Vastineen problematiikkaa ja juridiikkaa

Kalajokiseutu julkaisi vastineen asiassa. Vastine ei kuitenkaan ollut minun laatimani. Vastinettani oli muutettu niin paljon, etten voi hyväksyä sitä, että nimeni on laitettu vastineen laatijaksi lehden tekemään vastineeseen, mikä on tehty lehden omasta uutisoinnista. Lähtökohtatilanne on tämä:

Vastine Kalajokiseudulle

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/07/from-e.html

Lainaan Riitta Ollilan kirjoitoituksia

Vastine, oikaisu ja oma kannanotto
Riitta Ollila
Journalistin ohjeissa on säännöksiä virheen korjauksesta ja omasta kannanotosta. Sananvapauslaissa on säännöksiä oikaisusta ja vastineesta. JSN tulkitsee Journalistin ohjeita. Tuomioistuin käsittelee sananvapauslain oikaisua ja vastinetta koskevat vaatimukset.
Päätösvalta julkaisun sisällöstä on vastaavalla päätoimittajalla. Sananvapaus ei anna pääsyä toisen omistamaan mediaan, eikä myöskään keskustelupalstoille ole automaattista pääsyä. Vastine ja oikaisu merkitsevät poikkeusta päätoimittajan oikeudesta päättää julkaisun sisällöstä.
Journalistin ohjeet edellyttävät, että toimitus korjaa virheet oma-aloitteisesti ja heti, kun niistä on saatu tieto. Asianosaisen pitää reagoida viipymättä virheisiin ja loukkaaviin väitteisiin ennen kuin hän vie asian JSN:oon tai tuomioistuimeen. Tuomioistuintie johtaa siihen, että samaa asiaa koskevan kantelun käsittely neuvostossa lopetetaan tai sitä ei oteta käsittelyyn.
Jos kantelu tehdään ilman minkäänlaista yhteydenottoa toimitukseen, se voi johtaa kantelun karsimiseen. Jos arvostelun kohteeksi joutunut kieltäytyy itse kommentoimasta asiaa, sillä on myös merkitystä kantelun lopputuloksen kannalta.
Journalistin ohjeet edellyttävät, että jos nimettyä tahoa arvostellaan tiedotusvälineessä erittäin voimakkaasti, on hyvä tuoda hänen näkökantansa esiin samassa yhteydessä tai ainakin jälkikäteen. Jos näin ei ole tehty, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. Kannanottojen julkaiseminen on suotavaa näkökulmien monipuolisuuden lisäämiseksi.
Sananvapauslaissa oikaisu tarkoittaa virheellisen tiedon korjaamista ja vastine oikeutta vastata itseään koskeviin loukkaaviin väitteisiin. Oikaisuoikeus on jokaisella, jota virheellinen tieto koskee. Vastineoikeus on vain luonnollisilla henkilöillä. Yhteisöllä, säätiöllä ja viranomaisellakin on oikeus oikaista itseään koskevat virheelliset tiedot. Vaatimus pitää saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa päätoimittajan kielteisestä päätöksestä.
JSN arvioi, onko tiedotusväline menetellyt asian käsittelyssä Journalistin ohjeiden mukaisesti. Neuvosto ei kuitenkaan voi velvoittaa toimitusta virheen korjauksen tai oman kannanoton julkaisemiseen.
Tuomioistuin voi velvoittaa päätoimittajan julkaisemaan oikaisun tai vastineen, jos sananvapauslain edellytykset täyttyvät. Oikaisu tai vastine edellyttää, että vaatimuksen esittäjä on asianosainen ja ettei virhe ole vähäinen. Oikaisu tai vastine ei saa ylittää sisällöltään alkuperäistä viestiä. Se ei saa myöskään olla lainvastainen tai loukkaava.
Oikaisu- ja vastinevaatimusten osalta suurin ongelma yleensä on, että niissä mennään ohi alkuperäisen jutun tai niissä esitetään loukkaavia väitteitä. Tällaisessa tilanteessa päätoimittaja voi neuvotella, millä edellytyksillä oikaisu tai vastine olisi julkaistavissa.
18.5.2012

Totuudenmukainen oikeudenkäyntiuutisointi ei ole rikos

Riitta Ollila

EIT on taas muistuttanut Suomen oikeuslaitosta, että oikeudenkäyntiasiakirjoista saatujen tietojen kertominen ja jopa nimen mainitseminen ei loukkaa yksityiselämää.

Alibin huhtikuun numerossa 2004 kerrottiin poliisimiehen auton käyttövarkautta ja muita tekoja koskevista syytteistä. Artikkelissa mainittiin hänen nimensä ja työpaikkansa sekä se, että hänet oli määrätty omasta pyynnöstään mielentilatutkimukseen.

Asianomainen poliisimies kanteli Alibin lehtijutusta JSN:oon. JSN katsoi 18.8.2004 Alibin rikkoneen hyvää journalistista tapaa, kun syytetyn nimi oli julkaistu huolimatta hänen henkisestä tilastaan. Syytetyn henkisten ongelmien vuoksi hänen 7-Päivää lehdelle antamaa haastattelua ei otettu huomioon asian arvioinnissa.

JSN:n langettavan päätöksen jälkeen poliisimies teki Alibin lehtijutusta rikosilmoituksen. Jo 2004 ol JSN:n periaatepäätös, ettei se käsittele asiaa, jos kantelijan tarkoitus on saattaa sama asia oikeudenkäyntiin. Paikallinen kihlakunnansyyttäjä ei nostanut syytettä, koska ei katsonut tapauksessa olleen rikosta. Kantelun johdosta valtakunnansyyttäjävirasto antoi syytemääräyksen kesällä 2006.

Asian käsittely kotimaisessa syyteharkinnassa ja tuomioistuimissa perustui 2000-luvun alun nimen suojaa koskeviin käsityksiin ja keskusteluun. Käräjäoikeus ja hovioikeus tulkitsivat vuonna 2007 ja 2008, että mielentilatutkimusta koskeva pyyntö ja sen taustalla olevat mielenterveysongelmat estäisivät nimen julkaisemisen. Alibin päätoimittaja tuomittiin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä 30 päiväsakkoon.

Kuitenkin Korkein oikeus oli loppuvuodesta 2005 antanut ennakkopäätöksen, ettei rikos ole yksityiselämää. Valtakunnansyyttäjänvirasto ja tuomioistuimet olisivat tämän tapaista asiaa käsitellessään voineet arvioida, ettei rikoksesta epäillyn nimen julkaiseminen kaikissa tilanteissa loukkaa yksityiselämää.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) arvioi 17.1.2012 päätöksessä, että artikkeli perustui oikeudenkäynnin julkisiin tietoihin ja ne oli esitetty objektiivisella tavalla. Niitä ei ole tulkittu tarkoitushakuisesti väärällä tavalla eikä tietoja hankittu laittomasti. EIT katsoi, että kokeneen poliisimiehen asemaansa hyväksi käyttäen tekemään rikokseen ja hänen edellytyksiin jatkaa työtehtävissään liittyi yleistä etua koskevaa mielenkiintoa. Poliisimiehen yksityiselämän yksityiskohtia ei mainittu, ainoastaan hänen nimensä, työpaikkansa ja mielentilatutkimusta koskeva pyyntö. Poliisimies oli itse kertonut samat tiedot 7-Päivää lehdelle antamassaan haastattelussa.

EIT korostaa, että rikosoikeudellisten keinojen käyttö media-ammattilaisten rankaisemiseksi kunnian tai yksityiselämän suojelemiseksi voi olla oikeutettua vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Yhdessä ankarien vahingonkorvausten kanssa ne ovat täysin suhteettomia sananvapauteen nähden.

Tapaus osoittaa, että KKO:n ennakkopäätöksistä huolimatta EIT:n pitää kädestä pitäen opettaa syyttäjille ja tuomareille, mikä ei ole yksityiselämää. Suomessa toimittajia tuomitaan edelleen tuntuviin sakkorangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin, vaikka tiedot ovat olleet totuudenmukaisia ja asiaan on liittynyt jonkinlaista yleistä mielenkiintoa.

Sananvapausrikosten uudistuksessa pelkkä vankeusrangaistuksen poisto ei riitä. Kunnian ja yksityiselämän loukkauksen rangaistavuutta pitää kaventaa niin, ettei totuudenmukaisten tietojen kertomisesta voi tulla rangaistusta, jos asiaan liittyy yleistä etua koskevaa mielenkiintoa. Euroopan neuvoston piirissä suositellaan kunnianloukkausten dekriminalisointia ja siirtymistä vahingonkorvausten käyttöön.

EIT ei arvostellut JSN:n ratkaisua. Median itsesääntelyssä on mahdollista tehdä journalistien etiikkaa kehittäviä ratkaisuja, kun ne eivät tarkoita sananvapauteen puuttumista. Sen sijaan tuomioistuimet eivät voi rangaistusten tuomitsemisella opettaa toimittajia, miten lehtijuttuja pitää kirjoittaa. Tuomittuja rangaistuksia arvioidaan aina sananvapauteen puuttumisen suhteellisuuden ja välttämättömyyden kannalta.

26.1.2012

Vastine Julkisen sanan neuvoston mukaan

http://www.jsn.fi/periaatelausumat/vastine/

Julkisen Sanan Neuvosto pitää hyvän lehtimiestavan mukaisena, että vastineen lyhentämisestä tai muuttamisesta taikka sen julkaistutavasta neuvotellaan vastinepyynnön esittäjän kanssa.

Minuun ei lehden toimesta oltu millään lailla yhteydessä vastineeni muuttamisen johdosta. Katson, että lehdessä on julkaistu vastine, mikä ei kerro riittävän selvästi totuutta asioissa ja vastineen alla on nimeni, vaikka en ole tuollaista vastinetta kirjoittanutkaan.
Minä koen nyt tilanteen erittäin kuisalliseksi ja hankalaksi, koska Kalajokiseudun nuorella päätoimittajalla on ollut ylivoimainen ja kohtuuton tehtävä edessään. Tilanne on siinä mielessä hankala, että kaikki tiedot perustuvat julkisiin tietoihin , oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja ennenkaikkea Kalajoen kaupnginvaltuustolle tekemääni 1879-sivun selvitykseen, kirjaani Olet Maamme Armahin Suomenmaa, youtube-videoihin ja blogikirjoituksiin. Kaikki nämä ovat julkista aineistoa. Minulla on ollut erittäin hyvä yhteistyö Kalajokiseutulehden henkilökunnan kanssa. Kysymys on nyt kuitenkin siitä, että olen joutunut kärsimään yli 17 vuotta järkyttävistä ihmisoikeusrikoksista ja kaikki minua ja yritystystoimintaani vastaan tehdyt oikeudenpäätökset ovat on saatu aikaan rikollisesti. Lisäksi kaikki poliisit, syyttäjät, eri oikeusasteiden tuomarit ja laillisuusvalvojat ovat syyllistyneet törkeisiin rikoksiin, törkeään virka-aseman väärinkäyttöön, törkeään rikollisten suojeluun ja Kalajoen kaupungin virkamies- ja luottamusmiesjohto on syyllistynyt törkeään rikollisen suojeluun, rikosten peittelemiseen ja törkeään luottamusmiesaseman väärinkäyttöön. Kysymys on valtakunnan tasolla historiallisesta tapahtumasta. Kysymys on valtiopetoksen ja muiden rikosten paljastamisesta.