Kävin lauantaina 24.1.2009 Suomussalmella jatkamassa rikostutkintojani, koska poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhuttakaan. Tälläkin kerralla ilmeni uusia asioita, jotka on jätetty selvittämättä. Kysymys on pankkien toiminnasta.
Velkojan vaihtumisen problematiikkaa ei ole julkisuudessa tuotu lainkaan esille. Kun velkoja vaihtuu niin se edellyttää aina velallisen suostumusta asialle. Kainuussa Säästöpankki fuusioitiin Postipankkiin ja SYP Meritaan. Tuohon aikaan takaajien oikeuksista ei yleensäkään ollut tietoa ja pankit laiminlöivät yleisesti takaajien informoimisen velallisen vastuista. Lainasopimuksen ja panttaussopimuksen siirto kolmannelle ilman asiamukaista sopimusta ei ole lain mukaista. Rikollista on myös päävelallisen päästäminen vastuistaan muidan takaajien tietämättä. Asiakirjojen perusteella on pääteltävissä, että sopimukset eivät ole tehty lain mukaisesti ja siksi on syytä epäillä, että he ovat joutuneet maksamaan turhaan velkoja satojen tuhansien edestä.
Nämä velat ovat syntyneet törkeiden rikosten seurauksena, jonka kohteeksi asianomaiset henkilöt joutuivat. Keskeiset syylliset asioissa ovat Hyrynsalmen entinen nimiesmies Vesa Juntunen ja hänen yhtiökumppaninsa Lauri Heikkinen sekä varatuomari Mikko Kovalainen, joka on edelleenkin vapaalla jalalla.
Varatuomari Mikko Kovalainen hyenaana haaskalla
On syytä epäillä ja on ilmeisen todennäköistä, että varatuomari Mikko Kovalainen on väärentänyt avoimet asianajovaltakirjat ja toiminut niiden avulla täysin päämiesten tietämättä heidän lukuunsa. Sekä Seppo että Paavo Heikkinen todistavat, etteivät he ole allekirjoittaneet avoimia asianajovaltakirjoja Mikko Kovalaiselle. Samaa osoittavat myös käsialanäytteet. Käräjäoikeuden pöytäkirjat tukevat vahvasti tätä havaintoa.
Varatuomari Mikko Kovalaisella oli tapana lainata päämiehiltään rahaa asioiden hoitamiseksi. Joensuun käräjäoikeuden pöytäkirja 10.12.1996 R96 osoittaa selkeästi millaista vempulointia Mikko Kovalaisen raha-asioiden hoito oli. Siksi asianomistajat nostivatkin kanteen Mikko Kovalaista vastaan kavalluksesta ja muista rikosepäilyistä.
Lisäksi Paavo Heikkinen todistaa, ettei hän saanut Oulun oikeudenkäynnissä suuta aukaista. Sain jälkeenpäin oikeudenkäynnistä sen kuvan, että kaikki oli etukäteen sovittu Mikko Kovalaisen toimesta.
Asiakirjoista selvenee, että Heikkiset eivät tienneet minkä jutun milloinkin Mikko Kovalainen on nostanut heidän tietämättään. Katso
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/todistusaineistoni-raahen-krjoikeudessa.html
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/mikko-kovalaisen-asia-raahen.html
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/mikko-kovalainen-lain-yl-ja.html
Valtavat taloudelliset vahingot ja mittaamattomat henkiset kärsimykset
Asianomistajan osalta poliisi on jättänyt asiat selvittämättä, vaikka tämä on kärsinyt Vesa Juntusen ja oman yhtiökumppaninsa Lauri Heikkisen toimien vuoksi seuraavat vahingot:
1987 vakuutuspetos 600 000 markkaa,
1988 kalakauppa 182 719,00 markkaa,
1988 kalakauppa 54 100,00 markkaa,
1990 kavallustuomio 198 750,00 markkaa,
1991 jatkettu kavallus 9,669,30 markkaa,
1991 kotitilan metsät menivät pakkohuutokaupassa 364 000,00 markkaa,
1992 yhtiön velka henkilökohtaisesti maksettavaksi 300 000,00 markkaa, yhtiön velka takaajien maksettavaksi 480 000,00 markkaa.
1992 asianomaisen muut taloudelliset menetykset 1 000 000 markkaa, henkiset kärsimykset ( S.H. ja P.H.) yhteensä 800 000 markkaa. Vahingot yhteensä vähintäänkin 4 miljoonaa markkaa + korot.
Poliisit laiminlöivät virkavelvollisuutensa
Suomen perustuslain mukaan virkamies on vastuussa tekemisistään tai tekemättä jättämisistään myös taloudellisesti. Näistä asianomistajaan kohdistuneista asioista rikoksia eivät ole löytäneet
Eero Leinonen, rikoskomisario,
Jouni Välkki, apulaispoliisitarkastaja,
Kari Tornberg, komisario,
Seppo Pelli, ylikonstaapeli, eikä
Antti Karjalainen, nimismies
Raimo Ollila, Ylivieskan poliisi
Esa Mustonen, syyttäjä
Espoon poliisi ja Helsingin poliisi
Jyrki Määttä, käräjätuomari
Näin asiat ovat kehittyneet, mutta poliisi ei ole löytänyt niissä rikoksia.
Vakuutuspetos?
Yritys laajensi toimintaansa vuoden 1986-1987 aikana niin, että poikastuotantoon rakennettiin uusi halli, kokonaiskustannuksiltaan miljoona markkaa. Uuteen laitokseen tuli lämmönvaihtimella varustettu vedenkierto- ja valvontajärjestelmä. Uutta järjestelmää käynnistettäessä tapahtui erikoisia asioita. Lämmönvaihdin oli kytketty väärin, mikä tarkoitti sitä, että altaissa kiersi koko ajan sama vesi ja poikaset kuolivat omiin jätöksiinsä keväällä 1987. Vika oli siinä, että vaihtimen putket oli kytketty vastoin ohjeita ristiin.
Kuulustelukertomuksissa Lauri Heikkinen tunnustaa asentaneensa laitteet.
"Koska minulla oli vastuuvakuutus, haimme korvausta aiheutuneesta vahingosta minun vastuuvakutukseni perusteella. Vesa Juntunen täytti Hyrynsalmella korvaushakemuksen, jonka allekirjoitukseksi kelpasi vain Sepon nimikirjoitus. Koska korvaushakemuksella oli erittäin kiire, eikä Seppoa saatu puhelimitse kiinni, laitoin nimen Sepon puolesta. Katson, ettei nimenkirjoittamisella ole tapahtunut kenellekään vääryyttä, koska hakemus koski meidän yhteiselle yhtiölle aiheutuneen vanhingon korvaamista".
Kytkennän oli tehnyt ja valvonut asianomistajan toinen yhtiömies, joka harjoitti päätoimisesti LVI-urakointia. On täysin selvää, että ammattimies ei voi tehdä tällaista vahinkoa tietämättään. Vahingon suuruus oli 600 000 markkaa. Toinen yhtiömies oli hakenut vahingonkorvausta vakuutuksesta. Tähän vahingonkorvaushakemukseen hän oli väärentänyt asianomistajan nimen keväällä 1987. Tämän teon hän tunnustaa poliisikuulusteluissa. Tekoa on syytä epäillä törkeäksi vakuutuspetokseksi, jonka poliisi jätti selvittämättä.
Toinen yhtiömies oli lisäksi väärentänyt asianomistajan nimen öljylämmityshakemukseen 8.12.1986.
Ostajana ja myyjänä sama henkilö
Toinen yhtiömies Lauri Heikkinen teki kauppoja nimismiehen Vesa Juntusen yhtiön kanssa, jossa hän oli myös osakkaana. Näin tämä toinen yhtiömies istui kahdella jakkaralla ja myi nimismiehen yhtiölle erikoisilla hinnoilla poikasia 5.6.1988 ja 24-25.8.1988. Poliisi ei tutkinut reklamaatioita tehdyistä kaupoista. Toinen yhtiömies sai tuomioita vuonna 1990 kavalluksesta 198 750,00 markkaa. Hänen kuitenkin sallittiin hukata omaisuutensa sen jälkeen. Kysymys on törkeästä velallisen epärehellisyydestä, mikä jätettiin tutkimatta.
Jumalisjärven Lohi Ay myi 5.6.1988 Emäjoen Lohi Oy:lle 365 438 kalanpoikasta hintaan 0.50 markkaa/kappale. Kaupan arvo 182 719 markkaa.
Saman kaupan perusteella Jumalisjärven Lohi Ay myi edelleen 24 - 25.1988 välisenä aikana 1-vuotiaita kirjolohen poikasia 10 820 kg à 15,00 markkaa kilo. Kaupan arvo oli 162 300 markkaa. Kahden kaupan yhteisarvo oli 345 019 markkaa.
Kaupassa myyjänä oli Jumalisjärven Lohi Ay:stä Lauri Heikkinen ja ostajana Emäjoen Lohi Oy:n puolesta sama mies eli Lauri Heikkinen. Yhtiömiesten kirjallisen sopimuksen mukaan Lauri Heikkisellä ei ollut yksin oikeutta ko. kaupan tekemiseen.
Emäjoen Lohi Oy teki asiasta perusteettoman reklamaation, jonka ajankohdaksi reklamaatiossa on mainittu 17.6.1988. Reklamaation mukaan EmäjoenLohi Oy maksaa kaloista vain 100 000 markkaa. Toinen reklamaatio on päivätty 15.9.1989. Silloin Emäjoen Lohi Oy:llä ei ollut enää reklaamaatio-oikeutta kauppaan. Reklamaation mukaan käyväksi kauppahinnaksi on sovittu 108 200 markkaa. Reklamaatiot on laatinut nimismies Vesa Juntunen ja hyväksynyt hänen yhtiökumppaninsa Lauri Heikkinen, joka oli kaupassa sekä myyjänä että ostajana. Lauri Heikkinen on hyväksynyt reklamaation kuulematta toista avoimen yhtiön osakasta Seppo Heikkistä. Teko on yhtiömiesten tekemän sopimuksen vastainen teko. Koska Lauri oli sekä myyjä että ostaja samalla kertaa, niin reklamaation tekeminen kaupasta on käsittämätön asia ja osoittaa epärehellistä toimintaa.
Näin ensimmäisestä kalanpoikaskaupasta jäi maksamatta 82 719 markkaa ja toisesta 54 100 markkaa. Yhteensä 136 819 markkaa. Emäjoen Lohi Oy maksanut Lauri Heikkiselle poikasista 100 000 markkaa, eikä Lauri ole tilittanyt rahoja Jumalisjärven Lohi Ay:n tilille. Lauri Heikkinen tunnustaa kuulustelukertomuksessa saaneensa maksun 24.8.1988. "Rahoista puolet sijoitin Emäjoen Lohi Oy:n osakepääoman korottamiseen ja puolet jätin omaan käyttööni", sanoo Lauri Heikkinen kuulustelukertomuksessa.
Teko täyttää rikoslain 36 luvun 2 §:n mukaisen törkeän petoksen tunnusmerkistön. Vesa Juntunen oli tuohon aikaan Hyrynsalmen nimismies ja hän on käyttänyt hyväksi vastuulliiseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta ja teossa on käytetty hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta tilaa. Tekoa on pidettävä kokonaisuutta arvostellen törkeänä.
Lauri Heikkinen kuivasi yksityisnostoillaan Jumalisjärven Lohi Ay:n kassan. Samanaikaisesti Lauri Heikkinen teki töitä kuulustelukertomuksen mukaan täysipäiväisesti kilpailijan eli Emäjoen Lohi Oy:n palveluksessa, jonka osakas hän oli.
Poliisi ei selvittänyt
Asianomistaja (S.H.) ei maallikkona pystynyt vuonna 1989 arvioimaan asioita oikeudelliselta kannalta, eikä pystynyt nimeämään rikoksia. Asianomistaja luotti poliisiin toimintaan. Esitutkinnassa asianomistajaa avusti asianajaja Merja Eskonpekka-Tuure Suomussalmelta. Asianajaja jättäytyi pois avustajan tehtävästä, kun esiin tuli kalanpoikaskaupat Hyrynsalmen nimismiehen Vesa Juntusen ja tämän yhtiön kanssa sekä niihin liittyvät reklamaatiot. Asianajaja Merja Eskonpoika-Tuure ilmoitti, että ”heillä on herrasmiessopimus toisten kanssa, että ei poleta toistemme varpaille”. Tällä hän tarkoitti nimismies Vesa Juntusta.
Rikostutkinnassa poliisi Seppo Pelli suhtautui ylimielisesti ja välinpitämättömästi rikostutkintaan. Syykin oli selvä, nimismiestä oli syytä epäillä rikoksista. Siksi rikostutkinnat olisi pitänyt siirtää Keskusrikospoliisille. Näin ei tehty. Suomussalmen nimismies Antti Karjalainen ei suorittanut syyteharkintaa, vaikka olisi pitänyt toimia asian vaatimalla tavalla. Myös lääninsyyttäjä Jouni Välkki jätti syytteet nostamatta. Lääninsyyttäjä Jouni Välkin olisi pitänyt siirtää syyteharkinta valtakunnansyyttäjälle, koska oli syytä epäillä, että hän oli asiassa selvästi esteellinen.
Asianajaja Merja Eskonpoika-Tuuren jälkeen asiaomistajan asioita ryhtyi hoitamaan varatuomari Mikko Kovalainen. Tämä väärensi asianomistajien nimiä useisiin avoimiin valtakirjoihin ja ryhtyi hoitamaan asioita. Asianomistajat eivät tienneet asioista, kun Kovalainen hoiti asioita väärentämillään avoimilla valtakirjoilla. Asianomistajat eivät saaneet myöskään oikeuden päätöksiä tiedokseen, eivätkä voineet käyttää lain suomia oikeussuojakeinoja asioissa eli eivät voineet valittaa päätöksistä, koska eivät saaneet niitä tiedokseen.
On syytä epäillä, että asianajaja Mikko Kovalainen käytti luottamiesasemaansa monella tavalla väärin. Hän lainasi päämieheltään kymmeniätuhansia rahaa ja jätti maksamatta lainaamansa rahat. Hän vei asioita oikeuteen ennen kuin oli saanut HTM tilintarkastajan Väinö Pulkkisen selvityksen yhtiön kirjapidosta. Asioita selvittänyt Pekka Pesonen, todistaa, että toinen yhtiömies oli velkaa yhtiölle 642 191,45 markkaa eli oli käyttänyt yhtiön rahoja omiin tarkoituksiinsa. Lisäksi nimismies Vesa Juntunen/Emäjoen Lohi Oy oli velkaa yritykselle 211 800,00 markkaa. Näin aiheutettiin suurta vahinkoa asianomistajalle.
Suomussalmen poliisille on jätetty erittäin tarkka tutkintapyyntö 9.12.1990 toisen yhtiömiehen toimista. Kaikki nämä asiat poliisi jätti tutkimatta, koska oli syytä epäillä, että rikoksissa oli mukana Hyrynsalmen silloinen nimismies Vesa Juntunen.
Toinen yhtiömies oli lisäksi väärentänyt asianomistajan nimen öljylämmityshakemukseen 8.12.1986.
Lauri Heikkinen kuivasi yksityisnostoillaan Jumalisjärven Lohi Ay:n kassan. Samanaikaisesti Lauri Heikkinen teki töitä kuulustelukertomuksen mukaan täysipäiväisesti kilpailijan eli Emäjoen Lohi Oy:n palveluksessa, jonka osakas hän oli.
Nimismies Vesa Juntusella ja Lauri Heikkisellä oli selkeä tarkoitus tuhota Seppo ja Paavo Heikkisen yritys ja varatuomari Mikko Kovalainen varmisti omilla toimillaan, että tuho oli varmasti täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti