Vastaus asianajaja Asko KeräselleAsko Keräsen sähköpostiviesti, jossa hän tunnustaa, että jätti valituksen tekemättä :Lueskelin vanhoja juttuja netistä ja huomasin sinun blogin koskien PR-Talon konkurssia. Väität siellä, etten tehnyt valitusta sopimuksen
mukaisesti jostakin (en tarkkaan muista mistä) asista. Sehän meni
niin, että ennen valitusajan päättymistä minulle ilmoittettiin, että
joku muu muistaakseni Torniosta tai Kemistä tekee sen valituksen.
Tällä perusteella jätin valituksen tekemättä.
Jos tämä osoite on edelleen voimassa ja saat tämän ilmoita niin kerron
lisää kuulumisia.Vastasin entiselle asianajajalle, nykyiselle varatuomarille näin:Muistisi virkistämiseksi kerron mitä asiaa varten Heino Virta ja minä annoimme Sinulle avoimet valtakirjat:Pesänluettelon vannomistilaisuudessa 4.7.1996 toin asiat julki. Kerroin tilaisuudessa käsitykseni konkurssista. Tilaisuudessa olivat läsnä syyttäjä Sulo Heiskari ja asianajaja Asko Keränen.Keränen pyysi välittömästi tilaisuuden jälkeen minut kahville ja totesi, että toivottavasti pesänhoitajilla on vastuuvakuutus, sillä hänen mielestään konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Pyysin asianajaja Asko Kerästä hoitamaan hänen omasta esityksestään valituksen asiasta Vaasan hovioikeuteen. Tein Asko Keräselle valtakirjan asiassa samoin kuin myös Heino Virta teki valtakirjan asianajaja Asko Keräselle. Keränen ei kuitenkaan tehnyt valitusta Vaasan hovioikeuteen asiassa, vaan jätti asian hoitamatta. Valitusaika oli kulunut umpeen, kun asianajaja Keränen ilmoitti meille asiasta. Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ns. ruumiinpesuryhmän vetäjä Veikko Anttonen sanoi, että he tietävät Asko Keräsestä niin paljon sellaisia asioita, ettei Keränen lähde ajamaan asioita heitä vastaan. Asko Keränen on syyttäjä Sulo Heiskarin hyvä kaveri.Kumpikaan meistä, Heino Virta ja minä, emme ole peruneet toimeksiantoa. Eikä tietääkseni Kalle Tuohimaa eikä Päivi Rautiainenkaan ole perunut toimeksiantoaan. On siis kiistattoman selvää, että Asko Keränen on jättänyt asianajajana velvoitteensa hoitamatta ja aiheuttanut meillä valtavia taloudellisia vahinkoja ja mittaamattomia henkisiä kärsimyksiä. Asko Keräsen ja Asianajajaliiton vastuuvakuutuksen on korvattava Asko Keräsen aiheuttamat vahingot. Asko Keränen kuului tuolloin Suomen Asianjajaliittoon. Emme ole voineet käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinojamme, koska asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä.
Avoin asianajovaltakirja Aske Keräselle
Asianajaja Asko Keräsen kirje
asianajaja Hannu Maskoselle
2. Konkurssiasiassa
varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut lausuman Ylivieskan
käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Lausuma on
väärä, koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet.
Varatuomari Paavo M. Petäjä
Konkurssiasiassa
varatuomari Paavo M.
Petäjä on antanut ilman valtakirjoja ja
toimeksiantoja lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle, että kanne
on oikea. Lausuma on väärä ja annettu vastoin lakia.
Varatuomari Paavo M.
Petäjä tunnustaa KRP:lle antamassaan
lausunnossa, että hänellä ei ollut asiassa valtakirjoja eikä
toimeksiantoja. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä on antanut
Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman PR-Teollisuus Oy:n
nimissä. Kysymyksessä on selkeä rikos. Takaajia ei oltu haastettu
oikeuteen lainkaan tässä konkurssiasiassa. Ylivieskan
käräjäoikeuden menettely oli oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n
vastaista. Takaajille ei toimitettu tiedoksisaanteja. Ylivieskan
käräjäoikeuden toiminta oli oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 1 §:n
ja 3 §:n vastaista.
Tuomari
Juha Nieminen oli tehnyt aikaisemmin ratkaisun asiassa, jossa
takaajat eivät olleet saaneet tiedoksi haasteita ja heitä oli
edustanut oikeudessa heille täysin tuntematon asianajaja Jouni
Vihervalli ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja.
Sama
käräjätuomari Juha Nieminen teki päätöksen myös
konkurssiasiassa, jossa konkurssihakemus oli tehty vastoin lakia,
sillä saatava ei ollut selvä ja riidaton ja lisäksi asiassa antoi
oikeudell lausuman varatuomari Paavo
M. Petäjä ilman valtakirjoja ja
toimeksiantoja. Käräjätuomari Juha Niemisen olisi tullut tarkistaa
varatuomariPaavo M.
Petäjältä valtakirjat ja toimeksiannot. Hän
ei tarkistanut. Menettely on ollut oikeudenkäymsikaaren 15 luvun 4
§:n vastaista. Käräjätuomari Juha Nieminen laiminlöi
virkavelvollisuutensa. Käräjätuomari Juha Nieminen oli esteellinen
toimimaan asiassa käräjätuomarina, koska oli syytä epäillä
hänen puolueettomuuttaan. Katso
oikeudenkäymiskaari 13 luku 7 §.Oikeudenkäymiskaari 10 luku 1 §
Laillisesta tuomioistuimesta (12.8.1960/362) Kun
joku velasta tahi muusta henkilöä koskevasta riita-asiasta aikoo
tehdä kanteen toista vastaan, haastettakoon hänet siihen oikeuteen,
jonka piirissä haastettavan koti ja asuinpaikka on.
Oikeudenkäymiskaari 11 luku 1 § (22.7.1991/1056)Tiedoksiannosta oikeudenkäynnissäTuomioistuin huolehtii tiedoksiannosta, jollei jäljempänä toisin säädetä. 3 § (22.7.1991/1056)
Kun tuomioistuin tai virallinen syyttäjä huolehtii tiedoksiannosta, tiedoksianto toimitetaan lähettämällä asiakirja asianosaiselle:
1) postitse saantitodistusta vastaan; tai
2) kirjeellä, jos voidaan olettaa, että vastaanottaja saa tiedon asiakirjasta ja määräpäivään mennessä palauttaa todistuksen tiedoksiannon vastaanottamisesta.
Oikeudenkäymiskaari 15 luku 4 § (11.4.1958/150)
Oikeudenkäyntiasiamiehen on, jollei päämies ole häntä tuomioistuimessa asiamieheksi suullisesti valtuuttanut, esitettävä päämiehen omakätisesti allekirjoittama valtakirja.
Oikeudenkäymiskaari 13 luku 7 § (1.6.2001/441)
Tuomari on esteellinen, jos hän tai hänen 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on käsitellyt samaa asiaa toisessa tuomioistuimessa, muussa viranomaisessa tai välimiehenä. Tuomari on esteellinen myös, jos hän on asianosaisena samanlaisessa asiassa ja tämän asian laatu tai käsiteltävänä olevan asian ratkaisun vaikutus tuomarin asiaan antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.
Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
3. Kauppojen purut
Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kiinteistöjen kaupat 19.3.1996
ja koneiden ja laitteiden, keskeneräisen tilauskannan ja
tuoteoikeuksien kaupat 18.4.1996. Kiinteistöjen kauppojen purkaminen
tehtiin vastoin lakia, sillä kaupanvahvistaja ei ollut paikalla.
Varatuomari Jorma Herttuaisen selvityspyyntö konkurssipesälle:
Maakaari 2 luku 5§ Sopimus kaupan purkamisesta
Sopimus, jolla kiinteistön kauppa puretaan tai kiinteistö palautetaan myyjälle, on tehtävä 1 ja 3 §:ssä säädetyllä tavalla.
Kauppalaki 10 luku 44 § Kaupan purku maksuviivästyksen vuoksi
Myyjä saa purkaa kaupan ostajan maksuviivästyksen vuoksi, jos viivästys merkitsee olennaista sopimusrikkomusta.
Jos myyjä on asettanut kauppahinnan maksamiselle määrätyn lisäajan, joka ei ole kohtuuttoman lyhyt, eikä ostaja suorita maksua lisäajan kuluessa, myyjä saa niin ikään purkaa kaupan.
Lisäajan kuluessa myyjä saa purkaa kaupan vain, jos ostaja ilmoittaa, ettei hän tule suorittamaan maksua tämän ajan kuluessa.
Jos ostaja on saanut tavaran hallintaansa, myyjä saa purkaa kaupan vain, jos hän on pidättänyt itselleen oikeuden siihen tai jos ostaja torjuu tavaran.
Myyjän purkuoikeus on peruuttamaton, ks. mm. Telaranta: Sopimusoikeus, Helsinki 1990 s.39. Kun ko. kauppa on purettu, ovat myös takaussitoumukset rauenneet. Takaussitoumus on liitännäinen pääsitoumukseen, joten missään tapauksessa takaussitoumukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa.
Kirjan Olet Maamme Armahin Suomenmaa sivulla 305 kaupanpurkuilmoitus. Erkki Aho ei
hyväksynyt 18.4.1996 kaupanpurkua, joten asianajaja Hannu Maskonen kutsui
vierestä huoneesta kaksi tyttöä todistamaan, että kaupat on
purettu. Kun kaupat purettiin niin kauppoihin kodistuvat kiinnitykset
raukesivat, koska pääsopimus purettaessa takaukset eivät voi jäädä
voinaan.
Kirjan
sivulla 306-308 on kiinteistönjen kauppoja koskeva
purkuilmoitus. Kiinteistön kaupat puretaan samalla tavalla kuin
tehdäänkin, että paikalla tulee olla kaupanvahvistaja. Nyt kaupat
purettiin laittomasti ilman kaupanvahvistajaa.
Kalajoen nimismies Sulo Heiskari on
merkitty kaupanvahvistajaksi 11.05.1995 Alavieskan Puurakenne Oy:n
konkurssipesän ja Euronio Oy:n välisissä kauppasopimuksissa.
Kaupanvahvistaja Sulo Heiskari ei kuitekaan ole ollut itse paikalla,
kun kauppasopimukset on allekirjoitettu asianajaja Hannu Maskosen
toimistossa Oulussa. Kauppakirjan toinen allekirjoittaja Heino Virta
todistaa, ettei hän ole koskaan tavannut kaupanvahvistajaksi
merkittyä Sulo Heiskaria.
Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja
Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ole ollut paikalla kun
kauppakirjat on allekirjoitettu. Arto Ranta-Ylitalo on kertonut
keskusrikospoliisille 27.04.2004 allekirjoituksesta seuraavaa:
”Uskon, että se on tapahtunut siten, että joku on tuonut esim.
minun toimistotarvikenurkkaukseen Alavieskan Puurakenne Oy:n tiloissa
kauppakirjat ja pyytänyt minua todistamaan allekirjoitukset. Olen
tuolloin voinut kirjoittaa nimeni ja selvennyksen. En muista nähneeni
aikaisemmin kauppakirjan viimeistä sivuakaan vuonna 1995, joten
uskon papereiden olleen päällekkäin ja olen kirjoittanut kolmeen
paperiin alareunaan nimeni.”
Syyttäjän
puolueettomuusvaatimus
Oikeusjärjestyksessämme omaksuttujen periaatteiden mukaan virkamies ei saa käsitellä asiaa, johon nähden hän on esteellinen. Syyttäjiin kohdistuvia esteelisyysasioita ei Suomessa ole käsitelty pääasiassa siitä syystä, että syyttäjäpiireissä on ollut vain yksi syyttäjä. Syyttäjän esteettömyys on kuitenkin ehdoton prosessin edellytys.
Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön (LAVM 20/1996 vp ) mukaan "esteellisyysperustetta ei yksilöidä siinä määrin, että hän on esteellinen käsittelemään asiaa. Siksi tarvitaan yleissäännös tilanteisiin, joissa puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioida katsoa vaarantuvan. Arvioinnissa on harkittava, minkälainen suhde syyttäjällä on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin".
Yleislausekkeen tarkoituksena on korostaa julkista valtaa edustavan syyttäjän puolueettomuusvaatimusta. Arvioitaessa sitä, onko syyttäjä menettänyt puolueettomuutensa ei lähtökohdaksi oteta syyttäjän tosiasiallista puolueellisuutta, vaan yleinen käsitys siitä, onko olemassa seikkoja, joiden perusteella syyttäjän puolueettomuuden voidaan objektiivisesti katsoa vaarantuneen. (Frände,Dan: Finsk straffprocesrätt I s.128-129).
Syyttäjän esteellisyydestä säädetään yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:ssä. Säännöksen 1 momentin 6) kohdan niin sanotun yleisen esteellisyysperusteen mukaan syyttäjä on esteellinen, jos "muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.
Syyttäjälain 12 §:
1) asianosaisjääviys,
2) intressijääviys,
3) asiamiesjääviys,
4) palvelusuhdenjääviys,
5)edustusjääviys,
6) yleinen esteellisyysperuste, muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuuttaan asiassa.
Syyttäjän asema rikosprosessissa
Syyttäjän tehtävänä oikeudessa on syytteen nostaminen, ajaminen ja lopulta toteen näyttäminen. Syyttäjän tehtävänä oikeudenkäynnissä on oikeudenmukainen lopputulos. Syyttäjällä on osavastuu tuomion lainmukaisuudesta. Syyttäjä joutuu syyteharkinnassaan ja syytettä oikeudenkäynnissä ajaessaan arviomaan, minkä merkityksen hän antaa ristiriitaisille todisteille ja mitä hän pitää asiassa totena. Syyttäjän suorittaman todistajakertomuksen luotettavuusarvioinnin äärimmäinen mahdollisuus on, että syyttäjä katsoo todistajan syyllistyneen perättömään lausuman antamiseen ja siitä rikosilmoituksen. Syyttäjän tulee muistaa myös hyvä syyttäjätapa. Oikeudenkäytölle on perinteisesti asetettu vaatimukseksi, että sen on oltava paitsi varmaa, myös nopeaa ja halpaa.
Oikeusjärjestyksessämme omaksuttujen periaatteiden mukaan virkamies ei saa käsitellä asiaa, johon nähden hän on esteellinen. Syyttäjiin kohdistuvia esteelisyysasioita ei Suomessa ole käsitelty pääasiassa siitä syystä, että syyttäjäpiireissä on ollut vain yksi syyttäjä. Syyttäjän esteettömyys on kuitenkin ehdoton prosessin edellytys.
Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön (LAVM 20/1996 vp ) mukaan "esteellisyysperustetta ei yksilöidä siinä määrin, että hän on esteellinen käsittelemään asiaa. Siksi tarvitaan yleissäännös tilanteisiin, joissa puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioida katsoa vaarantuvan. Arvioinnissa on harkittava, minkälainen suhde syyttäjällä on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin".
Yleislausekkeen tarkoituksena on korostaa julkista valtaa edustavan syyttäjän puolueettomuusvaatimusta. Arvioitaessa sitä, onko syyttäjä menettänyt puolueettomuutensa ei lähtökohdaksi oteta syyttäjän tosiasiallista puolueellisuutta, vaan yleinen käsitys siitä, onko olemassa seikkoja, joiden perusteella syyttäjän puolueettomuuden voidaan objektiivisesti katsoa vaarantuneen. (Frände,Dan: Finsk straffprocesrätt I s.128-129).
Syyttäjän esteellisyydestä säädetään yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:ssä. Säännöksen 1 momentin 6) kohdan niin sanotun yleisen esteellisyysperusteen mukaan syyttäjä on esteellinen, jos "muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.
Syyttäjälain 12 §:
1) asianosaisjääviys,
2) intressijääviys,
3) asiamiesjääviys,
4) palvelusuhdenjääviys,
5)edustusjääviys,
6) yleinen esteellisyysperuste, muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuuttaan asiassa.
Syyttäjän asema rikosprosessissa
Syyttäjän tehtävänä oikeudessa on syytteen nostaminen, ajaminen ja lopulta toteen näyttäminen. Syyttäjän tehtävänä oikeudenkäynnissä on oikeudenmukainen lopputulos. Syyttäjällä on osavastuu tuomion lainmukaisuudesta. Syyttäjä joutuu syyteharkinnassaan ja syytettä oikeudenkäynnissä ajaessaan arviomaan, minkä merkityksen hän antaa ristiriitaisille todisteille ja mitä hän pitää asiassa totena. Syyttäjän suorittaman todistajakertomuksen luotettavuusarvioinnin äärimmäinen mahdollisuus on, että syyttäjä katsoo todistajan syyllistyneen perättömään lausuman antamiseen ja siitä rikosilmoituksen. Syyttäjän tulee muistaa myös hyvä syyttäjätapa. Oikeudenkäytölle on perinteisesti asetettu vaatimukseksi, että sen on oltava paitsi varmaa, myös nopeaa ja halpaa.
Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja
PR-talojen talomyyjä Arto Ranta-Ylitalo todistaa
KRP:n kuulusteluissa, että hän ei ollut paikalla, kun
kauppasopimukset on allekirjoitettu. Hän ei siis ole ollut Oulussa
Hannu Maskosen toimistossa, kun kauppasopimukset on
allekirjoitettu. Asian voi todistaa myös Maskosen toimistossa
työskennellyt naishenkilö Minna Hanhisuvanto.
Kaupanvahvistaja-asetus edellyttää, että kaupanvahvistaja ja kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ovat paikalla, kun kaupat vahvistetaan. Näin ei ole ollut. Siksi kauppa on mitätön. Syyttäjä Sulo Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi kaupoissa, jossa hän on toiminut syyttäjänä. Hän on varmasti esteellinen syyttäjistä annetun lain perusteella. Kiinteistokauppa on maakaaren ja kaupanvahvistaja-asetuksen sekä oikeudenkäymiskaaren vastainen.
Maakaaren 2 luku Kiinteistön kauppa 1 § Kauppakirjan muoto
Kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti. Myyjän ja ostajan tai heidän asiamiehensä on allekirjoitettava kauppakirja. Kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnä ollessa.
Kauppakirjasta on käytävä ilmi:
1) luovutustarkoitus;
2) luovutettava kiinteistö;
3) myyjä ja ostaja; sekä
4) kauppahinta ja muu vastike.
Kauppa ei ole sitova, ellei sitä ole tehty tässä pykälässä säädetyllä tavalla. Jos myyjä ja ostaja ovat sopineet kauppakirjaan merkittyä suuremmasta kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta, myyjällä ei ole oikeutta saada perityksi enempää kuin mitä kauppakirjaan on merkitty.
Kaupanvahvistaja-asetus 28.12.1979/1080 3 § (17.1.1992/25)
Luovutuskirjan oikeaksi todistaminen. Kaupanvahvistaja todistaa oikeaksi maakaaren 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun luovutuskirjan merkitsemällä todistuksen luovutuskirjaan. Todistuksesta tulee käydä ilmi luovutuskirjan allekirjoittaneiden henkilöiden nimet sekä heidän henkilöllisyytensä toteaminen. Todistuksessa on mainittava, ovatko allekirjoittajat olleet yhtaikaa saapuvilla, sekä että he ovat myöntäneet luovutuskirjan oikeaksi ja sen omakätisesti allekirjoittaneet. Siinä on lisäksi mainittava luovutuskirjan oikeaksi todistamispaikka ja -aika. Kaupanvahvistajan, jonka on mainittava virka-asemansa tai tuomioistuimen hänelle antama määräys toimialueineen, sekä hänen kutsumansa esteettömän todistajan on allekirjoitettava todistus. Jos luovutuskirjaa on laadittu useita kappaleita, todistus on merkittävä jokaiseen niistä. Kirjallinen esisopimus on todistettava samalla tavoin kuin luovutuskirja.
Oikeudenkäymiskaari 17 luku 43 § (29.7.1948/571)
Milloin lain mukaan oikeustoimi on päätettävä esteettömäin todistajain läsnä ollessa tai esteettömän todistajan on toimituksessa oltava läsnä, olkoon, mikäli erikseen ei ole toisin säädetty, sellaiseksi todistajaksi esteellinen:
1) se, joka 30 §:n mukaan ei saa vannoa todistajanvalaa;
2) se, joka itse on toimituksessa asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka itse on oikeustoimeen osallinen taikka jonka hyväksi oikeustoimi tehdään;
3) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa henkilöön, joka toimituksessa on asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka on oikeustoimeen osallinen tai jonka hyväksi oikeustoimi tehdään; taikka
4) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa siihen, jonka tehtäviin toimitus kuuluu, tai notaarin tahi viran tai toimen haltijaan, jota käytetään oikeustoimen tekemisessä.
Kaupanvahvistaja-asetus edellyttää, että kaupanvahvistaja ja kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ovat paikalla, kun kaupat vahvistetaan. Näin ei ole ollut. Siksi kauppa on mitätön. Syyttäjä Sulo Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi kaupoissa, jossa hän on toiminut syyttäjänä. Hän on varmasti esteellinen syyttäjistä annetun lain perusteella. Kiinteistokauppa on maakaaren ja kaupanvahvistaja-asetuksen sekä oikeudenkäymiskaaren vastainen.
Maakaaren 2 luku Kiinteistön kauppa 1 § Kauppakirjan muoto
Kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti. Myyjän ja ostajan tai heidän asiamiehensä on allekirjoitettava kauppakirja. Kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnä ollessa.
Kauppakirjasta on käytävä ilmi:
1) luovutustarkoitus;
2) luovutettava kiinteistö;
3) myyjä ja ostaja; sekä
4) kauppahinta ja muu vastike.
Kauppa ei ole sitova, ellei sitä ole tehty tässä pykälässä säädetyllä tavalla. Jos myyjä ja ostaja ovat sopineet kauppakirjaan merkittyä suuremmasta kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta, myyjällä ei ole oikeutta saada perityksi enempää kuin mitä kauppakirjaan on merkitty.
Kaupanvahvistaja-asetus 28.12.1979/1080 3 § (17.1.1992/25)
Luovutuskirjan oikeaksi todistaminen. Kaupanvahvistaja todistaa oikeaksi maakaaren 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun luovutuskirjan merkitsemällä todistuksen luovutuskirjaan. Todistuksesta tulee käydä ilmi luovutuskirjan allekirjoittaneiden henkilöiden nimet sekä heidän henkilöllisyytensä toteaminen. Todistuksessa on mainittava, ovatko allekirjoittajat olleet yhtaikaa saapuvilla, sekä että he ovat myöntäneet luovutuskirjan oikeaksi ja sen omakätisesti allekirjoittaneet. Siinä on lisäksi mainittava luovutuskirjan oikeaksi todistamispaikka ja -aika. Kaupanvahvistajan, jonka on mainittava virka-asemansa tai tuomioistuimen hänelle antama määräys toimialueineen, sekä hänen kutsumansa esteettömän todistajan on allekirjoitettava todistus. Jos luovutuskirjaa on laadittu useita kappaleita, todistus on merkittävä jokaiseen niistä. Kirjallinen esisopimus on todistettava samalla tavoin kuin luovutuskirja.
Oikeudenkäymiskaari 17 luku 43 § (29.7.1948/571)
Milloin lain mukaan oikeustoimi on päätettävä esteettömäin todistajain läsnä ollessa tai esteettömän todistajan on toimituksessa oltava läsnä, olkoon, mikäli erikseen ei ole toisin säädetty, sellaiseksi todistajaksi esteellinen:
1) se, joka 30 §:n mukaan ei saa vannoa todistajanvalaa;
2) se, joka itse on toimituksessa asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka itse on oikeustoimeen osallinen taikka jonka hyväksi oikeustoimi tehdään;
3) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa henkilöön, joka toimituksessa on asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka on oikeustoimeen osallinen tai jonka hyväksi oikeustoimi tehdään; taikka
4) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa siihen, jonka tehtäviin toimitus kuuluu, tai notaarin tahi viran tai toimen haltijaan, jota käytetään oikeustoimen tekemisessä.
Kauppakirjan allekirjoittajan todistus
Takaajat tuomittiin Ylivieskan käräjäoikeudessa 28.06.1996 95/1488 tuomiolla. Tuomarina asiassa toimi esteellinen Juha Nieminen. Nytkään hän ei tarkistanut varatuomari Paavo M. Petäjältä valtakirjoja asiassa. Paavo M. Petäjä oli jo konkurssiasiassa antanut lausuman käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja kuten hän asian tunnustaa Oulu KRP.lle. Takaukset olivat kuitenkin purkautuneet, kun Aalavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki 18.4.1996 kaupat. Kauppojen purkamisen jälkeen konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla jolloin varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Väärillä tiedoilla haetulla konkurssipäätöksellä sekä Paavo M. Petäjän väärällä lausumalla sekä käräjäoikeuden tuomarin Juha Niemisen virheellisellä menettelyllä saatiin takaukset uudelleen voimaan. Alavieskan Puurkanne Oy:n konkurssipesä haki tuomion takaajia vastaan asiassa. Heitä edusti oikeudessa heidän tietämättään ja ilman valtakirjoja varatuomari Paavo M. Petäjä. Taakajat eivät näinollen voineet käyttää lainsuomia oikeussuojakeinoja, koska varatuomari Paavo M. Petäjä oli heidän asiamiehenään heidän tietämättä. Tässä tuomio
Kaupanvahvistajan kutsuman todistajan Arto Ranta-Ylitalon todistus siitä, ettei hän ollut paikalla kun kauppasopimukset allekirjoitettiin
Rikollisesti aikaansaadun takaustuomion perusteella asianajaja Hannu Maskonen haki tuomion Erkki Aho velallisen epärehellisyydestä. Syytteen laati Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaa ja syyttäjänä asiassa oli syyttäjä Sulo Heiskari. Aho tuomittiin 75 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen väärillä tiedoilla aikaan saadulla päätöksellä. Tuomio muutettiin ehdonalaiseksi. Haikijaksi asiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle oli ilmoitettu Meritapankki. Pankinjohtaja Mauri Ylitalo todistaa, että hän ei ole ollut tietoinen asiakkaaseen kohdistuvasta oikeustoimesta. Hän todistaa, että hänen olisi tullut olla tietoinen asiasta.
Asianajaja Hannu Maskonen pyysi Erkki Aho lopettamaan asioiden penkomisen ja maksamaan hänelle 10 000 markkaa. Aho ei suostunut Maskosen vaatimukseen ja Maskonen haki Erkki Ahon henkilökohtaiseen konkurssiin. Sen jälkeen Hannu Maskonen teki oman ratkaisunsa.
Ylivieskan
poliisi Raimo Ollila toimi kaikissa jutuissa tutkinnanjohtajana. Tämä
lestadiolaisten saarnamiehenäkin esiintynyt poliisi Raimo
Ollila on
jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän kieltäytynyt myös
ottamasta todistusaineistoa vastaan asiassa. Juuri hän on syyttäjä
Sulo Heiskarin ohella kaikkein pahin toimija asioissa. Kaikki
rikostutkintapyynnöt on kuitenkin tehty ajoissa joten valtio on
korvausvelvollinen. Ylivieskan poliisi Raimo Ollila on tehnyt
tutkimatta jättämispäätökset, vaikka Rikostutkintapyynnöt on
tehty ajoissa Ylivieskan poliisille Raimo Ollilalle Heino Virta on
tehnyt tutkintapyynnön 15.3.1997. Erkki Aho on täydentänyt
tutkintapyyntöä 23.3.1997. Raimo Ollila on tehnyt seuraavat
tutkimattajättämispäätökset: 26.6.1997 6870/5406/1997, 9.10.1997
6870/R/891/1997 S/10109/2001, 13.8.2002 6870/S/10109/2001, 13.8.2002
S/10456/2002, 3.1.2002 R/1690/2002 Oulun KRP:n tutkija Tapio
Mäkelälle on tehty tutkintapyynnöt 20.8.1997 ja 8.12.1997. Mäkelä
tehnyt tutkimattajättämispäätös 10.1.1998 2521/R/37/1997.
Varatuomari Jorma Herttuaisen tekemät tutkintapyynnöt on tehty
22.5.1998 Tapio Mäkelälle. Mäkelä tehnyt
tutkimattajättämispäätöksen. Eero Klemetti on tehnyt 10.7.2000
varatuomari Paavo M. Petäjän toimintaa koskevan
tutkimattajättämispäätöksen, vaikka Petäjä tunnustaa rikoksen.
Poliisi Raimo Ollila jätti kaikki asiat tutkimatta ja syyttäjä syyttämättä, ei oikeus ottanut todistusaineistoa vastaan sekä laillisuusavalvojat tekivät perustelemattomia ei anna aihetta päätöksiä.
Koska olen poliitikassa maukana niin jouduin poliittisten vastustajien hyökkäyksen kohteeksi. Kalajoen valtuusto pyysi minulta selvitystä asioista.
”Rikollinen menettely luottamustoimen ulkopuolella”
Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksen 28.11.2005 perusteella Kalajoen Keskusta päätti kantaa kortensa kekoon Erkki Ahon maineen mustamaalaamisessa. Keskeisessä roolissa tässä asiassa oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Raili Myllylä sekä Kalajoen kunnan hallintojohtaja Pekka Ollila.
Kalajoen kaupunginhallitukseen tuotiin kiireellisenä asiana 12.12.2005 § 343 ohi esityslistan nimikkeellä ”Rikollinen menettely luottamustoimen ulkopuolella”. Kaupunginhallitus päätti esittää valtuustolle, että valtuusto käy asiasta periaatekeskustelun ja päättää mahdollisista toimenpiteistä.
Kaupunginvaltuusto päätti 20.12.2005 § 143, että asiassa suoritetaan hallintomenettelylain mukainen kuuleminen riittävässä ajassa. Pro Kalajoen ryhmä esitti, että odotetaan oikeuden lainvoimaista päätöstä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Äänestyksessä valtuutettu Aila Siirilän ehdotus voitti äänin 29-6.
Ahon selvitys valtuutetuille
Vetosin hallintolain 34 §:n, jonka mukaan asianosaiselle on varattava tilaisuus ennen asian ratkaisemista lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Esitin myös vaatimuksen hallintolain 37 §:n mukaisesta suullisesta selvityksestä asiassa. Vaadin myös hallintolain 40 §:n mukaista todistajien käyttöä asiassa.
Tein 1879 sivun suuruisen selvityksen asioista todistusaineistoineen. Lisäksi mukana oli kaksi kirjaa todistusaineistona, joista toinen kirja oli 530 sivun kirjani Olet Maamme Armahin Suomenmaa.
Paljastin selvityksessäni PR-talojen konkurssivyyhden rikokset, Suomen Naturan laittomuudet ja rikokset sekä Kalajoen matkailun laittomuudet ja rikokset. Kaikki nämä tarkkoine todistusaineistoineen.
Myös oikeudenkäynnistäni oli selvitys, sekä todistusaineistot oikeudenkäynnin laittomuuksista. Todistuksena oli myös kahden sydäntautilääkärin lausunnot tilastani oikeudenkäynnin aikana. Toinen lääkäri lausui näin: ”Sinun pitää tulla vastaanotolle ja sitten katsomme tilannetta. Varmasti on mahdollisuuksia tehostaa verenpainelääkitystä. 258/142 on vaarallinen tilanne. Hyvä, ettei toistuisi”.
Toinen lääkäri lausui näin: “Of course, this situation was dangerous. Your medicine was weak. Ask a doctor to prescribe for you a new medicine: “diltiasem” 90 mg x times during the day or 1 time in day. This is a good medisine, works longer. Wrie me”.
Selvitystä ei annettu valtuutetuille eikä tiedotusvälineille
Kaupunginhallituksen jäsenille ei jaettu selvitystä lainkaan. Selvitystäni ei jaettu myöskään valtuutetuille. Selvitystäni ei laitettu liitteeksi mihinkään kaupunginhallituksen pöytäkirjaan, eikä mihinkään valtuuston kokouksen pöytäkirjaan. Selvityksestä haluttiin vaieta tyystin, vaikka se on virallinen ja julkinen asiakirja. Se paljastaa lukuisia rikoksia ja rikoksentekijöitä.
Kaupunginvaltuustolle en saanut esittää selvitystäni lainkaan. Valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä esti asian valtuustokäsittelyn. Minulle varattiin valtuustonkokouksen ulkopuolelle muutaman minuutin puheenvuoro asiassa. Valtuuston puheenjohtajalla ei ole oikeutta rajata asian käsittelyä valtuuston kokouksen ulkopuolelle, eikä rajoittaa valtuutetun puheoikeutta. En hyväksynyt menettelyä. Katsoin, että valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä ylitti toimivaltuutensa, kun hän esti asian valtuustokäsittelyn sekä todistusaineistoni jakamisen valtuutetuille. Asian käsittely täyttää mielestäni törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
Lisäksi valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylää sekä Kalajoen kaupungin hallintojohtajaa Pekka Ollilaa on syytä epäillä rikollisten suojelusta ja rikosten peittelystä. Raili Myllylän kannalta arkaluontoisin asia lienee ollut syrjintärikoksien paljastukset sekä kaupunginjohtaja Jukka Puoskarin toimien julkistaminen.
Tein valituksen kohtelustani Oulun hallinto-oikeudelle, joka suojeli rikolliseksi epäiltävien toimintaa ja syyllistyi samalla rikosten peittelyyn ja rikollisten suojeluun. Asian esittelijänä Oulun hallinto-oikeudessa oli nettipäiväkirjassani usein mainittu Kaarina Kemppainen.
Valitus KHO:lle
Valitin asiasta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Olen selvittänyt päätöstä
”Päätön päätös korkeimmassa hallinto-oikeudessa.”
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/166.htm
Jälleen kerran voitiin todeta Suomen oikeuslaitoksen mädännäisyys ja se ettei korppi korpin silmää noki.
Koska KHO suojeli rikollisten toimintaa, niin syrjintäni jatkuu edelleen Kalajoen kaupungissa.
Todistuksena elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan valinta. Pro Kalajoen ryhmä nimesi minut edustajakseen elinkeino- ja maankäyttötoimikuntaan. Kalajoen kaupunginhallitus päätti 19.2.2007 § 61 olla nimeämättä minua tuohon toimikuntaa toistaiseksi. Menettely täyttää kiistatta syrjintärikoksen tunnusmerkistön. Asian esitteli kaupunginhallitukselle kaupunginjohtaja Jukka Puoskari.
Elinkeino- ja maankäyttötoimikunta on salaseura, jossa kunnan maakaupoilla tehdään joskus jopa kuntalaisten edun vastaista bisnestä. Koska minä olen avoin, rehellinen, oikeudenmukainen ja tasapuolinen ihminen, niin ”lehmäkaupat” kunnan maakaupoissa olisivat Kalajoella joutuneet historiaan minun valintani seurauksena. Elinkeino- ja maankäyttötoimikuntaan ei haluttu kuntalaisten edunvalvojaa. Kysymys on myös vaalituloksen vääristämisestä. Sekin on rikos. Minä kuitenkin uskon, että se aika on lähellä jolloin Kalajoen kaupungissa hallintojohtaja Pekka Ollila ja kaupunginjohtaja Jukka Puoskari joutuvat vastuuseen teoistaan. Syrjinnässäni keskeisessä roolissa on valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä.
Asiakirjaliite
Kalajoen kaupunginhallituksen pöytäkirja 19.2.2007
Myös PR-Teollisuus Oy:n hallituksen entinen puheenjohtaja Markku Koski halusi kantaa kortensa kekoon Erkki Ahon mustamaalamiseksi. Koski on entinen kansanedustaja ja eduskunna varapuhemies sekä nykyinen Sievin kunnanjohtaja. Hän teki rikosilmoituksen Erkki Ahosta hänen kunniansa loukkaamisesta. Poliisi ei ottanut asiassa vastaan todistusaineistoa, eikä tutkinnanjohtaja eikä syyttäjä. Koskella on oli asianajajana Timo Hautamäki, joka tiesi tarkkaan Markku Kosken toiminnan PR-talojen konkurssivyyhdessä. Markku Koski oli vuoren varmasti tietoinen Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän törkeästä petoksesta, mutta Koski ei kertonut totuutta oikeudenkäynnissä. Totuus kuitenkin tulee esille Pentti Arhippaisen todistuksessa.
Pentti Arhippainen todistaa asian näin:
Kun olen pyrkinyt saamaan oikeutta asioissani niin olen joutunut törkeiden ihmisoikeusrikosten uhrksi.
Erikoinen isänpäivä
Kalajoen kaupunginhallitukseen tuotiin kiireellisenä asiana 12.12.2005 § 343 ohi esityslistan nimikkeellä ”Rikollinen menettely luottamustoimen ulkopuolella”. Kaupunginhallitus päätti esittää valtuustolle, että valtuusto käy asiasta periaatekeskustelun ja päättää mahdollisista toimenpiteistä.
Kaupunginvaltuusto päätti 20.12.2005 § 143, että asiassa suoritetaan hallintomenettelylain mukainen kuuleminen riittävässä ajassa. Pro Kalajoen ryhmä esitti, että odotetaan oikeuden lainvoimaista päätöstä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Äänestyksessä valtuutettu Aila Siirilän ehdotus voitti äänin 29-6.
Ahon selvitys valtuutetuille
Vetosin hallintolain 34 §:n, jonka mukaan asianosaiselle on varattava tilaisuus ennen asian ratkaisemista lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Esitin myös vaatimuksen hallintolain 37 §:n mukaisesta suullisesta selvityksestä asiassa. Vaadin myös hallintolain 40 §:n mukaista todistajien käyttöä asiassa.
Tein 1879 sivun suuruisen selvityksen asioista todistusaineistoineen. Lisäksi mukana oli kaksi kirjaa todistusaineistona, joista toinen kirja oli 530 sivun kirjani Olet Maamme Armahin Suomenmaa.
Paljastin selvityksessäni PR-talojen konkurssivyyhden rikokset, Suomen Naturan laittomuudet ja rikokset sekä Kalajoen matkailun laittomuudet ja rikokset. Kaikki nämä tarkkoine todistusaineistoineen.
Myös oikeudenkäynnistäni oli selvitys, sekä todistusaineistot oikeudenkäynnin laittomuuksista. Todistuksena oli myös kahden sydäntautilääkärin lausunnot tilastani oikeudenkäynnin aikana. Toinen lääkäri lausui näin: ”Sinun pitää tulla vastaanotolle ja sitten katsomme tilannetta. Varmasti on mahdollisuuksia tehostaa verenpainelääkitystä. 258/142 on vaarallinen tilanne. Hyvä, ettei toistuisi”.
Toinen lääkäri lausui näin: “Of course, this situation was dangerous. Your medicine was weak. Ask a doctor to prescribe for you a new medicine: “diltiasem” 90 mg x times during the day or 1 time in day. This is a good medisine, works longer. Wrie me”.
Selvitystä ei annettu valtuutetuille eikä tiedotusvälineille
Kaupunginhallituksen jäsenille ei jaettu selvitystä lainkaan. Selvitystäni ei jaettu myöskään valtuutetuille. Selvitystäni ei laitettu liitteeksi mihinkään kaupunginhallituksen pöytäkirjaan, eikä mihinkään valtuuston kokouksen pöytäkirjaan. Selvityksestä haluttiin vaieta tyystin, vaikka se on virallinen ja julkinen asiakirja. Se paljastaa lukuisia rikoksia ja rikoksentekijöitä.
Kaupunginvaltuustolle en saanut esittää selvitystäni lainkaan. Valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä esti asian valtuustokäsittelyn. Minulle varattiin valtuustonkokouksen ulkopuolelle muutaman minuutin puheenvuoro asiassa. Valtuuston puheenjohtajalla ei ole oikeutta rajata asian käsittelyä valtuuston kokouksen ulkopuolelle, eikä rajoittaa valtuutetun puheoikeutta. En hyväksynyt menettelyä. Katsoin, että valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä ylitti toimivaltuutensa, kun hän esti asian valtuustokäsittelyn sekä todistusaineistoni jakamisen valtuutetuille. Asian käsittely täyttää mielestäni törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
Lisäksi valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylää sekä Kalajoen kaupungin hallintojohtajaa Pekka Ollilaa on syytä epäillä rikollisten suojelusta ja rikosten peittelystä. Raili Myllylän kannalta arkaluontoisin asia lienee ollut syrjintärikoksien paljastukset sekä kaupunginjohtaja Jukka Puoskarin toimien julkistaminen.
Tein valituksen kohtelustani Oulun hallinto-oikeudelle, joka suojeli rikolliseksi epäiltävien toimintaa ja syyllistyi samalla rikosten peittelyyn ja rikollisten suojeluun. Asian esittelijänä Oulun hallinto-oikeudessa oli nettipäiväkirjassani usein mainittu Kaarina Kemppainen.
Valitus KHO:lle
Valitin asiasta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Olen selvittänyt päätöstä
”Päätön päätös korkeimmassa hallinto-oikeudessa.”
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/166.htm
Jälleen kerran voitiin todeta Suomen oikeuslaitoksen mädännäisyys ja se ettei korppi korpin silmää noki.
Koska KHO suojeli rikollisten toimintaa, niin syrjintäni jatkuu edelleen Kalajoen kaupungissa.
Todistuksena elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan valinta. Pro Kalajoen ryhmä nimesi minut edustajakseen elinkeino- ja maankäyttötoimikuntaan. Kalajoen kaupunginhallitus päätti 19.2.2007 § 61 olla nimeämättä minua tuohon toimikuntaa toistaiseksi. Menettely täyttää kiistatta syrjintärikoksen tunnusmerkistön. Asian esitteli kaupunginhallitukselle kaupunginjohtaja Jukka Puoskari.
Elinkeino- ja maankäyttötoimikunta on salaseura, jossa kunnan maakaupoilla tehdään joskus jopa kuntalaisten edun vastaista bisnestä. Koska minä olen avoin, rehellinen, oikeudenmukainen ja tasapuolinen ihminen, niin ”lehmäkaupat” kunnan maakaupoissa olisivat Kalajoella joutuneet historiaan minun valintani seurauksena. Elinkeino- ja maankäyttötoimikuntaan ei haluttu kuntalaisten edunvalvojaa. Kysymys on myös vaalituloksen vääristämisestä. Sekin on rikos. Minä kuitenkin uskon, että se aika on lähellä jolloin Kalajoen kaupungissa hallintojohtaja Pekka Ollila ja kaupunginjohtaja Jukka Puoskari joutuvat vastuuseen teoistaan. Syrjinnässäni keskeisessä roolissa on valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä.
Asiakirjaliite
Kalajoen kaupunginhallituksen pöytäkirja 19.2.2007
Myös PR-Teollisuus Oy:n hallituksen entinen puheenjohtaja Markku Koski halusi kantaa kortensa kekoon Erkki Ahon mustamaalamiseksi. Koski on entinen kansanedustaja ja eduskunna varapuhemies sekä nykyinen Sievin kunnanjohtaja. Hän teki rikosilmoituksen Erkki Ahosta hänen kunniansa loukkaamisesta. Poliisi ei ottanut asiassa vastaan todistusaineistoa, eikä tutkinnanjohtaja eikä syyttäjä. Koskella on oli asianajajana Timo Hautamäki, joka tiesi tarkkaan Markku Kosken toiminnan PR-talojen konkurssivyyhdessä. Markku Koski oli vuoren varmasti tietoinen Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän törkeästä petoksesta, mutta Koski ei kertonut totuutta oikeudenkäynnissä. Totuus kuitenkin tulee esille Pentti Arhippaisen todistuksessa.
Pentti Arhippainen todistaa asian näin:
Erikoinen isänpäivä
Perjantaina
11.11.2005 kello 17 aikoihin poistuin Kalajoen kaupunginvaltuuston
juhlakokouksesta Pohjankylän koululta. Piha-alueelta lähti perääni
siviiliauto, mikä seurasi minua kotiin saakka. Kun olin poistumasta
autosta kaksi poliisimiestä ilmoitti pidätysmääräyksestä, mutta
heillä ei ollut oikeudenpäätöstä esittää asialle. Minut
vietiin Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan. Ehdin kuitenkin ottaa
mukaani pyyhkeiden ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien
asioiden lisäksi joitakin asiapapereita, verenpainelääkkeeni ja
verenpainemittarini, mikä pelasti henkeni.
Jos en olisi pystynyt näyttämään todeksi verenpainettani ja hengenvaarallista tilannettani, niin olisin varmasti nyt vainaja. Asiasta olisi todennäköisesti uutisoitu, että kalajokinen mies kuoli Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan, kuolinsyy on tuntematon.
Verenpaineeni nousi törkeän, epäoikeudenmukaisen sekä järjettömän pidätyksen johdosta perjantaina 11.11.2005 niin, että klo 18.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, klo 20.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, kello 22.20 lukemat olivat 208/135 pulssi 82, klo 24.00 lukemat olivat 258/142. Minut kiidätettiin ambulanssilla poliisisaattueessa puolenyön aikaan Oulaisten terveyskeskukseen. Minua oli siellä lisäksi kahden poliisin saattue vastassa. Sain Oulaisten terveyskeskuksessa ampullin, en muista lääkettä. Verenpaine saatiin laskemaan muistaakseni 170/105. Poliisisaattueessa minut vietiin takaisin putkaan.
Lauantaina 12.11.2005 verenpaineeni alkoi jälleen nousta lääkityksestä huolimatta. Kello 5.50 verenpaineeni oli 191/111 pulssi 70, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 7.20 199/129 pulssi 78, klo 9.40 203/138 pulssi 78. Silloin minut kiidätettiin Ylivieskan terveyskeskukseen. Verenpaineeni oli edelleen korkea, klo 11.20 191/128 pulssi 84, klo 12.20 186/113 pulssi 85, ja kello 13.10 210/122 pulssi 82. Minut vietiin poliisisaattueessa uudelleen Ylivieskan terveyskeskukseen n. klo 14.00. Sain verenpainelääkettä, minkä avulla verenpaineeni saatiin laskemaan. Katson, että kysymyksessä oli selkeä tapon yritys, koska minut oli jätetty yksin ilman valvontaa pyhäpäiväksi sairaana Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan.
Puheluita en saanut vastaanottaa sunnuntaina, jolloin oli isänpäivä, mikä on omalle perheelleni varsin tärkeä juhlapäivä. Tyttäreni ja vaimoni olivat yrittäneet soittaa useita tunteja Ylivieskan poliisilaitokselle, mutta kukaan ei ollut vastannut puhelimeen. Myös lukuisat muut henkilöt olivat yrittäneet tavoittaa minua, mutta minulle ei välitetty puheluita. En saanut myöskään soittaa puhelimella.
Maanantaina n. klo 9.00 minut vietiin poliisien saattamana Ylivieskan käräjäoikeuteen. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada ruokaa aamulla eikä koko päivänä. Jouduin olemaan oikeudenistunnossa 9.00 – 16.40 ilman ruokaa. Juomana oli vain kaksi jaffapulloa. Verenpaineeni lienee ollut n. 220-240/ 130-140 oikeudenkäynnin aikana. Tilanne oli kahden lääkärinlausunnon perusteella hengenvaarallinen.
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n mukaan minua olisi saanut pitää säilössä kolme päivää. Olen ollut säilössä neljä päivää eli perjantaista 11.11.2005 maanantaihin 14.11.2005. Miksi näin on menetelty? Kuka teki virkavastuulliset päätökset siitä, että minut pidätetään ja pidetään poliisin säilössä vaikka terveydentilani sairaudestani johtuen oli hengenvaarallinen? Miksi oikeudenistunto pidettiin vaikka minä ilmiselvästi en ollut juridisesti läsnä oikeudenistunnossa? Oikeudenkäynti ei mielestäni täyttänyt alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynninperiaatteita. Minä jouduin oikeuteen ilman asiakirjoja, ilman asianajajaa ja lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, koska terveydentilani oli hengenvaarallinen.
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomarina oli täysin kokematon henkilö, joka oli täysin syyttäjän Sulo Heiskarin pyöriteltävissä.
Mikä oli pidätyksen todellinen syy?
Olen selvittänyt perusteellisesti PR-talojen konkurssien syyt ja syylliset, jotka ovat vielä vapaalla jalalla ja voivat käyttää virka-asemaansa törkeästi väärin. PR-talojen konkurssit ovat Suomen taloudellisen laman yksi keskeisimmistä rikoksista, joiden avulla voidaan paljastaa laaja rikollisjoukko.
Pankkikriisin seurauksena kaadettaviin yrityksiin ujutettiin ns. saattohoitajia, joiden tehtävänä oli ajaa yritykset konkurssiin. Velkasaneerauksen aikana Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi valittiin velkasaneerausmiesten vaatimuksesta ja Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella taloustieteiden maisteri Jouni Remes, joka oli toiminut aikaisemmin muissa talotehtaissa, jotka olivat menneet konkurssiin sekä Sodankylän Osuuspankin johtajana. Kun Alavieskan Puurakenne Oy saatiin konkurssiin niin Jouni Remes ryhtyi tekemään laskelmia kahdelle ostajataholle samanaikaisesti siitä mitä konkurssipesälle kannattaa tarjota kiinteistöstä, maa-aluista, koneista, laitteista ja keskeneräisestä tilauskannasta. Remes laski keskeneräisen tilauskannan määräksi 26 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli 15 miljoonaa markkaa. Tuotoksi laskettiin 6,5 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli vain 5000 markkaa.
Olin itse silloin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa opettajana ja olin toiminut myös Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulun johtajana. Katsoin, että liikeidea on kunnossa ja uskoimme rahoituksen järjestämisen alan ammattilaisen Jouni Remeksen tehtäväksi. Halusin kuitenkin itse varmistaa Alavieskan kunnan investointiavustuksen, mikä oli 950 000 markkaa ja pyysin perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kansanedustajaKalevi Mattilaa. Tämä kieltäytyi kunniasta tekosyynä sairaus. Pyysin Mattilan kieltäytymisen jälkeen puheenjohtajaksi kansanedustaja Markku Koskea. Hän lupautui tehtävään ja katsoin, että näin oli varmistettu suhteet Kera Oy:n lainoihin ja avustuksiin.Jouni Remes oli Kera Oy:n järjestämä saattohoitaja yritykselle. Saattohoitajaepäilyksen kuulin ensimmäisen kerran kansanedustaja Kalevi Mattilalta, kun jouduimme Jouni Remeksen erottamisen jälkeen ottamaan yhtiön toimitusjohtajaksiStig Weckströmin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen.Rekisterimerkintärikokset
Saattohoitaja Jouni Remes ja kansanedustaja Markku Koskiväärensivät perustettavan yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjat. Väärennetyn pöytäkirjan mukaan Euronio Oy:n yhtiökokous on pidetty Helsingissä 8.5.1995 yhtiön toimitiloissa ja osallistujiksi on merkitty Jouni Remes, Markku Koski,Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho. Totuus on se, että Euronio Oy oli paperiyhtiö eikä sillä ollut toimitiloja Helsingissä eikä Kari Konu, Heino Virta ja Erkki Aho ole olleet Helsingissä 8.5.1995. Myös yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja on väärennetty Jouni Remeksen ja Markku Kosken toimesta. Kukaan yhtiön osakkaista ei ole ollut Helsingissä tammikuun 4 päivänä 1994. Näillä väärennetyillä asiakirjoilla Jouni Remes haki yrityksen rekisteröinnin ja salasi totuuden osakkeenomistajilta.Törkeät petokset kaupanteossa
Saattohoitaja Jouni Remes teki Kera Oy:n vaatimuksesta ja perustettavan yhtiön osakkaiden tietämättä 8.5.1995 sopimuksen, että yhtiön rahoitusjärjestelyt eivät edellytä Kera Oy:n mukaan tuloa. Tämän vaatimuksen Kera Oy esitti sen takia, että se oli päättänyt poistaa PR-talotehtaan markkinoilta. Tätä ei kuitenkaan kerrottu perustettavan yhtiön osakkaille.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen omaisuutta.
Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.
Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes.
Asian voi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu.
Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000 markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta, Jouni Remes,Kari Konu ja Erkki Aho.
Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella törkeää toimintaa.Alavieskan kunnan petollinen toiminta
Alavieskan kunnanhallitus piti kokouksen 10.5.1995 ja päätti asioista niin kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. Asia käsiteltiin kokouksessa asiana 74 §. Keskustan ryhmäkokouksen jälkeen kunnanhallitus piti yllättäen uuden kiireellisesti kokoon kutsutun kokouksen 15.5.1995 klo 21. Siinä asia käsiteltiin uudelleen kohdassa 77§. Sihteerinä ja esittelijänä toimi kunnanjohtaja Aarne Karvonen.
Kunnanvaltuusto käsitteli asian 16.5.1995. Kunnanvaltuusto käsitteli asian § 74 pohjalta, mutta valtuusto käsitteli asian pykälän 77 mukaisesti. Valtuuston päätös oli kokonaan toinen kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. On syytä epäillä, että Alavieskan kunnanvaltuuston päätökseen vaikutti saattohoitaja Jouni Remeksen toiminta, jonka tehtävänä oli perustetavan yhtiön toiminnan tuhoaminen ja PR-talotehtaan markkinoilta poistaminen.Kosken kelkan kääntö
Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustajaMarkku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut ”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.
Heinäkuussa 1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan. PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.
Saattohoitaja Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen toiminnan johdosta.Asianajajien ja käräjäoikeuden sikailua
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 24.5.1995 ja Alavieskan Puurakenne Oy:n vastuulliset henkilöt tekivät väärän valan.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat Ylivieskan käräjäoikeuteen 13.11.1995 lähetetyllä haastehakemuksella. Haastehakemusta ei toimitettu takaajille, vaan takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän edustajaa kaikkia takaajia ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja vaikka nämä eivät ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan. Ylivieskan käräjäoikeus hyväksyi menettelyn, teki asiassa ratkaisun ja jätti ilmoittamatta asiasta takaajille joten nämä eivät voineet käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinojaan.Kera Oy:n kiristys
Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt pääosakkaan eli Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksenkykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Jouni Remes nautti enää Markku Kosken luottamusta, ei muiden hallituksen jäsenten. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän kertoi jutelleensa paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Seppo Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty.
Erotimme Jouni Remeksen. Markku Koskella oli heti Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Hän oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Vain kerran elämässään hän oli epäonnistunut. Weskströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero ja juoksevat kulut. Käytännössä tämä merkitsi 6800-8000 markan päivittäistä kuluerää. Kera Oy:n vaatimus oli se, että Weckström oli valittava toimitusjohtajaksi tai muuten yritys ajetaan konkurssiin.
Teimme Weckströmin palkkaamisesta oman sopimuksemme, jonka laitoimme Markku Koskelle eduskuntaan. MäärittelimmeWeckströmille 500 000 markan uhkasakon, jos tämä luovuttaa tietoja ulkopuolisille tahoille. Sopimukseen sisältyi myös kohta, että Weckström ei ollut yksin nimenkirjoitusoikeutta.Konkurssi tavoitteena
Pian vahvistui käsityksemme siitä, että Weckströmillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jo ensimmäisen työpäivänsä iltana, mikä oli yrityksen pikkujoulu, hän kertoi tanssilattialla yrityksen vientisihteeri Ela Lillemaalle, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Olisikohan pikkujoulubooli saanut vanhan herran avoimeksi? Lillemaa tulikin hädissään tiedustelemaan vientipäällikkö Tapani Käännältä, että ei hallittu alasajo merkitse konkurssia.
Pian Weckström ryhtyikin operoimaan Kera Oy:n ruumiinpesuryhmän kanssa PR-Teollisuus Oy:n alasajoa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita oli käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.2.2006 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa.
Wecktröm soitti minulle 17.2.1996 kesken kokouksen ja pyysi minua kutsumaan yhtiön hallituksen koolle illaksi ja jättämään konkurssianomuksen. Kerroin ettei sellainen ollut mahdollista, koska Heino Virta oli Karjalassa, Markku Koski Helsingissä jaKari Konu työmatkalla. Yritys pyöri silloin kolmessa tuurissa, koska tilauksia oli enemmän kuin ehti toimittamaan. Yritys meni niin lujaa että se oli saatava vastapuolen mielestä äkkiä konkurssiin.
Kera Oy teki kaikkensa asiassa. Se levitti PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä tietoa rahanpesijöinä ja tietoa levitettiin laajasti aina Saksaa ja Japania myöten. Myös lehdet kirjoittivat vihjailevasti PR-Teollisuus Oy:n rahan pesusta. Asiasta tehtiin myös rikosilmoitus Kera Oy:n toimesta, mutta se salattiin KRP:n toimesta, koska se oli aiheeton.Kauppasopimukset purettiin
Annoimme konsultti Stig Weckströmille lopputilin ja myös yhtiön hallituksen puheenjohtaja Markku Koski pyysi eroa tehtävästään johon me mielihyvin suostuimme. Näiden erojen jälkeen nämä kaksi henkilöä käynnistivät meitä vastaan mm. rahanpesukampanjan.
Kun yritystä ei saatu konkurssiin niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä, jonka suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, purkivat kauppasopimukset kiinteistöjen osalta 19.3.1996 ja muiden sopimusten osalta 18.4.1996. Myyjällä oli yksipuolinen oikeus purkaa sopimukset.Konkurssiin väärillä tiedoilla
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin, sillä kun kaupat oli purettu niin konkurssipesällä ei ollut selvää ja riidatonta saatavaa, koska loppuselvitystä ei oltu tehty. Lisäksi konkurssihakemus oli tehty muutoinkin väärillä tiedoilla, sillä konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu ja takauksen kohteena olleista 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kaupoista oli maksettu jo yli miljoona markkaa.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus hyväksyi lausuman. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman, että kanne on oikea. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa 10.7.2000 ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus ei tarkistanut oliko Petäjällä valtakirjoja asian hoitamiseen.
Ylivieskan käräjäoikeus teki näillä asiakirjoilla konkurssipäätöksen, josta valittaminen annettiin Erkki Ahon jaHeino Virran toimesta asianajaja Asko Keräselle, joka jätti valituksen tekemättä.
Putkakertomsu 20.8.-23.8.2010
Jos en olisi pystynyt näyttämään todeksi verenpainettani ja hengenvaarallista tilannettani, niin olisin varmasti nyt vainaja. Asiasta olisi todennäköisesti uutisoitu, että kalajokinen mies kuoli Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan, kuolinsyy on tuntematon.
Verenpaineeni nousi törkeän, epäoikeudenmukaisen sekä järjettömän pidätyksen johdosta perjantaina 11.11.2005 niin, että klo 18.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, klo 20.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, kello 22.20 lukemat olivat 208/135 pulssi 82, klo 24.00 lukemat olivat 258/142. Minut kiidätettiin ambulanssilla poliisisaattueessa puolenyön aikaan Oulaisten terveyskeskukseen. Minua oli siellä lisäksi kahden poliisin saattue vastassa. Sain Oulaisten terveyskeskuksessa ampullin, en muista lääkettä. Verenpaine saatiin laskemaan muistaakseni 170/105. Poliisisaattueessa minut vietiin takaisin putkaan.
Lauantaina 12.11.2005 verenpaineeni alkoi jälleen nousta lääkityksestä huolimatta. Kello 5.50 verenpaineeni oli 191/111 pulssi 70, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 7.20 199/129 pulssi 78, klo 9.40 203/138 pulssi 78. Silloin minut kiidätettiin Ylivieskan terveyskeskukseen. Verenpaineeni oli edelleen korkea, klo 11.20 191/128 pulssi 84, klo 12.20 186/113 pulssi 85, ja kello 13.10 210/122 pulssi 82. Minut vietiin poliisisaattueessa uudelleen Ylivieskan terveyskeskukseen n. klo 14.00. Sain verenpainelääkettä, minkä avulla verenpaineeni saatiin laskemaan. Katson, että kysymyksessä oli selkeä tapon yritys, koska minut oli jätetty yksin ilman valvontaa pyhäpäiväksi sairaana Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan.
Puheluita en saanut vastaanottaa sunnuntaina, jolloin oli isänpäivä, mikä on omalle perheelleni varsin tärkeä juhlapäivä. Tyttäreni ja vaimoni olivat yrittäneet soittaa useita tunteja Ylivieskan poliisilaitokselle, mutta kukaan ei ollut vastannut puhelimeen. Myös lukuisat muut henkilöt olivat yrittäneet tavoittaa minua, mutta minulle ei välitetty puheluita. En saanut myöskään soittaa puhelimella.
Maanantaina n. klo 9.00 minut vietiin poliisien saattamana Ylivieskan käräjäoikeuteen. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada ruokaa aamulla eikä koko päivänä. Jouduin olemaan oikeudenistunnossa 9.00 – 16.40 ilman ruokaa. Juomana oli vain kaksi jaffapulloa. Verenpaineeni lienee ollut n. 220-240/ 130-140 oikeudenkäynnin aikana. Tilanne oli kahden lääkärinlausunnon perusteella hengenvaarallinen.
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n mukaan minua olisi saanut pitää säilössä kolme päivää. Olen ollut säilössä neljä päivää eli perjantaista 11.11.2005 maanantaihin 14.11.2005. Miksi näin on menetelty? Kuka teki virkavastuulliset päätökset siitä, että minut pidätetään ja pidetään poliisin säilössä vaikka terveydentilani sairaudestani johtuen oli hengenvaarallinen? Miksi oikeudenistunto pidettiin vaikka minä ilmiselvästi en ollut juridisesti läsnä oikeudenistunnossa? Oikeudenkäynti ei mielestäni täyttänyt alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynninperiaatteita. Minä jouduin oikeuteen ilman asiakirjoja, ilman asianajajaa ja lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, koska terveydentilani oli hengenvaarallinen.
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomarina oli täysin kokematon henkilö, joka oli täysin syyttäjän Sulo Heiskarin pyöriteltävissä.
Mikä oli pidätyksen todellinen syy?
Olen selvittänyt perusteellisesti PR-talojen konkurssien syyt ja syylliset, jotka ovat vielä vapaalla jalalla ja voivat käyttää virka-asemaansa törkeästi väärin. PR-talojen konkurssit ovat Suomen taloudellisen laman yksi keskeisimmistä rikoksista, joiden avulla voidaan paljastaa laaja rikollisjoukko.
Pankkikriisin seurauksena kaadettaviin yrityksiin ujutettiin ns. saattohoitajia, joiden tehtävänä oli ajaa yritykset konkurssiin. Velkasaneerauksen aikana Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi valittiin velkasaneerausmiesten vaatimuksesta ja Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella taloustieteiden maisteri Jouni Remes, joka oli toiminut aikaisemmin muissa talotehtaissa, jotka olivat menneet konkurssiin sekä Sodankylän Osuuspankin johtajana. Kun Alavieskan Puurakenne Oy saatiin konkurssiin niin Jouni Remes ryhtyi tekemään laskelmia kahdelle ostajataholle samanaikaisesti siitä mitä konkurssipesälle kannattaa tarjota kiinteistöstä, maa-aluista, koneista, laitteista ja keskeneräisestä tilauskannasta. Remes laski keskeneräisen tilauskannan määräksi 26 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli 15 miljoonaa markkaa. Tuotoksi laskettiin 6,5 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli vain 5000 markkaa.
Olin itse silloin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa opettajana ja olin toiminut myös Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulun johtajana. Katsoin, että liikeidea on kunnossa ja uskoimme rahoituksen järjestämisen alan ammattilaisen Jouni Remeksen tehtäväksi. Halusin kuitenkin itse varmistaa Alavieskan kunnan investointiavustuksen, mikä oli 950 000 markkaa ja pyysin perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kansanedustajaKalevi Mattilaa. Tämä kieltäytyi kunniasta tekosyynä sairaus. Pyysin Mattilan kieltäytymisen jälkeen puheenjohtajaksi kansanedustaja Markku Koskea. Hän lupautui tehtävään ja katsoin, että näin oli varmistettu suhteet Kera Oy:n lainoihin ja avustuksiin.Jouni Remes oli Kera Oy:n järjestämä saattohoitaja yritykselle. Saattohoitajaepäilyksen kuulin ensimmäisen kerran kansanedustaja Kalevi Mattilalta, kun jouduimme Jouni Remeksen erottamisen jälkeen ottamaan yhtiön toimitusjohtajaksiStig Weckströmin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen.Rekisterimerkintärikokset
Saattohoitaja Jouni Remes ja kansanedustaja Markku Koskiväärensivät perustettavan yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjat. Väärennetyn pöytäkirjan mukaan Euronio Oy:n yhtiökokous on pidetty Helsingissä 8.5.1995 yhtiön toimitiloissa ja osallistujiksi on merkitty Jouni Remes, Markku Koski,Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho. Totuus on se, että Euronio Oy oli paperiyhtiö eikä sillä ollut toimitiloja Helsingissä eikä Kari Konu, Heino Virta ja Erkki Aho ole olleet Helsingissä 8.5.1995. Myös yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja on väärennetty Jouni Remeksen ja Markku Kosken toimesta. Kukaan yhtiön osakkaista ei ole ollut Helsingissä tammikuun 4 päivänä 1994. Näillä väärennetyillä asiakirjoilla Jouni Remes haki yrityksen rekisteröinnin ja salasi totuuden osakkeenomistajilta.Törkeät petokset kaupanteossa
Saattohoitaja Jouni Remes teki Kera Oy:n vaatimuksesta ja perustettavan yhtiön osakkaiden tietämättä 8.5.1995 sopimuksen, että yhtiön rahoitusjärjestelyt eivät edellytä Kera Oy:n mukaan tuloa. Tämän vaatimuksen Kera Oy esitti sen takia, että se oli päättänyt poistaa PR-talotehtaan markkinoilta. Tätä ei kuitenkaan kerrottu perustettavan yhtiön osakkaille.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen omaisuutta.
Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.
Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes.
Asian voi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu.
Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000 markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta, Jouni Remes,Kari Konu ja Erkki Aho.
Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella törkeää toimintaa.Alavieskan kunnan petollinen toiminta
Alavieskan kunnanhallitus piti kokouksen 10.5.1995 ja päätti asioista niin kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. Asia käsiteltiin kokouksessa asiana 74 §. Keskustan ryhmäkokouksen jälkeen kunnanhallitus piti yllättäen uuden kiireellisesti kokoon kutsutun kokouksen 15.5.1995 klo 21. Siinä asia käsiteltiin uudelleen kohdassa 77§. Sihteerinä ja esittelijänä toimi kunnanjohtaja Aarne Karvonen.
Kunnanvaltuusto käsitteli asian 16.5.1995. Kunnanvaltuusto käsitteli asian § 74 pohjalta, mutta valtuusto käsitteli asian pykälän 77 mukaisesti. Valtuuston päätös oli kokonaan toinen kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. On syytä epäillä, että Alavieskan kunnanvaltuuston päätökseen vaikutti saattohoitaja Jouni Remeksen toiminta, jonka tehtävänä oli perustetavan yhtiön toiminnan tuhoaminen ja PR-talotehtaan markkinoilta poistaminen.Kosken kelkan kääntö
Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustajaMarkku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut ”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.
Heinäkuussa 1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan. PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.
Saattohoitaja Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen toiminnan johdosta.Asianajajien ja käräjäoikeuden sikailua
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 24.5.1995 ja Alavieskan Puurakenne Oy:n vastuulliset henkilöt tekivät väärän valan.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat Ylivieskan käräjäoikeuteen 13.11.1995 lähetetyllä haastehakemuksella. Haastehakemusta ei toimitettu takaajille, vaan takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän edustajaa kaikkia takaajia ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja vaikka nämä eivät ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan. Ylivieskan käräjäoikeus hyväksyi menettelyn, teki asiassa ratkaisun ja jätti ilmoittamatta asiasta takaajille joten nämä eivät voineet käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinojaan.Kera Oy:n kiristys
Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt pääosakkaan eli Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksenkykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Jouni Remes nautti enää Markku Kosken luottamusta, ei muiden hallituksen jäsenten. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän kertoi jutelleensa paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Seppo Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty.
Erotimme Jouni Remeksen. Markku Koskella oli heti Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Hän oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Vain kerran elämässään hän oli epäonnistunut. Weskströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero ja juoksevat kulut. Käytännössä tämä merkitsi 6800-8000 markan päivittäistä kuluerää. Kera Oy:n vaatimus oli se, että Weckström oli valittava toimitusjohtajaksi tai muuten yritys ajetaan konkurssiin.
Teimme Weckströmin palkkaamisesta oman sopimuksemme, jonka laitoimme Markku Koskelle eduskuntaan. MäärittelimmeWeckströmille 500 000 markan uhkasakon, jos tämä luovuttaa tietoja ulkopuolisille tahoille. Sopimukseen sisältyi myös kohta, että Weckström ei ollut yksin nimenkirjoitusoikeutta.Konkurssi tavoitteena
Pian vahvistui käsityksemme siitä, että Weckströmillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jo ensimmäisen työpäivänsä iltana, mikä oli yrityksen pikkujoulu, hän kertoi tanssilattialla yrityksen vientisihteeri Ela Lillemaalle, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Olisikohan pikkujoulubooli saanut vanhan herran avoimeksi? Lillemaa tulikin hädissään tiedustelemaan vientipäällikkö Tapani Käännältä, että ei hallittu alasajo merkitse konkurssia.
Pian Weckström ryhtyikin operoimaan Kera Oy:n ruumiinpesuryhmän kanssa PR-Teollisuus Oy:n alasajoa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita oli käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.2.2006 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa.
Wecktröm soitti minulle 17.2.1996 kesken kokouksen ja pyysi minua kutsumaan yhtiön hallituksen koolle illaksi ja jättämään konkurssianomuksen. Kerroin ettei sellainen ollut mahdollista, koska Heino Virta oli Karjalassa, Markku Koski Helsingissä jaKari Konu työmatkalla. Yritys pyöri silloin kolmessa tuurissa, koska tilauksia oli enemmän kuin ehti toimittamaan. Yritys meni niin lujaa että se oli saatava vastapuolen mielestä äkkiä konkurssiin.
Kera Oy teki kaikkensa asiassa. Se levitti PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä tietoa rahanpesijöinä ja tietoa levitettiin laajasti aina Saksaa ja Japania myöten. Myös lehdet kirjoittivat vihjailevasti PR-Teollisuus Oy:n rahan pesusta. Asiasta tehtiin myös rikosilmoitus Kera Oy:n toimesta, mutta se salattiin KRP:n toimesta, koska se oli aiheeton.Kauppasopimukset purettiin
Annoimme konsultti Stig Weckströmille lopputilin ja myös yhtiön hallituksen puheenjohtaja Markku Koski pyysi eroa tehtävästään johon me mielihyvin suostuimme. Näiden erojen jälkeen nämä kaksi henkilöä käynnistivät meitä vastaan mm. rahanpesukampanjan.
Kun yritystä ei saatu konkurssiin niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä, jonka suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, purkivat kauppasopimukset kiinteistöjen osalta 19.3.1996 ja muiden sopimusten osalta 18.4.1996. Myyjällä oli yksipuolinen oikeus purkaa sopimukset.Konkurssiin väärillä tiedoilla
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin, sillä kun kaupat oli purettu niin konkurssipesällä ei ollut selvää ja riidatonta saatavaa, koska loppuselvitystä ei oltu tehty. Lisäksi konkurssihakemus oli tehty muutoinkin väärillä tiedoilla, sillä konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu ja takauksen kohteena olleista 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kaupoista oli maksettu jo yli miljoona markkaa.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus hyväksyi lausuman. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman, että kanne on oikea. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa 10.7.2000 ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus ei tarkistanut oliko Petäjällä valtakirjoja asian hoitamiseen.
Ylivieskan käräjäoikeus teki näillä asiakirjoilla konkurssipäätöksen, josta valittaminen annettiin Erkki Ahon jaHeino Virran toimesta asianajaja Asko Keräselle, joka jätti valituksen tekemättä.
Putkakertomsu 20.8.-23.8.2010
Nousin
perjantai-aamuna ylös viiden jälkeen aamulla. Otin
verenpainelääkkeen, join aamukahvin ja söin Karjalan piirakan.
Kirjoitin historia-blogiini jutun Tehtaankatu 1. Jokin
oikeustaistelija soitti minulle Tampereelta ja keskustelimme ehkä
reilun kymmenen minuuttia. Lähdin pyörälenkille klo 10.30 ja olin
pyöräilyt noin 20 km ja kävin Tapion Tuvalla katsomassa
Kalajoki-näyttelyä. Lähinnä minua kiinnosti kävijämäärä.
Menin alas kahvion puolelle lukemaan Kalevaa, kun kaksi poliisi tuli
ja kysyi: - Sinäkö olet Erkki
Aho.
Poliisit tulivat ”mustalla maijalla” pidättämään minut klo
11.40. Heillä ei ollut mitään kirjallista todistetta siitä, että
heillä on oikeus pidättää minut. Minut vietiin ”mustalla
maijalla” kotiin pyörän kanssa. En saanut käydä suihkussa enkä
vaihtaa vaatteita enkä syödä. Keräsin neljä kassillista
todistusaineistoa. Otin mukaan verenpainemittarin, hygieniatarvikkeet
ja vaihtovaatteet. Myöhemmin kuulin vaimoltani, että kaksi
poliisiautoa ja neljä poliisia oli tullut kotiin kurkistelemaan
ikkunoista pamppujen kanssa ikään kuin suurta ja vaarallista
rikollista piirittämään. Luonnollisesti tilanne oli ollut
vaimolleni aikamoinen järkytys. Hän oli kertonut, että olen
pyöräilemässä.
Ylivieskassa oltiin n. 13.00. Pyysin päästä suihkuun. Sain tietää, että pidätykseni suoritti Raahen poliisit Jani Lampela ja Jukka Yliniitty. Heille tuotti erittäin suuria vaikeuksia sanoa nimensä. He eivät suostuneet sanomaan kuka poliisiviranomainen on antanut heille määräyksen asiassa. Ylivieskassa pyysin kirjallista määräystä pidätyksestäni. Sain nähdä sen, mutta en kopioa siitä Määräyksen oli antanut ELY-keskuksen Jouko Rajaniemi.Muistan kerran vuosia sitten, kun keskustelin Jouko Rajaniemen kanssa Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla. Hän tiedusteli silloin minulta oma-aloitteisesti, että ”eiko se Heiskarioli jo vähentänyt ryyppäämistään”. Uskon, että kysymys on juuri samasta poliisista.
Mittasin verenpaineen klo 13.55. Verenpaine oli 178/111 ja lepopulssi 95. Oli jano ja nälkä. Levähdin pari tuntia ja kello 16.00 pääsin suihkuun ja sen jälkeen sain ruuan: makkaraperunat ja 2 dl vadelmajuomaa. Sain soittaa kotiin, koska lähtiessäni huomasin, että kellarissa on vettä ja osa kirjoistani oli kastunut ja mahdollisesti myös osa asiapapereista. Kello 16.30 mittasin verenpaineeni. Tulos oli 175/109, lepopulssi 90. Ryhdyin selvittelemään papereitani ja jaottelin paperit putkan lattialle siten, että voin käydä asiakirjat läpi oikeusväittämieni pohjalta sujuvassa järjestyksessä. Kello 19 verenpaineeni oli 189/106 ja lepopulssi 82. Kello 19.45 pyysin päänsärkylääkettä. Kello 21.00 verenpaineeni oli 167/110 ja lepopulssi 71. Kalajoen poliisi ja valtuuston varapuheenjohtajakaverini Tomi Reinikainen tuli yöpäivystykseen. Hän haki minulle litran tuoremehua. Tämä oli todella loistava palvelu tähän ajankohtaan. Kello 21.45 verenpaineeni oli 175/106, lepopulssi 65.Miksi minut pidätettiin? Syy oli siinä, etten mennyt oikeudenistuntoon tiistaina, koska katsoin, että oikeudenistunto ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, sillä tutkinnanjohtaja ja syyttäjä ovat vuoren varmasti esteellisiä. Maanantaina 16.8.2010 käymäni keskustelu käräjätuomariJaakko Raittilan kanssa osoitti selkeästi minulle tosiasiat. Kysymyksessä on ahojahti. En ole saanut vielä tähän päivään mennessä esteetöntä rikostutkintaa asioissani enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä on jatkunut nyt jo yli 15 vuotta. Koska en mennyt oikeudenkäyntiin, niin käräjätuomariJaakko Raittila käynnisti pidätysprosessin, johon hänellä oli lain mukaan mahdollisuus. Minulle haluttiin näyttää, että Suomi on poliisivaltio ja rangaista minua pahimmalla mahdollisella tavalla mielipiteideni ja toimintani johdosta. Mielestäni menettely on aika järkyttävää voimankäyttöä tällaiseen oikeudenkäyntiin.
Lauantaiaamuna heräsin kello 5.00. Kello 6.00 verenpaineeni oli 168/106 ja lepopulssi 63. Kello 8.30 sain kahvia, 2 voileipää. Tämä tuntui hyvältä. Ryhdyin järjestelemään asiapapereita, joita oli neljä kassillista ja sain asiapaperit likimain järjestykseen lattialle. Sain tehdä rauhassa töitä, koska kukaan ei häirinnyt. Kello 10.20 yritin hälyttää vartijaa. Kello 10.35 verenpaineeni oli 158/103 ja lepopulssi 80. Mittasin putkan pituuden, 16 jalan mittaa ja leveys 6,3 jalanmittaa. Kello 10.45 pääsin suihkuun. Tuli todella raikas olo. Katsoin samalla puhelimeeni tulleita puheluja.Mikko Kovalainen oli laittanut puhelinviestin, jossa hän lupasi tarjota minulle täytekakkukahvit ennen maanantain oikeudenkäyntiä. Putkassa minä en saa pitää puhelinta. Kello 11.20 ruokana makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehu.
Kello 13. 00 päivystävä vartija lähti syömään ja lupasi samalla tuoda minulle litran mehua rahoillani. Erinomainen palvelu vartijalta. Soitin Pentti Heikkiselle ja Olli Puolitaipaleelle. Kello 15 verenpaineeni oli 174/101 ja lepopulssi 73. Jumppasin 30 minuuttia. Kello 17 ruokana jotakin mahdollisesti kinkkusuikaleista laatikkoa, 3 leipää ja 2 dl mehu. Verenpaineeni kello 18.55 oli 173/102/72. Yritin tavoittaa päivystävää vartijaa. Kello 19.40 sain soittaa kotiin. Laskeskelin vahingonkorvausvaatimustani valtiolle PR-talojen konkurssivyyhdessä. Päädyin summaan 192 768 873 euroa. Kello 21.00 2 dl mehu ja leipäsiivu. Yöllä heräsin ja jumppasin 15 minuuttia. Putkaan oli yöllä tuotu vähän eläväisempää väkeä ja todella isoa laulua kuului pitkän aikaa.
Sunnuntaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja mittasin verenpaineeni kello 7.45 jolloin luvut olivat mielestäni erinomaiset 154/94, lepopulssi 66. Kello 8.40 sain kahvin, 2 leipää ja 2dl mehua. Kello 10.20 kävin suihkussa ja soitin kotiin. Kello 11.30 ruoka: makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehua. Kello 12.30 vaimo ja tyttö kävivät katsomassa. Heille tämä minun kohteluni on todella rankka kokemus. Kello 17.30 veljeni Veikko kävi vierailulla. Kello 20.15 painoin nappia ja ajattelin, että saan soittaa. Puolen tunnin kuluttua painoin uudestaan nappia. Ei vaikutusta. Kello 21.15 painoin nappia, ei vaikutusta. Kello 21.40 mittasin verenpaineeni: 151/103 ja lepopulssi 68. Lepopulssi tahtoo olla korkea. Painoin nappia, mutta ei mitään vaikutusta. Kello 22.03 päivystäjänä toiminut vartija Pekka Kallio tuli ja toi mehua ja leipää. Saatoin itseksi todetta, että onneksi olin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä minulla ollut hengenvaaraa. jos olisin tarvinnut apua niin sitä en olsi saanut. Olisin voinut saada aidon putkakuoleman. Pyysin saada soittaa. Sain soittaa Keskipohjanmaahan ja kertoa tulevasta oikeudenkäynnistä Kallion ahdistelemana vain muutaman sanan verran. Vartijan käytös oli jostain syystä varsin erikoista. Missä hän mahtoi olla noin kaksi tuntia, kun ei vastannut kutsuuni.
Valot sammutettiin putkasta toivomukseni mukaisesti n. 22.40. Yöllä en oikein saanut unta, siksi jumppasin 15 minuuttia. Heräsin aamulla kello kuuden aikaan. Aamulla puoli kahdeksan aikaan pääsin suihkuun ja otin verenpainelääkkeeni. Vaihdoin vaatteitani ja jäin odottamaan putkaan, että poliisit vievät minut oikeudenkäyntiin. Sinne lähdettiin viemään minua poliisivartiossa kello 8.40. Oikeudenistunto alkoi kello 9.00 Savisillankatu 4:ssä.
Ylivieskassa oltiin n. 13.00. Pyysin päästä suihkuun. Sain tietää, että pidätykseni suoritti Raahen poliisit Jani Lampela ja Jukka Yliniitty. Heille tuotti erittäin suuria vaikeuksia sanoa nimensä. He eivät suostuneet sanomaan kuka poliisiviranomainen on antanut heille määräyksen asiassa. Ylivieskassa pyysin kirjallista määräystä pidätyksestäni. Sain nähdä sen, mutta en kopioa siitä Määräyksen oli antanut ELY-keskuksen Jouko Rajaniemi.Muistan kerran vuosia sitten, kun keskustelin Jouko Rajaniemen kanssa Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla. Hän tiedusteli silloin minulta oma-aloitteisesti, että ”eiko se Heiskarioli jo vähentänyt ryyppäämistään”. Uskon, että kysymys on juuri samasta poliisista.
Mittasin verenpaineen klo 13.55. Verenpaine oli 178/111 ja lepopulssi 95. Oli jano ja nälkä. Levähdin pari tuntia ja kello 16.00 pääsin suihkuun ja sen jälkeen sain ruuan: makkaraperunat ja 2 dl vadelmajuomaa. Sain soittaa kotiin, koska lähtiessäni huomasin, että kellarissa on vettä ja osa kirjoistani oli kastunut ja mahdollisesti myös osa asiapapereista. Kello 16.30 mittasin verenpaineeni. Tulos oli 175/109, lepopulssi 90. Ryhdyin selvittelemään papereitani ja jaottelin paperit putkan lattialle siten, että voin käydä asiakirjat läpi oikeusväittämieni pohjalta sujuvassa järjestyksessä. Kello 19 verenpaineeni oli 189/106 ja lepopulssi 82. Kello 19.45 pyysin päänsärkylääkettä. Kello 21.00 verenpaineeni oli 167/110 ja lepopulssi 71. Kalajoen poliisi ja valtuuston varapuheenjohtajakaverini Tomi Reinikainen tuli yöpäivystykseen. Hän haki minulle litran tuoremehua. Tämä oli todella loistava palvelu tähän ajankohtaan. Kello 21.45 verenpaineeni oli 175/106, lepopulssi 65.Miksi minut pidätettiin? Syy oli siinä, etten mennyt oikeudenistuntoon tiistaina, koska katsoin, että oikeudenistunto ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, sillä tutkinnanjohtaja ja syyttäjä ovat vuoren varmasti esteellisiä. Maanantaina 16.8.2010 käymäni keskustelu käräjätuomariJaakko Raittilan kanssa osoitti selkeästi minulle tosiasiat. Kysymyksessä on ahojahti. En ole saanut vielä tähän päivään mennessä esteetöntä rikostutkintaa asioissani enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä on jatkunut nyt jo yli 15 vuotta. Koska en mennyt oikeudenkäyntiin, niin käräjätuomariJaakko Raittila käynnisti pidätysprosessin, johon hänellä oli lain mukaan mahdollisuus. Minulle haluttiin näyttää, että Suomi on poliisivaltio ja rangaista minua pahimmalla mahdollisella tavalla mielipiteideni ja toimintani johdosta. Mielestäni menettely on aika järkyttävää voimankäyttöä tällaiseen oikeudenkäyntiin.
Lauantaiaamuna heräsin kello 5.00. Kello 6.00 verenpaineeni oli 168/106 ja lepopulssi 63. Kello 8.30 sain kahvia, 2 voileipää. Tämä tuntui hyvältä. Ryhdyin järjestelemään asiapapereita, joita oli neljä kassillista ja sain asiapaperit likimain järjestykseen lattialle. Sain tehdä rauhassa töitä, koska kukaan ei häirinnyt. Kello 10.20 yritin hälyttää vartijaa. Kello 10.35 verenpaineeni oli 158/103 ja lepopulssi 80. Mittasin putkan pituuden, 16 jalan mittaa ja leveys 6,3 jalanmittaa. Kello 10.45 pääsin suihkuun. Tuli todella raikas olo. Katsoin samalla puhelimeeni tulleita puheluja.Mikko Kovalainen oli laittanut puhelinviestin, jossa hän lupasi tarjota minulle täytekakkukahvit ennen maanantain oikeudenkäyntiä. Putkassa minä en saa pitää puhelinta. Kello 11.20 ruokana makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehu.
Kello 13. 00 päivystävä vartija lähti syömään ja lupasi samalla tuoda minulle litran mehua rahoillani. Erinomainen palvelu vartijalta. Soitin Pentti Heikkiselle ja Olli Puolitaipaleelle. Kello 15 verenpaineeni oli 174/101 ja lepopulssi 73. Jumppasin 30 minuuttia. Kello 17 ruokana jotakin mahdollisesti kinkkusuikaleista laatikkoa, 3 leipää ja 2 dl mehu. Verenpaineeni kello 18.55 oli 173/102/72. Yritin tavoittaa päivystävää vartijaa. Kello 19.40 sain soittaa kotiin. Laskeskelin vahingonkorvausvaatimustani valtiolle PR-talojen konkurssivyyhdessä. Päädyin summaan 192 768 873 euroa. Kello 21.00 2 dl mehu ja leipäsiivu. Yöllä heräsin ja jumppasin 15 minuuttia. Putkaan oli yöllä tuotu vähän eläväisempää väkeä ja todella isoa laulua kuului pitkän aikaa.
Sunnuntaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja mittasin verenpaineeni kello 7.45 jolloin luvut olivat mielestäni erinomaiset 154/94, lepopulssi 66. Kello 8.40 sain kahvin, 2 leipää ja 2dl mehua. Kello 10.20 kävin suihkussa ja soitin kotiin. Kello 11.30 ruoka: makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehua. Kello 12.30 vaimo ja tyttö kävivät katsomassa. Heille tämä minun kohteluni on todella rankka kokemus. Kello 17.30 veljeni Veikko kävi vierailulla. Kello 20.15 painoin nappia ja ajattelin, että saan soittaa. Puolen tunnin kuluttua painoin uudestaan nappia. Ei vaikutusta. Kello 21.15 painoin nappia, ei vaikutusta. Kello 21.40 mittasin verenpaineeni: 151/103 ja lepopulssi 68. Lepopulssi tahtoo olla korkea. Painoin nappia, mutta ei mitään vaikutusta. Kello 22.03 päivystäjänä toiminut vartija Pekka Kallio tuli ja toi mehua ja leipää. Saatoin itseksi todetta, että onneksi olin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä minulla ollut hengenvaaraa. jos olisin tarvinnut apua niin sitä en olsi saanut. Olisin voinut saada aidon putkakuoleman. Pyysin saada soittaa. Sain soittaa Keskipohjanmaahan ja kertoa tulevasta oikeudenkäynnistä Kallion ahdistelemana vain muutaman sanan verran. Vartijan käytös oli jostain syystä varsin erikoista. Missä hän mahtoi olla noin kaksi tuntia, kun ei vastannut kutsuuni.
Valot sammutettiin putkasta toivomukseni mukaisesti n. 22.40. Yöllä en oikein saanut unta, siksi jumppasin 15 minuuttia. Heräsin aamulla kello kuuden aikaan. Aamulla puoli kahdeksan aikaan pääsin suihkuun ja otin verenpainelääkkeeni. Vaihdoin vaatteitani ja jäin odottamaan putkaan, että poliisit vievät minut oikeudenkäyntiin. Sinne lähdettiin viemään minua poliisivartiossa kello 8.40. Oikeudenistunto alkoi kello 9.00 Savisillankatu 4:ssä.
Videotodistus
DVD
Mayday from Finland
Tutkinnanjohtaja, lestadiiolaisten
saarnamiehenäkin esiintynyt Raimo Ollila on jättänyt kaikki
rikokset tutkimatta ja on toiminnallaan aiheuttanut minulle nämä
ihmisoikeusrikokset. Än olil tutkinnanjohtaja myös varatuomari
Mikko Kovalaisen kunnianloukkausjutussa, jossa poliisit eivät
ottaneet vastaan todistusaineistoa ja samoin syyttäjänä toiminut
syyttäjä Sulo Heiskarin rikostoveri Esa Mustonen jätti kaiken
todistusaineiston vastaanottamatta ja antoi väärän lausuman
asiassa ylemmin oikeusasteille.
Olen kirjoittanut asioista kirjan Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X, jossa on todistusaineisto asioille.
Olen koko ajan noudattanut periaatteitani avoimuus, rehellisyys, oiekudenmukaisuus ja tasapuolisuus. Olen tehnyt blogisivuston, jossa todistan syyttämyyteni.
Poliisi on peitellyt omia rikoksiaan ja pyrkinyt kaikin estämään minun oikeudensaantini. Olen selvittänyt varatuomari Mikko Kovalaisen laajat vuosikymmenien ajan tehdyt rikokset, mutta poliisi kieltäytyi vastaaanottamasta aineistoa, samoin kuin syyttäjä ja Raahen ja Ylivieskan kärjäoikeus.
Poliisi on peitellyt omia rikoksiaan ja pyrkinyt kaikin estämään minun oikeudensaantini. Olen selvittänyt varatuomari Mikko Kovalaisen laajat vuosikymmenien ajan tehdyt rikokset, mutta poliisi kieltäytyi vastaaanottamasta aineistoa, samoin kuin syyttäjä ja Raahen ja Ylivieskan kärjäoikeus.
Mikko Kovalainen sai rikoskumppaniksi Jokilaaksojen poliisin, lestadiolaisten saarnamiehenäkin esiintyneen Raimo Ollilan ja Ollila peitelläkseen omia rikoksiaan ei ottanut todistusaineistoa asiassa vastaan. Heidän yhteistyöllään Erkki Aho saatiin henkilökohtaiseen konkurssiin, koska käräjäoikeus kieltäytyi vastaanottamasta todistusaineistoa.
Varatuomari Mikko Kovalainen
Minulta estettiin perussuomalaisten kansanedustajaehdokkuus vuoden 2011 vaaleissa. Lisäksi nyt kun Kalajoen perussuomalaisten keskuudessa on ollut luottamuspulaa, niin Ari Keronen on kirjoituksillaan leimannut minut rikolliseksi vaikka miksi ja hänen mustamaalamisensa on ylittänyt tähän mennessä kaikki rajat. Mielestäni ne täyttää kiistatta kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
Reijo Karjalainen oli jonkin aikaa Ari Kerosen kelkassa, mutta hän poisti blogisivuiltaan loukkaavat kirjoitukset ja pyysi anteeksi tekojaan. Lehtikirjoituksiaan hän ei kuitenkaan enää voi poistaa, vaikka haluaisinkin. Maineeni siis tuli jälleen kerran perusteellisesti mustattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti