Onko Suomi oikeusvaltio?

Korkein laillisuusvalvoja oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän laman johtuen vakaan markan politiikasta. Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vakaan markan politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun lama oli Suomen poliittisten ja taloudellisten päättäjien aikaansaama.

Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen Pankin johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtiovarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa.

Koiviston konklaavi on valtiopetos?

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niistä johtuvissa asioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.04.1992. Kokouksessa puhetta johti silloinen KO:n presidentti Heinonen.

Presidentti Mauno Koiviston presidentin linnassa 06.05.1992 järjestetyn ”tuomarineuvoston” asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston pyynnöstä ja tasavallan presidentti Tarja Halosen määräyksestä. Pyysin tasavallan presidentti Tarja Haloselta tuon kokouksen pöytäkirjoja todistusaineistoksi oikeuskäsittelyyn. Vetosin EY:n tuomioistuimen päätökseen niin sanotussa Fortum asiassa 17.7.2003. Tasavallan presidentti Tarja Halonen julisti asiakirjat salaisiksi minulle lähettämässään kirjeessä 24.10.2005. Perusteluna oli presidentti Mauno Koiviston pyyntö.

Keskustelutilaisuudesta laadittu 36-sivuinen muistio on ollut salainen 21 vuotta. Nyt muistio on siirretty tasavallan presidentin kansliasta Kansallisarkistoon, josta Yle Uutiset on saanut sen luettavakseen.

Professori Jyrki Virolainen kirjoittaa blogissaan seuraavaa: ”Presidentti Koiviston arvovaltainen kannanotto ja asiaan puuttuminen tepsi ja toteutui. Kuten julkisuudessa on kerrottu ja todistettu, tuomioistuinten linja pankkeja koskevissa oikeusjutuissa muuttui aina korkeinta oikeutta myöten ja pankkeja alettiin ymmärtää niin hyvin, että Koiviston konklaavin jälkeen pankit eivät enää juuri hävinneet oikeudenkäyntejä, joissa ne olivat asianosaisina. On erittäin ongelmallista – suorastaan ennenkuulumatonta ja ehdottomasti väärin – että tasavallan presidentti ylimmän toimeenpanovallan edustajana kutsuu toisen valtiomahdin eli riippumattoman tuomioistuimen edustajat ”neuvottelutilaisuudeksi” naamioituun palaveriin – siis täysin salaiseen kokoukseen, jossa hän antaa – radikaaleiksi tunnettujen oikeusoppineiden ikään kuin tukihenkilöiden ominaisuudessa saapuvilla ollessa – selvin sanoin ymmärtää, että maan ylin tuomioistuin on tehnyt hänen mielestään virheellisen päätöksen jutun toisen osapuolen eli pankin vahingoksi.”

Salaiseksi julistettu SSP-sopimus

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1992 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimii kiinteistösijoittamiseen, tai harjoittaa kiinteistösijoittamiseen verrattavaa kiinteistötoimintaa, muuta sijoittamista, rakentamista, vähittäiskauppaa, hotelli- ja ravintolatoimintaa, vapaa-aikatoimintaa on pankeilla vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin. Sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministeri Iiro Viinanen ja sisäministeri Mauri Pekkarinen muodistivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuressa lamassa toteutettiin Suomen historian omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14500 valitsi lopullisimman ratkaisun. SSP-sopimus julistettiin salaiseksi. Olen kuitenkin saanut hankittua kopion tuosta salaiseksi julistetusta SSP-sopimuksesta.

Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä

Koska valtio oli mukana SSP-sopimuksessa mukana, niin Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. ON syytä epäillä, että asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosaston johtaja Olavi Änkkö ja hallitusneuvos Sakari Arkko sekä kansliapäällikkö Matti Wuoria.

Talonrakennusalalla kysyntä romahti vuoden 1989 14000 talopaketista vuoden 1995 2900 talopakettiin. Kera Oy:ssä päätettiin poistaa markkinoilta Alavieskan Puurakenne Oy. KEP:n Säästöpankin johtaja Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002, että ”tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa, ja siksi katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaiden kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot”.

MOT-ohjelmassa29.11.1999 saman pankin isännistöä 15 vuotta johtanut toimitusjohtaja Antti Ojala sanoi, että ”Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuukisien, oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion piikistä. Voidaan vettä suora johtopäätös, että ongelma-asiakkaat olivat pankille riski, mutta tässä poistui kerralla riski ja oma vakavaraisuus parani”.

Aktiv Hansa kauppa

Säästöpankkien pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1992 perustettiin ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot korvattiin siirtäjäpankeille n. 50 miljardin pankkituella eli kansalaisten maksamilla verotuloilla. Arsenal sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi. Raportin mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle.

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatava 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvussa ( petos). Itse velallisten ei annettu selvitä veloistaan tulla 5 %:lla, vaan ulkomainen perintäyhtiö peri täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisilta näitä velkoja heidän kuolemaansa saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.

Oikeustaistelua jo 18,5 vuotta takana

Alavieskan Puurakenne Oy oli aikanaan Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka kotipaikka oli Alavieska. Taloudellisen laman alkaessa 1990-luvun alussa APR Oy oli Keski-Pohjan Säästöpankin asiakas. Pankki kuului niin sanottuun mustaan tusinaan eli 12 taloudellisesti heikoimman säästöpankin joukkoon Suomessa. Esko Ahon hallitus hyväksyi 22.10.1992 salatun SSP-sopimuksen, jossa päätettiin säästöpankkien pilkkomisesta ja toimialarationalisoinnista. Talonrakennusala kului sopimuksen mukaan toimialarationalisoinnin piiriin. Kera Oy:ssä perustettiin ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tarkoituksena oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n rahoittamia yrityksiä uhkaavat yritykset. Alavieskan Puurakenne Oy ajettiin konkurssiin erikoisella tavalla vastoin tehtyjä sopimuksia. Tämä näkyy Vaasan käräjäoikeudelle tehdystä valituksesta. Kun perustettiin PR-Teollisuus Oy, niin sille ei saatu kotimaasta rahoitusta. Kera Oy oli tehnyt PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajan Jouni Remeksen kanssa etukäteen sopimuksen muiden osakkaiden tietämättä, että Kera Oy:tä ei käytetä rahoittajana perustettavassa yhtiössä. Jos tämä asia olisi ollut muiden osakkaiden tiedossa, niin koko yritystä ei olisi perustettu. Konkurssipesän suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy. Konkurssipesänhoitajina toimivat asianajajat Antti Latola ja Hannu Maskonen.

Esteellinen syyttäjä

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä valitsi tulevan syyttäjän Sulo Heiskarin kaupanvahvistajaksi. Syyttäjän Sulo Heiskarin oikeana kätenä on toiminut Ylivieskan poliisi Raimo Ollila.

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaisilla pesänhoitajilla Antti Latolalla ja Hannu Maskosella ei ollut oikeutta lain mukaan myydä kiinteää omaisuutta. Heillä ei ollut myöskään kirjallista valtuutusta myydä pantattua kiinteää omaisuutta. He toimivat konkurssisäännön ja maakaaren vastaisesti.

Koska väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät lainvastaisesti pantattua kiinteää omaisuutta ilman valtakirjaa ja vielä konkurssisäännön vastaisesti salaten 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset. Kun lisäksi myyjä tiesi, että PR-talot oli markkinoilta poistettavien listalla, niin törkeä petos on kiistaton. Suomen lain mukaan rikoksen avulla tehty oikeustoimi on mitätön.

Kauppakirjan allekirjoittaja Heino Virta todistaa, ettei kaupanvahvistaja, tuleva syyttäjä Sulo Heiskari ollut paikalla, kun kauppakirjat allekirjoitettiin. Kaupanvahvistajan kutsumat todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Syyttäjä Sulo Heiskari on ollut vuoren varmasti esteellinen, kun hän on toiminut syyttäjänä Erkki Ahon jutuissa. Esteellisyys on virkarikos ja rikoksen avulla tehty oikeustoimi on mitätön.

Entisen kansanedustajan Markku Kosken rooli

Kansanedustaja Markku Koski, nykyinen Sievin kunnanjohtaja, oli yhdessä muiden yhtiön hallituksen jäsenten kanssa takaamassa tuoteoikeuksien kauppasopimusta. Muut jäsenet olivat Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho.Lisäksi yhtenä takaajana oli hallituksen ulkopuolinen sihteeri Jouni Remes.

Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu Kera Oy:n taholta siitä, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:n toimintaan ja vielä hallituksen puheenjohtajaksi. Yrityshän on markkinoilta poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Näin kertoi Markku Koski itse. Markku Koski kertoi tienneensä pantatuista kiinnityksistä ja sanoi niiden poistuvan sitä mukaan kuin kauppasummaa maksetaan.

Oikeudenkäynti asianosaisten tietämättä

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy.n ja takaajat oikeuteen maksamattomista maksuista. Ylivieskan käräjäoikeus ei toimittanut haasteita tiedoksi takaajille lainkaan, vaan takaajia asiassa edusti takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilman takaajien valtakirjoja ja toimeksiantoja. Ylivieskan käräjäoikeus oli tietoinen siitä, että takaajat eivät saaneet haasteita tiedokseen ja että asianajaja Jouni Vihervallilla ei ollut valtakirjoja ja toimeksiantoja. Siitä huolimatta Ylivieskan käräjäoikeus teki asiassa päätöksen.

Rahoituksen estäminen

Suomesta ei saatu rahoitusta. PR-Teollisuus Oy:n suurimman osakkaan Uhtua Wood Oy:n lainahakemukset torpedoitiin PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajan Jouni Remeksen toimesta. Merita-Pankin johtaja Anja Kauppi otti yhteyttä Uhtua Wood Oy:n toimitusjohtajaan Heino Virtaan ja pyysi kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen Jouni Remeksen erottamiseksi yhtiön edun vastaisen toiminnan vuoksi. Jouni Remes oli aikaisemmin toiminut alasajetuissa talotehtaissa talouspäällikkönä ja hän tuli Alavieskan Puurakeen Oy:n talouspäälliköksi aikanaan Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella.

Lopputilejä

PR-Teollisuus Oy hallitus erotti toimitusjohtaja Jouni Remeksen marraskuussa 1995 ja toimitusjohtajaksi silloisen kansanedustaja Markki Kosken kiristyksen jälkeen valitun konsultti Stig Weckströmin ja hallituksen puheenjohtaja Markku Kosken helmikuussa. Heidän erottamisensa naamioitiin eronpyynnöksi.

Kauppasopimukset purettiin

Alavieskan Puurakenne Oy konkurssipesä purki kiinteistöjen kaupat 19.3.1996 ja koneiden, laitteiden, keskeneräisen tilauskannan ja tuoteoikeuksien kauppasopimuksen 18.4.1996. Kiinteistöjen kauppasopimuksen purkaminen tehtiin vastoin lakia, sillä kaupanvahvistaja ei ollut paikalla.

Myyjän purkuoikeus on peruuttamaton. Kun kauppa on purettiin, niin myös takaussitoumukset raukesivat, koska pääsitoumus purettaessa liitännäisetkään eivät voi jäädä voimaan.

Väärillä tiedoilla ja rikollisesti konkurssiin

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla. Kaupat oli purettu, eikä saatava ollut selvä ja riidaton. Tilanne oli se, että kauppojen purkamisen jälkeen Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä oli velkaa PR-Teollisuus Oy:lle. Loppuselvitystä ei ollut tehty.

Konkurssiasiassa varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja, että kanne on oikea. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa 10.7.2000 KRP:lle antamassaan lausumassa, ettei hänellä ollut konkurssiasiassa toimeksiantoa. Käräjätuomari Juha Niemisen olisi tullut tarkistaa varatuomari Paavo M. Petäjältä valtakirjat, sillä varatuomari ei ollut asianajaja. Käräjätuomari Juha Nieminen laiminlöi virkavelvollisuutensa.

Asianajaja Keränen jätti valituksen tekemättä

Asianajaja Asko Keränen jätti PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa valituksen tekemättä Vaasan Hovioikeuteen, vaikka hän itse oli pyytänyt valtakirjoja asian hoitamiseen ja saanut ne Erkki Aholta ja Heino Virralta. Asianajaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen tunnustaa asian, ettei ole tehnyt valitusta. Hän ei ole enää Suomen Asianajajaliiton jäsen.

Tilauskannan hävitys

Kun PR-Teollisuus Oy oli haettu konkurssiin, niin paikalle ilmestyi PR-Teollisuus Oy:stä aikanaan poispotkittu saattohoitajaksi nimeämämme henkilö konsultti Stig Weckström. Hän ryhtyi Alavieskassa sijainneen toisen talotehtaan Vieskan Elementti Oy:n konsultiksi. Alavieskan kunta on Vieskan Elementti Oy:n osakas. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajina toimivat asianajajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen.

Tilauskannan suuruus oli 37 117 341 mk ja jokaisesta tilauksesta on ttodistusaineisto minulla nähtävänä. Näin PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesä lahjoitti PR-Teollisuus Oy:n arvokkaan omaisuuden eli tilauskannan veloituksetta konsultti Weckströmille, joka toimitti tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle. Konsultti Weckström sai tästä tempusta 88495 markkaa ja laskun maksoi Alavieskan kunta.

Ulkomainen rahoitus

Ennen PR-Teollisuus Oy:n konkurssia kävin Brysselissä Hendrik ja Richard Rienstran luona. Teimme sopimuksen, että jos PR-Teollisuus Ou ajetaan konkurssiin, niin jatkajaksi perustetaan uusi yritys, josta Erkki Aho omistaa kolmasosan ja toimii toimitusjohtajana.

Kun PR-Teollisuus Oy oli maksuvaikeuksissa, niin Hendrik Rienstra, Richars Rienstra ja asianajaja Asko Keränen olivat minun lisäkseni Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa, Hendrik Rienstra tarjosi maksuksi 2 miljoonan shekkiä ja lopuista veloista New England Suretyn takausta. Maskonen ei ottanut vastaan shekkiä eikä myöskään hyväksynyt takausta. Maskonen halusi välttämättä saada PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin. Hendrik Rienstra tarjoutui kirjallisesti 6.5.1996 ottamaan yrityksen kaikki velat vastuulleen, mutta Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei siihen suostunut. Alavieskassa asianajaja Antti Latola sanoi Rienstroille, että älkää laittako rahaa PR-Teollisuus Oy:öön, vaan ostakaa kiinteistöt meiltä konkurssin jälkeen, niin saatte ne paljon halvemmalla.

International Timber Company Finland Oy

PR-Teollisuus Oy:n jälkeen perustettiin uusi yritys ja Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä myi koneet ja laitteet, tuoteoikeudet sekä vuokrasi kiinteistöt ja maa-alueet perustettavalle yhtiölle. Maksut konkurssipesälle hoidettiin Rienstrojen yrityksestä, mikä myöhemmin paljastui rahanpesuyritykseksi, New England Surety.
Karjalan metsäkauppojen käynnistyminen vei odotettua kauemmin. Syyni näytti olevan Venäjän byrokratia. Näin aluksi luulin. Totuus oli kuitenkin toinen. Suomen metsäyhtiöitä epäiltiin kartellista 1997-2004 ja myöhemmin asia paljastui todeksi. Metsäliitto Osuuskunta, UPM-Kymmene Oyj ja Stora Enso Oyj osallistuivat kiellettyyn hintayhteistyöhön ja tietojenvaihtoon tarkoituksenaan rajoittaa keskinäistä kilpailuaan raakapuun hankinnassa. Emme saaneet myytyä kuitupuuta Suomeen. Siksi meidän piti yrittää myydä kuitupuuta Karjalan tehtaisiin. Kontupohjan tehtaan kanssa emme saaneet sopimusta aikaan. Sitten oli vuorossa Segezhan tehdas, joka oli ruotsalaisten omistuksessa. Sopimus syntyi kivuttomasti. Minulle tuli kuitenkin sopimuksen tekemisen jälkeen yllätyksenä tieto, että Segezhan tehtaan ympärille noin 15 km:n päähän li tullut tieveron perintä ja se oli niin korkea, että ei ollut liiketaloudellisesti järkevää myydä kuitupuuta Segezhan tehtaalle. Ei voinut välttyä vaikutelmalta, että Suomen puukartelli ulottui Karjalan puolelle.

Olemattomasta velasta tuomio

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki suoritustuomion takaajia vastaan, vaikka kaupat oli purettu ja takaukset oli rauennut. Tieto oikeudenkäynnistä annettiin PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle ja Suomenselän Lakiasiaintoimistolle. Takaajat eivät saaneet haastetta tiedokseen lainkaan eivät voineet vastata oikeudessa asiaan. Heitä edustivat ilman valtakirjaa ja ilman toimeksiantoa PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen. Takaajat eivät voineet valittaa Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksestä, koska he eivät tienneet koko oikeuskäsittelystä mitään. Näin takaajat joutuivat maksamaan sellaisia velkoja, joita ei ollut olemassakaan.

Henkilökohtainen konkurssi

Asianajaja Hannu Maskonen esitti Erkki Aholle, että lopeta asioiden penkominen ja maksa hänelle 10 000 markkaa, niin hän ei hae minua henkilökohtaiseen konkurssiin. Aho sanoi, ettei maksa, koska saatavat on saatu aikaan rikollisesti. Maskonen haki Ahon henkilökohtaiseen konkurssiin olemattoman velan maksamatta jättämisestä.

Varatuomari Paavo M. Petäjä laittoi Erkki Ahon henkilökohtaiseen konkurssipesään saatavakseen 100 000 markkaa. Saatava poistettiin luettelosta oikeudenistunnossa, koska pesänhoitaja Veli Päivikkö ei pystynyt selvittämään mistä saatava oli syntynyt. Päivikkä vaati Ahoa useita kertoja vangittavaksi. Pävikkö oli aikaisemmin toiminut Paavo M. Petäjän toimistossa. Pesän luettelon vannontatilaisuudessa oli mukana myös syyttäjä, joka ei kuitenkaan nostanut syytettä varatuomari Paavo M. Petäjää vastaan, vaikka kysymyksessä oli törkeä rikoksen yritys.

Markku Kosken pelastaminen

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä teki sopimuksen kolmen takaajan kanssa 23.6.1997. Nämä kolme henklöä olivat Kari Konu, Jouni Remes ja Markku Koski. Heino Virta ei tehnyt sopimusta, koska katsoi, että se on rikollisesti aikaansaatu ja Erkki Ahoon ei oltu edes yhteydessä tehtävästä sopimuksesta. Koska takaus oli yhteisvastuullinen, niin silloin lain mukaan otetaan siltä jolla on. Kansanedustaja Markku Koskella oli maatila, mutta Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Näin hän myös teki. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä peri vuosien ajan Heino Virralta ja Erkki Aholta täyttä takaussummaa eli esim. 15.5.2000 tilanteen mukaan 1207502,74 markkaa, vaikka takaus oli sopimuksen yhteydessä muuttunut pääluvun mukaiseksi eli 150 000 markaksi.

Rahanpesusta vankeutta

Richard Rienstra vangittiin Turkin ja New Yorkin väliseltä lennolta rahanpesusta epäiltynä. Richardille vaadittiin New Orleansin oikeusistuimessa 190 vuotta vankeutta ja neljälle hänen apurilleen 170 vuotta. Hendrik Riensralle vaadittiin 210 vuotta vankeutta, mutta Hendrik kuoli juuri ennen oikeudenkäyntejä. Richard sai vain 1,5 vuoden vankeustuomion, kun Riensrat jäivät kiinni Taorminan hotellikaupoista Sisiliassa. Tein rahanpesusta rikosilmoituksen KRP:lle. Arvioni mukaan Rienstrojen kautta kulkeneita rahoja on käytetty n. 15 miljoonaa markkaa Suomessa, KRP:n rahanselvittelykeskus ja poliisi Juha Vehmaskoski jättivät asiat tutkimatta, vaikka todistusaineistot olivat kiistattomat.

ITC Finland Oy:n konkurssi

Kun Richard Rienstra istui vankilassa niin ITC Finland Oy meni konkurssiin erikoisella tavalla. ITC Finland Oy:öön tuli konsultiksi Stig Weckström, joka selvitti yrityksen rahavirrat. Yritys haettiin konkurssiin torstaina ja yrityksen tilille tuli perjantaina iso rahasumma Japanin kaupoista jolla konkurssi olisi voitu välttää. Rienstrojen asiamiehenä toimi asianajaja Asko Keränen, joka ilmoitti ITC Finland Oy:n konkurssipesänhoitajalle Antti Kejolle, että ”Muuta selvitystä en keksi toimille kuin, että yhtiöön tulossa ollut rahamäärä sai sotkemaan sopimuksemme”. Keronen ja Kejo olivat siis sopineet, että yhtiötä ei ajeta konkurssiin, mutta Kejo rikkoi sopimuksen. Asia aiheutti melkoisen hämmingin Suomen Asianajoliitossa ja tietyn operaation jolla asia hoidettiin pois päiväjärjestyksestä.

Väärän firman koneet ja laitteet konkurssipesään, väärä vala

Asianajaja, konkurssipesänhoitaja Antti Kejo laittoi ITC Finland Oy:n konkurssipesään kokonaan toisen firman koneet ja laitteet. Koneet ja laitteet kuuluivat ITC SA:lle. Tällä tavalla kuulemma parannettiin konkurssipesän tulosta. Lisäksi asianajaja Antti Kejo jätti konkurssipesän saatavista kokonaan pois Erkki Ahon 178 000 markan saatavan perusteettomasti. Jotta Rienstra saattoi suostua konkurssiin, niin hänelle luvattiin korvata asia. Rinstra teki väärän valan oikeudessa ja sai konkurssin jälkeen ostaa omistamansa koneet ja laitteet takaisin perustamalleen yhtiölle Ultra Prima Oy:lle. Lisäksi velkojain kokouksessa suurimpana velkojana esiintyi verottajan edustaja Raimo Partanen, joka ilmoitti saatavakseen miljoona markkaa vaikka todellinen saatava olisi vain hiukan yli 100 000 markkaa. Kuten asianajaja Asko Keränen oli arvellutkin, niin Richard Rienstra sai hyvityksen konkurssin myöhäisemmässä vaiheessa. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän hoitajat eivät hyväksyneet Karfer Oy:n korkeinta tarjousta, vaan myi kiinteistöt ja maa-alueet Alavieskan kunnalle.

Ahojahtia

Syyttäjä Petri Oulasmaa laati syytteen minua ja vaimoani vastaan velallisen epärehellisyydestä. Syytteen mukaan kantajana oli Merita-pankki. Merita-Pankin johtaja Mauri Ylitalo todistaa, että syyte on nostettu hänen tietämättään. Kysymys oli Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän käynnistämästä operaatiossa, jossa Ahoa syytettiin velallisen epärehellisyydestä, koska hän ei ole maksanut takausvelkoja, jotka olivat rauenneet kauppojen purkujen yhteydessä, mutta olivat tulleet voimaan Ylivieskan käräjäoikeuden väärän päätöksen perusteella. Päätös oli saatu aikaan rikollisesti, koska asianosaiset eivät tienneet asian käsitellystä mitään eikä voineet valittaa päätöksestä, koska eivät saaneet päätöstä tiedokseen. Oikeus tuomitsi Ahon 75 päivän ehdottomaan vankeuteen mikä muutettiin ehdonalaiseksi. Syyte oli siis nostettu tietoisesti väärillä tiedoilla. Asianajaja Hannu Maskonen, joka käynnisti tämän projekti teki oman lopullisen ratkaisun tämän jälkeen.

Kunnianloukkaus, kunnianloukkaus, kunnianloukkaus....

Ahon maineen mustaamiseksi järjestettiin lukuisia kunnianloukkaus oikeudenkäyntejä, joissa rikostutkinnassa ei otettu todistusaineistoa vastaan eikä myöskään oikeudenistunnoissa. Laillisuusvalvojat eivät reagoineet asioihin mitenkään ja siksi Aholle tuli lukuisia tuomiota siitä, että paljasti toisten rikoksia. Nyt minulla on n. 50000 euroa ulosotossa rikoksilla aikaan saatuja oikeuden päätöksiä, joissa minut on tuomittu maksamaan vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja. Kaikissa oikeudenkäynneissä ovat olleet esteelliset rikostutkijat ja esteelliset syyttäjät asialla. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta, rikoksista puhumattakaan. Olen joutunut kärsimään neljä konkurssia rikollisen toiminnan uhrina.

Professori Jyrki Virolaisen käsitys laillisuusvalvonnasta:

Esimerkiksi tuomioistuinten toiminnassa oikeuskansleri joutuu joka vuosi puuttumaan monissa eri tapauksissa mm. 1) pitkiin käsittelyaikoihin, 2) ratkaisujen puutteelliseen perustelemiseen, 3) asianosaisten kuulemisessa ilmenneisiin laiminlyönteihin ja 4) oikeudenkäynnin julkisuuslain rikkomisiin. Vastaavasti syyttäjien ja poliisien toiminnassa ilmenee jatkuvasti huomautettavaa samoista asioista vuodesta toiseen, esimerkkinä voidaan mainita esitutkinnan ja syyteharkinnan kohtuuttoman pitkä kesto sekä syyttämättäjättämispäätösten ja esitutkinnan aikana tehtävien ratkaisujen puutteellinen perusteleminen.

Mitä tekevät oikeuskansleri ja oikeusasiamies vuodesta toiseen näissä tilanteissa? He toteavat lakonisesti, että virhe tai laiminlyönti on tapahtunut, mutta tyytyvät 99 prosentissa tapauksista ainoastaan joko 1) ilmoittamaan "käsityksensä" (tämä ei siis sisällä edes suoranaista moitetta) virkamiehelle tai 2) antamaan "huomautuksen vastaisen varalle". Syytteen nostaminen tällaisissa tilanteissa on ollut äärimmäisen harvinaista, vaikka kaikissa edellä mainituissa tapauksissa on kyse oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustuslaissa (PerL 21.2 §) turvatuista peruselementeistä! Seurauksena tämäntyyppisestä valvonnasta on tietenkin se, että samanlainen virheellinen käytäntö jatkuu ja samat virheet toistuvat vuodesta toiseen ja ne "todetaan" oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen kertomuksissa.

Korkein oikeus ei noudata lakia

Korkein oikeus ei perustele kielteisiä päätöksiään, vaikka Suomen perustuslaki, Euroopan Ihmisoikeussopimus ja EIT:n päätökset sitä edellyttävät. Suomessa valituslupa korkeimpaan oikeuteen annetaan vain n. 10 prosentille henkilöistä. Siis n. 90 % joutuu jo tämän karsinnan seurauksena oikeusturvan ulkopuolelle.

EIT:ltä tuomioita enemmän muille Pohjoismaille yhteensä

Suomi saa EIT:ltä suhteellisen paljon langettavia päätöksiä. Suomi sai vuosien 1994−2009 välillä EIT:ltä 74 langettavaa päätöstä, mikä on enemmän kuin muut Pohjoismaat olivat saaneet samana aikana yhteensä. Suomi saa EIT:ltä tuomioita etenkin pitkittyneistä oikeudenkäynneistä ja sananvapautta koskevista asioista. Suomen saamia tuomioita pidetään kiusallisina mutta aiheellisina.Suomi on saanut 15 vuodessa 74 langettavaa päätöstä. Samaan aikaan Ruotsi on todettu syylliseksi 22 kertaa, Norja 19 kertaa, Tanska 9 kertaa ja Islanti 6 kertaa.

Hirvelän väärillä tiedoilla EIT:n tuomariksi

Suomi on pyrkinyt rajoittamaan kiusallisten EIT:n tuomioiden määrää. Hätähuuto Suomesta. Päivi Hirvelän valinta 27 kesäkuuta 2006 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi. Näyttää siltä, että Suomi, Euroopan neuvoston korkeana sopimusosapuolena, on johtanut harhaan muita 46 kansakunnan Euroopan neuvoston jäsenvaltioita, jotka edustavat 800 miljoonaa kansalaista, antaessaan kolmen ehdokkaan listan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi. Todennäköisimmin Päivi Hirvelän CV on vääristelty. Asia pitää tutkia ja niitä, jotka ovat vastuussa rikollisesta teosta, tulee rangaista.

Olen kokenut EIT:n menettelyn. Minun kokemukseni tukevat sitä käsitystä, että Hirvelä on nimitetty EIT:n tuomariksi siksi, jotta voitaisiin estää suomalaisten oikeudensaanti EIT:ssä.

Ketkä ovat todelliset syylliset asioissani

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2013/03/tuomioiden-purkuperusteita-korkeimmalle.html