Keskipohjanmaan-lehti on
julkaissut 28.04.2013 uutisen, mikä voidaan katsoa vastakanteen
S12/8495
hyväksymiseksi.
Katso vastakanne
Kihlakunnanvouti Outi
Rantahalvari tietää, että kaikki ulosotossa olevat saatavani ovat
syntyneet rikosten avulla. Katso vastaus kihlakunnanvoudille
Kaikki minun ulosotossa olevat saatavat perustuvat valtion rikolliseen toimintaan. Kysymys ei siis ole siitä, että ulosottomies toimisi ulosottolain vastaisesti, vaan siitä, että kaikki ulosotossa olevat saatavat ovat syntyneet viranomaisten ( poliisin, syyttäjän, oikeuslaitoksen sekä laillisuusvalvonnan) rikollisen toiminnan seurauksena. Ulosottoviranomainen tietää vuoren varmasti tilanteen ja siksi ulosottoviranomaisen on noudatettava asiassa rikoslakia. Rikoslakin 15 luvun
10 § (24.7.1998/563)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen
Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vastaan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan, sotarikoksen, törkeän sotarikoksen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (4.12.2009/990)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita rangaistukseen sitä, jonka olisi rikoksen estämiseksi täytynyt antaa ilmi puolisonsa, sisaruksensa, sukulaisensa suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilö, joka asuu hänen kanssaan yhteistaloudessa tai on muuten näihin rinnastettavan henkilökohtaisen suhteen takia läheinen.
11 § (24.7.1998/563)
Rikoksentekijän suojeleminen
Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittavarikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske rikokseen osallista eikä 10 §:n 2 momentissa mainitussa suhteessa rikoksentekijään olevaa henkilöä, eikä rikosta, josta ei säädetä ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.
2) Kohdistuuko tyytymättömyytenne ulosottoperinnässä olevien saatavien täytäntöönpanoperusteisiin?
Kuten kohdan 1 vastauksesta käy ilmi niin tyytymättömyyteni perustuu saatavan täytäntöönpanoperusteisiin, sillä rikollisilla aikaansaatu oikeuden päätös on mitätön. Asiat käyvät kiistattomasti ilmi selvityksestäni eli vastakanteestani Ylivieska-Raahen käräjäoikeudelle. Minulla on ja pitää olla oikeus saada asiat oikeudenmukaiseen oikeuskäsittelyyn. Perustelut ovat tässä
Vastaus Ylivieska-Raahen käräjäoikeuteen
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2013/02/vastaus-ylivieska-raahen-karajaoikeuteen.html
Vastine oikeuskanslerille
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2013/02/vastine-oikeuskanslerille.html
Valtiopetos – kantelu oikeuskanslerille
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2013/02/valtiopetos-kantelu-oikeuskansleri.html
Todisteena korkeimman oikeuden päätökset 07.02.2013 diaarinumero H2011/154 Nro 0228 ja diaarinumero H2011/247 Nro 0229 sekä valtakunnansyyttäjäviraston päätös 08.02.2013 Dnro 45/21/13
Tämän takia vaadin suullista kässittelyä, valmisteluistuntoa, videotykin käyttömahdollisuutta, tietokoneen käyttöä oikeudenistunnossa, oikeudenistunnon videotallennusta. Vain tällainen oikeudenkäynti takaa lain- ja oikeudenmukaisen oikeuskäsittelyn asiassa.
Erkki Aho
kaupunginvaltuutettu Kalajoki
Lankilantie 25 B 5
85100 Kalajoki
gsm 044-3025948
Ylläoleva vastaus on tähän sähköpostiin:
From: raahe.uo@oikeus.fi
Sent: Wednesday, March 13, 2013 1:55 PM
To: E.Ahoky@Kotinet.Com
Subject: Vl: KUULEMISKIRJE
 |
RAAHEN
SEUDUN ULOSOTTOVIRASTO |
KUULEMISKIRJE |
|
|
|
|
||
|
PL 27,
Kummatinkatu 6 |
|
|
|
|
|
92150 RAAHE |
13.03.2013 |
4756/6610/13I |
|
|
Puhelin Vaihde
029 562 8111, Telekopio 029 562 8140 |
Sähköposti |
|
|
|
Sähköposti raahe.uo@oikeus.fi |
|
|
|
Erkki
AhoE.Ahoky@Kotinet.Com |
|
|
Lankilantie
25 B 5 |
|
|
85100
KALAJOKI |
|
|
Viite: Sähköpostiviestinne
07.03.2013 |
|
|
|
ULOSOTTOPERINNÄSSÄ
OLEVIEN SAATAVIEN SAATTAMINEN TUOMIOISTUIMEN KÄSITELTÄVÄKSI |
|
|
Olette
toimittaneet Raahen seudun ulosottovirastolle sähköpostiviestin,
jossa olette pyytäneet Teille 01.03.2013 päivätyssä
määräaikaisilmoituksessa ilmoitettujen, ulosottoperinnässä
olevien saatavien siirtämistä Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden
käsiteltäväksi. Pyytäisin Teitä täydentämään pyyntöänne ja ilmoittamaan: 1) Haetteko muutosta johonkin ulosottomiehen päätökseen tai toimeen? Jos haette, niin mihin päätökseen tai toimeen ja miltä osin? VAI 2) Kohdistuuko tyytymättömyytenne ulosottoperinnässä olevien saatavien täytäntöönpanoperusteisiin? |
|
|
Outi
Rantahalvari |
|
|
Kihlakunnanvouti |
Katson, että on tullut kiistattomasti todistettua, että kihlakunnanvouti Outi Rantahalvari on tietoinen siitä, että kaikki ulosotossaolevat saatavani ovat syntyneet rikosten avulla ja siten perintäkelvottomia. Tästä huolimatta hän antaa kihlakunnanulosottomies Vesa Heikkisen peritäväksi ko. rikollisesti aikaansaatuja saatavia. Katson, että kihlakunnanvouti ja ulosottomies syyllistyvät toiminnallaan rikolliseen toimintaan, mikä on käsiteltävä tämän jutun yhteydessä Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa ja vaadin heille Suomen lain mukaista rangaistusta. Tekoa ei lievennä se, että korkein oikeus ei ole vielä ehtinyt purkaa oikeuksien vääriä päätöksiä. Suomen perustuslaki takaa kansalaisille oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, mutta Ylivieska-Raahen käräjäoikeus on estänyt jo 18 vuoden ajan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin asioissani. Perustuslain etusija ohittaa tavallisen lain eli järkeä saa käyttää, vaikka korkeimman oikeuden purkupäätästä ei ole vielä saatukaan aikaan.
Tässä Keskipohjanmaan juttu ja pdf-tiedostot
ALOITUSSIVUN
INGRESSI:
ERKKI VASTAAN MAAILMA
Kiistelty persoona? Aivan varmasti.
Erikoinen ihminen? Ilman muuta.
Oikeuslaitoksen ja poliisin päähänpotkima? Omasta mielestään ehdottomasti.
Oikeustaistelija? Ja kyllä. Kohta 18 vuoden ajan.
Periksiantaminen? Ei kuulu sanavarastoon.
Kuka? Erkki Aho.
SISÄAUKEAMA
Sanotaan heti alkuun suoraan. Jossain vaiheessa tuli toisenlaisiakin ajatuksia mieleen.
Olikohan kuitenkaan niin loistava idea yrittää pureutua tähän yhden miehen sotaan. Nimittäin jos olisi perehtynyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti perusteellisesti käsillä olevaan aineistoon, mikään järjellinen työaika ei olisi riittänyt. Ylipäätään aika.
Miljoonien merkkien blogipäivitykset ja tuhansien sivujen dokumentit olisi pitänyt kahlata läpi, jotta olisi hyvin omintunnoin voinut sanoa harrastaneensa tutkivaa journalismia.
Toinen juttu, olisiko urakan jälkeen silmien edessä kimmeltänyt vastaansanomaton Totuus.
Ehkä. Ehkä ei. Riippuu keneltä kysyy. Jollekin musta on musta, toiselle se on valkoinen. Ja päinvastoin.
Erkki Aho puhuu nyt omassa asiassaan. Järjestelmä – suomalainen oikeuslaitos ja poliisi – on sen tehnyt Ahon asiassa jo monen monituista kertaa.
Jos Aholta kysyy, niin aina väärin.
Mikä on saanut kuukauden kuluttua (27.5.) 63 vuotta täyttävän miehen taistelemaan kohdakkoin jo 18 vuotta suomalaista oikeuslaitosta, syyttäjiä, poliisia, asianajajia – järjestelmää – vastaan? Järjestelmä on takonut Erkki Ahon kanveesiin vuosien saatossa lukemattomia kertoja. On tuomioita törkeistä kunnianloukkauksista, velallisen epärehellisyydestä, on julistettu henkilökohtaiseen konkurssiin...
Ihan sama. Jos väritystä sallitaan, niin Erkki Ahon ylitse voi ajaa tavarajunalla ja vielä varmistaa homma pakittamalla. Pölyn hälvettyä Aho kohottaa silmälasejaan, oikaisee jakauksena, nousee ylös – ja jatkaa.
Vaikka...
– Kyllähän aina välissä tulee semmoista tunnetta kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Mutta periksi ei anneta. Yhdellä oikeudenmukaisella oikeudenkäynnillä kaikki selviäisi. Sitähän minä olen pyytänyt koko ajan.
Oikeastaan tähän pelkistyy tämän rauhallisella – voi sanoa hyvällä radioäänellä – puhuvan miehen tarinan ydin. Periksi ei anneta. Ei ikinä eikä koskaan.
Vapunaattona umpeutuu Korkeimman oikeuden (KKO) asettama takaraja Erkki Aholle. Siihen mennessä hänen on pitänyt toimittaa kaikki aineisto maan ylimmälle oikeusistuimelle, jotta tämä pystyy harkitsemaan Ahon vaatimuksia. Paremminkin vaatimusta. Se on hyvin yksinkertainen.
– Haen kaikki minuun kohdistuneita tuomioita purettavaksi.
Näin hän pelkistää vaatimuksensa yhdessä – monista – sähköpostiviesteistään:
En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 18 vuoteen. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, oikeus ei ota todistusaineistoa vastaan ja laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan, vaikka rikoksiin syyllistyneet ovat tunnustaneet tekonsa... Edellytän, että oikeuskansleri valvoo, että korkein oikeus noudattaa Suomen lakia ja purkaa kaikki minua ja yritystoimintaani koskevat eri oikeusasteiden päätökset. Vaadin, että oikeuskansleri vastaa siitä, että todelliset rikolliset joutuvat oikeudelliseen ja taloudelliseen vastuuseen asioista ja minulle korvataan valtavat taloudelliset vahingot ja mittaamattomat henkiset kärsimykset korkoineen ilman aiheetonta viivytystä...
Sanomattakin on selvää, että muutoksenhakumahdollisuuksia Aho on käyttänyt tappiin saakka. Nyt ollaan viimeisellä rannalla. Ja se materiaali on totta kai toimitettu. Aikapäiviä sitten.
– KKO on ainoa paikka, jossa tuomioni voidaan purkaa.
Uskotko, että näin tapahtuu?
– Sitä ei tehdä yhtään, mikä ratkaisu tulee olemaan. Eihän Suomessa voi luottaa oikeuslaitokseen.
Mutta kyllähän Suomea toki yleisesti pidetään oikeusvaltiona?
– Eivät kaikki ole sitä mieltä. Kyllä se on virhekuva. Suomea ei voi sanoa eturivin oikeusvaltioksi. Laillisuusvalvonta (eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri) esimerkiksi on meillä täysin pelleorganisaatio. Sillä on hyvin vähän lain kanssa tekemistä.
Aho tietysti perustaa ankarat näkemyksensä omiin kokemuksiinsa. Ne ovat voittopuolisesti – oikeastaan aivan täysin – kielteisiä.
Mistä oikeastaan on kyse? Kuten sanottu, koko Erkki Aho vastaan maailma -oikeusjutun avaamiseen ei paperille painetun median tila riitä. Koetetaan kuitenkin pelkistää ja maalata ns. iso kuva.
Vaan maltetaan hieman. Katsotaan mistä tämä merkillinen mies oikein on kotoisin.
Alapäästä. Pelkistetysti sanoen. Huonolla huumorilla voisi kuitata, että niinhän me kaikki. Vaan Erkki Aho viittakin nyt Kalajokeen jo 40 vuotta kuuluneeseen Raution Alapäähän.
Ollaan Kalajoen Lankilantiellä Ahojen rivitalohuoneiston piskuisessa työhuoneessa. Kirjahyllyt vuoraavat kahta seinää, kirjoituspöydällä on läppäri ja lattialla monta pahvilaatikollista paperia. Aho alkaa kerrata elämäntarinaansa ja "kuvittaa" sitä hyllystä ottamillaan valokuva-albumeilla.
– Saunassa olen syntynyt. Meitä oli neljä veljestä. Isällä ja äidillä oli kummallakin 13 sisarusta.
Serkkutapaamisissa on siis ollut mukavasti porukkaa...
60-luvun puolessa välissä piskuiset Alavieska ja Rautio olivat yhdistäneet voimansa ja perustaneet Alavieskan–Raution kunnallisen keskikoulun. Sitä kävi teinipoika Erkki Ahokin. Kirjoitti sitten ylioppilaaksi Kalajoen lukiosta.
Kokkolan kauppaoppilaitoksesta tulivat yo-merkonomin paperit. Sen jälkeen nuoresta Ahosta tuli osuuskauppamies. SOK:n liikkeenjohdollinen kenttäkoulutus ja sen päälle saman firman tavaratalokoulutus. Sen jälkeen osuuskaupan hommissa Imatralla ja Joensuussa.
– Sitten vaimolla (Alavieskan Käännänkylältä kotoisin oleva Eila) alkoi olla koti-ikävä ja piti ryhtyä katselemaan töitä täältä.
Ennen Kalajoen osuuskaupan markkinointipäällikön (1981–1983) hommia meni tosin ensin pari vuotta Pudasjärven osuuskaupan palveluksessa.
80-luvun alussa Erkki ja Eila Aho olivat siis palanneet kotikonnuilleen. Perhekin oli kasvanut kolmella tyttärellä (Marjaana s. 1974, Katariina s. 1976 ja Merja s. 1980).
Tavallaan vuosi 1983 oli käännekohta Ahon elämässä. Seuraavien vuosien kokemukset Kalajoen Hiekkasärkkien Leiribaarin johtamisesta saivat hänet asettumaan vuonna 1988 kuntavaaliehdokkaaksi.
Vaan ei vielä politiikkaan, vaan 1980-luvun puolen väliin Hiekkasärkille ja siihen Leiribaariin.
– Se oli kunnan omistama kiinteistö, jossa olin yrittäjänä ja maksoin siitä aika kovaa vuokraa. Kun anoin laajennusta, siihen ei suostuttu. Oli laskettu, että rikastuisin laajennuksella 245 000 markkaa. Sen vuoksi sitä ei annettu tehdä.
Joku tuolloin Kalajoella poliittisena päättäjänä toiminut voi olla Ahon tulkinnasta toista mieltä. Varmasti onkin.
Aho kehuu vuolaasti Leiribaarin henkilökuntaa, jonka kanssa sovittiin asiakkaiden palvelemisesta loppuun saakka. Kelloon katsomatta. Joustavuus palkittiin sitten kesän jälkeen koko porukan (Leiribaarissa oli kesäsesongin aikana enimmillään 30 työntekijää) yhteisillä matkoilla.
Viisi vuotta Leiribaarin pitäminen kesti. Eikä se tietenkään ollut Ahon päätyö. Hiekkasärkkien kesä on kiivas, mutta lyhyt. Vuodesta 1983 aina 90-luvun puoleen väliin saakka Aho toimi Raahen Porvari- ja Kauppakoulun opettajana. Vuosina 1988–89 oppilaitoksen yhteyteen perustetun Pohjois-Suomen toimitusjohtajakoulun vetäjänä.
Leiribaarin pitäminen. Se loppui vuonna 1988. Sen vuoksi, että...
– Se loppui siihen, että kunta ei enää vuokrannut Leiribaaria, koska Hiekkasärkät Oy:llä meni niin huonosti. Ne tavallaan ryöstivät sen... tai ... siis siirsivät sen Hiekkasärkät Oy:lle.
Se pikkuisen korpesi. Ylipäätään alkoi mietityttää kunnan iso rooli matkailubisneksessä. Siihen piti päästä vaikuttamaan.
Syksy 1988. Kuntavaalit. Kalajoen valtapuolue Suomen Keskustan ehdokaslistalle ilmestyi uusi nimi. 111 äänestäjän mielestä Erkki Ahon piti päästä päättämään valtuustossa Kalajoen asioista. Äänimäärä oli noiden vaalien neljänneksi suurin.
Miksi halusit lähteä kunnallispolitiikkaan?
– Nämä matkailuasiat siinä olivat suurimpana syynä. Kaikki yrittäjät olivat pettyneitä siihen, että kunnan rooli oli niin hallitseva. Ei otettu huomioon ketään muita. Ajattelin, että pitää saada rehellisyyttä kuvioihin mukaan.
Sitä rataa on sitten jatkunut kuusissa peräkkäisissä kuntavaaleissa. Vuonna 1992 Aho oli 128 äänellä ääniharavalistalla samalla neljännellä sijalla. Neljä vuotta myöhemmin 243 ääntä tarkoitti Kalajoen äänikuninkaan titteliä. Vuonna 2000 puolue oli vaihtunut Suomen Kristilliseksi Liitoksi (SKL muutti seuraavana keväänä nimensä Suomen Kristillisdemokraateiksi), jonka listoilta sitoutumaton Aho keräsi taas Kalajoen suurimman äänisaaliin (216).
Vuonna 2004 lähinnä koulukiistojen ryydittämänä syntynyt Pro Kalajoki miehitti äänitilaston kaksi ensimmäistä sijaa, Jorma Untinen oli ykkönen (307 ääntä) ja Aho kakkonen (199 ääntä). Pro Kalajoen listoilla jatkanut Aho sai syksyn 2008 vaaleissa 105 ääntä (kuudenneksi eniten). Viime syksynä puolue oli vaihtunut perussuomalaisiin, joiden listoilta Aho keräsi 99 ääntä (16:nneksi eniten, kun valtuustoon valittiin 35).
Numerot kertovat, että Erkki Ahon kannatus on pikkuhiljaa pienentynyt. Toisaalta ovat puolueet ja taustaryhmittymätkin vaihtuneet. Yhtä lailla numerot kertovat, että Aho on ollut kaksi kertaa Kalajoen äänikuningas ja kuusi kertaa seitsemästä yrityksestä kuuden eniten ääniä saaneiden joukossa. Aika moni kalajokinen äänestäjä on siis tähän mieheen vuosien saatossa luottanut.
Nyt on siis käynnistynyt seitsemäs valtuuskausi, joka kuulemma saa jäädä viimeiseksi. Pelkistetysti perusteena on ikä ja terveys.
Erittäin aktiivinen ja asioihin perehtyvä kuntapoliitikko Erkki Aho on ollut. Sitä ei varmaan kukaan voi kiistää. Yhtä varmasti Kalajoelta löytyy kuntapäättäjiä ja virkamiehiä, joiden mielestä Aho on aloitteillaan, valituksillaan ja eriävillä mielipiteillään vain vaikeuttanut asioiden hoitoa. Siinä sivussa pilannut kotikaupunkinsa mainetta.
Niinpä on kysyttävä suoraan: Oletko joukkuepelaaja?
– No, omilla periaatteillani.
Aho näyttää vaalimainoskorttiaan, jossa nuo periaatteet on lueteltu: "avoin, rehellinen, tasapuolinen, oikeudenmukainen..."
Kohta neljännesvuosisadan mittainen ura kuntapäättäjänä on noiden periaatteiden valossa ollut Aholle pettymys. Aika iso.
– Totuuden puhujalla ei ole ystävää, Aho ilmoittaa hieman melodramaattisesti.
Mutta on tosissaan.
– Jos on avoin ja rehellinen, sellainen henkilö ei sovi politiikkaan.
Jos asia käännetään toisinpäin, kuntapolitiikassa nuo arvot eivät siis näkemyksesi ja kokemuksesi mukaan ole vallitsevia?
Aho huokaa...
– Kyllä se suurimmaksi osaksi pitää paikkansa, 80-prosenttisesti.
Vaikka kansanvallassa eletään, niin joidenkin päättäjien – ja tietysti virkamiesten – ääni painaa enemmän kuin muiden.
– Kyllä se näin on, että pari, kolme ihmistä päättää asiat. Muut ovat sitten joo-miehiä. On helpompi olla joo-mies ja päästä kultapossukerhon jäseneksi, kun on samaa mieltä.
Yksi asia lienee täydellisen kiistaton. Erkki Aho ei ole aina ollut samaa mieltä enemmistön kanssa.
Toisaalta ei se kokonaiskuva Kalajoella ole Lankilantien vinkkelistä silti täydellisen synkkä.
– Tietyissä asioissa aletaan olla hyvä tasolla keskustelussa Kalajoella. Talouspuoli ja muut systeemit ovat hyvällä tolalla. Tilanne on toinen sellaisissa asioissa, joissa jonkun henkilökohtainen etu tulee kyseeseen. Silloin otetaan esille asioita, joita ei pitäisi.
Aho viittaa talveen 2005–2006, jolloin hän sai käräjäoikeudessa kahdeksan kuukauden ehdollisen tuomion laittomasta uhkauksesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuli kysymyksenalaiseksi, voiko näin raskaan tuomion saanut jatkaa valtuutettuna. Kuntalain 41. pykälä nimittäin sanoo näin: Jos luottamushenkilö vaalin toimittamisen jälkeen on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi, valtuusto voi erottaa hänet luottamustoimestaan.
Aholta pyydettiin selvitys. Ehkä ei olisi pitänyt, sillä tähän(kin) sotaan hän oli valmis.
– Minähän tein selvityksen. Tässä se on, 1879 sivua. Siellä on kaikki todistusaineisto. Se on julkinen asiakirja, Aho kaivaa banaanilaatikosta jykevän pumaskan.
– Kukaan ei käynyt tätä läpi. Minun olisi pitänyt saada esitellä se valtuustolle, mutta minun ei annettu tehdä sitä. Valitin siitä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), mutta se ei ottanut asiaan kantaa. Yksikään toimittaja ei ole käynyt tarkistamassa tätä. Eikä yksikään päättäjä.
Rehellisyyden ja avoimuuden nimissä todetaan nyt vielä kerran, että ei tuota aineistoa ole sivu sivulta käynyt läpi tämänkään jutun kirjoittaja.
No. Ahohan jatkoi valtuustossa, kun asia raukesi hovioikeuden lainvoimaiseksi jääneellä päätöksellä. Kahdeksan kuukauden ehdollinen vankeustuomio lieveni kolmeksi kuukaudeksi. Sen lisäksi hovi hylkäsi syytteen laittomasta uhkauksesta.
Jonkunlainen vamma tästäkin keissistä Ahon sieluun jäi. Logiikka on yksinkertainen. Omasta mielestään hänet oli ensinnäkin tuomittu väärin perustein ja toiseksi hän ei saanut esitellä valtuustolle todistusaineistoa – siis tätä 1879 sivun kokonaisuutta.
Voisi kuvitella, että kaiken koetun koetun, sanotun ja kirjoitetun jälkeen Kalajoen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Raili Myllylän ja kaupunginjohtaja Jukka Puoskarin kännykässä Erkki Ahon numero on tallennettu nimellä "Älä vastaa".
Ei kuitenkaan. Keskusteluyhteys on edelleen olemassa?
– Kyllä. Eivät välit sellaiset ole, etteikö voisi keskustella.
Luulisi kuitenkin, että olet saanut poliittisia vihamiehiä?
– Kyllä niitäkin varmasti on... Tai en tiedä, ovatko vihamiehiä, mutta kampittajia.
"Kampittajien" kannalta ongelma on sama kuin fiktiivisellä tavarajunan kuljettajalla. Ahon päälle voi ajaa ja hänet voi kampittaa, mutta aina vain tämä Feeniks-lintu tuntuu räpiköivän siivilleen. Toki saattaa lentää matalalla, mutta lentää kuitenkin.
Jospa sitten mentäisiin itse asiaan.
Alavieskan Puurakenne Oy. Kun piskuisen maalaiskunnan vasemmistolaiset duunarit perustivat vuonna 1973 muutaman sadan metrin päähän paikkakunnan ensimmäisestä talotehtaasta kilpailijan, pilkkakirveet ristivät uuden laitoksen "Punaisten tehtaaksi".
Tuo tehdas kuitenkin nousi aluksi pelkkiä ikkunoita valmistavasta verstaasta laman kynnyksellä 1991 Suomen kolmanneksi suurimmaksi talotehtaaksi. Vielä vuonna 1994 Puurakenne työllisti sata ihmistä ja toimitti kotimaahan ja ulkomaille yhteensä 400 talopakettia.
Vaan lama oli päällä – ja se oli syvä. Marraskuussa 1991 ajauduttiin 14 prosentin pakkodevalvaatioon. Kymmenen kuukautta myöhemmin Suomen valuutasta tuli kelluva. Vaikutus oli valuuttaluottoja ottaneille yrityksille – joukossa Alavieskan Puurakenne – kuin erä Klitshkon veljesten kanssa. Myös hurjilla riskeillä pelannut säästöpankkiryhmä oli henkitoreissaan. Jotain oli tehtävä.
6. toukokuuta vuonna 1992 presidentti Mauno Koivisto järjesti "oikeuspoliittisen keskustelun", jossa Ahon mukaan tehtiin kohtalokas päätös:
Erkki Ahon perusväittämä on tämä:
– "Koiviston konklaavi" pidettiin presidentinlinnassa, johon kutsuttiin KKO:n ja hovioikeuksien jäseniä. Siellä presidentti ohjeisti, kuinka pitää toimia: pankkien piti voittaa oikeudessa. Juuri silloin oikeusjärjestelmä meni ns. vituralleen, kun pankkien piti voittaa. Esko Ahohan oli nuori ja kokematon pääministeri ja oli täysin Koiviston juoksupoika.
Toinen perustavaa laatua oleva virhe tehtiin seuraavana syksynä, kun säästöpankit pilkottiin.
– Esko Aho joutui tekemään tämän salaiseksi julistetun SSP (Suomen Säästöpankki) -sopimuksen (28.10.1992). Siinä sopimuksessa määriteltiin toimialarationalisointi, mikä oli lainvastaista. Siellä on lueteltu toimialat, joilta ylikapasiteetti poistetaan. Pankit tiesivät, että valtion piikkiin voi laittaa ne rahat, joilla yrityksiä ajettiin konkurssiin. 60 000 yritystä menikin nurin.
Alavieskan Puurakenteen rahoittajapankki oli Keski-Pohjan Säästöpankki, joka kuului Ahon mukaan säästöpankkien kehnoimpien lenkkien muodostamaan ns. mustaan tusinaan.
Tosiaan salainen sopimus... Salaiseksi ovat jääneet myös "Koiviston konklaavin" liittyvät asiakirjat. Erkki Aho pyysi niitä itselleen, mutta presidentti Tarja Halonen vastasi hänelle 17. lokakuutta 2005 englanniksi pelkistäen: "yes but no".
Presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi mainitut asiakirjat ovat salassa pidettäviä.... tämän johdosta asiakirjapyyntöönne ei suostuta.... tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, koska tasavallan presidentti ei ole...
– Tämän takia olen joutunut käymään oikeustaistelua, kun Halonen meni mukaan Koiviston konklaavin salailuun.
Miten tämä kaikki liittyy Erkki Ahoon. Oleellisesti. Alavieskan Puurakenne Oy ajautui ensin vuonna 1994 yrityssaneeraukseen ja sitten seuraavana vuonna konkurssiin. Siinä vaiheessa lähinnä urheiluyhteyksistä Puurakenteen toimitusjohtaja Tapani Käännän oppimaan tuntenut Erkki Aho kiinnostui.
Aho oli jo 80-luvulla luonut yhteydet Viroon ja järjestellyt sikäläisille urheilijoille opiskelupaikkoja Raahen Porvari- ja Kauppakouluun. Yksi kirkkaimmista tähdistä oli Alavieskan Virin naisten SM-sarjassakin yhden kauden piipahtaneen lentopallojoukkueen syömähammas Ela Lillemaa, joka toimii nykyisin Konekesko Eestin toimitusjohtajana.
Puurakenteen konkurssipesä myytiin toukokuussa 1995 uudelle PR-Teollisuus Oy:lle, jonka myyntipäällikkönä ja toimitusjohtajana Erkki Aho toimi vuosina 1995–96.
Vielä kesällä 1995 näytti hyvältä. PR-Teollisuuden talo voitti Joensuun asuntomessuilla. Laman pohjakin oli saavutettu.
Sitten kaikki menikin Ahon näkökulmasta pieleen. Uusi yhtiö oli ostanut konkurssipesältä sen tilauskannan. Ahon mukaan ostajia petettiin tuossa kaupassa.
– Tilauskannan piti olla 26 miljoonaa markkaa, mutta todellisuudessa se oli 11–12 miljoonaa markkaa. Emme myöskään tienneet, että meiltä salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinteistöt. Lisäksi yrityksen talouspäälliköksi oli Kehitysaluerahaston (Kera) kirjallisen esityksen perusteella palkattu tällainen saattohoitaja, joka pyrki estämään kaikki rahoitukset.
Saattohoitaja?
Aho viittaa sekä "Koiviston konklaaviin" että SSP-sopimukseen. Hän on pomminvarma – ja voi mielestään kantansa aukottomasti todistaa – että Alavieskan Puurakenne ja sen seuraaja yksinkertaisesti kuuluivat toimialalta poistettavien listalle. Puurakenteella oli toki runsaasti velkaa, mutta ei sen tase kilpailijoita heikompi ollut. Ahon mukaan päinvastoin parempi.
Huonosti kuitenkin kävi. Aho ja kumppanit koettivat saada ulkomaista rahoitusta, mutta olivatkin sotkeutumassa rahanpesuun. Lopulta maaliskuussa 1996 Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki PR-Teollisuus Oy:n kanssa tekemänsä kaupan. Huhtikuussa nähtiin vielä sellainenkin kiemura, että konkurssipesä haki ostajaansa konkurssiin! Toki sitä ennen kaupat oli siis purettu.
Joka tapauksessa. Toukokuussa 1996 PR-Teollisuus Oy oli konkurssissa. Erkki Aho ei antanut periksi, vaan seuraavaksi Puurakenteen konkurssipesän osti luxemburgilainen International Timber Company (ITC) S.A. Suomeen perustettu ITC Finland Oy aloitti toimintansa 1. lokakuuta 1996. Toimitusjohtajana toimi Erkki Aho. Ei kauan, sillä jo seuraava vuonna ITC Finland Oy ajautui konkurssiin.
Mitä tässä sekavalta vaikuttavassa sopassa – josta edellä vain erittäin tiivis pelkistys – lopulta tapahtui?
Erkki Aho on järkähtämättömän varma näkemyksestään: rikollista toimintaa, johon syyllistyivät niin poliisit, syyttäjät, juristit, konkurssipesien hoitajat... Niin kuin hän on itse kirjoittanut: kyse on suomalaisesta "mafiajärjestelmästä".
Kun kuuntelee Ahoa ja lukee otteita hänen valtavan laajasta blogikirjastoaan, tuntuu kuin viattomia ei tässä jutussa olisi. Ei ainakaan pyyteettömän rehellisiä.
Alavieskan Puurakenne -keissistä tuli Erkko Ahon kohtalo.
Hän on puolustanut vimmaisesti omia näkemyksiään. Tehnyt rikosilmoituksia, kirjoittanut tolkuttomat määrät tekstiä blogiinsa, yhden kirjan (Olet Maamme Armahin Suomenmaa, vuonna 2002) eri oikeusasteiden mielestä loukannut useamman ihmisen kunniaa, kannellut eduskunnan oikeusasiamiehelle, oikeuskanslerille, vienyt asiaansa Euroopan ihmisoikeustuomiostuimeen, YK:n ihmisoikeuskomissioon, Kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Jos jossakin vielä sattuu olemaan kivi, jonka kääntäminen voisi auttaa asiaa, niin pomminvarmasti Erkki Aho sen kääntää.
Keittiöpsykologi voisi puhua jo pakkomielteen omaisesta toiminnasta. Ilman muuta tämä yksinäinen ratsastaja on helppo hymähtää omalle momentilleen. Yhdeksi kylähulluksi muiden joukossa.
Kyllä Aho sen itsekin tiedostaa.
– Kyllä varmasti sellaistakin ajattelua on.
Mutta. Kun.
– Järkyttävintä on se, että tietää olevansa täysin syytön.
Oman oikeustaistelun vaikutukset läheisiin surettavat.
– Koko perhepiiri ja sukulaiset ovat joutuneet kärsimään.
Vastapäätä kahvipöydässä istuva Eila-vaimo hymähtää.
– Onhan tässä monenlaista nähty.
Niin kuin esimerkiksi syystalvella 2005, kun virkavalta saapui kahden maijan neljän poliisin voimin hakemaan Erkki Ahoa käräjille. Se putkareissu kävi myös pumpun päälle.
– Se oli pahinta, mitä on tapahtunut, Eila sanoo hiljaisella äänellä. Silmänurkka kimaltaa kosteana.
Miten oikein olet jaksanut tätä päättymättömältä näyttävää sotaa? Rauhallisella äänellä ja lempeän hymyn saattelemana tuleva vastaus ei pääse yllättämään:
– Tietenkin se auttaa, että tietää olevansa varmasti oikeassa.
Seuraavaksi Korkein oikeus punnitsee tykönään, onko senkin mielestä tämä Lankilantien lannistumaton oikeassa. Sinänsä E. Aho pyytää KKO:lta kovin yksinkertaista asiaa: maineensa täydellistä puhdistamista. Hän on pyytänyt päästä esittelemään todistusaineistonsa silmästä silmään KKO:n tuomareille, mutta tämä(kin) pyyntö torjuttiin.
Oli KKO:n ratkaisu mikä hyvänsä, niin eiköhän siitä yksi – arvatenkin pitkähkö – blogikirjoitus synny.
Jukka Anias, teksti
Päivi Karjalainen, kuvat
ERKKI VASTAAN MAAILMA
Kiistelty persoona? Aivan varmasti.
Erikoinen ihminen? Ilman muuta.
Oikeuslaitoksen ja poliisin päähänpotkima? Omasta mielestään ehdottomasti.
Oikeustaistelija? Ja kyllä. Kohta 18 vuoden ajan.
Periksiantaminen? Ei kuulu sanavarastoon.
Kuka? Erkki Aho.
SISÄAUKEAMA
Sanotaan heti alkuun suoraan. Jossain vaiheessa tuli toisenlaisiakin ajatuksia mieleen.
Olikohan kuitenkaan niin loistava idea yrittää pureutua tähän yhden miehen sotaan. Nimittäin jos olisi perehtynyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti perusteellisesti käsillä olevaan aineistoon, mikään järjellinen työaika ei olisi riittänyt. Ylipäätään aika.
Miljoonien merkkien blogipäivitykset ja tuhansien sivujen dokumentit olisi pitänyt kahlata läpi, jotta olisi hyvin omintunnoin voinut sanoa harrastaneensa tutkivaa journalismia.
Toinen juttu, olisiko urakan jälkeen silmien edessä kimmeltänyt vastaansanomaton Totuus.
Ehkä. Ehkä ei. Riippuu keneltä kysyy. Jollekin musta on musta, toiselle se on valkoinen. Ja päinvastoin.
Erkki Aho puhuu nyt omassa asiassaan. Järjestelmä – suomalainen oikeuslaitos ja poliisi – on sen tehnyt Ahon asiassa jo monen monituista kertaa.
Jos Aholta kysyy, niin aina väärin.
Mikä on saanut kuukauden kuluttua (27.5.) 63 vuotta täyttävän miehen taistelemaan kohdakkoin jo 18 vuotta suomalaista oikeuslaitosta, syyttäjiä, poliisia, asianajajia – järjestelmää – vastaan? Järjestelmä on takonut Erkki Ahon kanveesiin vuosien saatossa lukemattomia kertoja. On tuomioita törkeistä kunnianloukkauksista, velallisen epärehellisyydestä, on julistettu henkilökohtaiseen konkurssiin...
Ihan sama. Jos väritystä sallitaan, niin Erkki Ahon ylitse voi ajaa tavarajunalla ja vielä varmistaa homma pakittamalla. Pölyn hälvettyä Aho kohottaa silmälasejaan, oikaisee jakauksena, nousee ylös – ja jatkaa.
Vaikka...
– Kyllähän aina välissä tulee semmoista tunnetta kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Mutta periksi ei anneta. Yhdellä oikeudenmukaisella oikeudenkäynnillä kaikki selviäisi. Sitähän minä olen pyytänyt koko ajan.
Oikeastaan tähän pelkistyy tämän rauhallisella – voi sanoa hyvällä radioäänellä – puhuvan miehen tarinan ydin. Periksi ei anneta. Ei ikinä eikä koskaan.
Vapunaattona umpeutuu Korkeimman oikeuden (KKO) asettama takaraja Erkki Aholle. Siihen mennessä hänen on pitänyt toimittaa kaikki aineisto maan ylimmälle oikeusistuimelle, jotta tämä pystyy harkitsemaan Ahon vaatimuksia. Paremminkin vaatimusta. Se on hyvin yksinkertainen.
– Haen kaikki minuun kohdistuneita tuomioita purettavaksi.
Näin hän pelkistää vaatimuksensa yhdessä – monista – sähköpostiviesteistään:
En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 18 vuoteen. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, oikeus ei ota todistusaineistoa vastaan ja laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan, vaikka rikoksiin syyllistyneet ovat tunnustaneet tekonsa... Edellytän, että oikeuskansleri valvoo, että korkein oikeus noudattaa Suomen lakia ja purkaa kaikki minua ja yritystoimintaani koskevat eri oikeusasteiden päätökset. Vaadin, että oikeuskansleri vastaa siitä, että todelliset rikolliset joutuvat oikeudelliseen ja taloudelliseen vastuuseen asioista ja minulle korvataan valtavat taloudelliset vahingot ja mittaamattomat henkiset kärsimykset korkoineen ilman aiheetonta viivytystä...
Sanomattakin on selvää, että muutoksenhakumahdollisuuksia Aho on käyttänyt tappiin saakka. Nyt ollaan viimeisellä rannalla. Ja se materiaali on totta kai toimitettu. Aikapäiviä sitten.
– KKO on ainoa paikka, jossa tuomioni voidaan purkaa.
Uskotko, että näin tapahtuu?
– Sitä ei tehdä yhtään, mikä ratkaisu tulee olemaan. Eihän Suomessa voi luottaa oikeuslaitokseen.
Mutta kyllähän Suomea toki yleisesti pidetään oikeusvaltiona?
– Eivät kaikki ole sitä mieltä. Kyllä se on virhekuva. Suomea ei voi sanoa eturivin oikeusvaltioksi. Laillisuusvalvonta (eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri) esimerkiksi on meillä täysin pelleorganisaatio. Sillä on hyvin vähän lain kanssa tekemistä.
Aho tietysti perustaa ankarat näkemyksensä omiin kokemuksiinsa. Ne ovat voittopuolisesti – oikeastaan aivan täysin – kielteisiä.
Mistä oikeastaan on kyse? Kuten sanottu, koko Erkki Aho vastaan maailma -oikeusjutun avaamiseen ei paperille painetun median tila riitä. Koetetaan kuitenkin pelkistää ja maalata ns. iso kuva.
Vaan maltetaan hieman. Katsotaan mistä tämä merkillinen mies oikein on kotoisin.
Alapäästä. Pelkistetysti sanoen. Huonolla huumorilla voisi kuitata, että niinhän me kaikki. Vaan Erkki Aho viittakin nyt Kalajokeen jo 40 vuotta kuuluneeseen Raution Alapäähän.
Ollaan Kalajoen Lankilantiellä Ahojen rivitalohuoneiston piskuisessa työhuoneessa. Kirjahyllyt vuoraavat kahta seinää, kirjoituspöydällä on läppäri ja lattialla monta pahvilaatikollista paperia. Aho alkaa kerrata elämäntarinaansa ja "kuvittaa" sitä hyllystä ottamillaan valokuva-albumeilla.
– Saunassa olen syntynyt. Meitä oli neljä veljestä. Isällä ja äidillä oli kummallakin 13 sisarusta.
Serkkutapaamisissa on siis ollut mukavasti porukkaa...
60-luvun puolessa välissä piskuiset Alavieska ja Rautio olivat yhdistäneet voimansa ja perustaneet Alavieskan–Raution kunnallisen keskikoulun. Sitä kävi teinipoika Erkki Ahokin. Kirjoitti sitten ylioppilaaksi Kalajoen lukiosta.
Kokkolan kauppaoppilaitoksesta tulivat yo-merkonomin paperit. Sen jälkeen nuoresta Ahosta tuli osuuskauppamies. SOK:n liikkeenjohdollinen kenttäkoulutus ja sen päälle saman firman tavaratalokoulutus. Sen jälkeen osuuskaupan hommissa Imatralla ja Joensuussa.
– Sitten vaimolla (Alavieskan Käännänkylältä kotoisin oleva Eila) alkoi olla koti-ikävä ja piti ryhtyä katselemaan töitä täältä.
Ennen Kalajoen osuuskaupan markkinointipäällikön (1981–1983) hommia meni tosin ensin pari vuotta Pudasjärven osuuskaupan palveluksessa.
80-luvun alussa Erkki ja Eila Aho olivat siis palanneet kotikonnuilleen. Perhekin oli kasvanut kolmella tyttärellä (Marjaana s. 1974, Katariina s. 1976 ja Merja s. 1980).
Tavallaan vuosi 1983 oli käännekohta Ahon elämässä. Seuraavien vuosien kokemukset Kalajoen Hiekkasärkkien Leiribaarin johtamisesta saivat hänet asettumaan vuonna 1988 kuntavaaliehdokkaaksi.
Vaan ei vielä politiikkaan, vaan 1980-luvun puolen väliin Hiekkasärkille ja siihen Leiribaariin.
– Se oli kunnan omistama kiinteistö, jossa olin yrittäjänä ja maksoin siitä aika kovaa vuokraa. Kun anoin laajennusta, siihen ei suostuttu. Oli laskettu, että rikastuisin laajennuksella 245 000 markkaa. Sen vuoksi sitä ei annettu tehdä.
Joku tuolloin Kalajoella poliittisena päättäjänä toiminut voi olla Ahon tulkinnasta toista mieltä. Varmasti onkin.
Aho kehuu vuolaasti Leiribaarin henkilökuntaa, jonka kanssa sovittiin asiakkaiden palvelemisesta loppuun saakka. Kelloon katsomatta. Joustavuus palkittiin sitten kesän jälkeen koko porukan (Leiribaarissa oli kesäsesongin aikana enimmillään 30 työntekijää) yhteisillä matkoilla.
Viisi vuotta Leiribaarin pitäminen kesti. Eikä se tietenkään ollut Ahon päätyö. Hiekkasärkkien kesä on kiivas, mutta lyhyt. Vuodesta 1983 aina 90-luvun puoleen väliin saakka Aho toimi Raahen Porvari- ja Kauppakoulun opettajana. Vuosina 1988–89 oppilaitoksen yhteyteen perustetun Pohjois-Suomen toimitusjohtajakoulun vetäjänä.
Leiribaarin pitäminen. Se loppui vuonna 1988. Sen vuoksi, että...
– Se loppui siihen, että kunta ei enää vuokrannut Leiribaaria, koska Hiekkasärkät Oy:llä meni niin huonosti. Ne tavallaan ryöstivät sen... tai ... siis siirsivät sen Hiekkasärkät Oy:lle.
Se pikkuisen korpesi. Ylipäätään alkoi mietityttää kunnan iso rooli matkailubisneksessä. Siihen piti päästä vaikuttamaan.
Syksy 1988. Kuntavaalit. Kalajoen valtapuolue Suomen Keskustan ehdokaslistalle ilmestyi uusi nimi. 111 äänestäjän mielestä Erkki Ahon piti päästä päättämään valtuustossa Kalajoen asioista. Äänimäärä oli noiden vaalien neljänneksi suurin.
Miksi halusit lähteä kunnallispolitiikkaan?
– Nämä matkailuasiat siinä olivat suurimpana syynä. Kaikki yrittäjät olivat pettyneitä siihen, että kunnan rooli oli niin hallitseva. Ei otettu huomioon ketään muita. Ajattelin, että pitää saada rehellisyyttä kuvioihin mukaan.
Sitä rataa on sitten jatkunut kuusissa peräkkäisissä kuntavaaleissa. Vuonna 1992 Aho oli 128 äänellä ääniharavalistalla samalla neljännellä sijalla. Neljä vuotta myöhemmin 243 ääntä tarkoitti Kalajoen äänikuninkaan titteliä. Vuonna 2000 puolue oli vaihtunut Suomen Kristilliseksi Liitoksi (SKL muutti seuraavana keväänä nimensä Suomen Kristillisdemokraateiksi), jonka listoilta sitoutumaton Aho keräsi taas Kalajoen suurimman äänisaaliin (216).
Vuonna 2004 lähinnä koulukiistojen ryydittämänä syntynyt Pro Kalajoki miehitti äänitilaston kaksi ensimmäistä sijaa, Jorma Untinen oli ykkönen (307 ääntä) ja Aho kakkonen (199 ääntä). Pro Kalajoen listoilla jatkanut Aho sai syksyn 2008 vaaleissa 105 ääntä (kuudenneksi eniten). Viime syksynä puolue oli vaihtunut perussuomalaisiin, joiden listoilta Aho keräsi 99 ääntä (16:nneksi eniten, kun valtuustoon valittiin 35).
Numerot kertovat, että Erkki Ahon kannatus on pikkuhiljaa pienentynyt. Toisaalta ovat puolueet ja taustaryhmittymätkin vaihtuneet. Yhtä lailla numerot kertovat, että Aho on ollut kaksi kertaa Kalajoen äänikuningas ja kuusi kertaa seitsemästä yrityksestä kuuden eniten ääniä saaneiden joukossa. Aika moni kalajokinen äänestäjä on siis tähän mieheen vuosien saatossa luottanut.
Nyt on siis käynnistynyt seitsemäs valtuuskausi, joka kuulemma saa jäädä viimeiseksi. Pelkistetysti perusteena on ikä ja terveys.
Erittäin aktiivinen ja asioihin perehtyvä kuntapoliitikko Erkki Aho on ollut. Sitä ei varmaan kukaan voi kiistää. Yhtä varmasti Kalajoelta löytyy kuntapäättäjiä ja virkamiehiä, joiden mielestä Aho on aloitteillaan, valituksillaan ja eriävillä mielipiteillään vain vaikeuttanut asioiden hoitoa. Siinä sivussa pilannut kotikaupunkinsa mainetta.
Niinpä on kysyttävä suoraan: Oletko joukkuepelaaja?
– No, omilla periaatteillani.
Aho näyttää vaalimainoskorttiaan, jossa nuo periaatteet on lueteltu: "avoin, rehellinen, tasapuolinen, oikeudenmukainen..."
Kohta neljännesvuosisadan mittainen ura kuntapäättäjänä on noiden periaatteiden valossa ollut Aholle pettymys. Aika iso.
– Totuuden puhujalla ei ole ystävää, Aho ilmoittaa hieman melodramaattisesti.
Mutta on tosissaan.
– Jos on avoin ja rehellinen, sellainen henkilö ei sovi politiikkaan.
Jos asia käännetään toisinpäin, kuntapolitiikassa nuo arvot eivät siis näkemyksesi ja kokemuksesi mukaan ole vallitsevia?
Aho huokaa...
– Kyllä se suurimmaksi osaksi pitää paikkansa, 80-prosenttisesti.
Vaikka kansanvallassa eletään, niin joidenkin päättäjien – ja tietysti virkamiesten – ääni painaa enemmän kuin muiden.
– Kyllä se näin on, että pari, kolme ihmistä päättää asiat. Muut ovat sitten joo-miehiä. On helpompi olla joo-mies ja päästä kultapossukerhon jäseneksi, kun on samaa mieltä.
Yksi asia lienee täydellisen kiistaton. Erkki Aho ei ole aina ollut samaa mieltä enemmistön kanssa.
Toisaalta ei se kokonaiskuva Kalajoella ole Lankilantien vinkkelistä silti täydellisen synkkä.
– Tietyissä asioissa aletaan olla hyvä tasolla keskustelussa Kalajoella. Talouspuoli ja muut systeemit ovat hyvällä tolalla. Tilanne on toinen sellaisissa asioissa, joissa jonkun henkilökohtainen etu tulee kyseeseen. Silloin otetaan esille asioita, joita ei pitäisi.
Aho viittaa talveen 2005–2006, jolloin hän sai käräjäoikeudessa kahdeksan kuukauden ehdollisen tuomion laittomasta uhkauksesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuli kysymyksenalaiseksi, voiko näin raskaan tuomion saanut jatkaa valtuutettuna. Kuntalain 41. pykälä nimittäin sanoo näin: Jos luottamushenkilö vaalin toimittamisen jälkeen on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi, valtuusto voi erottaa hänet luottamustoimestaan.
Aholta pyydettiin selvitys. Ehkä ei olisi pitänyt, sillä tähän(kin) sotaan hän oli valmis.
– Minähän tein selvityksen. Tässä se on, 1879 sivua. Siellä on kaikki todistusaineisto. Se on julkinen asiakirja, Aho kaivaa banaanilaatikosta jykevän pumaskan.
– Kukaan ei käynyt tätä läpi. Minun olisi pitänyt saada esitellä se valtuustolle, mutta minun ei annettu tehdä sitä. Valitin siitä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), mutta se ei ottanut asiaan kantaa. Yksikään toimittaja ei ole käynyt tarkistamassa tätä. Eikä yksikään päättäjä.
Rehellisyyden ja avoimuuden nimissä todetaan nyt vielä kerran, että ei tuota aineistoa ole sivu sivulta käynyt läpi tämänkään jutun kirjoittaja.
No. Ahohan jatkoi valtuustossa, kun asia raukesi hovioikeuden lainvoimaiseksi jääneellä päätöksellä. Kahdeksan kuukauden ehdollinen vankeustuomio lieveni kolmeksi kuukaudeksi. Sen lisäksi hovi hylkäsi syytteen laittomasta uhkauksesta.
Jonkunlainen vamma tästäkin keissistä Ahon sieluun jäi. Logiikka on yksinkertainen. Omasta mielestään hänet oli ensinnäkin tuomittu väärin perustein ja toiseksi hän ei saanut esitellä valtuustolle todistusaineistoa – siis tätä 1879 sivun kokonaisuutta.
Voisi kuvitella, että kaiken koetun koetun, sanotun ja kirjoitetun jälkeen Kalajoen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Raili Myllylän ja kaupunginjohtaja Jukka Puoskarin kännykässä Erkki Ahon numero on tallennettu nimellä "Älä vastaa".
Ei kuitenkaan. Keskusteluyhteys on edelleen olemassa?
– Kyllä. Eivät välit sellaiset ole, etteikö voisi keskustella.
Luulisi kuitenkin, että olet saanut poliittisia vihamiehiä?
– Kyllä niitäkin varmasti on... Tai en tiedä, ovatko vihamiehiä, mutta kampittajia.
"Kampittajien" kannalta ongelma on sama kuin fiktiivisellä tavarajunan kuljettajalla. Ahon päälle voi ajaa ja hänet voi kampittaa, mutta aina vain tämä Feeniks-lintu tuntuu räpiköivän siivilleen. Toki saattaa lentää matalalla, mutta lentää kuitenkin.
Jospa sitten mentäisiin itse asiaan.
Alavieskan Puurakenne Oy. Kun piskuisen maalaiskunnan vasemmistolaiset duunarit perustivat vuonna 1973 muutaman sadan metrin päähän paikkakunnan ensimmäisestä talotehtaasta kilpailijan, pilkkakirveet ristivät uuden laitoksen "Punaisten tehtaaksi".
Tuo tehdas kuitenkin nousi aluksi pelkkiä ikkunoita valmistavasta verstaasta laman kynnyksellä 1991 Suomen kolmanneksi suurimmaksi talotehtaaksi. Vielä vuonna 1994 Puurakenne työllisti sata ihmistä ja toimitti kotimaahan ja ulkomaille yhteensä 400 talopakettia.
Vaan lama oli päällä – ja se oli syvä. Marraskuussa 1991 ajauduttiin 14 prosentin pakkodevalvaatioon. Kymmenen kuukautta myöhemmin Suomen valuutasta tuli kelluva. Vaikutus oli valuuttaluottoja ottaneille yrityksille – joukossa Alavieskan Puurakenne – kuin erä Klitshkon veljesten kanssa. Myös hurjilla riskeillä pelannut säästöpankkiryhmä oli henkitoreissaan. Jotain oli tehtävä.
6. toukokuuta vuonna 1992 presidentti Mauno Koivisto järjesti "oikeuspoliittisen keskustelun", jossa Ahon mukaan tehtiin kohtalokas päätös:
Erkki Ahon perusväittämä on tämä:
– "Koiviston konklaavi" pidettiin presidentinlinnassa, johon kutsuttiin KKO:n ja hovioikeuksien jäseniä. Siellä presidentti ohjeisti, kuinka pitää toimia: pankkien piti voittaa oikeudessa. Juuri silloin oikeusjärjestelmä meni ns. vituralleen, kun pankkien piti voittaa. Esko Ahohan oli nuori ja kokematon pääministeri ja oli täysin Koiviston juoksupoika.
Toinen perustavaa laatua oleva virhe tehtiin seuraavana syksynä, kun säästöpankit pilkottiin.
– Esko Aho joutui tekemään tämän salaiseksi julistetun SSP (Suomen Säästöpankki) -sopimuksen (28.10.1992). Siinä sopimuksessa määriteltiin toimialarationalisointi, mikä oli lainvastaista. Siellä on lueteltu toimialat, joilta ylikapasiteetti poistetaan. Pankit tiesivät, että valtion piikkiin voi laittaa ne rahat, joilla yrityksiä ajettiin konkurssiin. 60 000 yritystä menikin nurin.
Alavieskan Puurakenteen rahoittajapankki oli Keski-Pohjan Säästöpankki, joka kuului Ahon mukaan säästöpankkien kehnoimpien lenkkien muodostamaan ns. mustaan tusinaan.
Tosiaan salainen sopimus... Salaiseksi ovat jääneet myös "Koiviston konklaavin" liittyvät asiakirjat. Erkki Aho pyysi niitä itselleen, mutta presidentti Tarja Halonen vastasi hänelle 17. lokakuutta 2005 englanniksi pelkistäen: "yes but no".
Presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi mainitut asiakirjat ovat salassa pidettäviä.... tämän johdosta asiakirjapyyntöönne ei suostuta.... tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, koska tasavallan presidentti ei ole...
– Tämän takia olen joutunut käymään oikeustaistelua, kun Halonen meni mukaan Koiviston konklaavin salailuun.
Miten tämä kaikki liittyy Erkki Ahoon. Oleellisesti. Alavieskan Puurakenne Oy ajautui ensin vuonna 1994 yrityssaneeraukseen ja sitten seuraavana vuonna konkurssiin. Siinä vaiheessa lähinnä urheiluyhteyksistä Puurakenteen toimitusjohtaja Tapani Käännän oppimaan tuntenut Erkki Aho kiinnostui.
Aho oli jo 80-luvulla luonut yhteydet Viroon ja järjestellyt sikäläisille urheilijoille opiskelupaikkoja Raahen Porvari- ja Kauppakouluun. Yksi kirkkaimmista tähdistä oli Alavieskan Virin naisten SM-sarjassakin yhden kauden piipahtaneen lentopallojoukkueen syömähammas Ela Lillemaa, joka toimii nykyisin Konekesko Eestin toimitusjohtajana.
Puurakenteen konkurssipesä myytiin toukokuussa 1995 uudelle PR-Teollisuus Oy:lle, jonka myyntipäällikkönä ja toimitusjohtajana Erkki Aho toimi vuosina 1995–96.
Vielä kesällä 1995 näytti hyvältä. PR-Teollisuuden talo voitti Joensuun asuntomessuilla. Laman pohjakin oli saavutettu.
Sitten kaikki menikin Ahon näkökulmasta pieleen. Uusi yhtiö oli ostanut konkurssipesältä sen tilauskannan. Ahon mukaan ostajia petettiin tuossa kaupassa.
– Tilauskannan piti olla 26 miljoonaa markkaa, mutta todellisuudessa se oli 11–12 miljoonaa markkaa. Emme myöskään tienneet, että meiltä salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinteistöt. Lisäksi yrityksen talouspäälliköksi oli Kehitysaluerahaston (Kera) kirjallisen esityksen perusteella palkattu tällainen saattohoitaja, joka pyrki estämään kaikki rahoitukset.
Saattohoitaja?
Aho viittaa sekä "Koiviston konklaaviin" että SSP-sopimukseen. Hän on pomminvarma – ja voi mielestään kantansa aukottomasti todistaa – että Alavieskan Puurakenne ja sen seuraaja yksinkertaisesti kuuluivat toimialalta poistettavien listalle. Puurakenteella oli toki runsaasti velkaa, mutta ei sen tase kilpailijoita heikompi ollut. Ahon mukaan päinvastoin parempi.
Huonosti kuitenkin kävi. Aho ja kumppanit koettivat saada ulkomaista rahoitusta, mutta olivatkin sotkeutumassa rahanpesuun. Lopulta maaliskuussa 1996 Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki PR-Teollisuus Oy:n kanssa tekemänsä kaupan. Huhtikuussa nähtiin vielä sellainenkin kiemura, että konkurssipesä haki ostajaansa konkurssiin! Toki sitä ennen kaupat oli siis purettu.
Joka tapauksessa. Toukokuussa 1996 PR-Teollisuus Oy oli konkurssissa. Erkki Aho ei antanut periksi, vaan seuraavaksi Puurakenteen konkurssipesän osti luxemburgilainen International Timber Company (ITC) S.A. Suomeen perustettu ITC Finland Oy aloitti toimintansa 1. lokakuuta 1996. Toimitusjohtajana toimi Erkki Aho. Ei kauan, sillä jo seuraava vuonna ITC Finland Oy ajautui konkurssiin.
Mitä tässä sekavalta vaikuttavassa sopassa – josta edellä vain erittäin tiivis pelkistys – lopulta tapahtui?
Erkki Aho on järkähtämättömän varma näkemyksestään: rikollista toimintaa, johon syyllistyivät niin poliisit, syyttäjät, juristit, konkurssipesien hoitajat... Niin kuin hän on itse kirjoittanut: kyse on suomalaisesta "mafiajärjestelmästä".
Kun kuuntelee Ahoa ja lukee otteita hänen valtavan laajasta blogikirjastoaan, tuntuu kuin viattomia ei tässä jutussa olisi. Ei ainakaan pyyteettömän rehellisiä.
Alavieskan Puurakenne -keissistä tuli Erkko Ahon kohtalo.
Hän on puolustanut vimmaisesti omia näkemyksiään. Tehnyt rikosilmoituksia, kirjoittanut tolkuttomat määrät tekstiä blogiinsa, yhden kirjan (Olet Maamme Armahin Suomenmaa, vuonna 2002) eri oikeusasteiden mielestä loukannut useamman ihmisen kunniaa, kannellut eduskunnan oikeusasiamiehelle, oikeuskanslerille, vienyt asiaansa Euroopan ihmisoikeustuomiostuimeen, YK:n ihmisoikeuskomissioon, Kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Jos jossakin vielä sattuu olemaan kivi, jonka kääntäminen voisi auttaa asiaa, niin pomminvarmasti Erkki Aho sen kääntää.
Keittiöpsykologi voisi puhua jo pakkomielteen omaisesta toiminnasta. Ilman muuta tämä yksinäinen ratsastaja on helppo hymähtää omalle momentilleen. Yhdeksi kylähulluksi muiden joukossa.
Kyllä Aho sen itsekin tiedostaa.
– Kyllä varmasti sellaistakin ajattelua on.
Mutta. Kun.
– Järkyttävintä on se, että tietää olevansa täysin syytön.
Oman oikeustaistelun vaikutukset läheisiin surettavat.
– Koko perhepiiri ja sukulaiset ovat joutuneet kärsimään.
Vastapäätä kahvipöydässä istuva Eila-vaimo hymähtää.
– Onhan tässä monenlaista nähty.
Niin kuin esimerkiksi syystalvella 2005, kun virkavalta saapui kahden maijan neljän poliisin voimin hakemaan Erkki Ahoa käräjille. Se putkareissu kävi myös pumpun päälle.
– Se oli pahinta, mitä on tapahtunut, Eila sanoo hiljaisella äänellä. Silmänurkka kimaltaa kosteana.
Miten oikein olet jaksanut tätä päättymättömältä näyttävää sotaa? Rauhallisella äänellä ja lempeän hymyn saattelemana tuleva vastaus ei pääse yllättämään:
– Tietenkin se auttaa, että tietää olevansa varmasti oikeassa.
Seuraavaksi Korkein oikeus punnitsee tykönään, onko senkin mielestä tämä Lankilantien lannistumaton oikeassa. Sinänsä E. Aho pyytää KKO:lta kovin yksinkertaista asiaa: maineensa täydellistä puhdistamista. Hän on pyytänyt päästä esittelemään todistusaineistonsa silmästä silmään KKO:n tuomareille, mutta tämä(kin) pyyntö torjuttiin.
Oli KKO:n ratkaisu mikä hyvänsä, niin eiköhän siitä yksi – arvatenkin pitkähkö – blogikirjoitus synny.
Jukka Anias, teksti
Päivi Karjalainen, kuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti