdollisesti saaneet, koska he olivat asiassa esteellisiä.
Valintapaneelin jäsenet tulevat julkiselta sektorilta, jossa kaikki ihmisoikeusloukkaukset tehdään. Tämä on sietämätöntä.

Erittäin sietämätöntä on korkeimpien oikeuksien presidenttien Koskelon ja Hallbergin sekä kansleri Nikulan osallisuus. Nämä sekä Nikulan apulainen Jonkka että eduskunnan oikeusasiamies Paunio ja tämän apulaiset ovat suurimmat ihmisoikeusloukkaajat Suomessa. Käytännössä kaikki oikeusjutut päätyvät Suomessa korkeimpiin oikeuksiin. Nikulalla on suurin oikeudellinen valta Suomessa, sillä hän kontrolloi hallituksen ja presidentinkin toimia sekä tuomioistuimia ja koko virkakoneistoa. Sama koskee hieman pienemmässä määrin Pauniota. Jos Nikula ja Paunio sekä virastonsa toimisivat oikein ja tehokkaasti, Suomesta ei tarvitsisi lähettää yhtään valitusta EIT:hen.
Valintapaneelin jäsenet ovat tienneet, että EIT:ssä on naiskiintiö ja vajetta naistuomareista. Jos kolmen kandidaatin joukossa on yksi nainen, jonka suositukset on leivottu hyviksi, niin hän tulee valituksi.
Hakijoina oli kaksi muut naista: dosentti, OTT Laura Ervo ja professori, OTT Johanna Niemi-Kiesiläinen. Molemmilla oli parempi pätevyys ja tiedot sekä kokemus erityisesti ihmisoikeuksissa vieraissa kielissäkin kuin Hirvelällä.

Hirvelän kokemus erityisesti ihmisoikeuksien alalla on lähes nolla verrattuna kahteen muuhun naishakijaan. Paras hakija tällä suhteessa on professori, OTT Martin Scheinin.

Ei voi välttyä ajatukselta, että
* oikeuskansleri Paavo Nikulalla
* KKO:n presidentti Pauliine Koskelolla
* KHO:n presidentti President Pekka Hallbergilla
on ollut tarkoitus saada “oma nainen” EIT:hen, ja he ovat siinä onnistuneet, lobbaamaan tukea virheellisille päätöksilleen ja ihmisoikeusrikkomuksilleen.

Pääministeri Vanhanen tietää, että valintamenettelyt kansainvälisiin tuomarintehtäviin ovat remplaÇant, ja hän asettikin 12.08.2005 työryhmän selvittämään tilannetta ja tekemään ehdotukset lain muutoksiksi. Puheenjohtajaksi tuli kansleri Nikula. Nikula ei olisi saanut osallistua tähän työhön, sillä hänelle kuuluu koko virkakoneiston valvonta ja myös tämä työryhmä. Eli Nikula valvoo omia tekemisiään ja jälleen on harkitusti loukattu vallan kolmijakoa kohtaan.

Työryhmän raportin olisi pitänyt tulla valmiiksi 30.4.2006. Työryhmä sai jatkoaikaa ja sopivasti ehti “vanhan systeemin “ aikana valita ehdokkaat EIT:hen. Raportti on nyt painatuksessa.
Hirvelän nimikirjanotteesta selviää muitakin virallisen laillisuusvalvonnan mädännäisyyksiä.
Hirvelä on ollut erilaisissa kilpailevissa tehtävissä hallinnossa.
Hän on ollut viskaalina hovioikeudessa ollessaan saman oikeuspiirin alioikeudessa määräaikaisena tuomarina

Hän on ollut julkisena oikeusavustajana ollessaan samalla määräaikaisena tuomarina alioikeudessa.
* Hän on ollut julkisena oikeusavustajana ollessaan samalla viskaalina hovioikeudessa..
* Hän on ollut syyttäjänä ollessaan myös määräaikaisena tuomarina alioikeudessa.
* Hän on ollut valtionsyyttäjänä ollessaan esittelijänä eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa
Lain mukaan määräaikaisen tuomarin virka tulee julistaa hakuun, jos määräaikaisuus on pidempi kun yksi vuosi. Tätä kierretään sillä että määräaikaisuudet ovat lyhyempiä vaikka yhteensä kestävätkin yli vuoden. “Sopiva” tuomari saadaan tekemään “likainen” tuomio “laillisesti”. Hirvelän lyhin määräaikaisuus on ollut yksi päivä.

Hirvelällä on ollut ainakin 9 sivutointa, joihin hänellä ei ole ollut lupaa, “kuutamourakointia” siis, Euroopan ihmisoikeussopimuksen Protokolla No. 11 Artikla 21 edellyttää mm, että EIT :n tuomarilla on korkea moraali, jota Hirvelällä tuskin on. Koska käsillä oleva juttuun ovat sotkeutuneet Suomen korkeimmat laillisuusviranomaiset, juttu voidaan tutkia vain ulkomailla. Myös ministeri Tuomiojan osuus tulee selvittää, sillä hän on kolmen ehdokkaan listan toimittanut.

Suomi on paljon korruptoituneempi yhteiskunta kuin yleisesti tiedetään.
Ihmisoikeusliiton hallituksessa istuu mm Pentti Arajärvi Tarja Halosen aviopuoliso. Tuskinpa Arajärvi etsii törkeitä ihmisoikeusloukkauksia Tarja Halosen maasta? Tranparency Internationalin Suomen toimipisteen johtokunnan puheenjohtajana on Turun kihlakunnan johtava syyttäjä Antti Pihlajamäki, jonka jo viran puolesta tulisi paljastaa yhteiskunnallinen korruptio.

Hirvelän kokemus on virallisen laillisuusvalvonnan piiristä, jossa hän on tehnyt sekalaisia töitä. Nyt hän on vuodesta 1999 alkaen valtionsyyttäjänä. Vuoden 2005 hän oli kokonaan virkavapaalla ja kuluvan vuoden myös lähes kokonaan. Julkisuudessa ei ole näkynyt mitään syyttämistehtävää, jossa hän olisi loistanut. Hirvelä ei ole Suomen “carladelponte”.

Hirvelä asuu Lahdessa, josta työmatka virkapaikalle Albertinkadulle Helsinkiin vie parisen tuntia, poikkeuksellista Suomessa ja fyysisesti rasittavaa, jos joutuu tämän joka arkipäivä tekemään.
EIT:n tuomareita valittaessa valintaa ei tulisi kohdistaa virallisen laillisuusvalvonnan piiiristä tuleviin, jossa ihmisoikeusloukkaukset tehdään, ja henkilöt ovat jo valmiiksi ryvettyneitä. Kahdeksan hakijan joukossa kaksi tuli virallisen laillisuusvalvon piiristä. Muut kuusi eivät olleet niin ryvettyneitä. Puhtaina voisi pitää niitä, jotka tulevat yliopistomaailmasta kuten Ervo, Niemi-Kiesiläinen ja Scheinin.
Tämä on nyt hätähuuuto Suomesta.

Jos kansaivälinen yhteisö nyt epäonnistuu viemään käsillä oleva juttu oikeuteen ja estämään Hirvelän siirtyminen EIT:hen, niin se vähäinenkin luottamus EIT:hen on mennyttä, joka siitä vielä on jäljellä.

Jali Raita, diplomi-insinööri
http://promerit.net/ MAY DAY CALL from Finland. The election on 27th of June 2006 of MS Päivi Hirvelä to become a judge at the European Court of Human Rights

Tarkemmin valtiopetosasiasta tässä:
Valtiopetos on tosiasia

ja tässä
Valtiopetos on tapahtunut tosiasia

ja tässä
valitus ja purkuhakemus

Kalajoella 10.02.2013

Erkki Aho
kaupunginvaltuutettu

Ei kommentteja: