Reino "Pihti" Virtasen tapaus

Meillä Suomessa eletään siinä harhautuneessa illuusiossa, että elämme oikeusvaltiossa, jossa viranomaisten ja oikeusjärjestelmän toiminta on vastuuntuntoista ja nuhteetonta; oikeusvaltiossa, jossa yksilökansalaisten oikeudet toteutuvat käytännössä.

Yksi keskeinen piirre tämän illuusion ylläpitämisessä on se, että kaikki ongelmatapaukset pyritään lakaisemaan takaovesta pihalle tai muutoin maton alle, pois ihmisten silmistä ja pois ihmisten tietoisuudesta. Nyt ne ihmiset, jotka eivät vääryyksien ja rikosten oikeudettomina uhreina alistu kohtaloonsa ja elämään lopun ikäänsä havojaan nuollen takapihalla tai maton alla, joutuvat taistelemaan todella suuria tuulimyllyjä vastaan oikeuksiaan perätessään. Yleensä käy myös niin, kuten itäisessä naapurissamme oli tapana, että viranomaisten ja vallapitäjien mielivaltaa vastaan oikeuksiaan peräävät leimataan ympäristölleen vaarallisiksi häiriköiksi, sullotaan mielisairaaloihin tai viedään ampuma-aseet kuten Reino Virtasen tapauksessa.Näin kertoo Reino itse:

Missä on oikeus ? Missä on totuus ?

Hyvin sopii vanhan virsikirjan virsi 440 Suomen viranomaisille; samoin psalmi 58. Jumala yhä muistuttaa koko maailmaa siitä, mitä on ilmoittanut tulevan lopun aikoina Pyhässä Raamatussa.

Aasian maanjäristys oli suuri, mutta ei se jää suurimmaksi, missään nimessä. Elämä Suomessa viittaa yhä pahempaan päin, mutta rahan perässä juoksijoita ei näy mikään pysäyttävän ajattelemaan, että mikä heidän kohtalonsa lopulta tulee oleman.
Aasian järistys jätti useita Suomalaisia miettimään sitä, olenko tämän ansainnut, minkä Kaikkinäkevä Jumala salli tapahtua. Ikävintä on se, että uhreista on tehty jopa "maansankareita”. Kukin lähti sinne vapaa-ehtoisesti. Toista oli sota-aika, jolloin kunkin miehen piti lähteä puolustamaan isänmaatamme. Sotainvalideja arvostelivat ne kansalaiset, joilla oli huppu silmillä; ”mitä menitte”. Turisteille voi avoimesti sanoa, itsehän sinne lähditte vapaaehtoisesti. Tavallisella köyhällä kansalaisella ei nimittäin yksinkertaisesti ole varaa lähteä merten taa. Valtio ja muutkin hyväosaiset viranomaiset ovat kovalla tohinalla auttamassa kyseisiä hyväosaisia.
Uskon, että rahat ottavat meiltä köyhimmiltä ensimmäiseksi. Itselläni tästä on erittäin hyvät kokemukset, että miten viranomaiset laidasta toiseen puhaltavat yhteen hiileen.

Lääkärien inhimillisestä virheestä mittavaksi väärennös- ja virkarikosjutuksi.

Jouduin 3.5.1979 palleatyräleikkaukseen. Leikkaus tapahtui Keski-Suomen Keskussairaalassa. Kirurgina oli Allan Särkilahti, avustavana lääkärinä toimi John Melin. Instrumenttihoitajana oli Kaija Kalliolinna. Heiltä jäi leikkauksen yhteydessä vatsaontelooni suonenpuristin. Tämän salli tapahtua minulle Kaikkinäkevä Jumala.

Aikaa kulunut yli 25 vuotta. Joudun kysymään, missä tuolloin oli auttajat? Kovasti eri viranomaiset "vaahtoavat', siis turistien, hyväosaisten auttamisesta. Lukuisten selvitysten ja värikkäiden vaiheitten jälkeen sain korvauksia yhteensä vajaa 30.000 mummon markkaa. Tähän sisältyi maksamani lääke- ynnä sairaalamaksut. Yhteiskunta muisti ottaa tuolloin verotkin, joten puhtaaksi sain käteeni n.27.000 mk.

Tuolloin ei ollut auttajia. Päinvastoin lääkärit jättivät minut heitteille sairaana poistoleikkauksen jälkeen. Valitin asiasta lääkintöhallitukselle. Lääkintöhallituksen juristi -82 jopa uhkaili puhelimessa minua, jos nostan syytteen lääkäreistä. Juristin mukaan tulisin häviämään koko jutun, kun lääkärit pistävät asialle ammattijuristit.
Näinhän on käynytkin, kun ovat saaneet mukaansa koko ns. koneistonsa törkeän rikosten suojeluun.

Poistoleikkauksen jälkeisenä aikana ihmettelin itsekseni, miten hoitavani lääkärini Niilo Hakola käyttäytyi oudosti minua kohtaan. Syykin selvisi minulle tammikuussa 1983. Lääkärit olivat väärentäneet todisteaineistoa vahingokseni. Alkuperäinen pihti vaihdettu erimerkkiseen ja kirkkaaseen.

Niilo Hakola poisti pihdin vatsaontelostani 12.12.79. Anestesialääkärinä oli Juhani Väyrynen. 13.12.79 Hakola selvitti leikkaustilanteen minulle avoimesti. Näytti minulle kolme polaroid-kuvaa, joissa näkyi erittäin selvästi pihdin syöpyminen. Pihdin kärjessä oli kiinni muutamia lihassäikeitä ja näissä roikkui variksenmunan kokoinen kalkkeutuma akselin kohdalla. Pihdin kärki näkyi selvästi kuvissa, että kyseessä oli teräväkärkinen suonenpuristin crile.
Hakola kertoi pihdin olevan pahoin syöpyneen. Lisaksi kertoi, että oli yhdestoista hetki ottaa ne pois, jos vähänkin pitempään olisivat pihdit olleet vatsaontelossasi, niin emme olisi tienneet sitä, mitä sinulle olisi käynyt?
Välittömästi 14.12.79 pihdin vaihtoivat kirkkaaseen pean-merkkiseen. Tästä se alkoi kuulu pahatie, jonka lääkärit ym. valitsivat kuljettavakseen. Jumalan tarjoama tie heille ei kelvannut. Lääkintöhallitus ryhtyi ja puolustamaan lääkäreitä ym. väärennöksissä, joten apua en saanut.

Oikeuskanslerin virastoon

Lopulta käännyin oikeuskanslerin puoleen kantelulla 16.1.1983. Tästä seurasi se, että oikeuskanslerin "selän takana” esittelijä ryhtyi salaamaan kanteluani. Silloinen asianajajani ja ihmetteli, kun hänen puheensa eivät pitäneet paikkaansa.

Tähän touhuun kyllästyin siten, että kirjoitin kirjeen oikeuskanslerille. Kirje oli ollut perillä seitsemän päivää ja tuolloin kansliapäällikkö Viljo Hakulinen ja Kai Korte eivät tienneet kirjeestäni ja eivät kantelustanikaan.

Tästä lähettämästäni kirjeestä olin yhteydessä Keskisuomalaisen toimittajaan huhtikuussa 1983. Toimittaja teki lehteen heti pienen jutun kirjeestäni. Välittömästi ilmestymisen jälkeen toimittaja soitti klo 9.45 minulle. Yllätys oli minulle se, että tarjosi rahaa minulle paljon, kun antaisin anteeksi lääkäreille. Tämän jälkeenkin tulisin aina saamaan rahaa, joten minulta raha ei tulisi koskaan loppumaan.
Toimittajalle sanoin, että rahalla ei osteta törkeätä rikosta. Toimittaja oli hermona tekemästään jutusta. Epäilen asiassa käyneen, että lääkärit puuttuivat juttuun hermostuksissaan. Mitään ei ollut enää tehtävissä, kun todisteet olivat väärentäneet.
Toimittajan tarjoamat rahat jäivät kai toisille. Viikon päivät hän tarjosi rahaa, mutta niitä en huolinut.

Tämän jälkeen soitin oikeuskanslerin viraston päällikölle Viljo Hakuliselle. Hänelle kerroin kirjeestäni ja toimittajan tarjoamista rahoista. Hakulisen puheesta sain sellaisen kuvan, ettei Kortekaan ollut tietoinen kantelusta, eikä kirjeestäkään. Hakulinen kovasti kiitteli minua siitä, että kävin asiasta soittamaan. Hakuliselle sanoin esittelijän nimen. Hakulinen sanoi vihaisena: ”Tästä hän välittömästi lähtee esittelijän puheille.”
Hakulinen sanoi, että viikon kuluessa tehdään päätös asiassa. Tästä soitin toimittajalle ja kerroin Hakulisen terveiset. Minulle tuli yllätyksenä se, kuinka sain kuulla toimittajalta ärräpäitä. Kuinka minä soitollani pilasin heidän hyvän suunnitelmankin.
Kaikkinäkevä Jumala puuttui asiaan ja näin rikollisten suunnitelma meni pilalle. Epäilen, että olisivat minut vieneet vappuaamuna mielisairaalaan klo 6.00. Rahaa syöttinä vain tähän teon toteutukseen käyttäneet hämäykseksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olisivat raivanneet minut totuutta pois kertomasta. Korte määräsi 5.5.83 KRP:n suorittamaan tutkinnat asiassa, että onko pihti vaihdettu ym. Kortteen määräyksessä luki, että asia on tässä vaiheessa salainen.

Jyväskylän KRP:n päällikkö, rikosylikomisario Seppo Pietikäinen, aloitti esitutkinnan 10.5.83. Pietikäinen kuulusteli ensimmäisenä pihdin poistaneen kirurgi Niilo Hakolan. Olin Pietikäiseen puhelinyhteydessä 23.5.83. Pietikäinen kertoi minulle, että yrittää saada tutkimukset suoritettua valmiiksi ennen kesälomaansa. Kysyin häneltä loman alkua? Pietikäinen sanoi lomansa alkavan 1.7.1983.

Tämän soiton jälkeen Pietikäisestä ei kuulunut mitään, joten soitin hänelle 6.6.83. Yllätyin täydellisesti, kun komisario Raimo Peltovuori vastasi puhelimeen ja kertoi Pietikäisen olevan kesälomalla. Todennäköisesti väärentäjät olivat joutumassa oikeudelliseen vastuuseen tekemisestään. Näin ollen KRP:n apulaispäällikkö Matti Tenhunen hyllytti Pietikäisen ja kutsui Peltovuoren kesken poliisikurssin jatkamaan tutkimuksia. Epäilen vahvasti, että Pietikäinen todella hyllytettiin ja pöytäkirjat hävitettiin, jotka Pietikäinen teki.

Peltovuori sanoi tulevansa minut kuulustelemaan 13.6.83. Peltovuori tuli, mutta yllätys oli se, että kuulustelua ei suorittanut ensinkään. Epäilen hänen toimintansa "urkkimiseksi", että miten suhtaudun rikosjuttuun ja samoin asianajajaani? Kesäkuussa -83 jo alkoi valjeta se, että Peltovuori ryhtyi peittelemään lääkäreitten rikoksia. Heinäkuun 1 päivänä soitin Pietikäiselle. Pietikäinen totesi minulle: "Tässä sinun jutussasi on muutakin mätää." Hän ei ollut pahalla päällä minulle, vaan muille, joiden henkilöllisyyttä hän ei kertonut. Pietikäisen ilmiantokertomukset kerroin kansliapäällikkö Viljo Hakuliselle välittömästi. Hänelle kerroin, että Peltovuoreen en luota yhtään ja tuolloin kerroin Peltovuoren puheistakin.
Huomautan Peltovuoren tutkimuksesta, että jätti kuulustelematta kirurgi Niilo Hakolan ja samoin nukutuslääkäri Juhani Väyrysen. Molemmat lääkärit olivat yhtä aikaa paikalla näkemässä, kun Hakola poisti pihdin vatsaontelostani. Erittäin törkeätä ja puolueellista esitutkintaa suoritti Peltovuori. Peltovuori ei tutkituttanut minkäänlaista todistusaineistoa rikoslaboratoriossa, koska väärennökset olisivat todistaneen hänen tutkimuksensa törkeän puolueelliseksi. Epäilen tämän kaiken takana olevan Matti Tenhunen ja rikoksiin syylliset lääkärit ynnä hoitajat.

Kuukauden seurattuani Peltovuoren työtä, niin ryhdyin koviin otteisiin ilmoittamalla Keskisuomalaisessa kadonneita todisteita. Ilmoitus oli lehdessä 14.7.83, eli torstain lehdessä.
Kyseisenä päivänä soitin Keskisuomalaiseen ja tarjosin toisenlaista ilmoitusta perjantain lehteen, 15.7.83. Naisvirkailija karjaisi minulle; "Emme huoli." Siis rahalla en saanut toista ilmoitusta. Epäilen tässä käyneen siten, että lääkärit ja yhtä hyvin Peltovuorikin saattanut puuttua ilmoittelun keskeyttämiseen.

Avaintodistajan kuolema

Lauantai 16.7.83 alkoi kuhina käydä hoitavan lääkärini Hakolan huvilalla. Epäilen huvilalla tapahtuneen kovia neuvotteluja. Hakola itse oli ensimmäiset kulkijat kyydinnyt Jämsän linja-autoasemalle klo 14.00.
Illalla huvilalle tullut toinen porukka ja tämä porukka poistunut iltamyöhällä huvilalta. Kirurgini Hakola löytyi sunnuntai aamuna klo 4.30 huvilan saunan kiukaan päältä pahoin "käprettyneenä” ruumiina.
Tästä minulle soitti Jämsän poliisi Tiitto 17.7.83 klo 21.00. Ihmettelen sitä mistä Tiitto saanut tietää KRP:n tutkinnasta, koska Kortteen määräyksessä luki. ”Asia tässä vaiheessa salainen.” Tiitto kertoi Hakolan löytyneen lauteen ja jakkaran välistä lyyhistyneenä.
Jos olisin tiennyt ja Jumala ei olisi suonut minun pistää lehteen kyseistä ilmoitusta, että näin äkkiä minulta viedään päätodistaja törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa, en olisi ilmoitusta pistänyt. Jumalalla on omat suunnitelmat, joille emme mahda mitään.
Joka tapauksessa lääkärini kuolema on pistänyt kuoleman syyn epäilyttäväksi ja epäilen kaiken teon syyksi peittelyt. Pietikäisen suorittaman kuulustelun jälkeen Hakola ollut täysin tolaltansa kyseisenä päivänä.

Peltovuori tuli kesälomaltansa 25.7.83. Hän soitti minulle ja aloitti kiristyksensä, että olisin väärässä ja lääkärit oikeassa. Tuolloin kysyin, onko löytynyt instrumenttien seurantalomaketta? Vastasi; ”Se on tämä tarvikeluettelo, joka on hänellä." Sanoin, ei se ole mikään instrumenttien seurantalomake.
Minulla oli syöminen kesken, joten katkaisin puhelun. Tätä ennen Peltovuori sanoi, että minun on tultava Jämsän poliisitalolle kuulusteluun tiistaina tai keskiviikkona. Ei sanonut minä viikkona ja mihin aikaan?
Peltovuori soitti uudelleen kesken syömiseni. Vastasin: ”Virtanen”. Peltovuori vastasi, joten en mitään vastannut hänelle. Tuumasin, höpise vaikka iltaan asti, niin en puhu mitään. Peltovuori alkoi puhua, haloo, kuuluuko - - ja lopulta sulki puhelimensa, kun en vastannut.

Tämän jälkeen sisälleni tuli sanomia, tällä viikolla poliisit eivät saa minua kuulustella. Minun on lähdettävä pois kotoa. Lähes tunnin tätä kuuntelin ja kysyin: ”Mitä, minkä takia minun pitää lähteä pois kotoa?” Sanomat kovenivat, ja en saanut rauhaa. Ei auttanut muu kuin tilasin taksin ja lähdin Äänekoskelle siskoni luo huvilalle. Rauha laskeutui sydämeeni, kun lahdin kotoa kohti Äänekoskea.

Ase viedään

Tiistaina 26.7.83 Peltovuori oli tullut perhettäni häiritsemään perättömillä puheilla. Peltovuori oli esiintynyt "lääkärinä”, että omaisten on välillä vaikeaa nähdä sairaus. Tarkoitti minua, että olisin henkisesti sairastunut.

Tyttäreni oli tätä ennen soittanut Peltovuorelle ja sanonut, että en ole kotona. Tästä huolimatta oli tullut sivullisille henkilöille kertomaan perättömiä mm, otetuista poraroid-kuvista. Epäilen hänen olleen liikkeellä lääkäreitten pyynnöstä, koska hänen kertomukset viittasivat siihen suuntaan.

Keskiviikkona 27.7.83 on jäänyt minulle elävästi muistiin, kun järkytyin pahoin päivän tapahtumista. Mutta Jumalan johdatus tuli kirkkaasti mieleeni, miten minun piti lähteä kotoani pois 25.7.83. Kaikki näkevä Isä ei sallinut lastaan iljettävien "ihmispetojen” käsiin kyseisenä keskiviikonpäivänä.
Keskiviikkona 27.7.83 heti aamulla oli Peltovuori kuulustellut Jämsäläisen lääkärin ”muuna”. Kuulustelupöytäkirjassa ei ole ruksattu ainuttakaan kohtaa, joka olisi velvoittanut kuulusteltavan kertomaan totuutta. Peltovuori ja lääkäri olleet kahdestaan ja tämä "neuvottelu" tapahtunut Jämsän sairaalassa. Kyseinen lääkäri on täysin tietoinen törkeästä väärennös- ja virkarikosjutusta, joten Peltovuori tällä "neuvottelulla" suojeli rikosten tekijöitä.

Tämän "neuvottelun" jälkeen Peltovuori mennyt Jämsän nimismiehen puheille ja tarkastanut, että onko minulla aseita olemassa? Nimismies Esko Koponen lähetti poliisipartion kotiini noin klo 14.00 aikoihin. Poliisit olivat tulleet ns. mustalla maijalla. Poliisit kysyneet minua. Vaimoni vastannut, että en ole kotona. Tästä poliisit menneet vähän hämilleen. Sitten kysyneet asettani, missä se on? Vaimoni sanonut, että se on Äänekoskella, mutta ei tiedä, onko se minun veljelläni vai huvilalla? Pari naapurini naista olleet tuolloin vaimoni vieraina ja hämmästyneet poliisien touhusta.

Tämän jälkeen oli tyttäreni tullut töistä ja soittanut veljelleni poliisien puuhastelusta. Epäilen, että Peltovuori kertonut minun olleen kotona. Tiistai-iltana klo 21.00 aikaan oli Peltovuori tullut vaimoani vastaan Jämsän kirkon kohdalla.. Epäilen sitä, että Peltovuori tuli asianajajani luota neuvottelusta. Epäilen Peltovuoren luulleen, että vaimoni hakenut minut pois Äänekoskelta.
Kun veljeni sai kuulla poliisien puuhastelusta, oli hän kiireesti hakenut haulikkoni toiselta veljeltäni, jolle sen jätin syksyllä 1975. Veli vienyt aseeni Äänekosken poliisille ja sanonut, että tässä on ase, jos se joillekin on vaarallinen, mutta kiireesti tästä ilmoitettava Jämsän poliisille.

Poliisit olivat aseeni tuoneet tänne Jämsään kyseisenä päivänä. Kahden kilometrin päästä huvilalta eivät uskaltaneet tulla minua pidättämään mielisairaalaan. Koska eivät tienneet, keitä kaikkia meitä huvilalla oli. Aseenkantoluvan jättivät minulle, joten kuvittelivat kai sitä, että olisin asiasta hiljaa.
Illalla huvilalle tuli kaksi veljeäni käymään. Heidän käytöstään vähän ensin oudoksuin. Veljeni kertoi päivän tapahtumisista, kuinka poliisit touhusivat. Toinen veljeksistäni sanoi, jos veli ei olisi toiminut ripeästi olisit nyt mielisairaalassa. Veli kertoi Peltovuoren kertoneen kuinka olin hänelle lähettänyt uhkauskirjeitä. Uhkauskirjeitä ollut oikein kasa työpöydällä kun tullut lomalta.
Tästä kovasti säikähdin, että ovatko lääkärit lähettäneet uhkauskirjeitä minun nimissä. Onneksi en ole yhtään kirjettä lähettänyt Peltovuorelle. Koin kauhun hetket kyseisenä iltana, mutta Isan johdatus huville parisen päivää aikaisemmin kirkastui yhä kirkkaammaksi, kuinka Isä jälleen suojeli lastansa "pedoilta".

Veljeni luo lahdin yöksi ja torstai-aamuna n. 8.15 soitti veljeni Peltovuorelle. Meitä oli kolme henkilöä samassa puhelimessa kuulemassa Peltovuoren valheet. Veli kysyi, mikä oli se eilinen pyssyhomma? Peltovuori vastasi, että minä olin häntä puhelimessa uhannut kirveellä ja pyssyllä tappaa. Veljeni vastasi tähän, jos noin hulluja puhutaan, niin ei se ole yhdestä pyssystä kiinni, sillä meitä veljeksiä on paljon, joten aseita kyllä löytyy, mutta leikki leikkinä; nukkukaa yönne rauhassa.
Peltovuori kävi puhelimessa hermona. Peltovuori kysyi veljeltä, että miten se tieto sinne Äänekoskelle, niin pian meni. Veli ei tajunnut sanoa, etkö sinä poliisina sen verran tiedä, että puhelimet ovat sitä varten keksitty. Peltovuori kävi niin kuumaksi, että katkaisi puhelun. Noin 5-10 minuutin kuluttua veljeni sai häneen uudelleen yhteyden. Peltovuori sanoi veljelleni, että tästä ei saa mitään asianomaiselle kertoa, siis minulle. Minun teki kovasti huutaa, ei tarvitse kertoakaan, kuulin kaiken puheesi ja kerroit täyttä valhetta minusta.
Tällaisia poliiseita on KRP:lla hommissa. Tuolloin menetin poliiseihin täysin luottamuksen. Tämän jälkeen soitin silloiselle asianajajalleni. Hän meni sanattomaksi, kun kuuli ääneni. Tällöin minulle lisää avautui se, että hankin oli minun raivaamisesta mielisairaalaan tietoinen.

Hakolan kuolemasta oli kulunut tasan 10 päivää, kun uhri yritettiin vaientaa hiljaiseksi. Tällaista on käytäntö Suomessa. Muistutan Riitta Kauppisen tapauksen, että "pedot” ovat arvaamattomia uhreille.

Vihdoin sain käsiini esitutkintapöytäkirjan, Siis Peltovuoren tekemän "opusteoksen" miten pitää Suomessa suojella rikoksia.
Tämän jälkeen tein poliiseista kantelun oikeuskanslerille. Korte pyysi selvitykset, joissa poliisit antoivat joukolla perättömiä selityksiä oikeuskansierille. Tästä seurasi se, että kaksi Jämsän poliisia kävivät minulta hakemassa aseenkantoluvan 14.10.1983 klo 13.35. Tuumasin ensin, että en käy valittamaan lääninoikeuteen ensinkään.

Kävi jälleen, että sisälläni alkoi Isä puhua: ”Sinä olet vastuussa pienestä lappusesta ja sille ja kuuluu oikeus”. Tuolloin avautui silmäni, että minä olen todella vastuussa aseenkantoluvasta. Tein valituksen lääninoikeuteen, jossa lyhyesti kerroin, että Isä ei sallinut lastansa joutuvan rikollisten kasiin ja näin he epäonnistuivat pidätyksessä.
Lääninoikeus teki päätöksensä ja palautti Jämsän apulaisnimismies. Joel Kankaan uudelleen käsittelemään lupa-asia.
Tämän jälkeen poliisit ryhtyivät kovempiin otteisiin. Lisäksi pyysivät lääkintöhallitukselta lausunnon minusta. Lausunnossa todetaan mm. "Reino Virtasen mielentilasta on käynyt ilmi sellaisia seikkoja, että häntä psykiatrisen kokemuksen mukaan on pidettävä potentiaalisesti vaarallisena toisten hengelle tai terveydelle, minkä takia hänelle ei lääkintöhallituksen käsityksen mukaan tulisi myöntää ampuma-aseen hallussapitolupaa." Pääjohtajan sijaisena ylijohtaja Timo Lehtinen Toimistopäällikkö Raimo A. Lahti. Siis lausunnon kirjoittajat.

Joel Kankaan lausuntopyynnössä oli myöskin perätöntä tietoa minusta. Lääninoikeus teki lopulta päätöksen joulukuun lopulla –84. Lääninoikeus päätöksessä mainitsee, että: ”Ase ja aseenkantolupa on toimitettava Reino Virtaselle takaisin”. Päätöksestä ei saanut valittaa.

Ase palautetaan

Tämän jälkeen Jämsän poliisit toivat aseeni, mutta lupaa heillä ei ollut antaa minulle. Asetta en huolinut, joten käskin poliisien viedä ase takaisin sinne mistä sen ovat hakeneetkin. Lupani lähetti Kangas postitse ja sen käännytin takaisin, että lupa on tuotava käteeni, mistä sen hakivatkin. Maanantaina 14.1.85 kaksi poliisia toivat lupani kiltisti käteeni klo 13.15. Aseeni olivat jo poliisit vieneet veljelleni Äänekoskelle 100 km päähän. Poliisien laittomat työt tulivat kalliiksi veromaksajille. Ase, joka uutena maksoi 100 mk, venäläinen haulikko.
ISÄ koulutti poliiseita noudattamaan lakia, ja HÄNEN suojeluksessa sain elää koko tuon ns. pyssyjutun ajan.
Jälestäpäin lääninoikeuden tuomari totesi minulle, että oli ennen kuulumatonta se, että haetaan lausunto aseenkantolupaa varten lääkintöhallitukselta. Tässä, jos missä he lopullisesti paljastivat itsensä, että millä asialla he todellisuudessa olivat. Siis tarkoitti sitä, josta itsekin kertonut, että aseen varjolla yrittivät minut raivata mielisairaalaan totuutta pois kertomasta, josta KAIKKINÄKEVÄ JUMALA ei suonut minulle tapahtuvaksi.

Rikoksia ei halutakkaan tutkia.

Tämänkin jälkeen olen saanut kovia kokea poliisien taholta. Valhetta, valhetta ja kieroilua. Mikään ei ole todella mennyt, niin kuin laki edellyttää poliisien tekevän. Törkeät väärennökset ja väärät valatkin ovat yhä tutkimatta.

Viimeksi juttua "pyöritti" rikostarkastaja Lauri Leppänen KRP:sta. Yli kolme vuotta oli tutkivinaan rikosjuttua. Hänenkin jäljiltään olen löytänyt lukuisia puolueellisia tekemisiä.
Häneen lopulta kyllästyin, koska tutkinnoista ei näkynyt loppua tulevan. Tapahtui "pitkittämistä". Epäilen koko tutkinnan olleen Peltovuoren suojelua, sekä ennen kaikkea väärentäjien, että väärien valojen suojelua.
Syksyllä 1995 annoin "potkut' Leppäselle, joten hänen täytyi lopettaa tutkimukset. Leppänen oli tätä ennen minulle kiukutellut: "Pannaan kannet kiinni". Tätä en hänelle suonut. Leppänen itsensä jääväsi esteelliseksi tästä pihti-jutusta 23.3. 996 kirjallisesti.
Kirjallisesti toteaa: "l. Katson olevani esteellinen suorittamaan tai suorituttamaan mitään toimenpiteitä tässä kyseisessä asiassa." Näin Leppänen toteaa maaliskuussa 1996.

Leppänen, minun vihamieheni ja esteellisenä virkamiehenä laati kirjelmän, joka päivätty 4.7.1997. Tätä ennen olin tehnyt rikosilmoituksen oikeudessa tehdyistä vääristä valoista.
Yli viisisivuisen kirjelmän laati esteellinen poliisimies. Sitä en tiedä onko Leppänen salaillut rikosjutun silloiselta KRP:n paallikön sijaisena olleelta apulaispäälliköltä Markku Salmiselta?

Kirjelmän allekirjoittajina oli Markku Salminen ja Lauri Leppänen. Helsingin Sanomissa oli juttu 18.7.1997. Otsikkona oli; "Keskusrikospoliisi ei tee lisätutkintaa "Pihti" Virtasen jutussa. Krp vetää päätöksessä linjaa ikuisuusjuttuihin".

KRP:lla ei ole muuta mahdollisuutta kuin suojella kaikin keinoin törkeää väärennös- ja virkarikosjuttua johon omat tutkijat ovat joukolla sotkeutuneet vuodesta toukokuusta -83 lähtien.

Lukemattomia rikosilmoituksia olen tehnyt viranomaisille vaarista valoista. Poliisit ovat tehneet päätöksensä ilman esitutkintaa: "El RIKOSTA”. Näin toimivat Suomessa kelvottomat poliisit. Päätöksillänsä suojelevat KRP:n tutkijoita, sekä rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä.
Olen useasti todennut sen, että tuomioistuimet ovat Suomessa poliisien "pelinappuloita". Tämä ns. pihti-juttu kaiken todistaa, mitä ovat tuomioistuimet todellisuudessa Suomessa.
Poliisien haluttomuuden motiivina pidän kostoa ns. asejutussa l983-1985, jossa lääninoikeus teki oikean päätöksen, joka poliiseita jäi kaivelemaan pahasti. Hehän eivät hyväksy sitä ensinkään, että tavallinen maanmoukka käy heitä määräilemään.

Poliittiset päättäjät eivät välitä kansalaisistaan – paitsi turisteina kuolleista ja heidän oikeuksistaan.

Yhä muistutan, että Isä johdattaa minua tässä törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa. Jokainen syyllinen joutuu tässä jutussa tuomiolle. Toiset tässä elämässä ja toiset viimeisellä tuomiolla viimeistään. Viimeisellä tuomiolla ei suurella rahalla tee mitään.
Olen lukemattomat kerrat kääntynyt eri ministereitten puoleen rikosjutussa. Samoin presidenttienkin, mutta apua ei ole kuulunut. Joten maassamme rehottaa eri viranomaisten keskuudessa rikollisuuden suojeleminen.
Halonen osaa puuttua vieraitten valtioitten sisäisiin asioihin, mutta täällä omassa pesässä olisi paljonkin tehtävää, että kautta maan me rikosten uhrit joskus saisimme oikeuden ja lisäksi korvauksetkin.
Olisi mielenkiintoista saada tietää se, kuka tai ketkä ovat ne virkamiehet, jotka suojelevat rikosjuttuja, joita ei saa tutkia puolueettomasti? Joukolla olisimme kantamassa virkapaikoilta pois kyseiset kelvottomat virkamiehet, koska puolueista ei löydy rohkeutta.
Suomen kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen vastasi minulle kirjeellänsä 23.11.2004. Mm. toteaa: "Jokaisen on hoidettava oma tonttinsa". En tiedä mitä tällä todella tarkoittaa, mutta teot heiltä ainakin puuttuvat.
Yksikään ministeri tai ylempi virkamies ei ole tullut minulta kysymään, miten voit ja miten voitaisiin auttaa? Nyt kun Jumala muistutti koko maailmaa, niin ollaan niin auttavaisia olevinaan, joten kaikki haiskahtaa vain teeskentelyltä.

Reino "pihti-Virtanen”
20.1.2005 Jämsä

Vuonna 1984 tipahti rakennuksella työskennellyt keski-ikäinen mieshenkilö muutaman metrin korkeudesta selälleen maahan sillä seurauksella, että selkäydin vioittui ja alapää halvaantui. Oikeus tuomitsi Puolustusministeriön maksamaan terveytensä menettäneelle kertakaikkisena korvauksena 450.000 mk (Verovapaana). (Rakennustyömaalta puuttuivat suojakaiteet)

Reino Virtanen menetti terveytensä vatsaonteloon unohtuneiden pihtien ja niistä liuenneen raskasmetallin vuoksi lopullisesti. Hänen oikeutensa korvauksiin olisi ollut täysin verrattavissa yllä olevan kaverin oikeuteen, mutta lääkäreiden vastuunpakoilujen, todisteiden väärentämisien ja väärien valojen vuoksi ei ole saanut tähän päivään mennessä juuri minkäänlaista korvausta menettämästään terveydestä.
Jo 25 vuotta Reino on kamppaillut omien oikeuksiensa puolesta, mutta niin turhaan. Yleisenä piirteenä on myös se, että tällaisissa oikeustaisteluissa ihminen joutuu olemaan niin yksin omantuntonsa ja oikeustajunsa kanssa – saamatta juuri ääntään kuuluviin